Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
tiistaina, tammikuuta 18, 2011
Kommentti: dekkareiden buumi
Suosikkisalapoliisisarjoja on kertynyt kirjakaappiimme pitkät rivit DVD-muodossa. Nämä edustavat perinteistä englantilaista lajia, johon kuuluu mm P.D. James.
Kommenttini:
Uskon, että dekkareiden buumi jatkuu. Niitähän on ollut aikojen alusta. Monet klassikot ovat todellisuudessa dekkareita, esim monet Dickensin romaanit - ja jo kauan ennen häntä.
Kuten täällä on jo kirjoitettu, uskon minäkin, että on olemassa muitakin aikuisten suursuosikkeja kuten naistenromaanit ja historialliset romaanit (muualla jo buumi, ei vielä meillä), sotakirjat.
Dekkarit saavat nykyään paljon huomiota TV-sarjojen vuoksi. Ainakin minulle on käynyt niin, että dekkarit tulee vain katsottua TV:ltä, lukeminen on jäänyt Naisten etsivätoimisto- sarjan muutaman osan lukemiseen - niissähän on aivan uusi kulttuuri esillä.
Varsinkin englantilaiset TV-sarjat ovat rentouttavia: hyvät näyttelijät, hienot maisemat, taitava ohjaus, hyvä kieli, koko juttu viimeisteltyä. Näitä katson: Miss Marple, Hercule Poirot, Morse, Midsomerin murhat, Sherlock Holmes, Foylen sota enimmäkseen DVD:ltä kotona ja samoja uudestaan ja uudestaan. Ne kiertävät myös sukulaisilla ja ystävillä.
Olen lukenut viime vuosina vain yhden suomalaisen dekkarin. Se oli Leena Lehtolaisen. Pidin siitä. Kieli on hyvää ja normaalia, ja rikosten vastapainona on normaali poliisi ja hänen perheensä - se yhdistelmä toimii hyvin esim Midsomerissa.
Lisäys: Kirjoitan, että salapoliisin normaalius toimii hyvin Midsomerissa ja Leena Lehtolaisen kirjoissa. Tuolla kuvassa näkyy myös viulu, se tuo mieleen Sherlock Holmesin. Häntä ei voi kuitenkaan sanoa aivan tavalliseksi ihmiseksi. Hän on hyvin erikoinen mies, mutta hän on hyvä ihminen, uskollinen ystävä ja tuntee myötätuntoa köyhiä ihmisiä kohtaan. Korjaisin kommentia sanomalla, että pahuuden vastapainona pitää olla hyvyys, hyvä tahto. Jos salapoliisinkin elämässä vallitsee kaaos, salapoliisiromaani ei mielestäni toimi. Olen lukenut monia P.D. Jamesin kirjoja, ja hän oli suunnilleen samaa mieltä. Klikkaa hänen nimeään, niin löydät kirjoituksen, jossa kerron hänen mielipiteistään.
maanantaina, tammikuuta 17, 2011
Ei aivan jokapäiväinen reikäleipä
Pöytään ilmestyi reikäleipä, jossa perinnettä on muokattu uuteen uskoon. Leivän valmistaja kertoo:
"Reikäleivän keskellä oleva reikä on syntynyt aikoinaan käytännän sanelemana. Leivät ripustettiin tuvassa orteen reiän avulla. Leipäorret ovat hävinneet nykyajan tupakeittiöstä. Aika ja reikä ovat liikahtaneet eteenpäin." Oulaisen Vänkä leipä. Fazer leipomot.
Me savolaiset leivoimme kerran viikossa. Leivät olivat pulleita ja pehmeitä. Ne eivät ehtineet katonrajaan kuivumaan. Reikäleipä lienee hämäläinen keksintö.
sunnuntai, tammikuuta 16, 2011
Ötzin mies eli 5000 vuotta sitten
Ötzin mies syntyi noin 3300 eKr. Näin kertoo englanninkielinen Wikipedia. Luen sitä tai ruotsalaista, saksalaista ja ranskalaista Wikipediaa, sillä ne käyttävät Anno Domini -ajanmerkintää: f.Kr. (före Kristus), BC (before Christ), vKr (vor Christus), a.J.-C. (avant Jesus-Christ). Suomenkielisen Wikipedian 1970-luvun suomettunut ajanmerkintä e.a.a. tympäisee. Lue ja vertaa jälleen eri kielien käytäntöä, niin huomaat suomalaisten Wikipedian kirjoittajien outouden.
Näin ruotsissa., ranskassa
lauantaina, tammikuuta 15, 2011
Turun linna valloittaa
Olen käynyt Turun linnassa monta kertaa. Pidän siitä joka kerralla entistä enemmän. Se on karu pohjoinen linna, jonne Kustaa Vaasa lähetti teini-ikäisen poikansa Juhanan johtamaan Suomen herttuakuntaa, alkuun ahkerana kirjeiden kirjoittajana tunnetun isänsä ohjeiden mukaan.
Juhana-herttuan aikana linnassa elettiin renessanssielämää, lyhyttä kansainvälistä loistoaikaa. Renessanssikerroksen sisustuksesta on taitavasti tehty pienoismalli. Olisi hienoa, jos linnaan saataisiin edes yksi pienikin kalustettu renessanssihuone.
Huomasin viime syksynä Wittenbergissä käydessäni, että yksi huone pystyy herättämään eloon menneen aikakauden. Sellainen oli Lutherin huone Wittenbergin Luther-museossa: koristemaalatut seinäpaneelit, mahtava kaakeliuuni, työpöytä ja penkit seinustoilla, leveät lattialaudat - ne riittivät.
Kuvia Turun linnasta
Juhana-herttuan aikana linnassa elettiin renessanssielämää, lyhyttä kansainvälistä loistoaikaa. Renessanssikerroksen sisustuksesta on taitavasti tehty pienoismalli. Olisi hienoa, jos linnaan saataisiin edes yksi pienikin kalustettu renessanssihuone.
Huomasin viime syksynä Wittenbergissä käydessäni, että yksi huone pystyy herättämään eloon menneen aikakauden. Sellainen oli Lutherin huone Wittenbergin Luther-museossa: koristemaalatut seinäpaneelit, mahtava kaakeliuuni, työpöytä ja penkit seinustoilla, leveät lattialaudat - ne riittivät.
Kuvia Turun linnasta
perjantaina, tammikuuta 14, 2011
Onko Kaupunkikirjasto tuttu?
Yllä olevassa kuvassa on Toronto, josta kertovat 1990-luvulla kirjoittamani Aurora-kirjat. Sarjan kolme ensimmäistä kirjaa julkaistiin nimellä Pirkko Pekkarinen, Neljännessä on jo kirjoittajanimenä Anna Amnell.
Aurora ja Kaupunkikirjasto (linkki molempiin täällä)
Kaupunkikirjasto on Hesarissa oleva sivusto, jolle on kottu kirjoja, jotka kertovat tietyistä kaupungeista. Klikkamalla kartassa olevaa merkkiä, avautuu sivu, jolla kirjat ovat lueteltuina ja jossa niistä lyhyt kuvaus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)