1950-luvulla minun pituiseni nainen (vähän yli 160cm pitkä) saattoi päästä vaikka Miss Suomeksi tai mannekiiniksi. Nykyään alle 180 cm pitkä ihminen saa tuntea olevansa häiritsevä tekijä ainakin asuntojen ja vaatteiden suunnittelijoille.
Asumme Helsingin keskustassa kerrostalossa. Muutama vuosi sitten remontin yhteydessä oviin asennettiin ovisilmät. Ne oli kuitenkin laitettu kaikki samalle korkeudelle kysymättä asukkailta mitään.
Kysyin, miksi ovisilmät oli laitettu niin korkealle. Minulle selitettiin, että muutoin 180-senttiset miehet joutuisivat kumartumaan niihin katsoessaan. Kun sanoin, että ovisilmää tarvitsevat ennemminkin pienet mummelit ja lapset, minun käskettiin käyttää jakkaraa.
Ovenkahvat on asetettu uusissa asunnoissa niin korkealle, että me hobitit iskemme käsivartemme niihin. Raitsikoissa matkakorttien lukijalaite on asennettu liian korkealle.
Kirjoittaessani kirjaa kyynärän mittaisesta tytöstä luin lyhytkasvuisten ongelmista. Niistä hyvin suuri osa näyttäisi johtuvan muusta kuin heidän pituudestaan. Maailma rakennetaan "normaalille" ihmiselle, ja tunnen olevani yhä enemmän epänormaali, kun en ole 180-senttinen mannekiinivartaloinen nainen, jollaiselle myös vaatteet suunitellaan.
Ovatko kaikki ihmiset todellakin nykyään pitkiä?
Hei Blogisisko.
VastaaPoistaMinä olen keskipituinen, mutta asun kerrostalossa, jossa tuuletusikkunan kahva on niin korkealla, että yllän vain varvistamalla avaamaan ikkunan. Yksi ensimmäisistä ostoksistani tänne muutettuani olikin talousrappuset.
Verhokisko on 3 metrin korkeudessa, enkä kykene t-rappustenkaan avulla kiinnittämään verhoja kunnolla.
Mutta muuten isot, länteen päin katsovat ikkunat ovat ihana asia.
Eipähän tarvi siivota kaappien ylähyllyjä.
VastaaPoistaNäin 155-senttisenä voin hyvin kyllä ymmärtää turhautumisesi. Täällä minun talossani ovisilmät on laitettu ilmeisesti poikkeuksellisen matalalle, koska minäkin niihin yletyn (ehkä Tampereella ei ole niin pitkiä ihmisiä), mutta se minusta vasta on ikävää, että kaupassa joudun hakemaan jonkun avukseni saadakseni liian korkeaksi rakennetulta ylähyllyltä haluamani tavaran - aikuisena!
VastaaPoistaTilansäästöä kaiketi sekin, mutta tulee vain mieleen, kuinka vaikeaa mahtaakaan olla todella lyhytkasvuisilla ihmisillä, jotka ovat metrin pituisia tai jopa alle. Tätä yhteiskuntaa ei liene tosiaan suunniteltu monenlaisille eri tavoin vajavaisille persoonallisille ihmisille, vaan ehkä sitten pelkästään sille 175-180 senttiselle mallivartaloiselle menestyjäpariskunnalle.
Ehkä meidän vajavaisten pitäisikin nousta kapinaan ja rakentaa itsellemme ja toisillemme toinen yhteiskunta. ;) Tai ainakin tehdä parhaamme saadaksemme ujutettua tähän nykyiseen mukaan meitä ja muita toisenlaisia palvelevia asioita. Niin kuin nyt vaikka, heh, jakkaroita...
Aina voi selviytyä turvautumalla toisten apuun. Onneksi mieheni on 20 cm pitempi kuin minä, pojat vielä pitempiä, tytär mannekiinipituutta.
VastaaPoistaTalousrappuset ja tikkaat ovat siitä huolimatta usein käytössä tällaisessa vanhanaikaisessa talossa, jossa on korkeat huoneet.
Raitsikan ja muiden julkisten paikkojen tulisi sopia myös meille hobiteille ja lapsille.
Vielä yksi paikka, joka on tehty pitkille: elokuvateatterit. Elokuviin täytyy ottaa niskatueksi tyyny tai rullalle kääritty kaulahuivi.
Hyvä puoli tässä asiassa on se, että pitempien ihmisten (= miesten) on nykyään helpompi tehdä taloustöitä.
Vähän yli 160-senttinen pätkä täälläkin :)
VastaaPoistaOmasta mielestäni kyllä luokittelen itseni suurin piirtein keskimittaiseksi, keski-ikäiseksi naisihmiseksi. Ihan niin kuin tuntematonkin sanoi, eipä tarvitse siivota kaappien ylähyllyjä. Paha vain, jos kylään tulee joku, joka näkee, mitä ylähyllyille on piilotettu - pois m i n u n silmistäni ;)
Niin, ja keittiöjakkara on meilläkin ahkerassa käytössä.