sunnuntai, heinäkuuta 17, 2011

Ihanneloma

Ihanneloma? Millainen se on? Pää ja kädet levossa? Pää levossa, kädet poimimassa marjoja? Kerran vietin ensimmäisen lomaviikon pelkästään neuloen, istuin iso flanelliyöpaita päällä sängyssä ja tunsin olevani zombi. Minulla oli ollut sinä talvena hyvin vaikeita teini-ikäisiä oppilaita.

Joillekin marjojen poimiminen on lepoa sielulle ja aivoille. Oli aikoja, jolloin luin aina lomalla Agatha Christien kirjat tai Kadonnutta aikaa etsimässä tai jotain muuta, mikä heitti matkalle toiseen maailmaan. Usein ensimmäinen asia, mikä tehdään loman alkaessa, on siivoaminen ja kaappien järjestely. Vähän sama juttu kuin silloin, kun jäädään eläkkeelle.

Kun kirjoittamisesta tuli työtä, tuntuu, ettei ole ollut enää lomaa ollenkaan. Vaikka kirjoja valmistuu harvoin, aiheita ja suunnitelmia on aina mielessä. Aina voi muokata keskeneräisiä käsikirjoituksia. Matkat ovat enimmäkseen aineiston keräämistä. Toisinaan kuitenkin nähtävyydet ovat niin suuria, niin yllättäviä, niin kauniita, että unohtaa kaiken muun. Kotiäitinä ollessani pidin yhden vapaaillan viikossa. Menin perjantai-iltaisin Rikhardinkadun kirjastoon ja luin tuntikausia lehtiä ja kirjoja. Alussa kuulin aina korvissani herttaisia ääniä, jotka sanoivat: äiti! äiti!

Onko bloggaaminen tai valokuvien ottaminen työtä vai harrastusta, lepoa vai stressiä? Pitääkö lomalla vastata puhelimeen?
Posted by Picasa

lauantaina, heinäkuuta 16, 2011

Café Strindbergissä iltateellä


Café Strindberg, originally uploaded by Anna Amnell.
Iltakävelyllä tuli vähän kylmä, ja menimme Café Strindbergiin lämmittelemään. Mieheni otti kahvin kanssa porosandwichin ja minä teen kanssa voileivän, jossa oli salaattia, savulohta ja "isoäidin kurkkua". Ohuet maustetut kurkkuviipaleet toivat kodikkaita muistoja.

Ennen kurkku tarjottiin aina kuorittuna, hyvin ohueksi viipaloituna ja "rumpattuna": viipaleet laitettiin kulhoon, päälle etikkaa ja mausteita. Sitten laitettiin lautanen kulhon päälle ja ravisteltiin kulhoa, jotta viipaleet olivat pehmeitä ja maukkaita. Äitinikin tarjosi kurkun aina niin, ja minä sain ravistella kulhoa.

Huomasin, että kahvilan paneloidut seinät loivat kodikkuutta. Nyt on Esplanadin varrella monta kahvilaa, jonne saa mennä lämmittelemään iltakävelyn jälkeen.

Linnanmäki auringonpaisteessa

klo 18.10. Avoimen ikkunan läpi. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena ja kauniina.
Posted by Picasa

Sunset Blvd


Aion tehdä aikamatkan, katsoa elokuvan Auringonlaskun katu (1950). Vanhan kirjoituskoneen kuva kertoo siitä, että elokuvassa tullaan näkemään myös takaumia aikaan, jolloin kirjoittamiseen käytettiin noita ihmeellisiä vanhan ajan kirjoituskoneita, vanhempia kuin kuvan kone. Hercule Poitrotin "Miss Lemon" on kertonut, että sellaisen vanhan kirjoituskoneen käyttö  vaatii näyttelijältä kärsivällisyyttä, on jopa hermoja raastavaa.

Tästä blogista on kehittymässä vähitellen todellinen päiväkirja, jopa muistikirja tai peräti korkkitaulu, johon pistän kaikkea kiinnostavaa. Tilanahtaus ja pölyallergia ovat aiheuttaneet sen, että käytän yhä enemmän Internettiä, en kuitenkaan yhtä paljon kuin tyttäreni, joka aikoo siirtyä kokonaan paperittomaan työhuoneeseen.

Copyrightin vuoksi osa materiaalistani on suljetuilla sivuilla. Kun kysyin pojaltani, miten voin suojata aineistoni, hän sanoi: Et mitenkään - loppujen lopuksi. Jos hackerit pääsevät New York Timesiin ja Pentagoniin, he pääsevät myös sinun tietokoneeseesi. Jotain olen kuitenkin tehnyt, hankkinut turvallisemman tietokoneen, suojannut blogini nimen/nimimerkkini ja pyrkinyt liikkumaan mahdollisimman turvallisesti netissä.

Kuvassa on oma "antiikkiesineeni", Ullanlinnan talon roskiksesta pelastamani vanha kirjoituskone. Siitä en luopunut muutossakaan. Olen katunut tarpeeksi sitä, että heitin eräässä muutossa pois punaisen pienen kirjoituskoneen, jolla kirjoitin ensimmäiset vuodet lehtijuttujani ja ensimmäistä kirjaani. Olin ostanut sen Torontosta Pelastusarmeijan kaupasta dollarilla. Kyllä minulla on sitä ikävä. Sitä paitsi se lienee jo aika arvokas.

Suomalaisten muisti


Kuvassa on Kustaa Aadolfin kirkko, entinen Iisalmen maaseurakunnan kirkko, mm Brofeldtin, Juhani Ahon isän kirkko.

Kuviani: Iisalmi eri vuodenaikoina

Kommenttini:

Tänään Kari Salminen kertoo Ilta-Sanomissa Niall Fergusonin ja Francis Fukuyaman kirjoista, alaotsikko on "Kohuprofessorit väittävät, että länsimaat ovat menettäneet muistinsa".

Suomessa pyritään eliminoimaan menneisyys, varsinkin koko katolinen aika, jolloin olimme osa Eurooppaa, osa Ruotsia, samoin 1800-luku. Historia aloitetaan sisällissodasta. Sitä ennen hyväksytään pakanallinen kalevalainen aika. Riisuttu Suomi on tylsä Suomi, sieluton maa.