Sekä Maria että Anni ovat haastaneet minut kertomaan omituisuuksistani. He vaativat yhteensä kymmentä omituisuutta paljastettavaksi. Helppo juttu, vaikka olen jo paljastanut oudoimmat lastussa Geenivirhe :
Minulla täytyy olla jonkinlainen geenivirhe: En pidä - enkä ole koskaan pitänyt - kahvista, alkoholista (en edes shampanjasta), Coca Colasta, juustosta, timanteista, tupakasta, oluesta, kaviaarista enkä popmusiikista. Enkä minkkiturkeista. 
Mieheni on tietenkin ekspertti kertomaan minun omituisuuksistani:- Niin kuin Elisabet II ei pidä koskaan rahaa mukanaan.
- Ei käytä kelloa.
- Kulkee aina kotona avojaloin.
- Tekee päiväkävelyjä sisällä niin kuin Mr Bingleyn sisar ja Elizabeth Bennet TV-sarjassa "Ylpeys ja ennakkoluulo".
- Pitää aina kaikki valot päällä
jne jne
Hän tietää, että minun varsinainen omituisuuteni on että pidän hatuista. Olen pitänyt niistä aina. Olen tainnut periä tämän äidiltä. Muistan, kuinka hän asetteli hattuaan peilin edessä ruokakauppaan lähtiessään. Minun ensimmäineni hattuni lienee ollut tummanpunainen lierihattu, jossa oli rusetti edessä. Yksivuotiaana. Sen jälkeen ei ole loppua tullut:
Talvella.
Matkoilla
Syksyllä ja keväällä.
Kesällä
Puutarhakutsuilla
HäissäArvaan, että suuri osa bloggaajista on jo ehtinyt tämän päivän kuluessa joutua kyselyjen kohteeksi, mutta katsotaan, olisiko joku vielä päässyt livahtamaan. Ansku, onko papeilla omituisuuksia? Kukkahattu haastaa myös Pekka Nykäsen, Johannes Niemisen ja Hanhensulan paljastamaan blogiyhteisölle viisi omituisuutta itsestään. Entä Jura siellä Roomassa? Luetko blogeja? Ehditkö vastata?
Terveisin kukkahattutäti Pirkko.
Hei Blogisisko.
VastaaPoistaKauniita hattuja! Minäkin harvoin käytän kelloa ja kävelen sisällä mieluiten avojaloin. Rahaa kyllä pitäisin mukana, jos sitä olisi...
Avaimet olen oppinut pitämään aina mukana, sillä jäin kerran ulos, kun ketään ei ollut kotona.
VastaaPoistaPirkko
Hauskat hatut nuo ensimäiset kolme! Harvoin pidän hattua koska ne eivät sovi minun kasvoihin ja tukka jää oudoksi! Kesällä joskus pakolta käytän lieri hattua auringon suojana. Minäkin olen paljain jaloin melkein aina, paitsi aivan kylmempänä aikana, silloin on sukat avoimissa koti kengissä - minulla on aina kuumat jalat.
VastaaPoistaKiitos haasteesta. Ei näillä sivuilla paljon uskalla itsestään kertoa. Viestitän epäsuorasti. Kerronpa viimeisimmän omituisen tempun:
VastaaPoistaKirjoja lukiessani pidän samalla Googlen kuvahakuohjelmaa päällä ja poimin kuvat tiedostoksi koneelleni ZoomBrowserin Composer ohjelmalla. Kirjojen teksti alkaa elää. Ongelmana on aika ja rajallisuus. Minulla on liian monta kirjaa kesken, joten olen päässyt niissä eteenpäin noin 10-20 sivua.
Ostin Akateemisen kirjakaupan alennusmyynnistä Dulmenin Martti Luther: Elämä, teot ja kirjoitukset.
Siellä edetään vuosi vuodelta ja minä tietenkin laitan googleen Luther + vuosi.
Olen uurastanut niin kovasti, että oman blogin kommenttiosastokin on jäänyt lukematta.
VastaaPoistaMarja-Leena,
kun minulle annettiin määräys käyttää aina lierihattuja, tein siitä hauskan asian. Suosittelen kaikille tiivistä lierihattua terveydellisistä syistä, hauskuus ja hassuus tulee kaupan päälle.
Pekka,
kuten kirjoitin blogisi kommenttiosastoon, jokaisen on hyvä päättää siitä, minkä verran kertoo yksityisasioistaan. Sehän riippuu kunkin elämäntilanteesta.
Tuo tapa lukea kirjoja on mukava omituisuus, taidan ruveta matkimaan sitä. Meillä käy yleensä niin, että mieheni katsoo asioita tietosanakirjoista ja minä nykysuomen sanakirjoista ja netistä.
Haaste on nyt huomattu, Pirkko, ja asiaan palaan kunhan toivun. P.nykäsen kuvailema lukutapa on itsellänikin. Tosin lukemisen nopeuttamiseksi (vähän vain) kerään sanoja paperille ja itsen niitä sitten yht'aikaisesti lukemisten välillä. Ongelma on, että sitten pitää yleensä palata takaisin jo luettuun, mutta pysyypä sitten paremmin mielessä.
VastaaPoistaHanhensulka, tervetuloa takaisin Europpaan.
VastaaPoista