Nyt me sanomme: EI. Ei askeltaaan. Olemme ihan naatit.
Näin nämä koirat useaan otteeseen Ljubljanassa. Olimme jo lähdössä ja menossa rautatieasemalle, kun näimme väsymättömienkin väsyneen.
My very old blog. Vuodesta 2005-
tiistaina, lokakuuta 30, 2007
Koirakuvat 10: EI
Nyt me sanomme: EI. Ei askeltaaan. Olemme ihan naatit.
Näin nämä koirat useaan otteeseen Ljubljanassa. Olimme jo lähdössä ja menossa rautatieasemalle, kun näimme väsymättömienkin väsyneen.
sunnuntai, lokakuuta 28, 2007
Valo ja lämpö
Tietokoneeni taustakuvana on viipale Adrianmerta. Se muistuttaa minua siitä, miten paljon valo ja lämpö vaikuttavat ihmiseen. Olin monin verroin energisempi Kroatian rannikolla kuin olen olen täällä syksyisessä Helsingissä. Olen monta kertaa miettinyt, miksi ihmeessä esivanhempamme jäivät asumaan tänne pimeään pohjolaan. Niin olet varmaan sinäkin.
perjantaina, lokakuuta 26, 2007
Portaat tornin huipulle
Kuva: Anna Amnell Piper's Tower, Ljubljanan linna
Kiipesimme keskiaikaisen linnaan tornin huipulle nähdäksemme Ljubljanan.
Klikkaa kuvaa ja suurenna kuvaa, jotta näet melkein pohjaan asti.
Koko ajan kiivetessäni ajattelin, miltä mahtoi tuntua kiivetä tornin huipulle keskiaikana. Ehkä portaat olivat silloin puuta ja tärisivät tuulessa.Oliko edes kaidetta?
Kuten kirjoitin jo viime perjantaina Zagrebista, myös Kroatiassa oli mäkiä ja portaita joka puolella. Ne johtivat ylös kapeita keskiaikaisia kujia, ylös palatsimaisten museoiden saleihin, mäen huipulla olevaan kirkkoon..
The Castle of Ljubljana
Huom! Linnoitus on keskiajalta, mutta nykyinen torni vuodelta 1848. Edellinen torni kesti 1800-luvun alkuun.
torstaina, lokakuuta 25, 2007
Tämän blogin lukijat
Siitä lähtien kun aloitin Blogisisko 3:n, tällä blogilla ollut oma ClustreMaps kävijätilastonsa. ClustreMaps arkistoi tilastojaan ja kehottaa tallentamaan tietoja. Tämän tilaston mukaan viimeisen neljän kuukauden aikana on tässä blogissa käynyt 3962 vierailijaa eli noin 1000 kuukaudessa.
Hei tämän blogin lukijat!
ClustrMaps arkistoi tilastoja ja kehottaa ottamaan talteen tilastotietoja. Tässä te olette kartalla, Blogisisko 3:n lukijat.
Blogisisko-blogi on jakaantunut teknillisistä syistä (= minun heikkojen teknillisten taitojeni vuoksi eli kun en osaa yhdistää niitä) kolmeen blogiin, ykköseen, kakkoseen ja kolmoseen, jota luet juuri nyt.
Ykkösessä oli ensimmäiset 10 kuukautta, optimistinen aika, jolloin kuvittelin, että blogit ovat sananvapauden tyyssijoja, kuin saippualaatikoita, joille noustaan ja kerrotaan, mitä ajatellaan. Näin ei kuitenkaan ole. Blogimaailma on aivan yhtä lailla klikkeihin ja puolueisiin jakaantunut kuin muukin maailma. Siitä huolimatta bloggaaminen on hauskaa.
Mutta hauskuus menee, jos ryhtyy olemaan mieliksi toisille bloggaajille ja lukijoille ja rajoittaa itse omaa sananvapauttaan. Yksityiset blogit ovat omia virtuaalikoteja, joissa kukin on emäntä ja isäntä talossaan. Ryhmäblogit ovat kuin klubeja ja yhdistyksiä, joilla on sääntönsä.
Pidän blogeja, jotta tulisi kirjoitettua spontaanisti ja säännöllisesti. Kirjoitan omalla nimelläni, jotta olen sanojeni takana. Mielipiteiden esittäminen omalla nimellä on todellista demokratiaa ja sananvapautta. (Nimimerkillähän voi tietenkin myös pitää omaa julkista salaista päiväkirjaansa, niin kuin jotkut tekevät jopa suurella menestyksellä.)Omalla nimellä kirjouttamalla tulee myös testattua blogimaailman todellista ilmapiiriä. Minun mielipiteeni politiikasta ja maailmankatsomuksesta eivät ole suomalaisen blogimaailman enemmistön suosiossa, siksi lukijamäääräni on romahtanut alkuajoista.
Keskusteluilmapiiri on kuitenkin vapautunut Suomessa huomattavasti niinä muutamina vuosina, joina olen Internet-keskusteluja seurannut. Nythän sanomalehdetkin kirjoittavat ennen "mahdottomina" pidetyistä aiheista. Lukija, olet ehkä huomannut, että aihepiirini eivät kuulu enää yhtä keskeisesti kuin ennen 'ihmisoikeudet', jotka merkitsivät minun blogissani nimenomaan Suomen lähimenneisyyden selvittämistä ja todelliseen demokratiaan ja ajatuksenvapauteen pyrkimistä. Niistähän kirjoitetaan ja puhutaan nyt kaikkialla. Meikäläinen voisi vaikka ryhtyä pelkästään nukketalo- tai käsityöblogin pitäjäksi.
Kiitos teille lukijat!
(Laitan lukijamääriä myöhemmin, kun olen ensin selvittänyt matkavalokuvaruuhkaani.)
No, tässähän se on:
Huom lisäys uuden karttakuvan tietojen mukaan: Koko vuosi eli 24.lokakuuta 2006- 24.lokakuuta 2007 oli 29 340 kävijää. Edelline päivä 110 kävijää. Kävijämäärä vaihtelee.
Lukijamääräni on pudonnut puoleen siitä, mitä se oli ennen presidentinvaaleja, todellista vedenjakajaa suomalaisessa blogimaailmassa.
Osittain asiaan vaikuttaa myös se, että minulla on useita blogeja. Olen joskus laskenut, että yhdessä päivässä saattaa niissä kaikissa olla yhteensä noin 600 kävijää. Suuri osa kävijöistä tulee tietenkin Blogilistan ulkopuolelta.
ClustrMaps -tilaston mukaan Blogisisko ykkösen, kakkosen ja kolmosen yhteinen kävijämäärä on 4500 kuukaudessa (1000 + 1130 + 2370) eli suunnilleen sama kuin Blogisisko 1:llä oli yksin alussa. Vanhana sosiologian opiskelijana koetan välillä silmäillä näitäkin tilastoja.
Lukija on pääosassa kirjamessuilla
Olen laittanut Helsingin Kirjamessujen kunniaksi tähän blogiini kuvan patsaasta, joka esittää keskittynyttä lukijaa. Hän nojaa toisella jalallaan talon seinään. Hänen takanaan on zagrebilainen kirjakauppa.
Häntä vastapäätä toisella puolen katua on Mimaran taidemuseo. Mutta hän ei huomaa sitäkään. Hänen kasvonsa kertovat, että hän on muissa maailmoissa, kirjan lumoissa.
Lukeminen yhdistää ihmisiä, vaikka he näyttävät olevan lukiessaan eristäytyneitä, kirjaansa syventyneitä.
Ilman kirjoja ja lukemista ei kasvaisi kirjailijoita. Ilman lukijoita ei kannattaisi kirjoittaa ja julkaista kirjoja. Myös kirjailijat ovat lukijoita.
Jotta ehdin Turun kirjamessuille, siirsin matkaa Kroatiaan. Olin Kroatiassa sukulaisvierailulla ja turistina, mutta myös keräämäsä aineistoa kirjaan, jota olen alkanut kirjoittaa.
Mukavaa kirjamessuviikonloppua, lukemisen juhlaa!
Koirakuvat."'Pieni"
Kuva: Anna Amnell
Pieni koira värjötteli Ljubljanassa sunnunntaina kirpputorilla isäntäväen lähellä antiikkimarkkinoilla. Se hytisi kylmästä.
Ongelmia
Kuva: Joonas Heiskanen
Onko Vuodatuksessa ongelmia? En päässyt eilen Vuodatuksen blogeihin, en omiin enkä muiden. En pääse nytkään. Terveisiä vaan sinne.:)
sunnuntai, lokakuuta 21, 2007
Junalla Ljubljanaan
Junamatka Zagrebista Ljubljanaan kestää vain vähän yli kaksi tuntia. Näköalat junan ikkunasta ovat unohtumattomat. Juna kulkee laaksossa ja molemmin puolin kohovat vuoret, jotka ovat tähän aikaan vuodesta ruskan värittämät. Nämä ovat satumaisen kauniita maisemia, Narnian maisemia.
Kylmä sää yllätti meidät viikonloppuna. Lauantaina kävely vanhassa kaupungissa jäi lyhyeksi. Viihdyimme paremmin kahviloissa. Tänään sunnuntaina sää kirkastui.
perjantaina, lokakuuta 19, 2007
Sumua
Asumme täällä Zagrebissa talossa, joka on korkealla mäellä. Tänä aamuna vähän ennen yhdeksää maisema oli vielä sumuinen. Harvinainen näky tämän loman aikana. On ollut yleensä täysin pilvetön taivas.
Lokakuu on ihanteellinen aika Kroatian matkalle. Ei ole liian kuumaa turistin työhön eli kaupungilla kiertelyyn eikä automatkailuun.
Mäelle käveleminen käy kuntokoulusta. Raitsikka tulee puolen kilometrin päähän. Tyypillinen tilanne täällä näyttää oloevan, että miehet ajavat autolla mäelle ja naiset kamtavat kassit ja jopa lapsen mäelle.
Kroatia on mäkinen paikka. Istrian kaupungitkin olivat yleensä korkealla mäellä. Vanhoina aikoina sijanti mäellä ja kapeat kadut merkitsivät turvallisuutta. Kaupunkia oli helppo puolustaa vihollisen hyökätessä.
Olen ottanut hyvin paljon kuvia. Alan kuitenkin vasta nyt oppia käyttämään sukulaiseni tietokonetta. Laitan varmaankin erillisen blogin Kroatialle, kunhan palaan Suomeen.
torstaina, lokakuuta 18, 2007
Strossmayer
Strossmayerin patsas on saanut kravatin kaulaansa. Strossmayerin taidegalleria on eräs Zagrebin lukuisista museoista.
keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007
Kissatilanne Istrian niemimaalla
Kissoja näkyi paljon. Ne olivat yleensä ystävällisiä (nälkäisiä?). Töpöhäntiä näkyi kuten tämä utelias mirri.
Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa muitakin istrialaisia kissoja.
Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa muitakin istrialaisia kissoja.
maanantaina, lokakuuta 15, 2007
tiistaina, lokakuuta 09, 2007
Pilviä, pilviä
Pilvien bongaamista matkalla Kroatiaan.
PS Laitan kuvia matkani aikana. En pääse täällä Vuodatukseen.
maanantaina, lokakuuta 08, 2007
Turun kirjamessuilla 2007
Terhi Rannela, tamperelainen nuorisokirjailija ja kriitikko
(Kuva: Matti T. Amnell)
Lukijan aivot
Miten minusta tuli lukija
Kun olin lapsi, minulla oli tapana kiivetä pikkukaupungin korttelissamme olevan kaksikerroksisen ulkorakennuksen katolle, sillä sieltä saattoi nähdä kauas, jopa rautatieasemalle, joka vei suureen maailmaan.
Samassa pihassa kuin me asuivat myös paikallisen sanomalehden toimittaja ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa. Heillä oli huoneen ja keittiön asunto, toimittaja asui kammarissa ja sisar keittiössä. Heillä oli paljon kirjoja ja lehtiä, joita he säilyttivät ullakolla. Kun olin oppinut lukemaan koulussa, sain luvan lukea heidän ullakollaan.
Lukunopeuteni kasvoi huimaa vauhtia, kun aloin ahmia ensin lastenlehtiä ja sitten toimittajan arvostelijankappaleiksi saamia romaaneja. Kukaan ei ehtinyt vahtimaan mitä luin, joten saatoin lukea mitä hyvänsä. Lukemisesta ullakolla muodostui minulle Marcel Proustin sanoin "oma yksityinen pyhäkköni", pääsin maailmoihin, joihin en olisi päässyt muulla tavalla. Ne rikastuttivat sodanjälkeisen Suomen köyhyydessä ja ahtaudessa elävää tyttöä.
Lukemisen ihme
En ymmärtänyt silloin, että oli tapahtunut jotain aivan mullistavaa, jotain joka oli tosiasiassa luonnotonta, jotain johon minulla, ihmisellä ei ollut geneettistä valmiutta. Kenenkään ei ollut tarvinnut opettaa minua näkemään tai kuulemaan, mutta minut piti opettaa lukemaan, tulkitsemaan outoja kiemuroita paperilla. Aivoni oppivat tulkitsemaan ne sanoiksi, joita tuntemattomat ihmiset olivat kirjoittaneet. Opin rakastamaan lukemista. Kirjoista tuli ystäviä.
Ihmisen aivot eivät ole luotu lukemaan. Ihminen oppi ensin tallentamaan tietoa opettelemalla sen ulkoa niin kuin kalevalaiset esivanhempammekin tekivät. Mutta koska ihmisaivot ovat joustavat ja pystyvät luomaan yhä uusia yhteyksiä hermosolujen välillä, oppi ihminen vähitellen kirjoittamaan ja lukemaan.
Olin oppinut kahdeksassa vuodessa oikeaksi lukijaksi, saman mikä oli kestänyt ihmiskunnan historiassa vuosituhansia ja muuttanut vähitellen ihmisten kulttuurin. Lukeminen muuttaa lukijan, hän on sitä mitä hän lukee, ainakin hänen aivonsa ovat.
Lukeminen muuttaa aivoja
Uraauurtavassa kirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] (huom uusi linkki vuodelta 2008) aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa lukevan ihmisen aivoissa tapahtuvia muutoksia. Tämä kirja on aivan uusi ja olen lukenut vain Wolfin kirjoittamaan artikkelin eräästä englantilaisesta sanomalehdestä ja kymmeniä innostuneita kirja-arvosteluja.
Olen kuullut jo aikaisemmin sanottavan, että japanilaisilla ja amerikkalaisilla on erilaiset aivot, mutta en ole tiennyt miksi. Wolfin mukaan esimerkiksi muinoin eläneen nuolenpääkirjoituksen lukijan aivot olivat aivan erilaiset kuin nykyihmisen aivot.
Ja samoin nykyajan kiinalainen käyttää aivan erityisiä aivojen hermosolujen yhdistelmiä lukiessaan kiinalaista kirjoitusta. Pienten lasten aivot ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, mutta kun lapsi oppii lukemaan ja kehittyy hyväksi lukijaksi, hänen aivonsa muuttuvat. Ne eivät muutu anatomisesti, vaan funktionaalisesti, selitti kansainvälisesti arvostettu ja palkittu kanadalainen aivotutkija, jolle soitin ennen seminaaria. Niistä tulee tehokkaat tulkitsemaan lapsen oman kulttuurin kirjoitusmerkkejä. [ Nythän tästäkin kiistellään: Voidaanko aivoja muuttaa myös anatomisesti?
Lukeminen ja digitaalinen kulttuuri
Wolf sanoo, että aivan kuten ulkoaopettelu tuli tarpeettomaksi kirjoituksen keksimisen jälkeen, on vaarana, että lukeminen, todellinen syventyvä lukeminen heikkenee tai jopa katoaa. Tietokoneesta voi saada hetkessä pinnallista tietoa, voi tulla illuusio tiedosta. Tiedon hankkiminen ei vaadi enää syventymistä, siinä ei laiteta persoonallisuutta mukaan.
Lukemisesta saattaa tulla vain satunnaisesti käytettävä apukeino, jolla hankitaan tietoa, johon ei liity mitään tunteita. Se saattaa aiheuttaa ihmisten kulttuurissa arvaamattomia muutoksia, sillä aivot mukautuvat uuteen tilanteeseen. Se tulee vaikuttamaan jokaisen uuden lukijan intellektuaaliseen kehitykseen.
Professori Wolf on aivotutkimuksen ja kasvatustieteen tutkija, lukemisen asiantuntija (ja myös lukihäiriön asiantuntija). Hän korostaa sitä, että vanhempien tulisi puhua pienten lastensa kanssa ja lukea heille, jotta heidät pelastettaisiin lukijoiksi, kulttuurin säilyttäjiksi.
Lasten pitäisi kasvaa lukijoiksi, oppia lukemaan bitekstuaalisesti, multitekstuaalisesti, Wolf sanoo, jotta he voisivat olla sekä lukijoita (expert readers) että digitaalisen tiedon käyttäjiä.
Puhu lapsellesi, lue lapsellesi
Anna Amnellin puheenvuoro Turun kirjamessuilla 2007 Suomen Tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen")
Lue myös
torstaina, lokakuuta 04, 2007
Moderni Venäjä
Me luulimme, että tulisi uusi, moderni ja demokraattinen Venäjä, mukava ja turvallinen naapurimaa. Yhä useammat ovat huolissaan. Suomessa asuvat ulkomaalaiset ystävämme sanovat, että tilanteen muuttuminen näkyy jo Helsingin Sanomain kirjoituksissa. He miettivät, muuttaako pois Suomesta. Näkevätkö he tarkemmin kuin muut?
keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007
Ilotulituksen kuvaaminen
Kamerani ei ole erityisen hyvä kuvaaman kaukana olevia kohteita. Halusinkin alkujaan ottaa lähikuvia pienistä yksityiskohdista.
Otan tällä kameralla kuitenkin kuvia myös kaupunkinäkymästä - ja ilotulituksista, joita näen aika usein ikkunasta. Parhaiten ne näkee tietenkin, jos menee kattoparvekkeelle. Uudenvuodenaattojen ilotulitukset ovatkin jokavuotinen ilo. Ilotulituskilpailut olivat tänä vuonna hienot. Ei tullut kuitenkaan mentyä katolle.
Joskus osuu samaan rytmiin ilotulitusten kanssa, mutta usein saa vain muutaman kunnon osuman, vaikka räpsii koko ajan.
Syksy on lempivuodenaikani
Pidän syksystä. Syksyn värit ovat lämpimiä ja kauniita. Helsinki on hyvin kaunis syksyllä.
tiistaina, lokakuuta 02, 2007
maanantaina, lokakuuta 01, 2007
Uusi modeemi lopetti Internet-ongelmat
Uusi modeemi lopetti ongelmat Internetissä
Olen kärsinyt ainakin viikon siitä, että Internet-yhteys katkeilee. Poikani keksi, että vika oli modeemissa. Se oli liian vanha ja heikko nykyiseen käyttöömme.
Kirjailija ja hänen perheensä
"Toisen maailmansodan aattona syntynyt Claudio Magris muistelee lämmöllä lapsuuttaan. --'Ilmapiiri oli hyvin avoin ja lämmin.'--
Opiskeluaikoina Magris tapasi myös Marisa Madierin, ja 1964 solmittuun avioliittoon syntyivät pojat Francesco ja Paolo.
'Fancesco opettaa Pariisissa makroekonomiaa, mutta kirjoittaa myös sanomalehtiin ajatuksiaan talouden moraalista. Me soittelemme toisillemme noin kolme kertaa päivässä', Magris kertoo.
'Paolo taas asuu täällä [Triestessä]. Hän kirjoittaa myös näytelmiä. Paolo muuten tulee kanssani Suomeen, hän pitää Pohjoismaista. Me olemme erottamaton kolmikko, hyvin läheisiä.'
Jouni Kantola: Trieste on Claudio Magrisin maisema. Helsingin Sanomat/Kulttuuri 1.10.2007
Magris on Suomessa. Hänen uusin kirjansa "Ymmärrättehän" käsittelee vaimonsa menettäneen miehen surua muun muassa Orfeus ja Eurydike -myytin avulla. Magrisin vaimo on kuollut syöpään.
Magris: Tonava
Magris, eurooppalaisuus, yksilö
Opiskeluaikoina Magris tapasi myös Marisa Madierin, ja 1964 solmittuun avioliittoon syntyivät pojat Francesco ja Paolo.
'Fancesco opettaa Pariisissa makroekonomiaa, mutta kirjoittaa myös sanomalehtiin ajatuksiaan talouden moraalista. Me soittelemme toisillemme noin kolme kertaa päivässä', Magris kertoo.
'Paolo taas asuu täällä [Triestessä]. Hän kirjoittaa myös näytelmiä. Paolo muuten tulee kanssani Suomeen, hän pitää Pohjoismaista. Me olemme erottamaton kolmikko, hyvin läheisiä.'
Jouni Kantola: Trieste on Claudio Magrisin maisema. Helsingin Sanomat/Kulttuuri 1.10.2007
Magris on Suomessa. Hänen uusin kirjansa "Ymmärrättehän" käsittelee vaimonsa menettäneen miehen surua muun muassa Orfeus ja Eurydike -myytin avulla. Magrisin vaimo on kuollut syöpään.
Magris: Tonava
Magris, eurooppalaisuus, yksilö
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)