Flyygelin kuva: Wikipedia, ks sieltä myös 'pianokvartetti'.
Vaihteeksi TV-ilta. Ensin katsoimme dokumenttisarjaa "Siirtolaisesta miljonääriksi", ja vuorossa oli flyygelintekijäsuku Steinway. Ohjelman jälkeen pohdimme sitä, paljonko Steinway-flyygelit nykyään mahtavat maksaa - noin 100 000 euroa.
Siitä tuli mieleen aika, jolloin olin American Field Service -vaihto-oppilaana Amerikassa. Kun olin ollut viikon pari isäntäperheessäni, kirjoitin luokkatovereille Suomeen. Kun kerroin muun muassa sen, että perheen kolmikerroksisessa talossa oli olohuoneen keskellä lomittain kaksi flyygeliä, sain Suomesta kirjeen: Älä viitsi enää kirjoittaa sieltä. Kaikki sanovat, että sinä valehtelet. Iisalmessa oli muistaakseni siihen aikaan yksi flyygeli, ja sekin kaupungin juhlasalissa. Ehkä oli toinenkin, sillä kerrottiin vitsiä rouvasta, joka meni ostamaan musiikkikaupasta flyygelin nuotteja.
Nuo kaksi flyygeliä eivät olleet kuitenkaan siinä amerikkalaisperheessä koriste-esineitä vaan käyttöesineitä. Perheenäiti oli pianisti ja soitti kolmen ystävänsä kanssa pianokvartetissa, kahdeksankätisesti kahdella pianolla, mikä on harvinaisempi muoto pianokvartettia. He soittivat myös paikallisen sinfoniaorkesterin kanssa konserteissa. Eräänä päivänä, kun olin sairas ja poissa koulusta, kuulin heidän soittavan koko päivän Debussyn musiikkia.
"A rare form of piano quartets consist of two pianos with two players at each piano. This type of ensemble is informally referred to as "8 hand piano", or "2 piano 8 hands".
https://en.wikipedia.org/wiki/Piano_quartet
". Roz loved the arts. She wrote poetry, explored ceramics and painting. But her first love was music. She studied piano for many years. Eventually, she and three friends, formed the First Billings Piano Quartet and were able to perform with the Billings Symphony as well as give concerts of their own," Muistokirjoitus
http://www.michelottisawyers.com/rosamond-d-cochrane/
Rozin Pianonsoitonopettaja oli Ralph Rauh, joka teki minullekin Seashore-testin. Lue lisää
https://blogisisko.blogspot.fi/2011/05/soittotunneilla-ja-seashore-testissa.html
Seurannut blogiasi, mutta nyt pysähdyn tähän hetkeksi, kun huomasin sinun miettivän flyygelin hintoja. Meillä on sellainen, mutta vain yksi. ;) Se on meidän vapaa-ajan asunnossa, kaiken roinan keskellä.
VastaaPoistaSe on ostettu F-Fatzerilta, joka on ainoa (kai) joka välittää Steinwayta Suomeen Saksasta. Hampurista siis.
Hankinta tapahtui kolme kesää sitten ja se tuli tarpeeseen. Niitä on useampaa kokoa, suurin konserttiflyygeli, pienin ns. olohuoneflyygeli. Meillä on toiseksi suurin, isoihin tiloihin tarkoitettu, malli B 211.
Siitä on tullut perheenjäsen, josta on ollut spaljon iloa. Meillä on pidetty myös pienimuotoisia kotikonsertteja. Seuraava on tulossa. Siinä on, paitsi tuo fllyygeli, äänessä myös sello ja ihmisääni (runoja).
Niin, sen hinta. Jotenkin tuntuu pahalta puhua tuon inhimillisen olennon - se osaa ilahduttaa ja herättää tunteita - yhteydessä rahasta. Mutta kai sen voi sanoa. Se, tuo "Herr von Hamburg", maksoi vähän yli 70 tuhatta. Autot ja muut vekottimet, jotka päästelevät kyllä ääniä, mutta vähemmän kauniita, voivat olla paljon kalliimpia. Ja turhempia.
Hei,
VastaaPoistauskon, että flyygeli tuottaa teille iloa.
Mieheni soittaa pianoa, ja ostaisimme ehdottomasti flyygelin, jos olisi rahaa - ja tilaa. Meillä oli 20 vuotta iso virka-asunto, jonne se olisi mahtunut. Nyt ei mahtuisi. Valitettavasti ei ole ollut aikoihin pianoakaan, sillä annoimme suvun pianon sukulaisille Kanadaan lähtiessämme.
Olemme suunnitelleet ostavamme uudenaikaisen pianon, jonka saa äänettömäksi tarvittaessa. Tässä kerrostalossa ei oikein muu onnistuisi.
Onneksi mieheni on saanut soittaa työpaikallaan. Lapsista kukaan ei ruvennut soittamaan pianoa. Minä lopetin lapsena soittotunnit. Myöhemmin mies opetti minua, ja urani huippu on ollut 1.sivu Das Wohltemperierte Klavierista.:) Sen voisi opetella kokonaan, jos hankitaan taas piano.