Hesari ilahdutti tänään

Kiitos Hesarille tästä viikonlopusta.

Lasten- ja nuortenkirjoista julkaistaan vähän arvosteluja. Jokainen arvostelu on juhlaa nuortenkirjailijalle. 1500-lukua kuvaavasta "Kyynärän mittaisesta tytöstä" ei ole ollut Hesarissa muuta kuin nimi sen vuoden syksyn (2004) uusien kirjojen luettelossa. Siksipä ilahduin kovasti, kun näin Harry Potter -kuumeen ollessa kovimmillaan arvostelun Lucian uusista seikkailuista eli kirjastani "Pako Tallinnaan". Ja paikkakin on paras mahdollinen - sarjakuvien vieressä Lasten osastossa.

Arvostelijana on Vilma Ruoho, joka edustaa niitä henkilöitä, joille ensisijaisesti kirjoitan. Vilma on 13-vuotias tyttö. Niin kuin aina hyvässä kritiikissä hän kertoo ensin kirjasta ja esittää sitten loppuarvion. En ole koskaan ilahtunut näin paljon kritiikistä. Viimeisessä kappaleessa Vilma kirjoittaa:

" Anna Amnellin kirja Pako Tallinnaan on vauhdikas, eikä toimintaa puuttu. Huono puoli on se, että kirja on liian lyhyt [!]ja nopeasti luettava."

Lisää tällaisia arvosteluja. Nyt lähtee varmaan kolmas osa Lucian seikkailuista vauhtiin tosissaan.

Vilma kirjoittaa: "Kirja sopii ikäisilleni ja nuoremmille, koska teksti on suurta ja kuvia paljon. Suosittelen kirjaa historiasta kiinnostuneille ja pienestä jännityksestä pitäville."

Kiitos, Vilma. Pientä jännitystä on luvassa seuraavassa osassakin.

Lisää Luciasta ja 1500-luvusta on blogissani Lucia Olavintytär. Uusin kirjoitus kertoo siitä, miten löysin lopulta Tallinnasta talon, johon Lucia ja Margareta saattoivat paeta.

Tämän aamun Hesarissa oli myös toinen ilahduttava juttu, kokosivun artikkeli suomalaisesta designesta. Raija Forsström: "Viiva vai kukka? Suomalaisen designen ääripäät, yksinkertainen ja koristeellinen, tasa-arvoistuvat viimein. Oikea vastaus on siis: viiva ja kukka." HS/Koti ja Tyyli 20.7.2007.

Vihdoinkin Hesarin myöntää tämän. Vapaus on tärkeää luovaa työtä tekeville ihmisille.

Kirjoitin samasta aiheesta viime joulukuussa:

"Tässä välillä monet suomalaiset kodit olivat tyhjiä ja värittömiä ja rakennukset askeettisia. Näin äsken sanomalehdessä kuvan, joka näytti minusta ensi silmäykseltä halkoliiteriltä. Se oli Alvar Aallon suunnittelema näyttelypaviljonki. Kaikista oli tullut shakereitä. Askeettisuus oli tyylikästä ja poliittisesti korrektia.

Mutta aika on muuttunut, värejä ja kuvioitakin sallitaan. "

Kommentti

Wienerschnitzel koko perheen Interail-matkalla Euroopassa:

Olimme tulleet Kanadasta Euroopan kiertomatkalle kolmen teini-ikäisen lapsemme kanssa. Yllättävin ruokailuelämys olivat suunnattoman suuret ja erinomaiset Wiener-leikkeet Bremenin torilla ulkoilmaravintolassa.

Toinen asia, jota teini-ikäisemme ihmettelivät Bremenissäkin oli se, että saksalaiset söivät hyvin paljon, jopa enemmän kuin he itse siihen aikaan. Se oli melkein yhtä suuri ihmetyksen aihe kuin se mies, joka haki Ruotsin laivalla pöydästä aina uuden ja uuden täpötäyden lautasellisen ruokaa ja jätti sen kesken hakeakseen uuden lautasellisen.

Pohdimme, mikä oli miehen tausta. Lapsemme arvelivat, että hän oli joutunut näkemään nälkää jossain Itä-Euroopan maaassa. Saattoi olla niin. Oli vasta vuosi 1985.

(Kommentti Kemppisen Wienerschnitzelin tarinoita -kirjoituksen keskustelussa.)

Virusvaroitus. Totta vai urbaanilegenda?

Sain kanadalaiselta ystävältä viestin, jossa varoitetaan pahasta viruksesta. Jos saat koneeseesi viestin, jossa englanniksi "Osama -- saatu kiinni" tai "O-- hirtetty" (ja muka kuva siitä!!), älä avaa. Se on vaarallinen virus, joka voi tuhota täysin koneesi.

Ystäväni on tarkistanut tämän varoitusviestin aitouden useista lähteistä. Siis älä avaa ollenkaan sellaista viestiä!

Netin mukaan väitellään, onko virusvaara todellinen vai ei. Olipa totta vai ei, varoitus ei ole haitaksi.

Patsaita

Viime kesänä Diana-patsas Kolmiopuistossa eli Diana-puistossa näytti tällaiselta. Tämän vuoden puistikossa on tehty remonttia, joka alkaa valmistua. Patsas on jo paikoillaan, mutta nurmikot, kukat ja suihkulähde (Dianan keihään suuntaiset vesisuihkut?) puuttuvat. Ja tietenkin puut on kaadettu. Mitenkäs muuten? Diana puistikko näyttää tällä hetkellä ankealta.




Näiden Robert Stigellin atlasten ohi kuljen ainakin kerran päivässä. Ohranan talo on Kultakalan korttelin vanhin talo (1888) Korkeavuorenkadun ja Punanotkonkadun kulmassa. Venäjän valtiollinen poliisi (=Ohrana) toimi tässä talossa 1900-luvun alussa. "Sortovuosina kulki monen suomalaisen tie Ohranan talon kautta Siperiaan vankeuteen." (Puhvelista Punatulkkuun. Helsingin vanhoja kortteleita.)



Naapurini Johannes Kastaja,



Kolmas patsasnaapurini on Sakari Topelius Koulupuistikossa Ratakadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa. Ville Vallgren "Topelius ja lapset" (1932)



Tässä blogissa on ollut tänä vuonna kuvia mm Lönnrotin ja Leinon patsaasta sekä Hovinaisista, jotka ovat tänä kesänä Esplanadipuistossa.

Lisää kuviani patsaista.

Kansanviisautta kirpputorilla

Simo Penttilä oli hyvin suosittu kirjailija.