Mitä pupu tekee pääsiäisessä?

Kuva: Patswebgraphics copyright

Taas otetaan esille pääsiäiskoristeet - kukko, kana ja tiput, kerätään pajunoksia, värjätään pääsiäismunia sekä ostetaan tulppaaneja ja suklaapupuja. Turhaa rihkamaa vai ikivanhaa symboliikkaa?

Sekä Euroopassa että Amerikassa on lapsille sanottu, että pääsiäisjänis tuo heille munia ja makeisia. Ennen vanhaan neuvottiin, että pääsiäisjänikselle täytyy tehdä pesä rauhalliseen paikkaan, sillä se on arka.

Nykyajan pääsiäispupu ei ujostele, vaan tuntuu joskus loikkaavan pääsiäisen keskushahmoksi, ja monet haluaisivat karkottaa töpöhännän pääsiäisestä.

Pääsiäispupu sopii hyvin yhdeksi pääsiäisen symboleista, sanoo amerikkalainen uskonnollisen taiteen tutkija Ade Bethune. Jänis ei ole vain "pelkkä kimppu lihaa ja nahkaa, vaan olento, joka toteuttaa paikkaansa Luojan luomassa maailmassa."

Lisäksi "jäniksen kolo on kuten Jeesuksen hautakin pimeä maakuoppa. Sieltä pupu viilettää ulos ja pomppii kevyesti mäkien ja laaksojen poikki." Siksi se on Bethunen mielestä erinomainen ylösnousemuksen vertauskuva lapsille.

Koska jänis on runsaasti lisääntyvä eläin, se on ollut monien kansojen keskuudessa kevään ja hedelmällisyyden vertauskuvana. Kristinuskossa jänis on ollut perinteisesti myös intohimon vertauskuva, joka on kuvattu katolisessa taiteessa Marian jalkojen juureen alistettuna.

Toisaalta jänis on symbolisoinut uudistumista ja intuitiota sekä valoa pimeydessä. Avuttomuudessaan se on lisäksi vertauskuva ihmisestä, joka panee luottamuksensa Jumalaan.

Matka Mark Twainin lapsuuden maisemiin

Kun Mark Twain oli maailmanympärysmatkallaan, hän sanoi Intiassa puheessaan: "Kaikki mikä on tehnyt minusta sen, mitä olen, on pienessä kaupungissa Missourissa maailman toisella puolen. Matkustimme tuohon pieneen Hannibalin kaupunkiin Mississipin rannalle, jotta voisimme nähdä paikat, joihin olimme tutustuneet lapsuudessamme lukiessamme Tom Sawyerin, Huckleberry Finnin ja heidän mustan ystävänsä Jimin unohtumattomista seikkailuista.

Lassi Kämärin blogikirjoitus innosti minut laittamaan talteen vanhan kirjoitukseni Matka Mark Twainin poikavuosien maailmaan.

Historian opetus Suomessa 1970-1980-luvuilla

kuva: Books,Reading and Writing. Dover
Turun Sanomissa jatkuu keskustelu historian opettamisen suomettumisesta. Tietokirjailija Juha Vahe kirjoittaa tänään 7.4.2006 kokemuksistaan oppilaana ja opettajana.

Tämä on jatkoa maisteri Maija-Leena Keron kirjoitukseen Turun Sanomissa 1.4.2006.

Olen ostanut kirpputoreilta vanhoja historian oppikirjoja, joista leikkaan kuvia historia-albumeihini. Olen lukenut ällistyneenä niiden tekstejä. Ei niistä kirjoista ole muualle kuin paperikeräykseen ja historioitsijoiden tutkittavaksi.

Tämä koulujen historianopetus selittänee suomalaisten omalaatuisen Amerikka-vihan, joka herättää huomiota.

Kotiäidit

Kotiäiti lapsineen 1960-1970 luvun armottomassa valossa.

Helsingin Sanomien NYT-liitteen kannessa on kotiäiti lapsineen. Lehdessä haastatellaan hämmästyttävän asiallisesti kolmea onnellista ja tyytyväistä kotiäitiä, kolmea "kapinallista".(Katja Martelius: Maailman vanhin ammatti. Nyt-liite 14/2006, Helsingin Sanomat sivut 14-17. )

Toimittajaa kuitenkin harmittaa. Hän purkaa sydäntään pääkirjoituksessa:

"Terveisiä Stakesista! Tilasto vuodelta 2004 kertoo, että tuona vuonna kodin ulkopuolisessa hoidossa on ollut 41976 alle kolmivuotista lasta eli 25 prosenttia kaikista alle kolmivuotiasta lapsista. Kotona siis hoidetaan alle kolmivuotiaista 75 prosenttia.
-- Anteeksi, mutta olenko joutunut aikakapselissa 1950-luvulle? --Kotiäiti-ilmiö ei ole mitään marginaalia, vaan massiivinen naisten joukkopako työmarkkinoilta vuosikausiksi."

Yllätys! Yllätys! On tultu 2000-luvulle. Niin on käynyt Suomessakin. 1960- ja 1970-luvulla uskottiin, että perhe on porvarillisen yhteiskunnan kulmakivi ja se pitää hajottaa. En viitsi sanoa, keneltä tämä aate on peräisin. Sen aatteen omaksui myös naisasialiike. Naisilta meni vapaus valita. Kodista ja kotiäidistä tuli melkein kirosanoja.

Hassuinta asiassa on se, että alkujaan porvarillisen yhteiskunnan ja kapitalismin tuhoamiseksi tarkoitettu idea on tullut kapitalismin aarteeksi: Kaikki naiset työmarkkinoille riippumatta henkilökohtaisesta tilanteesta ja toivomuksista.

Oma kokemus

Olin kotiäitinä ja opiskelijana 1960-1970-luvuilla. Minua haukuttiin vasten kasvoja "siivelläeläjäksi", kun menin rahapulassa sijaiseksi kouluun pariksi viikoksi. Menin työhön kolme vuotta valmistumiseni jälkeen, kun nuorin lapsemmme oli kuusivuotias. Mieheni jäi silloin koti-isäksi muutamaksi vuodeksi ja jatkoi samalla opintojaan. Kanadassa olin yhdeksän vuotta kotiäiti ja vapaa toimittaja, silloin lasten suomen kielen säilymisen vuoksi.

Mielestäni on ihanteellista olla kotiäitinä lasten ollessa pieniä ja valmistautua vähitellen siirtymään työhön lasten kasvettua. On hienoa, että nyt maksetaan kotihoitorahaa ja annetaan vanhempien olla kotihoitovapaalla kolme vuotta. Yhteiskunta antaa siinä lahjan tulevaisuudelle.

Mikä on ollut kotiäitiyden hinta meille? Ei koskaan autoa Suomessa, ei omaa asuntoa, ei kesämökkiä ja minulla pieni eläke. Plussaa ovat onnelliset muistot, turvallinen ja vapaa lapsuus lapsillemme ja minulla vapaus tehdä juuri sitä, mitä halusin.

Täydessä kukassa - 50+ blogit

Kuva: Anna Amnell
Joulukaktuksemme on puhjennut täyteen kukkaan. En ole nähnyt sitä koskaan näin rehevänä, oksat painuvat kukkien painosta. Kukka juhlistaa sitä, että olen ollut tänään mukana aloittamassa aivan uudenlaista blogia, 50+ bloggaajia yhdistävää Kolmas ikä -blogia.

Tämä kukka voisi olla sille symbolina, sillä kolmannessa iässä ihmisen mieli on täynnä muistoista ja kokemuksista. Joskus ne tuntuvat raskailta ja tuntuvat painavan meidät alas, mutta ne ovat parhaimmillaan ja lopulta se, mikä kypsyttää meidät täyteen ihmisyyteen. Arvostamme elämää enemmän kuin koskaan ennen, kun siitä on ainakin puolet jo tullut käytetyksi.

Minä ihmettelin aina lapsena ja nuorena sitä, miten vanhat ihmiset, ne joita sanomme nykyisenä ikäluokitteluja välttävänä aikanakin vanhuksiksi, olivat niin iloisia. Entisaikoina jo viidenkymmenen vuoden ikä oli suuri saavutus ja suuren juhlinnan aihe. Nyt kurkotamme sinne sataan päin.

Jos olet kiinnostunut siitä, mitä 50+ bloggaajat kirjoittavat, tule mukaan Kolmas ikä -blogiin. Laitamme nimesi sivupalkkiin ja yhä useammat löytävät blogisi. Ja vaikka et haluakaan liittyä mihinkään tiettyyn ikäryhmään, tilaa Kolmas ikä - blogi Blogilistalta, jonne se tulee lähipäivinä, jotta mahdollisimman monet löytävät sen. Se voi rohkaista monia jatkamaan bloggaamista, tuoda uusia bloggaajia. Se voi luoda ystävyyssuhteita ihmisten välille.

Suosittu ja kokenut bloggaaja Maalainen eli Jukka Melaranta kirjoittaa Kolmas ikä -blogia. Hän tulee muun muassa pitämään blogikurssia. Minä olen avustajana ja kirjoitan myös välillä. Lisää avustajia ja kirjoittajia toivotaan. Kerro Kolmas ikä -blogista. Tervetuloa lukemaan kaikenikäiset!

Haluan kiittää Ihan kipsissä -blogin Maijaa, joka oli ratkaisevalla tavalla mukana blogin suunnittelussa.

"Kolmas ikä" blogin osoite on helppo
http://50plus.vuodatus.net