perjantaina, lokakuuta 04, 2019

Kansainvälinen eläintenpäivä

marsut-

lasteni marsut Olga ja Elisabet

Olin koululaisena eläinsuojeluyhdistyksen jäsen. Niin on Liisakin: "– Ei tämä ole mikään löytötavara. Tämä on koira, joka on ollut jo kahdesti vähällä jäädä auton alle. En halua sen kuolevan, tyttö sanoi ja jatkoi kuuluvalla äänellä: – Eikö poliisipäällikkö Pal- sternakka voisi vilkaista tätä ressukkaa?
– Palsternakka, Pipsa huokasi, käveli poliisipäällikön ovelle ja koputti avoimen oven pieleen.
– Täällä on koulutyttö, jolla on asiaa poliisipäällikölle.
– Neiti Tuominen, pyytäkää häntä tulemaan luokseni, Paster- nak sanoi. – Hänen pyyntönsä kuului tänne asti.
– Tämä koira karkailee ja on ollut jo kahdesti vähällä jäädä auton alle, Liisa toisti. – En halua sen kuolevan. Olen meidän luokan Eläinsuojeluyhdistyksen sihteeri." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa)

maanantaina, syyskuuta 16, 2019

Like a collage

my cross stiched quilt and the quilt that I bought at the fleamarket

Tänän viikon kollaasin värit on ristipistotyössäni ja tilkkutäkissä, jonka ostin kirpputorilta.
värimalli kollaasiin 179


perjantaina, elokuuta 30, 2019

keskiviikkona, elokuuta 07, 2019

Toni Morrison



https://fi.wikipedia.org/wiki/Toni_Morrison#/media/Tiedosto:Toni_Morrison_2008-2.jpgToni Morrison speaking at "A Tribute to Chinua Achebe - 50 Years Anniversary of 'Things Fall Apart'". The Town Hall, New York City, February 26th, 2008.
https://en.wikipedia.org/wiki/Toni_Morrison

Toni Morrison kuoli 5.8.2019  88-vuotiaana.

Hänen kirjansa lumoavat: ne ovat klassista maailmankirjallisuutta. Raamatun kielikuvat tuovat kirjoille voimaa ja syvyyttä. Hänellä on eurooppalaisten mestareiden Austenin, Tolstoin ja Woolfen tavoin runsaasti yksityiskohtia ja hiottu tyyli. Hän kertoo sydäntä riipaisevalla tavalla mustien ihmisten kohtaloista. Heitä ei unohda. 

 Koen hänet monikulttuurisena kirjailijana. Hän eli lapsuutensa ja kouluvuotensa kaupungissa, jossa oli paljon siirtolaisia (Lorrain, Ohio) . Mustat olivat vain yksi ryhmä muiden joukossa. Vasta opiskelijana hän koki mustien väheksyntää. Hän ei omaksunut isänsä ja monien mustien vihaa valkoisia kohtaan. 

Kuten monet muutkin sukulaisensa hän kääntyi katolisuuteen 12-vuotiaana - ja nimi Tony on lyhennys hänen kastenimestään Anthony. Jotkut tuttavat alkoivat sanoa Toniksi, sillä siihen aikaan harvinainen Chloe oli vaikea ääntää. Toni Morrison (alkujaan Chloe Ardelia Wofford) on itsenäinen kirjailija. Hän ei mielistele ketään. Kun hänet kutsuttiin Valkoiseen taloon päivälliselle, jotkut kysyivät: Menetkö? Et voi käyttää siellä farkkuja. Morrison vastasi: Farkkuja! En ole käyttänyt koskaan farkkuja enkä aio käyttää nytkään, (Nuori Toni oli hoikka) Lue Chloe Ardelia Woffordin (Toni Morrison) elämästä 1940-luvun Ohiossa. Lahjakas tyttö. Ensimmäisellä luokalla ainoa musta tyttö ja ainoa, joka osasi jo lukea. Monia valkoisia ystäviä. Rasismia vasta myöhemmin, kun isä ei antanut Chloen seurustella valkoisten poikien kanssa. Isä oli hitsaajana laivatelakalla, äiti lauloi kirkkokuorossa ja hänellä oli hyvin kaunis ääni. Lorrain on lähellä Detroitia.

Lisäys: "the name Anthony, after St. Anthony of Padua as her confirmation name. " Catholic news

koottu aikaisemmista kommenteistani  https://blogisisko.blogspot.com/2016/09/kommentti-toni-morrison.html

perjantaina, heinäkuuta 12, 2019

Kulttuurin jatkuvuus uhattuna



Orkideasivuni on hyvin suosittu. Kun vain pääsisin itse sisään omalle Flickr-sivulleni. Sen sivuston omistaja on jälleen vaihtunut. Myös uusi tietokoneeni vaatii mitä oudoimpia vanhoja salasanoja. Alan olla täysin kyllästynyt Internetiin ja sen salasanavaatimuksiin. 

Robotin selkeällä englannilla kuuluvat sanalliset viestit tuovat jotain järkeä. Esimerkiksi älypuhelimen koodit ovat aivan liian pienillä numeroilla ja vaihtuvat liian nopeasti. Tätä yhteiskuntaa muokataan yhä enemmän nuorille tytöille ja pojille, joilla on laihat vikkelät sormet ja päässä vain meluisa nykyajan maailma ilman mitään tietoa menneiden aikakausien rauhallisemmasta elämästä, johon mahtui myös klassinen musiikki ja kulttuurihistoria. 

Jopa Facebook mainostaa "senioreitten" ryhmää. On paha virhe jakaa yhteiskunta ikäryhmien mukaan. Se katkaisee täysin kulttuurin jatkuvuuden.

torstaina, toukokuuta 30, 2019

Juuret haussa




Meille oli täydellinen yllätys, että minulla on rälssi- ja pappissuvut taustalla lähinnä äitini isän puolelta. Mieheni äidinpuoleinen suku on edelleen arvoituksellinen paitsi Karjalan Hyväristen puoielta. Mieheni isän puolelta löytyi monia talonpoikaissukuja, joista emme olleet tienneet mitään. Mieheni sanoo olevansa tahvojen jälkeläinen. Nämä tahvot kuten muuan Juntti ovat olleet hyvin toimeentulevia vakaita talonpoikia, jotka eivät ole lähettäneet poikiaan Turkuun tai Uppsalaan kuikuilemaan. Minun isänpuoleisen suvun tarkkailua en ole vielä edes aloittanut. Suuret savolaiset suvut kauhistuttavat minua, kun näkönikin on heikkenemässä kovaa vauhtia. Keskityn oman perheeni vanhoihin juuriin, lähinnä keskiaikaan ja käytän muiden tutkimustuloksia. Loistoa, kovaa työtä ja tragediaa löytyy rälssin ja papiston elämästä. Siitä kertovat monet uudet tutkimukset, mm Ulla Koskinen: Hyvien miesten valtakunta. Nimi on ironinen ja tarkoittaa sen ajan "hyvä-veli" -syysteemiä.
https://www.tiedekirja.fi/default/hyvien-miesten-valtakunta.html

"Voudit, nimismiehet ja käräjät tunnetaan hyvin 1500-luvun Ruotsin ja Suomen paikallishallinnosta, mutta millaisena näyttäytyy hallintojärjestelmässä toiminut aateli? Aatelismiesten viranhoidon perustana olivat henkilökohtaiset suhteet, sosiaaliset verkostot ja epäviralliset vaikutuskanavat. Ylhäältä annettujen pikkutarkkojen määräysten sijaan toimintaa ohjasi usein luova reagointi vaihteleviin olosuhteisiin. Tutkimus perustuu kuninkaan luottomiehen Arvid Henrikinpoika Tawastin laajaan kirjeenvaihtoon. Kirjeissä jatkuvasti toistetulla ystävyyden ja vastavuoroisuuden retoriikalla luotiin järjestystä ja ennakoitavuutta yhteiskuntaan, jossa valtiovalta ei voinut niitä taata."
‹‹Col. Arvid Henriksson Tawast, till Vesunta is your fourth cousin 13 times removed.  [Olof Jönsson Tawast (1332-1402) 16th ggf ]


tiistaina, huhtikuuta 23, 2019

Uskaltaudu astumaan menneisyyteen.


Jos olisin ryhtynyt tutkimaan sukuani, esivanhempiani perinteisellä tavalla, olisi varmaankin kulunut 30 vuotta, jotta olisin saanut selville niin paljon, kuin nyt on selvinnyt. Näinhän on tapahtunut monilla sukututkimuksen veteraaneilla. DNA-testit GENI ja Internet ovat paljastaneet salaisuuksia ja tragedioita, samoin iloisia asioita. Uskaltaudu astumaan menneisyyteen.
Kollaasissa äitini vanha nuoruudenkuva edustamassa esiäitejäni.



Sara Wacklinin kuva kertoo siitä, mitä muuta etäsukulaiseni ja esiäitini ovat tehneet kuin kulkeneet tuvan ja navetan väliä ja synnyttäneet ja hoitaneet lapsiaan - molemmat työt merkittäviä ja tärkeitä elämän säilyttämiselle ja jatkumiselle sukupolvesta toiseen. En arvannut, mitä paljastuisi, kun lähetin DNA-näytteeni tutkittavaksi ja ryhdyin tutkimaan sukujuuriani. Kiitos esivanhemmat.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sara_Wacklin

perjantaina, huhtikuuta 12, 2019

Historiaa kaikenikäisille lukijoille




1900-luvun alun elämää kaikkina vuodenaikoina Suomessa ja Kanadassa. Edwardin aika, sortovuodet, Toronto, Helsinki, "Iisalmi". Yhteisnide 1990-luvulla (1991, 1993 , 1999) ilmestyneistä Aurora-kirjoistani. Historian huminaa e-kirjana ja paperikirjana. Vanhan ajan tyttökirjan lailla koko perheen kirja.
Nettikaupoista

tiistaina, huhtikuuta 09, 2019

Mikael Agricolan päivänä

Mikael Agricola, Finland

Mikael Agricolan ainutlaatuinen lahjakkuus ja ahkeruus loi suomen kirjakielen. Hän osasi useita vieraita kieliä ja käytti käännöstyössään latinan-, kreikan-. saksan- ja ruotsinkielisiä käännöksiä ja tietenkin Uuden testamentin alkukieltä kreikkaa. Hän kirjoitti useita muitakin kirjoja, joista tulee esille 1500-luvun elämä ja myös Agricolan persoonallisuus.

maanantaina, maaliskuuta 18, 2019

Eetu Isto: hyökkäys.


Valokuva: Anna Amnell
Kuva on otettu postitalon näyttelyssä
Koska kuka hyvänsä olisi voinut ottaaa vastaavan kuvan, tällä kuvallani ei ole copyrightia, vaan se on vapaasti käytettävissä.

Eetu Iston "Hyökkäys" oli 1900-luvun alun kuuluisin ja suosituin suomalainen maalaus. Se pelastettiin sensuurin kynsistä, vietiin rullalle käärittynä Ruotsiin, jossa siitä painettiin julisteita. Ne levisivät suurin piirtein joka kotiin Suomen suuriruhtinaskunnassa.

Eetu Isto's painting Attack was extremely popular in Finland in the beginning of 20th century.
Olen kuvannut tämän maalauksen Postimuseossa ilman salamaa.

Samaa maalausta käytettiin monilla tavoin, esim kortteina ja vaikkapa puuterirasiaan kaiverrettuna. Lue ote kirjastani Aurora ja Pietarin serkut.
Yhteisnide, jossa Aurora-kirjat yksissä kansissa on Vaahteralaakson Aurora 2015 BoD, myös e-kirjana

Olga oli seurannut Auroran tervetuliaisjuhlaa syrjästä, kateellisena. Juhla-ateria, kukkia ja serenadi Auroralle, kuusi kummitätiä ja pari kummisetää lahjoineen. Ja vielä valittivat, etteivät kaikki kummit päässeet mukaan. Auroralla oli ainakin tusina kummeja. Sitä vanhojen tätien kaakatusta, ihastelua ja höpinää! Se kaikki oli Olgalle liikaa.

Olgan ensimmäinen päivä Helsingissä oli ollut kamala: satoi, ajurin umpivaunu haisi kessulle, Kasimir-setä oli vuoteessa sairaana, hella oli rikki ja äkäinen keittäjä tarjosi kylmiä leikkeleitä.

Olga pakeni kesken Auroran juhlien ullakolle ja hiipi tyttöjen huoneeseen vasta sitten, kun näki vieraitten lähtevän ja Auroran ryntäävän pihalle pian sen jälkeen.
Koko huoneessa ja Auroran matkatavaroissa oli vieras tuoksu. Olga painoi amerikkalaisen aikakauslehden nenäänsä vasten: se oli kai Amerikan tuoksu. Ruusut pöydällä tuoksuivat taas Suomelle.

Ruusujen vieressä oli kortti. Siinä oli Auroran näköinen pitkätukkainen nainen myrskyisen meren rannalla ja Venäjän kaksipäinen kotka, toinen nokka raastamassa lakikirjaa naisen sylistä, toinen irvistelemässä naiselle. Olgan äidillä oli sama kuva kaiverrettuna hopeisen puuterirasian kanteen.

Tämä on ote kirjastani "Aurora ja Pietarin serkut" (1993), joka kuvaa pietarinsuomalaisen koulutytön Olgan ja taideopiskelija Auroran lukuvuotta 1905-1906. 1905 oli suurlakkovuosi. Kirjassa kuvataan suurlakkovuotta nuorten tyttöjen näkökulmasta koettuna.

perjantaina, maaliskuuta 08, 2019

Blogisisko ® Anna Amnell: Me elimme kuin italialaisessa elokuvassa

my mother's favourite

Kirjoitin äitini kuolinpäivänä seuraavan:
Blogisisko ® Anna Amnell: Me elimme kuin italialaisessa elokuvassa: Verenpisara oli eräs äitini lempikukista. Äitini kuoli tänään. Meistä tuntui aina kotona, että elimme kuin italialaisessa elokuvassa, jo...

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2019

Värikollaasit- värikolmio-korjaamo

Korjaamo

Korjaamon vihreää. värikollaasi Värimalla 'värikolmio'


Tervetuloa kommentoimaan. Oma kommentoimiseni edelleen hankalaa, ylensä mahdotonta.
En pääse myöskään värikollaasit blogiin.

sunnuntaina, helmikuuta 03, 2019

keskiviikkona, tammikuuta 30, 2019

Kommentteja vanhuksista, armottomuudesta ja ihmisvihasta

old people in Zagreb

 Zagrebin torilla. Kuva: Anna Amnell

Nämä kommentit liittyvät kirjailija Juha-Pekka Koskisen kolumniin Elämme armottomia aikoja Kaupunkiuutisissa. Kikki eivät ole Facebookissa, minkä vuoksi laitoin kommenttini myös tänne. Lisäksi linkkejä aikaisempiin kirjoituksiini samasta aiheesta.

 Onko perhe- ja sukuyhteyden katkeaminen johtanut siihen, että nuoremmat ihmiset - päättäjätkin - eivät tunne ketään iäkkäitä ihmisiä? Ehkä he eivät tunne edes isovanhempiaan tai edes omia vanhempiaan, kun ovat asuneet teini-iästä asti yksiöissään ja tapaavat vain omia ikätovereitaan. Olen jatkuvasti hämmästynyt myös sitä, miten ystävällisiä ja kohteliaita Venäjän ja entisen "Itä-Euroopan" nuoret ovat vanhoille ihmisille. Siellä ovat lähellä köyhät ajat, jolloin perheen eri ikäpolvet turvautuivat toisiinsa, Täällä Suomessa vanhat ihmiset ovat kuin näkymättömiä. Heidät halutaankin eristää muista. Tämän olen kokenut varsinkin liikkuesani julkisilla kulkuneuvoilla. Minulle on kerrottu, että niissä maissa opetetaan kodeissa ja kouluissa kohteliaisuutta iäkkäitä ihmisiä kohtaan.

Rakastan eläimiä, ja kissani ovat olleet minulle kuin perheenjäseniä, samoin lasteni kissat.

Mutta kun yhteys sukulaisiin katkeaa, lemmikkieläimistä tulee ainoa perhe. Tästä kirjoitti jo useita vuosia sitten eläinlääkäri, joka on seurannut tätä tilannetta läheltä.Kulttuurimme on muuuttunut ahneeksi ja käsittelee väkivaltaisia ja pessimistisiä aiheita, jotka myyvät ja saavat kehuja kriitikoilta. On huomattavissa suoranaista ihmisvihaa, jossa puhutaan, että ihmisten olisi paras kadotan maailmasta ja jättää se eläimille. 

Lue, mitä kirjoitin samasta aiheesta jo vuonna 2005:
Lontoon seurapiirien eläinlääkärinä toiminut kanadalainen Bruce Fogler on kirjoittanut, että eläintenoikeusfanatismin taustalla on arvo- ja tunnetyhjiö. Lemmikkieläimistä on tullut uskonnon ja perheen korvike varakkaille juurettomille ihmisille, joilla ei ole läheistä suhdetta sukulaisiin ja joille perinteinen uskonto on menettänyt merkityksensä.

”On totta, että lemmikkieläimistä voi tulla joillekin ihmisille tärkeämpiä kuin oma perhe. Se voi olla jonkinlaista eläintenpalvontaa.” Näin sanoi minulle eläintenoikeuskonferenssissa myös amerikkalainen filosofi ja ympäristönsuojeluntutkija Walter Simpson, joka toimi itse eläintenoikeusliikkeessä. Hän ei käyttänyt edes nahkakenkiä. Mutta hän kuului maltillisiin eläintenystäviin


Tästä blogista myös Outoa ihmisvihaa
Olin niin järkyttynyt joistakin kommenteista, että poistin ne.