Kuva: Joonas Heiskanen
On monumentaalinen olo. Ei nyt ihan Vapauden patsaan tai Sibelius-monumentin verran, mutta kuitenkin juhlallinen olo. Kuukausi blogimaailmassa on ohi, ja olen vielä täällä. Sateisena kesäkuuna on ollut runsaasti aikaa opetella. Mutta kyllä tässä on tarvittu sitä kuuluisaa suomalaista sisua. Kanadallekin olen kiitollinen.
Ovatko blogit kansalaisjournalismia?
Jos blogit eivät ole kansalaisjournalismia, ne ovat verrattavissa ainakin sanomalehtien mielipidekirjoituksiin, ja nehän ovat monesti kaikkein mielenkiintoisinta monessa lehdessä. Ne lukee kaikkein ensimmäiseksi. Niillä on vaikutusta. Jos blogit yltävät samalle tasolle, voimme olla tyytyväisiä. Kansan ääni kuuluu.
Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, että blogit ovat aivan uusi muoto osallistua kansalaiskeskusteluun. Blogilla voi tavoittaa ihmisiä, joihin ei saisi yhteyttä millään muulla tavalla. Tämä yhteydenpito voi olla globaalilla tasollakin, virtuaalikyläilyä maapallon toisella puolella, kuulostamassa mitä siellä puhutaan. Vähän niin kuin kävisi istumassa ovensuupenkillä vieraassa tuvassa. Ei silloinkaan välttämättä sanottu mitään.
Jossain peräpönkälässä maapallollamme joku mies perusti postimerkin kokoisen kirjakaupan. Hän alkoi kerätä erikoiskirjoja. Alussa puoti oli uinuva pikkukauppa. Sitten mies alkoi myydä kirjojaan netissä. Ostajia ilmaantui maailman toiselta puoleltakin. Kirjakaupan ympärille syntyi kokonainen kylä.
VastaaPoistaPieni osoitus globalisaation hyvistä puolista ja teknologian kehityksestä. Paikallisuus voi muuttua globaaliksi. Eikä tarvita kalliita markkinamiehiä.