Mitä tekee Stockmann Pietarissa?
Arvioi uudelleen toimintaansa, kertoo uutiset. Nytkö se alkaa? Pako Pietarista.
Pietarin Stockmann on siistin pohjoismainen, ei mitenkään kiinnostava verrattuna reheviin venäläisiin myymälöihin. Ihmettelin, miksi niin.
My very old blog. Vuodesta 2005-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Venäjä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Venäjä. Näytä kaikki tekstit
tiistaina, maaliskuuta 18, 2014
tiistaina, helmikuuta 25, 2014
Mikä muistoksi vuoden 2014 talviolympialaisista?
Olen täysin kyllästynyt siihen, että sanomalehdet jauhavat suomalaisen urheilu- ja kulttuuriministerin häiriköinnin kuvausta. Sekö päällimmäiseksi muistoksi noista hienoista juhlista? Pitääkö pilata kaikki. kun naapurimaamme saa aikaan jotain kaunista ja myönteistä? Siihenkö kulttuuruministerimme pyrki käytöksellään?
Esimerkiksi tästä tillkutäkistä puhutaan muualla. Entä Suomessa? Eikö tämä olisi hauskempi aihe kuin suomalaisen kulttuuriministerin häiriköinti Sochissa?
Talviolympialaisten symbolina oleva tilkkutäkki kuvaa Venäjän eri osien kulttuuria. Siitä puhutaan muualla. Naistenlehdet, herätys!
Esimerkiksi tästä tillkutäkistä puhutaan muualla. Entä Suomessa? Eikö tämä olisi hauskempi aihe kuin suomalaisen kulttuuriministerin häiriköinti Sochissa?
Talviolympialaisten symbolina oleva tilkkutäkki kuvaa Venäjän eri osien kulttuuria. Siitä puhutaan muualla. Naistenlehdet, herätys!
lauantaina, helmikuuta 22, 2014
Sotši tuottanut iloa
Värikollaasi 167
This week the colour collage colours were colours of Sochi!
Tästä tuli myös värikollaasini. Ks alin kuva.
Sochin olympialaisten tilkkutäkki kuvaa Venäjän eri alueiden kulttuuria. Tätä en ole nähnyt tuodu esille
http://www.graphicart-news.com/the-olympic-patchwork-quilt-sochi-2014/#.UwyrGXfV_Eg
Talviolympialaisten avajaisista ja luistelusta on ollut minulle eniten iloa. Ehkäpä lopettajaisetkin ovat kauniit. Katson nyt luistelun loppunäytöstä.
Kuvasin tämän tilkkutäkkikuvion Pietarissa viime syyskuussa. Alla olevaa kuvaa on katsottu Flickrissä jo yli 600 kertaa.
Kannattaa muistaa, että suurin osa rahoista on mennyt infrastruktuuriin, joka hyödyttää sotsilaisia tulevina vuosikymmeninä ja vie sinne turisteja. Kauniilta näyttävät maisemat. On aihetta onnitella venäläisiä hyvistä kisoista.
Klikkaa nuolia niin näet kaikki kuvat ja versiot.
Värikollaasi 167: talvi 2014
Kollaasini
Klikkaa nuolia niin näet kaikki kuvat ja versiot.
Värikollaasi 167: talvi 2014
värimalli talvi 06
This week the colour collage colours were colours of Sochi!
Tästä tuli myös värikollaasini. Ks alin kuva.
Sochin olympialaisten tilkkutäkki kuvaa Venäjän eri alueiden kulttuuria. Tätä en ole nähnyt tuodu esille
http://www.graphicart-news.com/the-olympic-patchwork-quilt-sochi-2014/#.UwyrGXfV_Eg
Talviolympialaisten avajaisista ja luistelusta on ollut minulle eniten iloa. Ehkäpä lopettajaisetkin ovat kauniit. Katson nyt luistelun loppunäytöstä.
Kuvasin tämän tilkkutäkkikuvion Pietarissa viime syyskuussa. Alla olevaa kuvaa on katsottu Flickrissä jo yli 600 kertaa.
Kannattaa muistaa, että suurin osa rahoista on mennyt infrastruktuuriin, joka hyödyttää sotsilaisia tulevina vuosikymmeninä ja vie sinne turisteja. Kauniilta näyttävät maisemat. On aihetta onnitella venäläisiä hyvistä kisoista.
Tämän viikon kollaasin värit ovat minusta samat kuin Sochin värit! Klikkaa nuolia, niin näet kuvia viime syksyiseltä Pietarin matkaltanai!
Pietarissa otetussa kuvassa on myös näkyvissä, että olympialaiset olivat vasta tulossa, kello kävi.
Klikkaa nuolia niin näet kaikki kuvat ja versiot.
Värikollaasi 167: talvi 2014
Kollaasini
Klikkaa nuolia niin näet kaikki kuvat ja versiot.
Värikollaasi 167: talvi 2014
värimalli talvi 06
perjantaina, helmikuuta 07, 2014
Winter Olympics 2014
talviolympialaisia Pietarin keskustassa viime syyskuussa. Photo: Saint Petersburg Sept 2013. Photo: Anna Amnell.
keskiviikkona, syyskuuta 25, 2013
Haamut väistyvät jo Pietarissa
Kuvassa Singerin talon kirjakaupan kahvila. Ikkunasta näkyy Kazanin katedraali, joka oli kommunistisen Neuvostoliiton aikana ateismin museo. Nyt siellä on ikoni murhatusta viimeisestä tsaarista, hänen vaimostaan ja lapsistaan. Kazanin katedraali on erityisen harras paikka pietarilaiselle, neuvoi matkaopaskin. Hallitsijaperheen murha aiheuttaa kollektiivista huonoa omaatuntoa, kuten jo Jeltsin rehellisesti myönsi. Sen näkee ihmisissä, jotka itkevät Kazanin katedraalissa. He surevat myös muita 1900-luvun Venäjän uhreja.
Ensimmäisellä Venäjän matkallani eli viime syksynä koin Pietarissa usein ahdistavan tunteen, kun muistin, miten hirvittävää on ollut pietarilaisten elämä niin monen vuosikymmenen ajan. He saivat kärsiä sekä kommunismin että natsismin kourissa - piirityksen aikainen nälänhätä.
Mutta nyt toisella matkalla pystyin jo nauttimaan Pietarista, sekä menneestä Pietarista että nykyisestä. Kuvan kahvilassa on turisteja ja nykyajan pietarilaisia, joille Neuvostoliiton haamu alkaa jo väistyä.
Kommunistinen systeemi jätti maan niin kurjaan tilaan, että siinä riittää korjaamista. Kuten aina murroskausina, vahvat selviävät parhaiten ja heikot jäävät jalkoihin. Mutta tuntuu siltä, että Venäjästä on tulossa hyvä maa. Tarkoitan tälla tavallisia venäläisiä, heidän ilmeitään, heidän olemustaan, sydämellisyyttä ja innostusta. Mutta miten kauan kestää, että Venäjästä tulee todella nykyaikainen valtio, kun siellä ei ole ollut koskaan demokratiaa?
Minun pitäisi vetää itseni pois Pietarista, sillä uusimman kirjani taittovedos tuli eilen ja odottaa tuossa vieressä vielä uutta ja uutta lukemista. Mutta vielä yksi näkymä, joka on jäänyt mieleeni ja aiheuttaa surua: vanhukset myymässä vaatimattomia puutarhansa tuotteita katujen varsilla. Tämä kuva on Dostojevski-museon läheltä. Nämä ihmiset ovat menneisyyden uhreja.
Lisäys: Keskustelin juuri Venäjäää tuntevan ystäväni kanssa, ja hän sanoi, etä muualla Venäjällä on vielä neuvostoajan köyhyyttä ja kurjuutta. Pietari on erilainen.
Ensimmäisellä Venäjän matkallani eli viime syksynä koin Pietarissa usein ahdistavan tunteen, kun muistin, miten hirvittävää on ollut pietarilaisten elämä niin monen vuosikymmenen ajan. He saivat kärsiä sekä kommunismin että natsismin kourissa - piirityksen aikainen nälänhätä.
Mutta nyt toisella matkalla pystyin jo nauttimaan Pietarista, sekä menneestä Pietarista että nykyisestä. Kuvan kahvilassa on turisteja ja nykyajan pietarilaisia, joille Neuvostoliiton haamu alkaa jo väistyä.
Kommunistinen systeemi jätti maan niin kurjaan tilaan, että siinä riittää korjaamista. Kuten aina murroskausina, vahvat selviävät parhaiten ja heikot jäävät jalkoihin. Mutta tuntuu siltä, että Venäjästä on tulossa hyvä maa. Tarkoitan tälla tavallisia venäläisiä, heidän ilmeitään, heidän olemustaan, sydämellisyyttä ja innostusta. Mutta miten kauan kestää, että Venäjästä tulee todella nykyaikainen valtio, kun siellä ei ole ollut koskaan demokratiaa?
Minun pitäisi vetää itseni pois Pietarista, sillä uusimman kirjani taittovedos tuli eilen ja odottaa tuossa vieressä vielä uutta ja uutta lukemista. Mutta vielä yksi näkymä, joka on jäänyt mieleeni ja aiheuttaa surua: vanhukset myymässä vaatimattomia puutarhansa tuotteita katujen varsilla. Tämä kuva on Dostojevski-museon läheltä. Nämä ihmiset ovat menneisyyden uhreja.
Lisäys: Keskustelin juuri Venäjäää tuntevan ystäväni kanssa, ja hän sanoi, etä muualla Venäjällä on vielä neuvostoajan köyhyyttä ja kurjuutta. Pietari on erilainen.
sunnuntaina, syyskuuta 22, 2013
Pyhän Marian Tuomiokirkko (1734-)
Inkerin Evankelis-Luterilainen kirkko aloitti 1640 Ruotsi-Suomessa Nevanlinnassa, jonka Pietari Suuri valloitti Ruotsilta 1703 ja alkoi rakentaa Pietaria kahden kilometrin päähän Nevanlinnasta Jänissaareen. Suurin osa alueen asukkaista oli suomalaisia. Lue mitä inkerinsuomalainen kertoo : "koko kaupunki ja sen esikaupungit sijaitsevat Venäjän Inkerinmaan alueella." Pushkin runoili, että paikalla oli vain yksi juro suomalainen kalastaja, mutta paikalla oli kymmeniä suomalaisia kyliä, jotka hävitettiin ja rakennettiin kaupunki, jonka tunnemme jälleen nimellä Pietari, Saint Petersburg (Pyhän Pietarin mukana nimetty).
Keisarinna Anna lahjoitti suomalaiselle kirkolle tontin nykyiselle paikalle vuonna 1734. Alussa rakennettiin puukirkko, tämä kivikirkko on vuodelta 1803. Pyhän Marian kirkossa oli vuonna 1890 yhteensä 17000 jäsentä.
1938 tämä Pietarin keskustassa sjaitseva Pyhän Marian kirkko suljettiin ja muutettiin kolmikerrroksiseksi asuntolaksi, jonka alakerrassa oli luutavarasto. 1970-1990 rakennuksessa toimi pysyvä luontonäyttely.
Vuonna 1990 kirkkorakennus palautettiin vähitellen Inkerin kirkolle. Alussa pidettiin jumalanpalvelukset kirkon rappusilla, myöhemmin alakerran salissa.
Tämä kirkko sijaitsee Nevski Propspektin lähellä. Metroasema 'Admiralteyskaya'
Osoite on Bolshja Konjushennaja Ul 8a (Suuri tallikatu)
lauantaina, syyskuuta 21, 2013
Anna Akhmatova -museota etsimässä
Anna Akhmatova -museo on Sheremetev Palatsin alueella, ja monien tavoin mekin menimme palatsin porttien kautta museota etsimään.
Museo sijaitsee 1700-luvulla rakennetun Sheremetev-palatsin eteläisessä puutarhasiivessä. Anna Akhmatova (1889-1966) asui siellä merkittävän taidehistorioitsijan ja avant garde -teoreetikon, Nikolai Puninin asunnossa melkein 30 vuotta."
Anna Akhmatova kuoli Domodedovossa (37 km Moskovasta).
Sukulaisemmekin oli maininnut, että tämä museo on vaikea löytää. Hän on ollut muutaman päivän työmatkalla, joten emme ole puhuneet asiasta enempää.
Palatsin pihalta löytyi erittäin ystävällinen vahtimestarirouva, joka neuvoi meille kiertotien pään, josta pääsee museoon Sheremetev palatsin korttelin poikki, sillä museo on korttelin toisella puolen osoitteessa Liteyny Prospekt (=katu) 53.
Kiersimme ihmeellisiä ja outoja sisäpihoja, ohi palatsin erillisen teatterirakennuksen ja päädyimme ensin Liteyny-kadulle ja sieltä kadulla olevan kyltin ohjaamana pieneen toimistoon, jossa kerrottiiin, että museo on kiinni korjauksien vuoksi.
Toimiston kaksi kaunista kissaa pelastivat tilanteen ja tyydyimme katselemaan toimistossa olevia Anna Akhmatova -asetelmia. Nähtävissä oli myös venäjänkielinen video. Luulimme, että tämä oli se museo.
Harhailimme kauniissa puistomaisessa sisäpihassa ja päädyimme toimiston takana olevaan varsinaiseen museoon, jonka seinällä on Akhmatovan profiilia esittävä kohokuva.
Totesimme, että rakennus ei ollut mikään murju, ja ympäristö - kuten jo kirjoitin - on kauniin puistomainen. Ruska oli alkamassa.
Olen laittanut kuvat kansioon oikeaan järjestykseen eli alkamaan Liteyny katu 53:sta ja päättymään legendaarisen Sheremetev-palatsin portille Fontanka-kanavan rannalle lähelle siltaa, jossa ovat Eero Järnefeltin ja Aino Sibeliuksen enon luomat kauniit hevospatsaat.
Anna Akhmatova-museo kuvat
Museo sijaitsee 1700-luvulla rakennetun Sheremetev-palatsin eteläisessä puutarhasiivessä. Anna Akhmatova (1889-1966) asui siellä merkittävän taidehistorioitsijan ja avant garde -teoreetikon, Nikolai Puninin asunnossa melkein 30 vuotta."
Anna Akhmatova kuoli Domodedovossa (37 km Moskovasta).
Sukulaisemmekin oli maininnut, että tämä museo on vaikea löytää. Hän on ollut muutaman päivän työmatkalla, joten emme ole puhuneet asiasta enempää.
Palatsin pihalta löytyi erittäin ystävällinen vahtimestarirouva, joka neuvoi meille kiertotien pään, josta pääsee museoon Sheremetev palatsin korttelin poikki, sillä museo on korttelin toisella puolen osoitteessa Liteyny Prospekt (=katu) 53.
Kiersimme ihmeellisiä ja outoja sisäpihoja, ohi palatsin erillisen teatterirakennuksen ja päädyimme ensin Liteyny-kadulle ja sieltä kadulla olevan kyltin ohjaamana pieneen toimistoon, jossa kerrottiiin, että museo on kiinni korjauksien vuoksi.
Toimiston kaksi kaunista kissaa pelastivat tilanteen ja tyydyimme katselemaan toimistossa olevia Anna Akhmatova -asetelmia. Nähtävissä oli myös venäjänkielinen video. Luulimme, että tämä oli se museo.
Harhailimme kauniissa puistomaisessa sisäpihassa ja päädyimme toimiston takana olevaan varsinaiseen museoon, jonka seinällä on Akhmatovan profiilia esittävä kohokuva.
Totesimme, että rakennus ei ollut mikään murju, ja ympäristö - kuten jo kirjoitin - on kauniin puistomainen. Ruska oli alkamassa.
Olen laittanut kuvat kansioon oikeaan järjestykseen eli alkamaan Liteyny katu 53:sta ja päättymään legendaarisen Sheremetev-palatsin portille Fontanka-kanavan rannalle lähelle siltaa, jossa ovat Eero Järnefeltin ja Aino Sibeliuksen enon luomat kauniit hevospatsaat.
Anna Akhmatova-museo kuvat
tiistaina, heinäkuuta 30, 2013
Pietarin Verikirkko
Olen järjestellyt edellisen Pietarinmatkan kuvia, jotta ne olisivat järjestyksessä ennen uutta matkaa. Digikuvia kertyy valtavasti, jos rakastaa valokuvaamista.
Pietarin merkittävimpiä nähtävyyksiä ovat Eremitaasi ja Pietarin kirkot. Minua kiehtoi asiassa se, että isoisänikin kävi niitä ihmettelemässä 1800-luvun lopulla nuorena poikana. Olin ensimmäistä kertaa Pietarissa ja Venäjällä.
Bysanttilaistyylinen Verikirkko oli ehkä kaikkein ihmeellisin. Kuvat Verikirkosta
Kommunistivallan aikana se pääsi niin pahasti rappeutumaan, että entisöinti kesti kahdeksan vuotta. Sitä ei kuitenkaan räjäytetty niin kuin Moskovan Kristus Vapahtajan kirkko. Se olisi saattanut olla Verikirkolle kunniakkaampaa kuin toimiminen neuvostoliittolaisena perunakellarina.Wikipedia englanniksi: "After the war, it was used as a warehouse for vegetables, leading to the sardonic name of Saviour on Potatoes."
Sain pienen palkinnon kuvien järjestämisestä: löysin keskiajan blogiini keskiajan ritarin kirkon ikonien joukosta.
Laittaisitko tämän perunakellariksi?
Pietarin merkittävimpiä nähtävyyksiä ovat Eremitaasi ja Pietarin kirkot. Minua kiehtoi asiassa se, että isoisänikin kävi niitä ihmettelemässä 1800-luvun lopulla nuorena poikana. Olin ensimmäistä kertaa Pietarissa ja Venäjällä.
Bysanttilaistyylinen Verikirkko oli ehkä kaikkein ihmeellisin. Kuvat Verikirkosta
Kommunistivallan aikana se pääsi niin pahasti rappeutumaan, että entisöinti kesti kahdeksan vuotta. Sitä ei kuitenkaan räjäytetty niin kuin Moskovan Kristus Vapahtajan kirkko. Se olisi saattanut olla Verikirkolle kunniakkaampaa kuin toimiminen neuvostoliittolaisena perunakellarina.Wikipedia englanniksi: "After the war, it was used as a warehouse for vegetables, leading to the sardonic name of Saviour on Potatoes."
Sain pienen palkinnon kuvien järjestämisestä: löysin keskiajan blogiini keskiajan ritarin kirkon ikonien joukosta.
Laittaisitko tämän perunakellariksi?
keskiviikkona, kesäkuuta 12, 2013
Keisarin ja kapinallisten Aurora-laiva Pietarissa
Aurora-laiva vuonna 1903 Venäjän keisarillisen laivaston merisotamiehen kuvaamana. Read more in Wikipedia in English
Monille Aurora-laiva merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan ja vallankumouksen Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) ennen sitä?
Aurora oli tsaarittaren nimikkolaiva ja oli mukana myös Japanin sodassa Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni, lippumies*, vara-amiraali Oskar Wilhelm Enqvist toi sen surkeasti päättyneestä sodasta kotiin Pietariin, jossa siitä tuli kadettien koululaiva. 1906-1912 Aurora teki laivastovierailuja moniin maihin. Aurora-laiva on nyt museona Pietarissa. Alla Venäjän laivaston lippu.
*Lippulaiva on alus, jossa sen päällikkö (lippumies) pitää esikuntaa. Jos lippulaivoja on useita, ensimmäisessä on amiraaali, ja seuraavissa vara-amiraali ja kontra-amiraali. Amiraali (arabiassa amir-al-bahr = merten komentaja)
perjantaina, helmikuuta 15, 2013
Photo Friday: ' 'Neglected'
Photo Friday: 'Neglected'
'Neglected (laiminlyöty) (a larger size)
Porraskäytävä Pietarissa
Art Nouveau Stairs in Saint Petersburg
Pietarissa eteisten, portaikkojen ja katujen kunnostus kuuluu kaupungille.
'Neglected (laiminlyöty) (a larger size)
Porraskäytävä Pietarissa
Art Nouveau Stairs in Saint Petersburg
Pietarissa eteisten, portaikkojen ja katujen kunnostus kuuluu kaupungille.
lauantaina, marraskuuta 10, 2012
Venäjä, Neuvostoliitto, Venäjä
Minulle Venäjä on kaksi asiaa: vallankumousta edeltävä Venäjä, josta olen lukenut ja kirjoittanut ja josta isoisäni kertoi minulle hauskoja asioita - ja uusi Venäjä. Niiden välissä on pitkä painajaisuni, jota en jaksa ajatella. [Uusi painajaisuni alkoim kun venäläiset hyökkäsivät Ukrainaan vuonna 2014]
Tämän blogin kuvassa on Kazaanin katedraali, jonka kuvasin elämäni ensimmäisellä Venäjän ja Pietarin matkalla. Tätä suurta katedraalia käytettiin kommunistivallan aikana ateismin museona. Siellä vallitsi harvinaisen harras tunnelma, itkeviä ihmisiä, koululaisia jotka suutelivat tsaariperheen ikonia.
Jotta voidaan anteeksiantaa ja unohtaa, asiat täytyisi ensin selvittää.
Tämän blogin kuvassa on Kazaanin katedraali, jonka kuvasin elämäni ensimmäisellä Venäjän ja Pietarin matkalla. Tätä suurta katedraalia käytettiin kommunistivallan aikana ateismin museona. Siellä vallitsi harvinaisen harras tunnelma, itkeviä ihmisiä, koululaisia jotka suutelivat tsaariperheen ikonia.
Jotta voidaan anteeksiantaa ja unohtaa, asiat täytyisi ensin selvittää.
keskiviikkona, lokakuuta 31, 2012
Eremitaasi lokakuussa
2012 Tästä se alkaa.. Eremitaasi
Yllä oleva kuva suurena. Otettu kännykkäkameralla. Eremitaasin pihalla, edessä pääportti.
Jordan Straircase
Näitä portaita sanotaan Jordanin portaiksi, sillä keisari perheineen laskeutui joka vuosi tammikuun 6. päivänä näitä portaita alas ja meni Neva-joen rantaan. Siellä juhlittiin Jeesuksen kastetta Jordan-joessa. Jäähän oli tehty avanto, Pietarin metropoliitta siunasi veden ja keisari joi sitä.
Yllä oleva kuva suurena. Otettu kännykkäkameralla. Eremitaasin pihalla, edessä pääportti.
Jordan Straircase
Näitä portaita sanotaan Jordanin portaiksi, sillä keisari perheineen laskeutui joka vuosi tammikuun 6. päivänä näitä portaita alas ja meni Neva-joen rantaan. Siellä juhlittiin Jeesuksen kastetta Jordan-joessa. Jäähän oli tehty avanto, Pietarin metropoliitta siunasi veden ja keisari joi sitä.
sunnuntaina, lokakuuta 28, 2012
lauantaina, lokakuuta 27, 2012
Ensi kertaa Pietariin ja Venäjälle
Olen menossa ensi kertaa elämässäni Venäjälle, Pietariin.
Todennäköisesti kirjoitan blogeihini, miltä naapurimaa vaikuttaa, ainakin laitan kuvia.
Olen lukenut Pietarista ja Terijoesta, sillä olen olen kirjoittanut niistä nuortenkirjoissani. Aurora-sarjan päähenkilö Aurora Koivu on suomalaisen isän ja venäläisen äidin tytär. Myös Auroran äidin sisaret ovat naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993) Aurora ja hänen pietarinsuomalainen serkkunsa Olga asuvat tätinsä Sofian ja tämän miehen Kasimirin kodissa Bulevardilla puutalossa. 1900-luvun alun Suomi oli monikulttuurinen mutta samalla isänmaallinen suomalainen. Ne asiathan eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa.
Isoisäni oli nuorena töissä kahtena kesänä laivassa, joka kulki Iisalmesta Pietariin. Kuljen nyt ukin jälkiä. Hän puhui minulle usein Pietarista, kun olin pieni lapsi, niin pieni, etten muista paljoa hänen puheistaan. Sen muistan, että tsaarin ajan Pietarissa oli ukin mielestä leveät kadut ja ystävällisiä ihmisiä. Uskon, että nytkin on samoin.
Aurora ja Pietarin serkut on rakkaudentunnustus vanhalle Helsingille, mutta kuten tiedämme Helsingissä on vähän Pietariakin. Tulee olemaan kiinnostavaa kokea, mikä on samanlaista nykyajan Pietarissa ja Helsingissä. Viikossa ei ehdi kuitenkaan paljon nähdä.
Todennäköisesti kirjoitan blogeihini, miltä naapurimaa vaikuttaa, ainakin laitan kuvia.
Olen lukenut Pietarista ja Terijoesta, sillä olen olen kirjoittanut niistä nuortenkirjoissani. Aurora-sarjan päähenkilö Aurora Koivu on suomalaisen isän ja venäläisen äidin tytär. Myös Auroran äidin sisaret ovat naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993) Aurora ja hänen pietarinsuomalainen serkkunsa Olga asuvat tätinsä Sofian ja tämän miehen Kasimirin kodissa Bulevardilla puutalossa. 1900-luvun alun Suomi oli monikulttuurinen mutta samalla isänmaallinen suomalainen. Ne asiathan eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa.
Isoisäni oli nuorena töissä kahtena kesänä laivassa, joka kulki Iisalmesta Pietariin. Kuljen nyt ukin jälkiä. Hän puhui minulle usein Pietarista, kun olin pieni lapsi, niin pieni, etten muista paljoa hänen puheistaan. Sen muistan, että tsaarin ajan Pietarissa oli ukin mielestä leveät kadut ja ystävällisiä ihmisiä. Uskon, että nytkin on samoin.
Aurora ja Pietarin serkut on rakkaudentunnustus vanhalle Helsingille, mutta kuten tiedämme Helsingissä on vähän Pietariakin. Tulee olemaan kiinnostavaa kokea, mikä on samanlaista nykyajan Pietarissa ja Helsingissä. Viikossa ei ehdi kuitenkaan paljon nähdä.
sunnuntaina, elokuuta 19, 2012
Luostarin kissa
Pyhäpäivän kunniaksi kuva komeasta luostarin kissasta.
Kuva: Aune Kämäräinen
Tämä pitkäkarvainen kissa toimii kirkon kissana Venäjällä, Petsamon rakenteilla olevassa alaluostarissa Trifonassa.
Kuva suurempana
Kuva: Aune Kämäräinen
Tämä pitkäkarvainen kissa toimii kirkon kissana Venäjällä, Petsamon rakenteilla olevassa alaluostarissa Trifonassa.
Kuva suurempana
tiistaina, maaliskuuta 06, 2012
Valloittava musiikkikomedia 'Konsertti'
Ranskalais-venäläinen musiikkikomedia "Le Concert" (Konsertti, 2009) huipentuu Theatre du Chatelet'ssa pidettyyn konserttiin, jossa Brežnevin aikana erotetut Bolshoi-muusikot saavat uuden mahdollisuuden urallaan. Teatterin kuva: Andreas Praefcke
Le Concert (DVD) kertoo venäläisistä Bolshoin muusikoista, jotka erotettiin Brežnevin aikana, koska orkesterinjohtaja otti töihin myös juutalaisia. Tämä entinen karismaattinen oskesterinjohtaja on alennettu konserttitalon siivoojaksi ja muut jäsenet mikä mihinkin yhtä väheksittyyn ammattiin. Sitten tapahtuu ihme, entiset bolshoilaiset erotetun johtajansa kanssa tekevät loistavan come backin Pariisissa. Mutta sitä ennen on monta kommellusta ja huijausta.
Kuten voi arvata Hesarin kriitikko haukkui tämän elokuvan, sillä kertoohan se vanhan itänaapurin pimeistä puolista. Se käsittelee kuitenkin lämmöllä venäläisiä ihmisiä, jotka oppivat selviytymään kaikissa olosuhteissa. Suomessa näkee harvoin komedioita, ja tämä tarjoaa dramaattisessa loppukohtauksessa loistavaa musiikkia, Tsaikovskyn Viulukonserton.
Lue lisää Konsertti
tiistaina, joulukuuta 20, 2011
Tämäkin on Venäjää: Romanov-marttyyrit
Kuvassa oleva pieni venäläinen poika, hänen sisarensa, äitinsä ja isänsä murhattiin julmasti heinäkuun 17. päivänä vuonna 1918 erään talon kellarissa. Samalla paikalla kohoaa nyt kaunis kirkko. Venäjä on muuttunut.
Löysin sattumalta erikoisen kuvasarjan, joka esitteli Venäjän viimeisestä tsaarista ja hänen perheestään maalattuja ikoneita. Olin nähnyt jo 1980-luvulla pohjois-amerikkalaisessa lehdessä kuvan sikäläisestä Romanov-ikonista, jossa oli kuvattuna koko perhe. Romanoveista on tulossa pyhimyksiä. Ehkäpä siinä on asia, joka pystyy poistamaan venäläisten kollektiivisen huonon omantunnon bolshevikkien suorittamasta hirmuteosta.
Romanovin perhe: Romanoveista on harvinaisen paljon valokuvia ja elokuvia, sillä he harrastivat itsekin valokuvausta, kehittivät itse filmit. He olivat onnellinen perhe. Videossa rullaluistellaan, tanssitaan laivan kannella ehkäpä Suomessa vietetyn loman aikana. Järkyttävä loppukohtaus on näytelmästä. Romanovien elämä
Romanovit olivat myös hyvin hurskas perhe. Aleksein sairaus vahvisti tätä ominaisuutta perheessä. Bolshevikit järjestivät venäläisille keisarilliset pyhimykset, ikuisen tsaariperheen. Alekseista tuli eräs Venäjän lapsimarttyyreista. Bolshevikit eivät tainneet tuntea kansaansa, muuten he olisivat sallineet tsaarin ja hänen perheensä muuttaa Englantiin sukulaisten luo viettämään rauhallista elämää.
Venäjän keisarillinen perhe -ikonit (kiinnostava sarja, katso suuremmassa koossa,. Oikean alakulman suorakaide videossa)
Wikipedian artikkeli Romanov-pyhimyksistä:Yekaterinburg, Cathedral-on-the-Blood. Photo: Vladimir Udilov
keskiviikkona, lokakuuta 05, 2011
25000 paria villasukkia vangeille
Kuulin tänään hyvän uutisen. Suomalainen Ilkka Puhakka kiertää puhumassa Venäjän vankiloissa ja on vienyt sinne jo 25000 paria villasukkia. Ne ovat erityisen suosittuja pohjoisilla alueilla, joita Venäjällä riittää. Sukkia lähetetään vankeja varten kaikkialta Euroopasta sekä Kanadasta ja USA:sta asti. Internetin mukaan näiden villasukkien "äiti" oli Kyllikki Sundgren, lapsena orvoksi jäänyt, pieni paimentyttö, jonka sukulaisen Veikko Lavin mukaan ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen”. Siihen voisi lisätä, että jokainen ihminen on sukkaparin arvoinen.
tiistaina, syyskuuta 28, 2010
tiistaina, elokuuta 31, 2010
Vapaaehtoinen ruotsi avaa monia ovia
Parin vuoden HBL:n lukeminen ei enää riitä, olen alkanut lukea Dagens Nyheter -lehteä netistä. L
Huvittavin juttu Dagens Nyheterissä oli kuitenkin se, että Ruotsissa voi kuka hyvänsä perustaa puolueen ja laittaa ehdokkaiksi kenet hyvänsä - kysymättä heiltä lupaa.
Haluan lisätä, että ruotsin harrastamisesta on ollut valtavasti hyötyä myös siinä, kun olen lukenut viime vuosina paljon 1500-luvusta. Meidän historiammehan oli 1800-luvun alkuun asti ruotsiksi - tai latinaksi- muistiinmerkittyä ja 1800-luvulla venäjäksi. Venäjää osaavat vain harvat, latinaa vielä harvemmat, ja kohta ruotsiakin entistä harvemmat. Historian opiskelijalla on edessään ruotsin kurssi yliopistolla, mikäli ei sitten aleta ajatella histrorian alkavan virallisestikin vasta vuodesta 1918, niin kuin monet taitavat nykyään jo ajatella. Pieni tietoisku 1900-luvun alun elämään oli Ateneumissa avoinna ollut hieno näyttely Kaupungin naiset. Elettiin sitä ennenkin.
Huvittavin juttu Dagens Nyheterissä oli kuitenkin se, että Ruotsissa voi kuka hyvänsä perustaa puolueen ja laittaa ehdokkaiksi kenet hyvänsä - kysymättä heiltä lupaa.
Haluan lisätä, että ruotsin harrastamisesta on ollut valtavasti hyötyä myös siinä, kun olen lukenut viime vuosina paljon 1500-luvusta. Meidän historiammehan oli 1800-luvun alkuun asti ruotsiksi - tai latinaksi- muistiinmerkittyä ja 1800-luvulla venäjäksi. Venäjää osaavat vain harvat, latinaa vielä harvemmat, ja kohta ruotsiakin entistä harvemmat. Historian opiskelijalla on edessään ruotsin kurssi yliopistolla, mikäli ei sitten aleta ajatella histrorian alkavan virallisestikin vasta vuodesta 1918, niin kuin monet taitavat nykyään jo ajatella. Pieni tietoisku 1900-luvun alun elämään oli Ateneumissa avoinna ollut hieno näyttely Kaupungin naiset. Elettiin sitä ennenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)