Lumi ja valo

Talvella on omat ilonsa. Maisemat muuttuvat, jopa arkinen Töölö muuttuu keskiyöllä lumen ja valon leikissä Eldoradoksi, kultaiseksi kaupungiksi.

Sikamessias-kantelija Kyösti Laari ja taide

Yksityiskohta kuvasta, jonka otti Aune Kämäräinen

"Taide kuuluu olennaisena osana ihmisen elämänmenoon", sanoi muurari Kyösti Laari, joka teki kuuluisan Sikamessias-kantelun. Hän ei halunnut julkisuutta. Hänet oli vaikeaa saada suostumaan haastatteluun ja vielä vaikeampaa saada valokuvatuksi, kunnes valokuvaaja keksi kuvata hänet erään vanhan maalauksen edessä, joka esitti Johannes Kastajaa.

Huomaan, että mm Kiasman sivuilla käsitellään Sikamessias-tapausta ja ollaan sitä mieltä, että "Koskisen teosten provokaatio on kenties laimentunut, mutta hänen esiin nostamansa kysymykset ansaitsevat edelleen tulla pohdittaviksi". Ehkä on aiheellista muistella myös toista osapuolta, kantelun tekijää, joka ei ole enää elossa.

Sikamessias-tapaus on minulle hyvin tuttu, sillä tein siitä ensimmäisen lehtijuttuni, ihan vain sattumalta, rahapulan vuoksi, kun opintolainaa piti lyhentää. Sikamessias-juttua oli käsitelty jo kerran oikeudessa, ja se tuli uudestaan käsittelyyn viisi päivää sen jälkeen, kun haastatteluni Kyösti Laarista ilmestyi Suomen Kuvalehdessä. Se alkaa näin:

"Viimesyksyinen, 23. nuorten näyttely Helsingin taidehallissa oli edellisistä poikkeavasti laadittu niin, että näyttelyllä oli teema: taide osallistuvana. Näkyvimmällä paikalla näyttelyssä oli turkulaisen Harro Koskisen yli kolme metriä korkea puulle maalattu työ, jossa oli kuvattu vaaleanpunainen sika ristiinnaulittuna pyhimyskehä pään yläpuolella. Näyttelyn juryn mielestä tämä Sikamessias edusti uutta ja poikkeavaa taiteellista ilmaisua. Mutta kaikki eivät olleet suinkaan samaa mieltä. Eräs sveitsiläinen sanomalehti joutui maansa kahden katolisen ja yhden protestanttisen kirkon ankaran arvostelun kohteeksi julkaistessaan kuvan Sikamessiaasta, jota nämä pitivät 'jumalaapilkkaavana shokkitaiteena'. Suomen kirkon johto puolestaan vaikeni asiasta, mutta helsinkiläinen 35-vuotias muurari ja yksityinen [luterilainen] evankelista teki rikosilmoituksen taiteilijaa ja juryä vastaan sekä kantelun kirkollista johtoa vastaan välinpitämättömyydestä."
(Sikamessias -kantelija tekee vain mitä käsketään. Teksti: Pirkko Pekkarinen. Valokuva: Aune Kämäräinen. Suomen Kuvalehti 2.10.1970)

Median osuus oli hyvin tärkeä, suorastaan ratkaiseva tässä kantelutapauksessa. Kiasman artikkelissa sanotaan, että kantelun tekijä teki rikosilmoituksen nähtyään taulun näyttelyssä. Näin ei ollut. Hän oli kuullut näyttelystä radiosta ja nähnyt taideteosen kuvan sanomalehdessä. Kyösti Laari kertoi nauhoittamassani haastattelussa:
"Minä kuulin radiosta ensimmäisen kerran, että tällainen työ on tehty, sellainen sikamessias."

Radiouutinen toi Laarin mieleen Martiniquen tapauksen vuodelta 1902, jolloin ristiinnaulittua sianraatoa oli kannettu karnevaalikulkueessa, ja pian sen jälkeen St.Pierren kaupunki tuhoutui kokonaan tulivuorenpurkauksessa. Laari pelkäsi Helsingille tapahtuvan jotain vastaavaa.

Kun Laari näki viikon kuluttua ruokatunnilla sanomalehdessä valokuvan Sikamessias-teoksesta ja kun piispa Lauha ja kirkko yleensäkään ei ollut reagoinut millään tavalla asiaan, Laari tunsi "ajatuksen kautta" Jumalalta saadulla käskyllä, että hänen velvollisuutensa oli toimia, kun muut eivät tehneet mitään.

Millainen mies oli Kyösti Laari? Hän oli ujo ja ystävällinen ihminen, hyvin hauraan tuntuinen muurariksi. Hän oli lisäksi henkilökohtaisesti kiinnostunut taiteesta. Tärkeintä olikin tässä Sikamessias-tapauksessa ollut Laarin mukaan teoksen sanoma, ei niinkään itse teos. Ja vastuu ei ollut Laarin mielestä vain taiteilijalla. Syyte kohdistui yhtä lailla 23. nuorten näyttelyn järjestäjiin.

Kyösti Laari:
"Joku kysyi radiossa vai oliko se lehdessä eräältä juryn jäseneltä, miksi he panivat Sikamessiaan ensimmäiseksi esineeksi, mikä näyttelyyn tulijaa kohtaa. Niin siihen vastattiin, että kun tätä Jeesus-höpötystä vai oliko se roskaa on saarnattu kaksituhatta vuotta, niin meidän täytyy iskeä takaisin, niin että tuntuu [tekstin lihavointi Suomen Kuvalehden]. Se paljasti hengen."

Kysyin: Mikä on muutoin suhtautumisenne taiteeseen? Laarin vastaus yllätti minut täysin.

Näin Kyösti Laari sanoi: " Taide kuuluu olennaisena osana ihmisen elämänmenoon. On täysin väärä sellainen käsitys, että uskovaiset ovat automaattisesti taiteen ulkopuolella. Ei ikinä: sellaiset taideteokset kuin Sibeliuksen "Finlandia", Hiltusen Sibelius-monumentti ja sellaiset runot kuin "Kylväjä"[Mannerkorpi: Kylväjä lähti kylvämään ?]tai [Eino Leinon] "Apollo" tai väkevät maalaukset. --Kuka pystyy panemaan tälle ihmisen hengen lennolle kahleita taiteen eri aloilla! Radiokuunnelmista parhaimpana pidän tsekkoslovakialaista "Luottamuksen linjaa"[?].
--
Tarkensin varmuuden vuoksi: "Annatteko siis kuitenkin taiteelle oikeutuksen ei-uskonnollisenakin taiteena? "

Laari: "Taide sellaisenaan on neutraali -- esim. tämä Hiltusen monumentti. Eihän se johdata ketään syntiin. Se olisi mahdotonta."

Näin siis runoutta, taidetta ja musiikkia rakastava 35-vuotias muurari Kyösti Laari teki Suomen ehkä kuuluisimman kantelun jumalanpilkasta.

Nykyään termi on "uskonrauhan rikkominen". Suomen rikoslaki luku 17 § 10: Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä -- on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Pekkarinen, Pirkko: "Sikamessias -kantelija tekee vain mitä käsketään", Suomen Kuvalehti 2.10.1970. Pirkko Anna Amnell [vuoteen 1998 Pekkarinen]
https://www.wikiwand.com/fi/Sikamessias

Lehmukset huurteessa

klo 7.48 a.m.
Hauska yllätys aamulla. Toivottavasti lumi säilyy oksilla niin kauan, että huurteiset puut voi nähdä myös päivänvalossa.



klo 8.27 a.m. ja alinna seuraava



Näin vähän yli 9

Punainen ja valkoinen

Punainen ja valkoinen ovat symboleja monille asioille.

Kielet ovi myös menneisyyteen ja tulevaisuuteen

Joudun käyttämään ruotsiakin lukiessani

Luin koulussa kahdeksan vuotta ruotsia. Olen pitänyt sen jälkeen lukutaitoa yllä säännöllisimmin lukemalla jatkuvasti Sköna Hem -lehteä - luen sisustuslehtiä monilla muillakin kielillä, samoin myös tietokirjallisuutta, harvemmin kaunokirjallisuutta. Viime vuosina olen lukenut runsaasti 1500-luvun historiaa ruotsiksi, esimerkiksi Troels-Lundin paksuja teoksia. Tänään luin jälleen Herman Lindqvistin erinomaista Ruotsin historiaa. (Historien om Sverige. Historien om Gustav Vasa och hans söner och döttrar.)

En ole puhunut ruotsia muulloin kuin aivan pakosta eli silloin, kun olin opiskelijana työssä Stockmannilla. En edes silloin, kun asuin ensimmäisen opiskeluvuoden ruotsinkielisessä perheessä alivuokralaisena ja heräsin aamuisin siihen, että vuokraisäntäni, eläkkeellä oleva varatuomari, luki vaimolleen ääneen Hufvudstadsbladetia.

Vain vanhin lapsistamme on opiskellut koulussa ruotsia, sillä nuoremmat kävivät koulunsa melkein kokonaan Kanadassa. Mieheni oli kouluaikana kahtena kesänä Ruotsissa töissä ja on viime aikoina halunnut elvyttää aikoinaan sujuvaa ruotsiaan. Hän alkoi tilata meille HBL:ää pari kolme vuotta sitten, lukee siitä artikkeleita sanakirjan kanssa ja opettelee uusia sanontoja aivan kuten hän teki aikoinaan englanninkielisiä sanomalehtiä lukiessaan Kyproksella ja Kanadassa. Minä olen laiskempi ja luen "luonnonmenetelmällä" eli ymmärrän mitä ymmärrän. Kielitaito laajenee vähitellen silläkin tavalla. Huomasin lukevani Lindqvistin kirjaakin nyt paljon sujuvammin kuin yli viisi vuotta sitten, jolloin luin sitä ensi kerran.

Minusta oman kouluaikani systeemi oli hyvä. Tyttölyseon kielilinjalla luettiin useita kieliä: ruotsia oppikoulun ensimmäiseltä luokalta lähtien eli 11-vuotiaasta alkaen, saksaa toiselta luokalta lähtien, englantia neljänneltä, latinaa tai ranskaa lukiossa. Matematiikkalinjalla ei tullut lukiossa uusia kieliä lisää.

Lapset ja nuoret oppivat kieliä helposti varsinkin nykyaikaisilla menetelmillä ja kun on musiikkia, elokuvia ja pelejä eri kielillä. Kielen opiskelu voi olla hauskaa. Vaihto-oppilasohjelmia tulisi lisätä, myös Ruotsiin tai Suomen ruotsinkielisille seuduille. Vasta oleskelu antaa sujuvaa puhetaitoa. Ahvenanmaalainen Johannes Salminen kertoi joitakin vuosia sitten TV-haastattelussa, että hänen isänsä oli viisas lähettäessään hänet, oppikoulun alaluokilla olleen koulupojan maaseudulle suomea oppimaan.

Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin jonkin vieraan kielen opettaminen pienille lapsille eli esikoululaisille tai viimeistään 9-vuotiaille - siten voi saavuttaa synnynnäiseen verrattavan ääntämisen ja sujuvuuden. Siitä saa vauhtia myös muiden kielten oppimiseen. Omaa äidinkieltä opitaan tietenkin parhaiten kotona vanhemmilta, jotka puhuvat sitä lapsilleen ja myös lukevat lapselle paljon ääneen omalla kielellä oli se sitten suomi, ruotsi, venäjä tai somali.

Matemaattiset aineet ovat saaneet mielestäni aivan liian suuren sijan nykyajan koulutuksessa. Miten köyhää olisikaan maailman kulttuuri, jos lapset olisi laitettu ennenkin samaan teknisen maailman muottiin kuin nykyajan lapset?

Yksi lapsistani sanoi tässä eräänä päivänä, että hän ei osaisi varmaankaan yhtään vierasta kieltä, jos emme olisi laittaneet häntä lapsena Suomessa ranskalaiseen kouluun ja vieneet sitten Kanadaan useaksi vuodeksi. Hänen mielenkiintonsa oli kouluaikana kokonaan matematiikassa ja luonnontieteissä. Hän luki Kanadassa vain yhtä vierasta kieltä eli toista "kotimaista" eli ranskaa, joka oli englanninkielisillä alueilla pakollinen lukion viimeiseen luokkaan asti, jolloin sai keskittyä yliopistoon pääsykokeita varten vain muutamiin aineisiin.

Oppilaiden omat mieltymykset ja lahjat tulisi ottaa tietenkin huomioon muistaen, että ainevalikoimasta voi tulla hyvin suppea ja vinoutunut, jos kypsymättömät lapset ja nuoret saisivat täysin valita aineet, joita opettelevat.

Minusta vaikuttaa usein siltä, että nykyään monet suomalaiset ajattelevat suomalaisten historiankin alkavan vasta vuodesta 1917. Aikaisempi historia, esimerkiksi pitkä aika katolisen Euroopan ja Ruotsin osana jäisi tutkimatta (linkki via Katajala ks sivupalkki) tai ulkomaalaisten tutkittavaksi, jos suomalaiset eivät osaisi enää ruotsia ja latinaa, joilla tuo historia merkittiin muistiin ennen suomen kirjakielen kehittymistä. Latina ja ruotsi olivat silloin samaa kuin esimerkiksi englanti nyt, suomalaistenkin käyttökieliä, joilla maailma laajeni.