Lapsena huolta vailla
Kirsti Elillän erinomainen graafinen maailmankatsomuselämäkerta kiehtoo. Seuraan sitä blogia kiinnostuneena ja innostun väliin komentoimaan. Tässä kommentti elävät olennot ja ikuisuus -pohdintaan. Kirsti kertoo siitä, miten hän tajusi ensi kerran lapsena, että kaikki kuolevat ja ovat yhtä haavoittuvaisia tuon tiedon edessä.
Kommenttini:
Tuo oivallus järkyttää lasta. Eräs pieni poika sanoi: Tiedän, että minä kuolen, mutta en ajattele sitä.
Siihen aikaan, kun olin pikkulapsi ja asuin maalla, uskoin vakaasti, että kaikki hukutetut kissanpennut, naapurin mummovainaa ja muut kuolleet eläimet ja ihmiset asuivat taivaassa pilvien yläpuolella, sillä teini-ikäinen tätini oli niin kertonut. Mutta kun muutin kaupunkiin ja aloitin koulun, näin monia tapahtumia, jotka hämmensivät mieltäni. Kenelläkään ei tuntunut olevan aikaa selittää niitä minulle tai minua pidettiin liian pienenä ymmärtämään niitä.
Muistan, kuinka istuin pikkupietarinpihamaisen taloryhmän keskellä nurmikolla, tähyilin ylöspäin ja päättelin, että Jumala ei asunut kaupungissa.
2. kommentti:
Minä sain hyvin vapaan kasvatuksen. En käynyt koskaan pyhäkoulussa, mutta pidin koulun uskontotunneista ja varsinkin kuvatauluista, joissa oli lampaita. Kai minulla oli kaupungissa ikävä maalle. Äiti lauloi aina, kaikkea lastenlauluista ja iskelmistä virsiin. Pidin Jumalaa ystävällisenä vanhana miehenä, samanlaisena kuin hyvin iäkäs ukkini.
3. Vielä yksi kommentti:
Useimmat ns. "synnit" ovat kulttuuri- ja aikasidonnaisia. Joissakin kirkkokunnissa/kulttuureissa vedonlyönti, arpajaiset ja veikkaaminen ovat syntiä, mutta siellä pelataan bridgea seurakunnan vanhustenkerhoissa. Meillä Suomessa kortinpeluuta on pidetty syntinä, mutta kirkon myyjäisissäkin pidetään arpajaisia, ja veikkaaminen on ihan OK.
Vaihto-oppilaana ihmettelin, kun huulien maalaamattomuutta (!) pidettiin Amerikassa hippikäytöksenä, melkein syntinä, mutta Savon körttipiireissä kaikki meikkaaminen oli hirveä synti. Tanssiminen oli ainakin ennen syntiä Suomessa, jopa erästä arkkipiispaa moitittiin, kun hän oli tanssinut vaimonsa kanssa jossain arvokkaassa juhlassa, mutta Kanadassa katolisessa kirkossa järjestettiin kirkon alakerrassa tanssiaiset, kun nuori mies oli vihitty papiksi.
Kristinuskoa ja Jumalaa ei voi syyttää noista "syntiluetteloista". :) Ne ovat olleet ihmisten yritystä saada maailmasta täydellinen, pahimmillaan vallankäyttöä. Jotain samantyyppistä fanaattisuutta ja pedanttisuutta on nykyään monissa muoti-ilmiöissä kuten feminismissä, eläintenoikeusilmiöissä, kasvissyönnissä - ja jopa vapaa-ajattelussa. Tiedämme, että sitä on edelleen joissakin uskonnoissa ja lahkoissakin.
Tämä on kiinnostava blogi. Se tuo mieleen monia ajatuksia, jotka alkavat rönsyillä. Ehkä ne pitäisi laittaa omaan blogiin. Toisaalta - uskon, se ja siitä syntyvä kirja tulevat herättämään samanlaisia tunteita muissakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti