Jää taas kirjamessut käymättä

Flunssat ovat minulla aina hyvin lieviä, mutta ne kehittyvät silloin tällöin aivan huomaamatta keuhkoputkentulehdukseksi. Olo on aamulla synkkä, iho kuin hiekkapaperia, ei tekisi mieli nousta ylös. Ääni rahisee, keuhkoputket vinkuvat niin kuin Shakespearen ihmisen ikävaiheet-runon loppuosan ihmisellä ('All the world's a stage' in' As you like it') kuudennessa ikävaiheessa..
Silloin pitää mennä lääkärille. Tulee viikon antibioottikuuri, tuttu merkki, joka auttaa. Olo on parasta sohvan divaanipuolella lojuessa. Kirjoittaminen tai tekstin korjaaminen ei suju, mutta aina voi selata sisustuslehtiä ja kirjojakin ja laittaa tarralapun kohtaan, johon voi palata, kun on virkeämpi olo. Lahjakirjoja oikeaan aikaan.

On vielä jotakin, mikä auttaa - jokin oikein viihteellinen historiallinen draama. Huomasimme, että Catherine Cooksonia arvostetaan Englannissa. Uusia TV-sarjoja syntyy, interiöörit ovat huolella valitut olipa kyseessä koillis-englantilainen slummi -ulkoilmamuseo tai jokin hienoista kartanoista. Ja ne maisemat ja vaatteet sekä hyvät näytttelijät. Cookson ei vaikuta hassummalta, on vähän niin kuin Dickens, sosiaalista realismia, johon on lisätty romantiikkaa ja onnellinen loppu. He tiesivät sen, slummeista nousseet Catherine ja Charles, että onnellinen loppu on mahdollinen.
Shakespeare: Loppiaisaatto eli miten haluatte. (Gutenberg) suom Paavo Cajander.

Minne unohtui lapsuus?

Ei tämä ole menneiden aikojen ihannointia vaan syvää sääliä niitä nuoria tyttöjä ja poikia, jopa lapsia kohtaan, joiden kasvuvuodet nykyajan seksihulluus pilaa.

Tämän aamun HBL kertoo, että alaikäisten tyttöjen aborttien määrä on jälleen noussut. Niiden lukujen takana on paljon kyyneleitä. 

Kukaan ei uskalla ehdottaa, että lapset voisivat olla lapsia eikä seksiobjekteja. Sen ikäisille on nimittäin paljon muutakin hauskaa tekemistä kuin seksi ja juopottelu. Varsinkin nykyaikana, jolloin voi harrastaa miltei mitä hyvänsä. 

On unohdettu sellaiset hauskat asiat kuin ystävyys ja toveruus tyttöjen ja poikien välillä. Uskooko kukaan enää, että sitä voi olla myös aikuisten miesten ja naisten välillä?


Tämä oli kommentti, samoin tämä:


Ainahan on outoja ja häiriintyneitä ihmisiä, joista saa kiinnostavia romaaneja, ja ne leimaavat usein jälkipolvien käsitystä jostakin aikakaudesta. Todellisuus oli kuitenkin 1950-1970-luvuilla yleensä sellaista kuin tutkimuksessa, josta kerron.

Siitä "uskonnollisesta ahdasmielisyydestä": Minunkin körttimummoni moitti, kun en ottanut permanenttia enkä käynyt tansseissa. Minusta oli hänen mielestään tulossa varsinainen vanhapiika, kun olin aina kirja kädessä. Suku päästi helpotuksen huokauksen, kun aloin seurustella 19-vuotiaana.

Nuorten seurustelua pidettiin luonnollisena ja toivottavana, sitä kannustettiin, mutta oletettiin, että elää siivosti eli jättää varsinaisen seksin harjoittamisen avioliittoon.

Ei siihen kuollut! Tuli juteltua tuntikaudet, ja romantiikka on aina suositeltavaa. Naimisissaolevat neuvoivat naimisiin meneville ehkäisyä ja kertoivat, "miltä se tuntuu" ensimmäisellä kerralla.

Noiden aikojen avioliitot ovat olleet yleensä kestäviä, ei pakosta vaan molemminpuolisen rakkauden ja uskollisuuden vuoksi.

(Avoliittoa ei suosittu, sillä siihen ei ollut mitään lakia suojaamassa naista ja lapsia, kuten oli esim keskiajalla pohjoismaissa.)

Blogeille uusi asu

Olen uurastanut blogien laittamisessa. Uudenlaiset blogipohjat ja -taustat ovat hauskoja, mutta niiden laittamisessa on kova työ. Linkit ym eivät katoa kuten ennen aikaan - eli viisi vuotta sitten - kun alkoi tehdä muutoksia. Mutta on vaikeaa valita, sillä on runsaudenpulaa varsinkin taustoissa. Tekstin väri on monissa liian vaalea, mutta sitä on vaikeaa muutella.

Tuloksia eilisen työstä: Kotikissat , Aurora ja Auroran talo Nukkekotiblogi, joka sai uuden alaotsikon Castles in the Sky taustan vuoksi. En ihmettelisi, vaikka nämä vielä muuttuisivat.

Agatha ym

Click the picture!

Onko nimesi Agatha?

Nimi Agatha on kreikkaa ja tarkoittaa 'hyvä'. Se oli suosittu keskiajalla ja tuli uudelleen suosioon 190-luvun alussa. Lieneekö Suomessa yhtään Agathaa?

Naiskirjailija-ainesta

Aikaisempina vuosikymmeninä suurin osa naiskirjailijoista oli yläluokkaa, varakkaasta ja sivistyneestä perheestä. Uskokaa pois, kävin joskus läpi Suomen kirjailijoista kertovaa teosta. Sitten tulivat hullut vuosikymmenet, jolloin naiskirjailija oli kyllä edelleen yleensä mukavista oloista: pankinjohtajan tai professorin tytär, mutta  sanoi itseään kulttuurityöläiseksi, sillä muu ei olisi ollut poliittisesti sopivaa. Catherine Cookson -ilmiö, naiskirjailija joka on oikeasti kotoisin yhteiskunnan pohjalta, on edelleen poikkeuksellista Suomessakin. Tämän päivän HS/NYT esittelee kirjailijan, jossa yhtyvät vanhan hyvän ajan yläluokkaisuus ja nykyajan vaatimus: kauneus.
jatko on kommenttia keskusteluun:
Uusimmassa Kirjailija-lehdessä on julkistettu tulokset kirjailijoille tehdystä kyselystä.
Parasta kirjailijan kovassa ammatillisessa elämässä näyttäisi olevan hyvä ja ystävällinen kustannustoimittaja. Olen samaa mieltä. 
Lisäisin siihen perheen ja ystävien tuen.