Nykysuomen sanakirjat ovat olleet ehkä kaikkein hyödyllisintä, mitä olemme ostaneet kirpputorilta. Ne ovat perusta, jolle on vain lisätty erikoissanakirjoja, joita ilmestyy jatkuvasti. Sanakirjojen päällä istuva pöllökin on kirpputorilta, samoin kirjojen alla oleva iranilainen liina.
Uskoisin, että kirpputoreilla vaeltelu on vähän samanlaista kuin taidenäyttelyissä käyminen siinä mielessä, että aivoissa käy aikamoinen surina, kun ne lajittelevat näkemäänsä.
Olet oikeassa! Sellaista se kirppareilla käyskentely tosiaan on! =) Ellei sitten jokin allergiaa aiheuttava ja henkeen käyvä häädä ulos koko kirpparilta, ennenkuin on edes kunnolla ehtinyt tutustua tarjontaan... =)
VastaaPoistaTuo on totta. Tuuletus on huono varsinkin parkkihallikirpputoreilla, joita vältän.
VastaaPoistaOlen käynyt lähinnä Helsingin Hietalahden kirpputorilla ja esimerkiksi Kuopion torilla.
Ulkokirpputoreilla minua huolestuttaa se, että samat ihmiset istuvat kesäkaudet auringonpaahteessa ilman hattua tai auringonvarjoa. Ihmettelen, miksi kaupunki ei kata Hietalahden toria.
Minulla on nuo smat kirjat ja ne ovat hyvin käyttökelpoisia. Mikäpä ne olisi vanhentanut. Sitä paitsi kirjat tuoksuvat hyvälle. Nämä kirjat ovat kansanpainos siitä suuremmasta moniosaisesta, mutta sisältö on sama. Kirjoista tehtiin vielä pokkariversio, ennen kuin liiaksi kuluneet ladelmat poistettiin käytöstä. Nämä ovat vielä sitä vanhaa kirjapainotekniikkaa.
VastaaPoistaKirpputoreilta voi täydentää hienosti kirjastoaan.
VastaaPoistaKlassinen suomalainen kirjallisuus, valokuvat ja lasten lelut (mm tyttären nukketalo) olivat etusijalla muuttokuormaan (vaatimaton viisi kuutiota), kun muutimme pois Suomesta.
Annoimme Kanadaan lähtiessämme
suurimman osan tietokirjoistamme pois. Silloin 1970-luvun lopulla tuntui nimittäin siltä, ettemme tulisi enää koskaan Suomeen takaisin.
Meidän Nykysuomen sanakirjamme ovat viides painos vuodelta 1976. Tietääkseni uusissa painoksissa ei ole tehty muutoksia muihin kuin sivistyssanoihin, joka on tuo erillinen laihempi osa.
Minulle nämä kirjat ovat aarre, sillä voin tarkistaa niiden avulla, ovatko jotkut sanat vanhaa yleiskieltä, jota tarvitsen historiallisiin romaaneihin usein.
Joskus jotkut sanat ovat osoittautuneet vain tietyn Ylä-Savon alueen tai jopa meidän perheen tai minun omiksi keksinnöiksi.
Kielitoimisto on tietenkin korvaamaton apu, kun täytyy tosissaan tarkistaa kieltä esimerkiksi väitöskirjasta.