Lapset haluavat matkustaa Narniaan

Narnia on suosittu. Nyt myös toivematkakohteena. Brittimatkatoimisto kyseli 3-8 -vuotiaiden lasten matkahaaveita,  ja Narnia oli kolmantena kuun ja Disneyworldin jälkeen. Harry Potterin Tylyaho pääsi neljänneksi ja Lappi viidenneksi. Heidi Väärämäki: "Lapset haluavat lomalle kuuhun ja Narniaan." HS/matkailu 10.1. (Hesarissa oli mainittu Disneyland, mutta kyselyn tehneen matkatoimiston omilla sivuilla oli Disneyworld.)

Onneksi Narniaan pääsee helposti: avaa kirja ja ala lukea. En ihmettelisi, jos englantilaiset tai amerikkalaiset rakentaisivat Narnian Joulupukinmaan ja Muumimaan tyyliin. Kukahan ehtii ensimmäiseksi?

Aihe 'kirjallisuus' blogeissani

Cats of the Acqua Alta bookshop, Venice October 2007, originally uploaded by Brin d'Acier.

Kuva venetsialaisesta kirjakaupasta. Matti Amnell Jr. Katso koko kansio Books and bookcases

Olen kirjoittanut kaikissa blogeissani kirjallisuudesta, sekä kaunokirjallisuudesta että tietokirjallisuudesta. Ne kirjoitukset löytää tästä blogista mm hakusanoilla kirjailijat tai kirjallisuus.

http://blogisisko.blogspot.com/search/label/kirjallisuus

1800-luku ja 1900-luvun alku löytyvät Aurora-blogista, keskiaika Lucia Olavintytär -blogista ja puutarhakirjoja on jo jonkin verran Nojatuolipuutarhuri-blogissani.

Kommentti Iineksen blogiin

036, originally uploaded by Anna Amnell.

Iines,
en ehdi lukea kommentteja, mutta haluankin kiittää Sinua tästä kirjoituksesta.

Jospa ihmiset tajuaisivat, että paras perintö, jonka he voivat antaa lapsilleen ja kenelle hyvänsä lapselle, on keskustella hänen kanssaan, kertoa hänelle todellisia ja mielikuvitustarinoita ja lukea hänelle ääneen.

Aikuinenkin saa uuden lapsuuden, uuden maailman lukiessaan lapselle kirjoja,joita ei ehkä tiennyt aikaisemmin olevan olemassakaan.

Esimerkiksi eri maiden kansansadut ovat erinomaisia. Lukemisen voi alkaa pikkulasten kuvakirjoista ja muumeista, Pekka Töpöhännän seikkailuista ja edetä Tolkienin tarinoihin asti.

Meidän aikuiset lapsemme sanovat, että ääneen lukemista ei olisi pitänyt koskaan lopettaa. Taisimme lukea viimeiseksi Seitsemää veljestä, kun he olivat jo yliopistossa Kanadassa.

Kukin tietenkin luki vielä muita kirjoja mikä milläkin kielellä. Ääneen lukemisessa on kuitenkin oma erityinen viehätyksensä.

Nauttikaa ihmiset kirjoista! Lukemisesta täytyy olla yhtä luonnollinen asia kuin näkemisestä ja kuulemisesta.

Kuvassa muumimamman pöydän antimia. .

2. kommentti

Juttujen kertominen on keskeistä ajanvietettä, kun olemme koko perhe yhdessä. Se on myös vanha savolainen ajanviete.

Samaa on myös USA:n etelävalloissa kertoi Joanne Woodward eräässä lehdistökonferenssissa. Siellä istuttiin kuumina kesinä avoverannalla keinutuoleissa ja kerrottiin juttuja. Mark Twain, Missisipin poika, on samaa jutunkertojien sukua.

Iltasatu

Iltasatu, originally uploaded by Anna Amnell.

Kuva: Aune Kämäräinen
Kuvassa Anna Amnell ja Matti Amnell

Lastenkirjat: mitä luin lapsena

Kuva

Löytyi kommentti viiden vuoden takaa, yhä ajankohtainen, siksi talteen:

Lastenkirjojahan tulee luettua omille lapsille. Siinä lukee uudelleen omia suosikkeja ja tutustuu myös uusiin kirjailijoihin.

Minulle luettiin pikkulapsena ääneen Maamme- kirjaa ja enoni vanhoja koulukirjoja. Äiti osasi ulkoa kaikki koulussa oppimansa laulut, runot ja lorut. Hän lauloi aina. Siten tulivat tutuiksi kansanlaulut, virret ja iskelmät. Nehän ovat runoutta.

En ole oikeastaan lukenut itse lapsena lasten- ja nuortenkirjoja. Meidän naapureina asuivat eläkkeellä oleva opettajatar ja hänen toimittajaveljensä. Suurin piirtein asuin kesäisin heidän ullakollaan.

Luin ensin opettajan säästämät lastenlehtipinot ja siirryin sitten toimittajan arvostelijankappaleisiin. Dumas ja Balzac ala-asteella. Koulukirjastosta lainasin ensimmäiseksi Välskärin kertomukset.

Pikkusiskoni lukivat lasten- ja nuortenkirjoja, mutta toinen sisaristani kävi myös läpi tuon toimittajan ullakkokirjaston.

Vasta omien lasteni lapsuus oli minun lastenkirjalapsuuttani.

Me luimme vuosikaudet lapsille ääneen sekä päivisin että iltalukemiseksi. Siitä oli luonnollista jatkaa ja tehdä gradu lastenkirjoista (Narnia-kirjat).

Minusta lastenkirjat ovat yksi osa kirjallisuutta kuten runous ja näytelmät. Vain pikku taaperoitten kirjat ovat vain lapsille. Kuvakirjat voivat olla tietysti aikuiselle taidekirjoja ja jopa keräilyn kohteita.

Lapset ja lukeminen

Pienet siskokset tutkivat kuvakirjojaan kirpputorilla.

Ääneen lukeminen johdattaa lapset kirjallisuuteen

Kuva: Dover

(Lauantaina olivat sisareni hautajaiset. En pysty kirjoittamaan toistaiseksi muuta kuin kommentteja muiden kirjoituksiin.)

Iineksen blogissa on kirjoitus Poikien olematon kielipää.
Tässä kommenttini:

Tämä oli tärkeä kirjoitus.
Haluaisin tuoda esille erään keinon saada lapset rakastamaan kirjallisuutta: ääneen lukeminen. Lukeminen ja kuunteluhan kehittävät kirjoittamista.

Meillä luettiin ääneen kirjoja nuorempien lasten muurrosikään asti. Silloin jo yliopistossa opiskellut poikamme sanoo, että tapaa olisi pitänyt jatkaa kauemminkin.

Siinä tuli käytyä läpi maailmankirjallisuus eri kansojen saduista klassikoihin asti. Yleensä lukijana oli mieheni, jolla on hyvin eloisa ääni ja kyky vaihdella sitä. Kyllä minun lukemisenikin kelpasi.

Seitsemän veljestäkin oli mainio luettava lasten ollessa vielä ala-asteella. Siirtolaisuudessa ääneen lukeminen oli erittäin tärkeä äidinkielen säilymisen vuoksi.

Kaikki eivät ole lapsina kiinnostuneita lukemisesta, mutta näin yhdessä lukien tulee tutustuttua kirjoihin, joita ei muutoin koskaan tulisi luettua.

Sitten isompina lapset lukevat kukin mielikirjallisuuttaan, joku tietokirjallisuutta, joku runoja, joku romaaneja, joku kaikkea.

Tämä on ihan sama asia kuin lasten tutustuttaminen klassiseen musiikkiin. Välillä voi olla kausi, jolloin vain musiikkivideot (joita olen katsonut runsaasti teini-ikäisten lasteni kanssa) yms kiinnostavat, mutta sitten ilmestyvät klassikot heidän omiin kokoelmiinsa.

Vielä yksi kommentti talteen:

a-k.h,kirjoitit: "tulee mieleeni, ettei lapseni osoittanut erityisempää innostusta lukemisen opetteluun. Ajattelin sen johtuvan siitä, että olin lukenut hänelle todella paljon."

Meille kävi ihan samalla tavalla nuorimman lapsen kanssa. Hänen ollessaan ensimmäisellä luokalla ranskalaisessa koulussa äidinkielenopettaja sanoi, että poika on tyhmä eikä opi edes lukemaan. Se ällistytti minua, sillä hän osasi lukea ranskaa, oli oppinut jo pari vuotta aikaisemmin.

Sanoin, että varmaankaan aapinen ei kiinnosta, kun hänelle on luettu ääneen hyvin paljon. Muistutin vitsinä, ettei Kaarle Suurikaan ollut tyhmä vaikka ei osannut lukea. Hänellekin luettiin. Opettaja sanoi, että ei saa lukea, muuten poika ei opi koskaan lukemaan.

Poika piti kovasti pikkuautoista ja osti niitä viikkorahoillaan. Lupasin kesälomalla, että hän saisi markan jokaisesta Kultaisen kirjaston kirjasta, jonka hän lukisi.

Poika oppi ihmeen nopeasti lukemaan. Vuotta vanhempi sisarkin alkoi vaatia rahaa lukemisesta, kun näki miten pikkuveli rikastui. Pian meillä ei ollut enää varaa lukupalkan maksamiseen, mutta lukuharrastus oli alkanut eikä sille ole loppua tullut.

Kanadassa samainen poika todettiin heti puolen vuoden jälkeen testeissä poikkeuksellisen älykkääksi.

Kanadassa oli kaikille lapsille ja nuorille heille sopivaa opetusta ja "peruskoulu" yliopistoon asti. Samoin on USA:ssa. Olen sekä oppilaana että koulua käyvien lasten lasten äitinä pitänyt sitä erinomaisena ideana. Viihdyin itse kansakoulussa, jossa oli erilaisia oppilaita yhdessä. Siihen aikaan lapset jaettiin 11-vuotiaina kahteen ryhmään, nyt se tehdään teini-ikäisille. Miksi jakaa herkässä iässä olevat nuoret kahteen ryhmään?

ääneen lukeminen, ääneenlukeminen