Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
tiistaina, maaliskuuta 21, 2017
maanantaina, maaliskuuta 20, 2017
perjantaina, maaliskuuta 17, 2017
Narnia-blogi: Narnia-tutkimus Suomessa. Pekkarinen, Pirkko (= Am...
Narnia-blogi: Narnia-tutkimus Suomessa. Pekkarinen, Pirkko (= Am...: Pirkko Pekkarinen(=Pirkko Anna Amnell ): C.S. Lewis
Luettavissa täällä
http://melinda.kansalliskirjasto.fi/
Pekkarinen, Pirkko: C.S. Lewis's Narnia fairy tales for children, Helsingin Yliopisto, Englantilainen filologia 1970.
Jostain syystä Narnia-gradustani ei näy netissä mitään tietoja Narnia-tietokannoissa. Kirjoitin viestin yhteen niistä, ja minulle sanottiin, että tutkimukseni on liian vanha! Mutta eikö ensimmäinen suomalainen Narnia-gradu kannattaisi mainita jo kuriositeetin vuoksi? Oli vuosi 1970.
Nähtävästi minun täytyy käydä siellä skannaamassa se ja laittaa se nettiin. Oma kopioni on heikko - konekirjoittajallani ei ollut varaa ostaa uutta nauhaa kirjoituskoneeseen. Minulla ei ollut varaa ostaa kirjoituskonettakaan.
Haluan tällä osoittaa empatiaa nuorelle minälleni, joka vastustuksista huolimatta teki gradun Narnia-kirjoista. Se viivästi opintojani monta monta vuotta, sillä jouduin ottamaan englannin pääaineeksi kirjallisuustieteen tilalle.
Kirjallisuudenprofessori Irma Rantavaara sanoi: Eihän nyt lastenkirjat ole sopiva aihe yliopistolliselle tutkimukselle. Ottakaa aiheeksi C. S. Lewis kirjallisuuskriitikkona. Se olisi ollut hieno aihe - suuritöiselle väitöskirjalle.
Valmistuin 10. toukokuuta 1963 humanististen tieteiden kandidaatiksi (hyvät tiedot estetiikan ja sosiologia cl-oppimäärästä, psykologia a-oppimäärä samoin) ja synnytin 17.5. ensimmäisen lapseni. Aloitin samana syksynä englannin opinnot, kävin pakollisilla luennoilla, synnytin toisen ja kolmannen lapseni, kirjoitin ensimmäisen lehtijuttuni (Suomen Kuvalehteen), kävin vaaditut seminaarit, istuin iltaisin kirjastossa lukemassa gradua varten. Opiskelin kotiäidin töitten ohella, hoidin itse lapseni, olin välillä englannin opettajan sijaisena kouluissa ja valmistuin vuonna 1970.
Professori Mustanoja sanoi ystävällisesti: Olisihan tästä voinut paremmankin arvosanan antaa, mutta onhan cum laudekin hyvä. Rouva Pekkarinenhan aikoo olla kotiäitinä edelleen. Pojilla on eri asia. Täytyy elättää perhe", hän sanoi huokaisten.
Toivoin, etten olisi lörpötellyt yksityisasioistani. Mutta tähän professoriin tutustui hyvin, sillä gradua piti käydä lukemassa hänelle sitä mukaa kuin se edistyi. Hän tosin nukahti joskus mukavaan nojatuoliinsa.
Se oli kaikessa mielessä eri aikaa. Toisaalta kertoakseni koko totuuden, minua myös neuvottiin jatkamaan Lewis-tutkimusta.:) Mutta monet muut asiat tulivat elämään.
Luettavissa täällä
http://melinda.kansalliskirjasto.fi/
Pekkarinen, Pirkko: C.S. Lewis's Narnia fairy tales for children, Helsingin Yliopisto, Englantilainen filologia 1970.
2 | C. S. Lewis’s Narnia fairy tales for children / Pirkko Pekkarinen. Pekkarinen, Pirkko. Helsinki : Helsingin yliopisto, 1970. Opinnäyte |
Jostain syystä Narnia-gradustani ei näy netissä mitään tietoja Narnia-tietokannoissa. Kirjoitin viestin yhteen niistä, ja minulle sanottiin, että tutkimukseni on liian vanha! Mutta eikö ensimmäinen suomalainen Narnia-gradu kannattaisi mainita jo kuriositeetin vuoksi? Oli vuosi 1970.
Nähtävästi minun täytyy käydä siellä skannaamassa se ja laittaa se nettiin. Oma kopioni on heikko - konekirjoittajallani ei ollut varaa ostaa uutta nauhaa kirjoituskoneeseen. Minulla ei ollut varaa ostaa kirjoituskonettakaan.
Haluan tällä osoittaa empatiaa nuorelle minälleni, joka vastustuksista huolimatta teki gradun Narnia-kirjoista. Se viivästi opintojani monta monta vuotta, sillä jouduin ottamaan englannin pääaineeksi kirjallisuustieteen tilalle.
Kirjallisuudenprofessori Irma Rantavaara sanoi: Eihän nyt lastenkirjat ole sopiva aihe yliopistolliselle tutkimukselle. Ottakaa aiheeksi C. S. Lewis kirjallisuuskriitikkona. Se olisi ollut hieno aihe - suuritöiselle väitöskirjalle.
Valmistuin 10. toukokuuta 1963 humanististen tieteiden kandidaatiksi (hyvät tiedot estetiikan ja sosiologia cl-oppimäärästä, psykologia a-oppimäärä samoin) ja synnytin 17.5. ensimmäisen lapseni. Aloitin samana syksynä englannin opinnot, kävin pakollisilla luennoilla, synnytin toisen ja kolmannen lapseni, kirjoitin ensimmäisen lehtijuttuni (Suomen Kuvalehteen), kävin vaaditut seminaarit, istuin iltaisin kirjastossa lukemassa gradua varten. Opiskelin kotiäidin töitten ohella, hoidin itse lapseni, olin välillä englannin opettajan sijaisena kouluissa ja valmistuin vuonna 1970.
Professori Mustanoja sanoi ystävällisesti: Olisihan tästä voinut paremmankin arvosanan antaa, mutta onhan cum laudekin hyvä. Rouva Pekkarinenhan aikoo olla kotiäitinä edelleen. Pojilla on eri asia. Täytyy elättää perhe", hän sanoi huokaisten.
Toivoin, etten olisi lörpötellyt yksityisasioistani. Mutta tähän professoriin tutustui hyvin, sillä gradua piti käydä lukemassa hänelle sitä mukaa kuin se edistyi. Hän tosin nukahti joskus mukavaan nojatuoliinsa.
Se oli kaikessa mielessä eri aikaa. Toisaalta kertoakseni koko totuuden, minua myös neuvottiin jatkamaan Lewis-tutkimusta.:) Mutta monet muut asiat tulivat elämään.
maanantaina, maaliskuuta 13, 2017
Vanhat blogit 2005
Vuonna 2005 aloitin myös blogin "Anna Amnellin kirjoituslipasto". Bloggaajien määrä kasvoi valtavasti varsinkin vuonna 2005, ja vuoroin Bloggerissa ja Vuodatuksessa oli ongelmia. Kun Bloggerissa oli paljon hankaluuksia, siirsin sen Blogini Vuodatukseen ja päinvastoin. Mittarit katosivat.
Kirjoituslipasto-blogini alkuperäinen url on yksityisellä blogillani. Kirjoituslipasto oli välillä poissa Vuodatuksesta, mutta aloitin sen uudestaan ja se on nyt sivun pituinen infoblogi Kirjoituslipasto. Tein jo alkuaikoina tällaisia yhden sivun infoblogeja (esim Auroran ystävät ja Amnellinks) . Luin netistä äskettäin, että niitä suositellaan nyt tiedotusblogeiksi!
Villikani kirjoitti alkuperäisestä Kirjoituslipasto-blogistani:
"Toinen varsin mielenkiintoinen ja monipolvinen luettava on Anna Amnellin kirjoituslipasto. Sen kanssa vierähtää tovi jos toinenkin. Elämänmakuista itsensä toteuttamista. Lisäksi Annalla on rinnakkaisia sivustoja, joita hän yhdistelee luontevasti ja kiinnostavasti. "
sunnuntaina, maaliskuuta 12, 2017
Värikollaasit: Dark dreams
Dark dreams: kaksi maisemaa päällekkäin
Näen yleensä värikkäitä unia. Erittäin harvoin näen tummia värejä. Tässä kuvassa on päällekkäin kaksi maisemaa hyvin surulliselta ajalta, jolloin sisareni ja äitini kuolivat kahden kuukauden välein. Sittenkin unet, jotka näin siihen aikaan olivat värikkäitä, vaikka tapahtumat unissa saattoivat olla jopa painajaismaisia. En pystynyt kirjoittamaan mitään muutamaan vuoteen.
Uudet värikollaasit 61
tiistaina, maaliskuuta 07, 2017
Design in red: Stefan Lindfors
Punainen raitsikkapysäkki, raitiovaunupysäkki; a red bustop, photos: Anna Amnell, design Stefan Lindfors; bussipysäkki.
Makrokuvat: Maaliskuu
Kampin punaiset pysäkit katoavat kaupunkikuvasta valitettavasti.
Tämä ilopilleri on kinkunmuotoinen roskakori HAMin vieressä.
Trash can and bus stop in Helsinki.
Labels:
10 tai yli kommenttia,
Anna Amnell,
bussipysäkki,
design,
Helsinki,
kauounki,
liikenne,
Makrokuvat,
punainen,
pysäkki,
red,
traffic. Stefan Lindfors
maanantaina, maaliskuuta 06, 2017
lauantaina, maaliskuuta 04, 2017
Käsitöiden ystävä on kuunnellut Aurora-kirjoja
"Virkatessani olen kuunnellut äänikirjoja, kolme Pirkko Pekkarisen ( nyk. Anna Amnell ) Auroora-kirjaa. Alunperin kirjasarja on tarkoitettu nuorille, mutta minua se ei haittaa. Olen kai tulossa lapseksi jälleen. Näissä Anna Amnellin kirjoissa on herkullista ja tarkkaa ajankuvausta, siitä erityisesti pidän. Tässä minun iässäni kirjan juoni ei ole niin tärkeää, nautin pienistä yksityiskohdista.
Kuunneltuna kirjan teksti avautuu jotenkin tarkemmin ja selkeämmin, ajatukset eivät karkaile keskittyessään vastaanottamaan lauseita toisen lukemana. Helppoja tuttuja käsitöitäkin voi siinä kuunnellessa tehdä."
Mamman maailma 2/2016
tiistaina, helmikuuta 28, 2017
Ainakin miljoona käyntiä
Nämä kukat olivat blogissani tapaninpäivänä 2005. Olin aloittanut bloggaamisen kesäkuussa ja saanut mieheltäni lahjaksi ensimmäisen digikamerani. Tarkkailin Helsinkiä näistä kuudennen kerroksen ikkunoista siihen aikaan. Otin hyvin paljon kuvia kaupungilla, kodissa ja matkoilla, joita tuli entistä enemmän, kun lähisukulaiset alkoivat olla töissä ulkomailla.
Olen pitänyt yli kymmenen vuoden aikana lukuisia blogeja, joista tämä Blogisisko on vanhin. Jouduin rekisteröimään blogin nimen lakimiehen neuvosta, kun oli paljon häirintää. Neuvottelin poliisin kanssa, mutta en tehnyt sittenkään rikosilmoituksia. Olen lopettanut monia blogeja, osa elää hiljaiseloa. On ollut monenlaisia mittareita, jotka ovat kadonneet tai lopettaneet toimintansa.
En ole seurannut tarkkaan kävijämääriä, mutta silloin tällöin merkitsen jotakin muistiin. Sitten ovat vielä Vuodatuksen blogit, joiden kävijä- ja katsojamääriä en tiedä. Käsityöblogi Broken Star on vanhimpia (Jotkut kuvista katosivat Vuodatuksen "remontissa". . Samoin Vuodatuksessa oleva Narniassa-blogi, johon aloin kääntää graduani suomeksi vuonna 2005, kun ensimmäinen Narnia-elokuva tuli Suomeen.
Syyskuussa vuonna 2010 oli ollut 300 000 kävijää. Kuvassa suosituimmat kuvat ja kirjoitukset.
Nykyisiä suosikkeja ovat ikisuosikit amaryllis ja orkidea, uusia ovat peikonlehteä ja nykyisen korttelini vihreää seinää kuvaava värikollaasi, joka on hyvin suosittu myös Flickrissä, ja suureksi ilokseni myös bloggaus Aurora-kirjojen yhteisniteestä Vaahteralaakson Aurora, blogikirjoitus, joka on syrjäyttänyt siihen asti suositun blogin joulupukista.
Vuodesta 2010 on Bloggerillakin ollut oma mittari, joka on mitannut käyntejä. Niitä on kertynyt Blogisiskoon yli 700 000. Kun siihen lisätään vanhoista mittareista näkyvvät kävijät, pääsen reippaasti miljoonaklubiin. Se ei ole paljon, sillä olen hajottanut kuvani ja kirjoitukseni lukuisiin blogeihin.
2005 oli "bloggaajien vuosi", ja myös Helsingin Sanomain toimittaja perusti blogin, ja sanomalehti julkaisi kuukausiliitteenään Suuren bloginumeron. Anssi Miettinen kertoo siinä pitämästään blogista ja havainnoistaan suomalaisessa blogimaailmassa: Anssi Miettinen: Perustin tiedotusvälineen.(linkki tarkistettu 2/2017. Mene nuolilla eteenpäin) Helsingin Sanomat/kuukausiliite Blogit marraskuu 2005, sivut 36-47. Artikkeli on luettavissa Helsingin Sanomain arkistossa, ja siinä kerrotaan monista edelleen toimivista blogeista. Pääsin mukaan artikkeliin, kuten kuvasta näkyy. Annoin myös ideoita bloggaamisen onnistumiseen (Sivuilla 45 ja 46 arkistossa). (Klikkaa kuvaa suuremmaksi tai lue arkistoa.)
Kiitos teille blogiystävät!
Kiitos kävijät!
Muut blogini
torstaina, helmikuuta 23, 2017
Vaate
Tämä mekko sopii hyvin siihen, että olen nyt varmuudella miljoonaklubissa eli on ainakin miljoona kävijää tässä blogissa.
vaate, a piece of clothing
Helsinki
a clown in Moscow
Philadelphia Museum, USA, gentleman's clothing, 18th c
texture, colour in Helsinki
street fashion in Prague/ Praha
päähine, head dress, Mikael Agricola Statue in Turku, 16th c
Mrs Tolstoy's wedding dress, 19th c
Tolstoy's home museum in Moscow
Medieval man's clothing, an angel in Kreml
all photos by Anna Amnell
sunnuntaina, helmikuuta 19, 2017
lauantaina, helmikuuta 18, 2017
perjantaina, helmikuuta 17, 2017
Hengellisen alan työntekijöiden palkat Suomessa ja Pohjois-Amerikassa
Kustaa Aadolfin kirkko, entinen Iisalmen maaseurakunnan kirkko. Kirkkoa ei ole nimetty soturikuninkaan mukaan vaan Kustaa Aadolf IV:n mukaan. Vanhoina aikoina Iisalmen kirkkoherra kuului valtakunnan parhaiten palkattuihin pappeihin. Niin myös Juhani Ahon isä. Seurakunta oli hyvin laaja. Nykyään on syntynyt taas megaseurakuntia, joiden kirkkoherroilla on suuremmat palkat kuin muilla papeilla.
Nyt puhutaan tästä:
Amerikassa menestyksen teologiaa kannattavissa kirkkokunnissa ihaillaan aineellista menestystä ja kilpaillaan siitä, minkä seurakunnan papeilla on hienompi auto. TV-evankelistat kuten Trumpin hengellinen neuvonantaja ovat usein miljonäärejä. Tavallisten kirkkokuntien papeilla ei ole ammattiyhdistystä suojanaan kuten Suomessa, ja heillä voi olla surkea palkka. Suomalainen järjestelmä toimii hyvin, ja papeilla on akateemiseen koulutukseen nähden kohtuullinen elintaso.
tiistaina, helmikuuta 14, 2017
lauantaina, helmikuuta 11, 2017
Kommentteja: Mannerheim
Louhisaari, kartanolinna, jossa Mannerheim-suku asui 100 vuotta. Mannerheimin isä pakeni velkojaan rakastajattarensa kanssa Pariisiin ja jätti vaimonsa ja seitsemän lastaan (keskellä vanhin tytär Sophie) sukulaisten huollettaviksi. Äiti kuoli seuraavana vuonna Mannerheimin ollessa 13-vuotias.
Mannerheim oli uskollinen ystävilleen. Näitä olivat myös valkoiset emigrantit, joihin hän piti yhteyttä kirjeitse. Hän ei kuitenkaan kirjoita heistä muistelmissaan.
Kirjeissä voi tavata hienostuneen "venäläisen ylimyksen", Mannerheimin. Hän palaa menneisyyteensä, nuoruutensa kadonneeseen maailmaan myös vieraillessaan luostareissa.
Tiedämme kai aika vähän siitä, millainen ihminen Mannerheim todellisuudessa oli.
(Leonid & Marina Vlasov: Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit. Suom. Jukka Mallinen)
22.marraskuuta 2011
En pidä postmodernista tavasta muuttaa todellinen historiallinen henkilö ihan miksi vain, kunhan saa teoksellaan mainetta ja apurahoja, niin kuin Suomessa saa pilkkaamalla "oikeita" kohteita. Sisällissotaa, kapinaa jatketaan fantasioilla, kun ei enää pärjätä faktojen tasolla.
Animaatiossa häväistään julmasti myös Mannerheimin miespalvelijan ja hänen sukunsa historia. Hänhän palasi kotiseudulleen, meni naimisiin ja perusti perheen. En tiedä asiasta enempää, mutta oletan, että Mannerheimin kaltaisen suurmiehen palvelijana toimiminen oli ollut hänelle arvokas ja jännittävä tehtävä.
Palvelijan työtä ei ole vasemmistopiireissä arvostettu. Ei kestetä sitä, että eri yhteiskuntaluokkaa olevat ihmiset voivat kunnioittaa toisiaan ja jopa olla ystäviä. Siitäkö johtuu suomalaisten kieroutunut suhtautuminen palveluammatteihin?
Hämmästyn ja yllätyn yhä uudestaan sitä, miten miellyttävä ihminen tulee esille Mannerheimin kirjeissä. Hän on huolissaan siitä, miten tyttären koiraparka selviää poliittisen sekasorron keskellä. Hän avustaa hienotunteisesti taloudellisiin vaikeuksiin joutuneita emigrantteja, vaikka ei hyväksykään heidän outoja mielipiteitään ja suunnitelmiaan. Hänellä on lämmin ja läheinen suhde sisareensa ja muihin sukulaisiinsa. Sellainen kertoo paljon ihmisestä. (24. marraskuuta 2011)
Kommentteja blogikirjoitukseen Kemppinen Sotakenraalit 22.11.2011
Mannerheim-suku asui Louhisaaressa 100 vuoden ajan. Marsalkka Mannerheim asui siellä varhaislapsuudessaan.
perjantaina, helmikuuta 10, 2017
Mikä nimeksi lentokentälle?
Mikä nimeksi lentokentälle? Tietenkin parasta tai kuuluisinta, mitä maassa tai kaupungissa on:
Venäjällä on erittäin hyvin lentokentälle sopiva nimi, kosmonautti 'Alksei Lenov' Kemerovin kaupungissa.
Apostoli Paavali (Airport Apostle St Paul) Ohrid, Macedonia;
New Orleansissa on Louis Armstrong -lentokenttä.
Puolassa on Frédéric Chopinin kansainvälinen lentoasema (varsovaan 11 km ).
Il Caravaggio (Bergamo, Italia),
Lennart Meri (Viro) ,
Budapestissa Ferenc Liszt Airport
sotasankari Billy Bishop (Toronto).
New York's John F Kennedy Airport,
Tel Aviv's Ben Gurion Airport,
the Charles de Gaulle Airport in Paris
Sivistystä
London Oxford Airport ( 60 miles from London).
Aristoteles Airport (Castoria, Kreikka),
NicolaTesla, Belgrad,
Jos otettaisiin kuuluisimmat suomalaiset:
Jean Sibelius Airport Helsinki,
Suomen suosituin henkilö C. G. E. Mannerheim Airport Helsinki,
Mika Waltari Airport,
Paavo Nurmi,
Sofi Oksanen Airport (!)...
Eponyymejä eli todellisten tai uvitteelisteb henkilöiden nimi, jotka on annettu tässä tapauksessa lentokentila
Näin muissa maissa
Olen laittanut kuvan Helsinki-Vantaa lentokentästä Flickriin.
Mikä nimeksi lentokentälle? Tietenkin parasta tai kuuluisinta, mitä maassa tai kaupungissa on:
Nimi ei toimi. Ulkomaalainen katsoja neuvoo minua: - Ei se ole Helsinki, se on Vantaa.
torstaina, helmikuuta 09, 2017
Kirjailijoiden murheita
Ester Ståhlberg kirjoittaa 3.2.1936 päiväkirjaansa:
"Nyt minä istun ja yritän kirjoittaa Mathilda Wrede - kirjaani, joka vaatii minulta ennenkuulumatttoman määrän tutkimusta, työtä ja aikaa sekä myös kustannuksia. --Minun on matkusteltava omalla kustannuksellani, käytävä vankiloissa haastattelemassa ihmisiä.--viisi vuotta on kulunut ja kaikki lähteeni alkavat kuolla. Anoin kerran -- matkarahoja mutta ei. Kaikki maailman hoppetossat ja juopot maalarit saavat asua viikkokausia Pariisissa. " Otteita Ester Ståhlbergin päiväkirjasta Sodan ja rauhan vuodet 1935-1947. [löytö vanhojen kirjojen kaupasta] 1987 WSOY (Toim. Hilkka ja Olli Vitikka)
keskiviikkona, helmikuuta 08, 2017
Kirja on uskollinen ystävä
Ennenkin on luettu.
Hyvä kirja on mieleinen kirja, sen löytää vain lukemalla.
Kirja on uskollinen ystävä köyhyydessä ja rikkaudessa, terveenä ja sairaana, nuorena ja vanhana, yksin ja ystävien kanssa, kotona ja matkoilla, työmatkoilla ja lomalla. Kirja voi virkistää, jos on masentunut tai väsynyt työn vuoksi Se voi muuttaa työttömyyden ajan löytöretkeksi uusiin maailmoihin. Kirjan voi ostaa tai lainata kirjastosta tai ystävältä. Sen voi ostaa kirpputorilta tai vanhojen kirjojen kaupasta
Opeta lapsesi rakastamaan kirjoja. Lukemalla oppii käyttämään omaa äidinkieltään ja vieraita kieliä. Lukeminen kehittää aivoja.
Täältä löytyy! Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjat
Anna lahjaksi kirja!
Lukeminen on ihanaa, jännittävää...
tiistaina, helmikuuta 07, 2017
Helmikuun tulppaanit
Tulppaanien aika
Helmikuu makrotex
Helmikuun tulppaani
En kyllästy koskaan tulppaaneihin
beauties
Lila tulips in February
pink tulips in February
Tulppaanikimppu juhlapäivänä
Tulppaanit kertovat kevään tulosta.
10.2. 2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)