Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
torstaina, heinäkuuta 31, 2008
Eine kleine Nachtmusik
Olimme myöhäisellä iltakävelyllä keskustassa ja kuuntelimme samalla kaunista musiikkia, jota soittivat nämä kaksi naista ja toinen ryhmä, jossa oli kolme miestä. Ammattilaisia kaikki. Esplanadin varrella olevan hotellin terassilla istuvat turistit ja iltakävelyllä olijat saivat kuulla klassisen musiikin konsertin, Mozartia ja Vivaldia.
Samassa korttelissa sisäpihalla oli mahdoton meteli, musiikkia sekin. Miten ihmisten korvat voivat kestää sellaista?
tiistaina, heinäkuuta 29, 2008
Väriä kesäiseen Helsinkiin
tuovat persoonallinen pukeutumistyyli,
ulkomaiset värikkäät turistibussit ja klassiset kesäasut kuten alla nähtävässä kuvassa oleva voilee-tyyppisestä kankaasta tehty ajaton ja vilpoisa kesätunika.
maanantaina, heinäkuuta 28, 2008
Kuka on suurin venäläinen?
Onko mahdollista, että kansa äänestää suosikseen miestä, joka tappoi ja näännytti nälkään miljoonia kansalaisiaan? Se olisi samaa kuin jos juutalaiset äänestäisivät Hitleriä, kirjoitti Cathy Young International Herald Tribune -lehdessä viime perjantaina kirjoituksessaan "The Greatest Russian. Stalin or the czar?"
Young muistuttaa, että useimmilla venäläisillä ei ole Internet-palveluja käytettävissään. Lisäksi samalta koneelta voitiin antaa useampia ääniä.
Sikäläisessä televisiossa tullaan esittelemään kahdentoista eniten ääniä saaneiden joukossa toinen suursuosikki, bolshevikkien murhaama Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II sekä hänen murhaamisensa määrännyt Lenin.
Sääliksi käy venäläiset. He joutuvat nähtävästi jatkamaan siitä, mihin jäivät 1900-luvun alussa, kun maa "jäätyi" vuosikymmeniksi.
Näin kertoo asiasta BBC, jonka sarja Great Britons on ollut mallina muiden maiden vastaaville ohjelmille.
Stalinin uhrit ja vainosta selvinneet (1967, artikkeli)
Venäjän kommunistit: Stalin pyhimykseksi
Lisää samasta asiasta The Daily Telegraph -lehdessä.
Millainen oli nuori Stalin? Simon Sebag Montefiore; Young Stalin
Joko ne mainostavat Halloweenia?
Ei sentään. Tämä raitsikkapysäkin päällä rohjottava lepakko on osa elokuvamainosta. Lupaan laittaa tämän uudestaan esille Halloweenin aikaan..
sunnuntai, heinäkuuta 27, 2008
Kesän parhaan päivän iltarusko
Monet sanovat, että tämä on ollut tähän asti paras kesäpäivä tänä vuonna. Lämmintä, mutta ei liian lämmintä. Kaupunki on ollut täynnä onnellisia ja tyytyväisiä ihmisiä. Niinkö pian ilmasto vaikuttaa ihmiseen?
Viihtyisää työviikkoa! Miellyttävää kesälomaa!
Japanissa miehetkin käyttävät päivänvarjoa
Kirpputorillakin näkee yhä enemmän hellehattuja, myös miehillä. Joillakin turisteilla on päivänvarjo kuten tällä nuorella naisella, joka suojelee ihoaan.
Poikani oli vaimonsa kanssa jokin aika sitten Japanin matkalla ja kertoi, että siellä miehetkin käyttävät päivänvarjoa. Sain tuliaislahjaksi mustan päivänvarjon, jota olen käyttänyt varsinkin helteellä, jolloin leveälierinen hattu tuntuu kuumalta. Päivänvarjoja on tullut vähän vastaan Helsingissä, jos on tullut, ne ovat olleet ulkomaalaisilla, joiden iho on paljon tummempi kuin meillä suomalaisilla.
Lapset kirpputorilla
lauantaina, heinäkuuta 26, 2008
Onnelliset
Suomenlinnan puutaloja 5
Jos tulee Suomenlinnaan lautalla ja rantakasarmin portista ja nousee tätä mäkeä ylös, näkee kauempana oikealla puutalon, joka on ollut tapahtumapaikkana myös eräässä Komissario Maigret -elokuvassa. Sen ohjaaja Pekka Parikka oli mieheni tupakaveri, kun nämä kauan sitten olivat RUK:ssa.
Sen takana oli suuria sireenipensaita. Niihin tuli kukkia myöhemmin kuin muualla Helsingissä, sillä Suomenlinnassa oli kylmempää kuin kaupungissa. Suomenlinnalaisen tunsi ainakin ennen siitä, että hän pukeutui lämpimämmin kuin muut helsinkiläiset.
Kerrottiin, että Suomenlinnan sireet olivat kotoisin Versailles'in puistosta, ja että Suomenlinnasta olivat sireenit levinneet muuallekin Suomeen.
Suomenlinnan puutaloja 3
Suomenlinnan puutaloja 2
Suomenlinnan puutaloja 1
Nooakin arkki Suomenlinnassa
Noakin arkki Suomenlinnassa Kuvia: Anna Amnell
Asuimme melkein kolme vuotta Suomenlinnassa tässä talossa, jota sanotaan Nooakin arkiksi. Se on Helsingin vanhin kivitalo.
Asuimme toisessa kerroksessa talon päädyssä (viisi ikkunaa). Asuntoon kuului yksi hyvin iso huone, toinen pienempi ja niiden välissä pitkä käytävä ja kylpyhuone. Koko talossa ei ollut lämmintä vettä eikä keskuslämmitystä.
Huoneet lämmitettiin haloilla, jotka säilytettiin halkovarastossa ensimmäisessä kerroksessa. Ostimme nestekaasulla toimivan vedenlämmittimen.Joissakin Suomenlinnan taloissa ei olut edes vesijohtoja, vaan vesi kuljetettiin hevoskyydillä peltisäiliössä.
Oven yläpuolella näkyy keittiön ikkuna. Keittiö oli hyvin pieni huone, jossa ei ollut myöskään minkäänlaista lämmitystä, vain puuhella, joka jäähtyi heti kun tuli oli sammunut. Tyttäreni muistaa minut seisomassa hellan ääressä mieheni pitkä harmaa päällystakki päällä. Mieheni oli armeijan palveluksessa, mikä oli 1970-luvulla halveksittu virka varsinkin niissä piireissä, joissa ihailtiin Neuvostoliiton rauhaa rakastavaa armeijaa.
Sisällä kodissamme oli mielestämme hyvin kaunista, sillä olin maalannut kaikki seinät. Suuressa lastenhuoneessa yksi seinä oli suklaan värinen, toinen iloisen keltainen ja kolmas valkoinen. Ikkunoista näkyi kirkkopuistoon ja tielle.
Pienempi huone oli mieheni ja minun huone. Sen seinät olin malaannut keltaiseksi ja ruskeaksi.
Kauneinta olivat kaari-ikkunat ja lastenhuoneen valkoinen kaakeliuuni, johon sytytimme illalla tulen, istuimmme koko perhe lattialla takan edessä ja luimme iltasatuja.
Nämä Suomenlinnan talot oli rakennettu ranskalaisen mallin mukaan 1700-luvulla. Sekin sitoi meidät ranskalaiseen kulttuuriin, mitä vahvisti lasten koulu. He kävivät kaikki ranskalaista koulua, joka toimi siihen aikaan Laivurinkadulla. Halusimme antaa lapsillemme jotain muuta kuin 1970-luvun Suomen kulttuurin ,jota tulvi radiosta ja televisiosta - meillä ei ollut tietenkään kumpaakaan. Meille ei tullut myöskään Hesaria.
Elimme omaa onnellista, vaatimatonta elämäämme suomettuneessa Suomessa ja haaveilimme koko ajan pääsevämme ulkomaille. Toiveeemme toteutui muutaman vuoden kuluttua.
Nooakin arkin restaurointi on käynnissä.(Rakennusperintö, linkki päivitetty)
Suomenlinna -mieheni ottamia kuvia Suomenlinna ja meri
Kesä kaupungissa. Suomenlinna
Tie kotiin
Originally uploaded by amnellanna
Olen kulkenut tätä tietä satoja kertoja tullessani kotiin kaupungista ostoksilta tai hakemasta lapsia koulusta. Lapset kävivät koulua kaupungin puolella Eirassa ja kuljetimme heidät sinne edestakaisin lautalla ja talvella myös jäätietä kävellen.
Viikonloput varsinkin kesällä Suomenlinna kuului turisteille ja helsinkiläisille, jotka tulivat käymään saarella. Suomenlinnalaiset läksivät ulos vasta saaren rauhoituttua. Talvisin ei saarella näkynyt turisteja.
Lapset oppivat Suomenlinnassa uimaan, luistelemaan ja pyöräilemään. Vaikka olin valmistunut maisteriksi Helsingin yliopistosta, jäin kotiäidiksi. Suomenlinnan vuodet olivat onnellista aikaa.
Lapset muistelevat Suomenlinnan aikaa ihanteellisena lapsuutena. He eivät huomanneet, kuinka rappeutunut oli talo, jossa asuimme.
perjantaina, heinäkuuta 25, 2008
Kasvitentti lasiverannalla
Nojatuolipuutarhurin kasvitarhaa kirjahyllyssä
"Juuri kasvien keruun takia halusin ehdottomasti oppikouluun." Obeesian kommentti Kemppisen blogissa.
Olen rakastanut luontoa ja kukkia lapsuudesta asti, mutta kasvien keruu tuntui kouluaikana painajaiselta. Kasvien kerääminen, niiden kuivaaminen harmaan imupaperin välissä ja tekstin kirjoittaminen olivat jännittävää ja samalla ensimmäinen tutustuminen latinaan. Mutta kasvitentit pilasivat koko jutun.
Luonnonhistorian opettajamme lehtori Hilja Laaksonen piti kasvitentit kotonaan valkoisessa puutalossa lähellä poikalyseota. Hän istui lasiverannalla rottinkituolissa, ja me tyttölyseolaiset toimme syvään niiaten hänen eteensä herbaariomme kukin vuorollamme toisten odottaessa pihalla. Joillakin oppilailla oli edellisten sukupolvien kasveja, jotka oli irrotettu varovaisesti kellastuneista kasvioista ja kiinnitetty uudestaan liimapaperisuikaleilla uuden kasvion puhtaille valkoisille sivuille.
Kasvitentti lasiverannalla olisi voinut olla juhlaa. Ehkä se oli ollutkin opettajan tarkoitus. Mutta ainakin minun muistissani kasvitentti oli kuin poliisikuulustelu, josta selvittyään koululainen lähti helpottuneena juosten kotiin. Ehkä opettajamme oli meidän aikanamme jo liian vanha ja väsynyt. Kun hän kuoli kesken kouluvuoden, itkevät koulutytöt muodostivat kunniakujan kirkonmäeltä kauas kirkkopuistoon asti, kun hänen arkkuaan kannettiin hautaustoimiston autoon.
Kasvienkeruuta pidettiin tärkeänä osana koulunkäyntiä. Mieheni lähetettiin kouluaikana opettajasisarensa Tuulikin luo Alastarolle tai Lohjalle isoisän luo kasveja keräämään. Meillä on vieläkin tallella paksu mustakantinen kansio, johon anoppini oli kerännyt kasvit käydessään Lohjan yhteiskoulua. Tuulikilla on luonnonkasvipuutarha, johon hän on huolella koonnut kasveja.
Luonnonhistorian tuntien kauhunhetket ovat muistissa. Yhtä pahoja kuin kasvitentit olivat ne tapaukset, jolloin järjestäjänä ollessani tökkäsin opettajaa vahingossa käteen mustekynällä - järjestäjän piti ojentaa mustekynä opettajalle, joka kirjoitti tunnin sisällön ja poissaolot päiväkirjaan.
Rakkaus kukkiin ja luontoon on kuitenkin säilynyt. Se vahvistui entisestään niinä vuosina, jolloin asuimme Kanadassa ja teimme pitkiä telttailumatkoja eri puolille Amerikkaa. Myöhemmin olen perehtynyt kasvien asemaan menneinä aikoina käymällä museoiden puutarhoissa ja lukemalla kirjoja. Tärkeimmiksi ovat tulleet kuitenkin varhaislapsuuden muistot luonnosta, kukista jotka ovat minua korkeampia, kun kävelen niiden keskellä niityllä. Niin ainakin muistelen olleen.
Nettikasvio
torstaina, heinäkuuta 24, 2008
keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008
Kukkatilanne heinäkuu 2008
Kuopiolaisten ystävien antama orkidea kukoistaa. Taustalla orkidea, jonka sain mieheltäni keväällä. Vanhemmat orkideamme eivät ole kukkineet tänä kesänä. Syy lienee siinä, että sähköä säästääkseni en pitänyt tänä keväänä olohuoneen ikkunassa kasvulamppuja kuten tavallisesti. Valoa ei ollut riittävästi. Luulen, että osa orkideoista kukkii kuitenkin jouluksi. Tyttäreni toi orkideansa tänne hoitoon pitkän ulkomaanmatkan ajaksi. Saammekohan selville kumman jouluna kukkivat orkideat ovat?
Sain tämän hortensian keväällä. Olen aikonut viedä sen ystäväni puutarhaan, jotta se kukkisi uudestaan. Yllättäen se puhkesi kukkaan keittiönikkunalla. Nyt pitää ottaa selvää, onko hortensia yksivuotinen eli kannattaako sitä viedä enää ystäväni huvilalle.
Äitienpäiväruusu kukkii monta kertaa kesässä, kun sitä leikkaa välillä reippaasti. äitienpäivä
Mieheni osti nostalgisista syistä ruokakaupasta pelargonian: meidän kummankin kodissa oli aina pelargonioita verannan ikkunalla.
Lapsuudenystävältä saatu saintpaulia kukkii säännöllisesti
Mieheni sai työtovereiltaan hienon kukkakimpun, ja laitoin siinä olleet bambunoksat juurtumaan. Mieheni työhuoneessa rehottaa kolme korkeaa anopinkieltä, yksi niistä tyttären kukka, joka on täällä hoidossa.