Kun olin opiskelija, istuin tuntikausia Rikhardinkadun kirjastossa tai Porthaniassa englannin laitoksen kirjastossa lukemassa tai kirjoittamassa. Kun olin tehnyt tietyn verran työtä, palkitsin itseni palalla suklaata. Kun olin lukenut tai kirjoittanut oikein paljon, annoin itselleni luvan katsella lehtiä.
Mikäpä piristäisi nytkään enemmän kuin suklaa? Jotkut söivät piristykseksi opiskeluaikana kofeiinitabletteja tai joivat paljon kahvia. Olen aina pitänyt kahvijauhojen ja kahvin tuoksusta (ilman kermaa), mutta kahvi maistuu minusta pahalta. Minulla on nähtävästi lapsen kitalaki, sillä en voi sietää cola-juomien, oluen, vahvojen juustojen enkä väkevien alkoholijuomien makua enkä edes tuoksuakaan.
Kahvia olen kuitenkin alkanut opetella juomaan luettuani jokin aika sitten Nykäsen blogista löytyneen artikkelin kahvitutkimuksesta ja kahvin hyvistä puolista. Kyllä se on hampaat irvessä juomista. Kauniista kupista.
Kaikkein mukavinta syömistä kirjoittaessa ovat marjat. Sekoitan pakastemarjoja maitorahkaan, johon olen lisännyt hiukan keinomakeutusainetta. Marjat sulavat vähitellen. Jäinen marja piristää kovasti.
Vettä käyn juomassa keittiössä, jotta tulee lisää askelia. Samalla voin ottaa muutaman vitamiinitabletin pienestä lasista, johon olen laittanut päivän vitamiinit.
Mitä Sinä syöt kirjoittaessasi tai lukiessasi?
Minä syön pitkin päivää porkkanoita. Ihme, etten ole kyllästynyt niihin, mutta jonakin kauniina päivänä muutun kai keltaiseksi tai kasvatan viikset ja talttahampaat.
VastaaPoistaJuomana koneen ääressä on täällä yleensä maitokahvi, tee tai rooibos.
(Marjarahka on kyllä herkkua. Kun itselläni on niin pieni pakastin, korvaan marjat yleensä raastetulla omenalla ja kaneliripauksella. Hyvä iltapala.)
Hei Blogisisko.
VastaaPoistaMinäkin olen alkanut juoda kahvia - maitokahvia - ihan tämän vuoden aikana. Ts. pieni ripaus miedohkoa murukahvia kupin pohjalle, runsaasti sokeria. Sitten kuumaa vettä kuppi hiukan yli puolilleen ja loput maitoa. Lopputulos maistuu lähinnä kahvijäätelölle ja sitä voi juoda sekä lämpimänä että kylmänä. Koneen ääressähän ruoalla ja juomilla on tapana jäähtyä. Cokista joisin varmaan päivät pitkät, mutta kroppa ei kestä. Teetä juon kausittain, vihreää vaniljan makuista teetä viime aikoina. Suklaa on addiktio. Ja sitten vielä ne varsinaiset ruoat... koneen ääressä tulee naposteltua kaikenlaista. Mutta monesti menee pitkiäkin aikoja, ettei yksinkertaisesti muista syödä.
Minä syön sikaa ja juon viinaa...
VastaaPoistaSitten katson ulos ja siunaan itseni, etten - (ymmärtääkseni) -ole kukkahattutäti.
*
100 Years of Jazz Guitar - 4 CD (5:n tunnin kronologinen paketti).
Suosittelen. Nyt.
Rauno,
VastaaPoistaerilaisuus tekee maailman kiinnostavaksi. Olisi aika tylsää, jos kaikki olisivat kukkahattutätejä. Olet rohkea, kun kylttini "Varokaa kukkahattutätiä" ei karkottanut Sinua.
Pagisija,
minullakin on välillä porkkanakausia. Kanadassa hammaslääkäri sanoi, että hampaani ovat kuluneet kuin hevosen hampaat. Sen jälkeen olen leikannut porkkanat ohuiksi cocktail-tikuiksi (jotain cocktailia minullakin, Rauno).
Maria, tuollainen kahvi varmaankin maistuisi, mutta juon kahvia "lääkkeeksi" ja silloin sen pitää olla nähdäkseni juuri suodatettua, jotta antioksidantit eivät katoa.
Olen ollut hyvin kiireinen, joten en ole voinut vastata kiinnostaviin kommentteihinne aikaisemmin.:)
Kahvia ei kulu täälläkään, on se vaan niin pahaa. Antioksidanttini hankin muualta eikä ole pelkoa riippuvuudesta. ;-)
VastaaPoistaKirjoittaessa syön lähes mitä tahansa mitä kaapista saa helposti, vaikkapa ruisleipää, hedelmiä, juustoa. Karkkia saatetaan tarvita erityisesti saarnankirjoituksessa. Useimmiten tsemppaan itseäni kuitenkin vichyllä. Ja kun oikein herkuttelen avaan litsihedelmäsäilykepurkin!