Kuten Hanhensulka edellisen aiheen keskustelussa ystävällisesti neuvoo, Bloggerilla on runsaasti ohjeita blogin tekemiseen. Niitä olenkin tutkinut jo pari päivää ällistyneenä ja suu mutrussa niin kuin Jukolan veljekset aapista.
Eilen loksahti jotain aivoissani. Tajusin, että blogiohjeen hieroglyfit olivatkin reseptejä, joilla on oma sanastonsa. Tämän oivalluksen syynä olivat ohjeet blogin värien valinnasta. Ne esitti taiteilija, joka kirjoitti helppotajuisesti.
Nyt ymmärrän myös sen blogikeskeisyyden, jota ihmettelin vielä jokin aika sitten joissakin aloittelevissa blogisteissa. Mutta kuten Hanhensulka kirjoitti lastussaan, blogin syntymistä voi verrata lapsen syntymään. Eräs englanninkielinen julkaisu mainostaakin: syntynyt terve blogi.
Kaikissa ei tätä alkuhaparointia ole nähtävissä. Esimerkiksi Prospero astui blogimaailman areenalle kuin ammattilainen, soitti heti omaa säveltään.
Uskon, että tässä vaiheessa vain harva osuu blogilleni. Siksi voin varmaankin kuvailla nyt rauhassa näitä aloittelijan tunteita. Jospa ne rohkaisisivat myöhemmin jonkun muunkin aloittamaan blogin.
Vihje kansalaisopistoille: perustakaa blogikurssi. Suomi oppi lukemaan alkuhankaluuksista huolimatta. Kyllä me opimme myös bloggaamaan.
Tervehdys, uusi sisareni! Oletko ilmoittanut blogisi blogilista.fi:lle? En löytänyt sitä sieltä, vaan mutkan kautta Blogisanomista.
VastaaPoistaHei Mette, olen lukenut kirjoituksiasi. Ehkä uskon jo tämän blogin olemassaoloon niin paljon, että voisin ilmoittautua blogilistalle.
VastaaPoistaPirkko
Nikottelin hetken valitsemaasi nimeä. Tänään vahvistui uusvanha käsitykseni, että sisko-sana voikin olla erinomainen ilmaus. Ehkä kannattaa sittenkin ruveta - taas - siskoutta vahvistamaan. Eri(kin) tavoin ajattelevilla ihmisillä ja varsinkin erilaisilla naisilla on paljon annettavaa toisilleen. Ja toiselle ja kolmannelle sukupuolelle ;)
VastaaPoistaMinunkin on kaiken aikaa tehnyt mieli vain ihmetellä blogeja ja niiden olemusta, kun omani on ihan vauva, mutta olen hillinnyt itseäni, sillä vaippa- ja ihottumajutut eivät välttämättä kiinnosta muita kuin toisia blogipienokaisten vanhempia.
VastaaPoistaOlisi niin mukavaa osata enemmän. Ihan ekaksi haluaisin vaihtaa otsikon alla olevan kuvan, mutta en yhtään tiedä miten.
mirilla,
VastaaPoistaminäkin haluaisin kaunistaa blogiani, mutta olen bloginpitotaidoissa vasta toukka-asteella.
Haaveilen perhosasteesta, jolloin voisin metten lailla liidellä internetin maailmassa ja tuoda nokassani (Onkohan perhosella nokka?) kiinnostavia linkkejä blogiini muidenkin iloksi.
Luin jälleen kerran myös pekkajnykasen blogia ja siirryin sieltä tiedelehden sivuille lukemaan aivoista (11 steps to a better brain).
Tulostin artikkelin ja luen sen mieheni kanssa, kun hän tulee töistä. Ehkäpä löydämme siitä uusia ideoita. Scrabble-sanaristikkopeliä me jo pelaamme, ja minä teen jälleen ristipistotyötä.
Meille on varmaankin hyväksi opetella säännöllisin välein jotain aivan uutta.
Pieni ja helppo vihje aivojen kehittämiselle: jos käyttää tietokoneen hiirtä oikealla kädellä, vaihda vasempaan. Vaatii totuttelua pari päivää, mutta kyllä siihen oppii. Kehittää laiskempaa osaa aivoista, poistaa hiirikäden ongelmat oikeasta.
VastaaPoistaEn tiedä, olenko itse tullut yhtään fiksummaksi, mutta ainakin hiirikädestä olen päässyt :)
Petra
Minä en käytä hiirtä ollenkaan, sillä se kipeyttää ranteeni. On kiusaus kirjoittaaa aina pelkästään oikean käden etu- ja keskisormella, sillä kirjoitan useimmiten kyljellään tyynykasaan nojaten. Mitähän se tekee aivoilleni?
VastaaPoistaHeh, kuis meikäläiset vasurit?
VastaaPoistaLiisa,
VastaaPoistatyttäreni on vasenkätinen, äitini "kaksikätinen". Tytär on saanut olla rauhassa oikeakätinen. Äiti pakotettiin koulussa oikeakätiseksi: opettaja sitoi oikean käden kiinni selän taakse ja uhkasi tervata sen, jos hän vielä kirjoittaa sillä.
Molemmista tuli erittäin mukavia ja tarmokkaita naisia. Ihminen on hyvin sopeutuvainen, niin varmaan myös hänen aivonsakin.