Värikollaasi 2018-9

Kohta on talvi.

Mustaa kuin herukka  värikollaasi

Sotilaita ja torppareita

Aina on sodittu. Keskiajan sotilaan asu. Praha.

RYTH- SUKU

sotilaita ja torppareita, joukossa on ollut myös yksi  presidentti, ehkä yksi venäläinen kulkukauppias. 

Muuan Juvalla syntynyt 22-vuotias Klaus Ruuskanen värväytyi vuonna 1758 Rantasalmella Savon ja Savonlinnnan jääkärirykmentti 6:n Iisalmen komppaniaan ja sai sotilasnimekseen Ryth. 

Suvussa oli alussa nimi Ruuskainen, sitten Ryth, ja 1900-luvulla käyttöön otettu Ryytty. Esivanhempani Erik, Carl ja Maria olivat Ryth-nimisiä.

 *) Mauno Koivisto on Johanin veljen jälkeläinen

Suvun alkuperä kiinnostaa minua. 
Olen poistanut nimiluettelon. Mutta tilalla on linkki Ruuskasten /Ryth uusiin hienoihin sivuihin. http://www.ondruska.fi/ruuskaset-ja-ruuskat/ruuskasten-sukutaulut/

Värikollaasi 146

Värikollaasi 146 - kuvan otin Pietarissa muutama vuosi sitten. Annoin sille nimen restless in Saint Petersburg".

Värimalli
Huom
Taaskaan minä en pysty lukemaan kommentteja enkä kommentoimaan omaan blogiini! Osa blogeista on Bloggerin merkeissä, osa google plussassa. Alan todellakin kyllästyä näiden jättifirmojen keskinäiseen kamppailuun.

Sukututkimus on totista hommaa

Kuvasin Viipurin linnan junan ikkunasta. 1200-luvulta peräisin oleva linna ja keskiajan Viipuri ja sen maasedulla oleva talo olivat esivanhempieni asuinsijoja, josta 1400-luvulla syntynyt esi-isäni lähti liikkeelle ja pääty nykyiseen Savoon. Ei ole ihme, että isoisäni rakasti Viipuria.

"– Hän kirjoittaa sukuhistoriaa. Se vie häneltä kaiken vapaa-ajan. Postiin ja kirjastoon tulee kaukolainoina paksuja teoksia. Postivirkailijat voivat todistaa sen. Hän viettää lomansa ulkomaiden kirjastoissa laatien sukutauluja.

– Lehtori on kuuluisaa perhettä, sukunsa viimeinen jäsen. Suvun alkujuuret tunnetaan keskiajalle asti. Minäkin kuulun sen suvun yhteen mitättömään haaraan. --

Sitä se oli, (rikoskomisario) Pajala muisti nyt, että hän oli nähnyt äkäisen lehtorin eteisessä pitkän rivin arvokkaasti kehystettyjä sukutauluja. "(Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa. 2018)

Lukion lehtorin ystävä siinä puolustaa tätä, kun kuulustellaaan murhatapauksen vuoksi vuonna 1951. Kaikkia tietenkin epäiltiin, kunnes löytyi alibi. 1950-luvun sukututkijalla ei ollut apunaan nettisivuja, joiden avulla pääsee hetkessä eri puolille maailmaa tutkimaan lähteitä. Harrastelija voi tehdä pahoja virheitä kokeiluissaan ja unohtaa olleensa ilmaisella sukututkimussivulla. Toivottavasti kukaan ei joudu kärsimään minun pyrähdyksestäni sukututkimuksen pariin. Koetin pysyä kaidalla tiellä eli en mennyt lisäilemään muka-tietoja ja kuulopuheita. Sukututkmus on kiinnostavaa, tarkkuutta vaativaa ja aikaa vievä harrastus, joillekin ammatti. Niin addiktoivaa se on mielestän, että se ei sovi kaikille. Aika ei riitä.

Tilasin jo viime vuosituhannella papintodistuksia saadakseni tarkkoja tietoja joistain sukulaisistani. Niistä oli paljon hyötyä, kun tein äskettäin pienen ja laihan sukupuun esiäideistäni. Olen teettänyt myös kaksi DNA-testiä itsestäni. Uskon, että niiden avulla voin jatkaa siitä, mihin jäin. Se on mielikuvitusta ruokkivaa. Millaisia olivat esiäidit ja esi-isät 1500-luvulla? Joku voi mennä historiassa kauemmaksikin.

Minun äitilinjani kertoo, että esiäitini olivat koko 1800- ja 1700-luvun kotipaikkauskollisiia, elivät Ylä-Savon lempeissä maisemissa. Isoisäni kuului sukuun, joka eli 1500-luvullakeskiajan Viipurin seudulla ja levisi sitten eri puolille Suomea. Keskiajan Viipuri - se onkin stten kokonaan eri juttu.
P.S. Myös venäläiset ovat alkaneet teetättää DNA-testejä ja tutkia sukuaan. Sillä tulee olemaan suuri vaikutus Suomeenkin.
Lisäys: en tiennyt vielä tuolloin, että isoäidilläni oli myös juuret keskiajan Euroopassa. En arvannut teettäväni DNA-sukututkimusta ja yllättyväni suuresti mummon ja ukin juurista. -- Ks blogiani Maria ja Jaakko. Suksimestarin sukua. https://maria-ja-jaakko.blogspot.com/2019/08/great-grandfathers-valtaneuvoksen.html

En pääse kommentoimaan tänne

Mitä tämä on?
Blogger-profiili ei saa muka enää olla, vaan vain Google + profiili.
Onko muilla samoja kokemuksia? Tämä koskee Blogisisko-blogiani.
P.S. Piti lisätä google +, en muuta keksinyt.

Turun kirjamessut 5.-7.10.2018

Taas Turkuun! Turun Kirjamessut: Olen perjantaina 5.10.2018 Nuorisokirjailjoiden osastolla A17.
15.30-16.00 Anna Amnell: Young adult -teos, jonka aiheena on 1950-luvun alku, elämä pula-ajan ja rock´n roll -ajan välillä.
Haastattelijana toimii Tiina Lehtineva.

Uudet värikollaasit 145

Uudet värikollaasit 145 pihlajasta
värimalli

Ovat tainneet lentää lehdet pihlajasta, ja päärynöitä ja luumuja on pudonnut maahan.

Alkuperänen kuva on otettu Tukholman matkalla laivassa lokakuussa 2011.

Lisää kuvia lampuista

Paljastavat juuret. Aleksandra Kollontain suomalaiset juuret

Paljastavat juuret kertoo suomalaisten sukujen historiaa viihteellisesti, yllättävästi.

Kollontai sanoi äidinisänsä olleen "hyvin köyhä maanviljelijän poika, joka oli kotoisin Savonlinnan ympäristön erämaista". Totuus oli. että äidinisä "Aleksander Masalin kuului --itäsuomalaiseen sivistyssukuun, jonka ensimmäisten tunnettujen esi-isien tiedetään olleen jo 1600-luvulla pappeina Inkerinmaallla. Aleksanderin isä oli lopulla uraansa Savonlinnan kaupungin oikeusneuvosmies."

18-vuotias Aleksander oli varaton muuttaessaan Pietariin, aloitti virkamiesuran. Jokin koulutus hänellä täytyi olla, ja "hän ryhtyi harjoittamaan puutavarakauppaa". 26-vuotiaana hän oli jo rikas, meni naimisiin ja osti Kannakselta maatiloja, 1700-luvun perintömaita.
"Omistamalleen Muolaan  Kuusaan hoville Aleksander Masalin rakennutti upean päärakennuksen, ja täältä ovat Aleksandra Kollontain lapsuudenmuistot.
Yksi Masalinin tyttäristä oli naimisissa venäläisen kenraali Mihail Aleksejevits Domontovitsin kanssa, ja heidän tyttärensä oli Aleksandra."
Sukunimi Kollontai tuli nuoruuden aviomieheltä. Vapaan rakkauden kannattaja oli hairahtanut naimisiin, mutta korjasi virheensä. Mutta miehen nimi kelpasi, sillä tyttönimi olisi paljastanut, että isä oli kenraali.
Tästä naisesta tulisi romaani ja saippuaooppera- rikas lapsuus, lumoutuminen vallankumoukseen.

Aarno Tertti: Paljastavat juuret. Helsingin Sanomat 1981.

Mutta Kollontastahan on jo romaani, Leonid Itzelev: Madame Kollontai - vallankumouksen seireeni. 1997. Suom. Robert Kolomainen

Alasommeesta Savoon

Minusta ei olisi sukututkijaksi. Niin monimutkaisia ja täsmällisiä ovat sukupuut. Minun pienet sukupuuni tulevat olemaan kuin pikkuruisia muovikuusia, jotka joutuvat nykyään korvaamaan umpimetsästä kaadetut muhkeat joulupuut. Mutta hauskaa mustipeliä tämä on ollut. 

Tiesiköhän ukki, pelimanni ja suksimestari, että hänellä oli ollut esivanhempia jo keskiajalla Viipurin lähellä Alasommeessa (Rytkölä) ja joku mukana Viipurin pamauksen tapahtumissakin? Isoisäni piti kovasti Viipurista ja Pietarista. Ne olivat hänelle 'kaupunkeja'. Helsinki oli vain syrjäkylä, jossa hän kävi silloin tällöin suksia myymässä. 

Ukki eli 38-vuotiaaksi asti Suomen Suuriruhtinaskunnassa, josta hänellä oli vain hyviä muistoja. Esi-isä Pekka oli lähtenyt liikkeelle Alasommeesta 1400-luvun lopulla, tapasi Joroisissa varakkaan Laitittaren, ja siellä asuu vieläkin osa hedän jälkeläisistään. Nuoremmat pojat lähtivät Kustaa Vaasan aikaan nykyisen Kuopion seudulle ja sieltä Pielavedelle, jonne kertyi joukko Joroisten nuorempia poikia. 

Aluksi oli heillä laajat maa-alueet niin kuin Englannin aatelisilla, sitten tuli heille paljon lapsia, joille maita alettiin pilkkoa ja tulivat pakolliset maanjaot. Osa sukulaisista tuli Iisalmen seudulle jo 1700-luvulla. Ukki tuli vasta nuorena miehenä, ja häntä sanottiin taivaasta pudonneeksi pojaksi, kun hänellä ei ollut ketään sukulaisia siellä päin. 

 Luomisen tarve ja seikkailun halu tekivät hänestä köyhän käsityöläisen. Joskus kävivät Pielaveden rikkaat sukulaiset kylässä ja ostamassa suksia, kertoi tätini. Sanoivat: Tännekö se Jaakko on tullut Kai sitä täälläkin voi elää?

Lue myös Sara Wackln ja Aino Ackte, kuuluisia Rytkösiä. 

Myös Anna Luoto, kätilö ja kirjailija:
Näin sodan armottomat kasvot ja Kun ei ollut rahaa, tehtiin lapsi.
Viipuri by Maila Rytkönen
Reitti
https://prezi.com/euebp_25pbbb/viipuri/?utm_campaign=share&utm_medium=copy

Sukujutut

 

Olen alkanut koota My Heritage -sukupuuta mieheni äidin suvusta. Mieheni isoisän isoisän tytär syntyi 2. joulukuuta 1829 Nummella. Hänet kastettiin seuraavana päivänä Frederica Amnelliksi. Pappi käyttää näin juhlallisessa tilanteessa isästäkin nimeä Johan Amnell kirkonkirjamerkinnässä. Usein käytettiin vain isännimeä Johan Johansson. Länsi-Suomessa on usein vaikeaa tietää, mikä perheen sukunimi on. Mutta papit tunsivat laumansa sukunimet, ja ihmiset tiesivät nimensä. Frederican viisi vuotta nuorempi pikkuveli Gustaf, mieheni äidin isoisä, alkoi käyttää sukunimeä Amnell säännöllisesti. Alla olevassa kuvassa Gustaf vaimonsa kanssa.




Gustaf ja Ulrika Amnell. Kuva on hiukan epäselvä, sillä se on osa ryhmäkuvaa, Ulrika on eräs suvun lukuisista opettajista.

Täältä löytyi sukua
https://juhansuku.blogspot.com/2010/12/jeremias-heermanin-jalkipolvia.html

Ensin kerrotaan pitkälti Hermanneista ja sitten on kohta, jossa aletaan kertoa Amnelleista. En ole perehtynyt aikaisemmin suvun historiaan. Olen kiinnostunut lähinnä mieheni esivanhemmista.
Onko tämä henkilö samaa sukua? Kohta V.
"V. Johan Amnell. Syntynyt 09.08.1816 Nummi, Järvenpää, Huru. Kastettu 11.08.1816 Nummi. Kuollut Keuhkotauti 26.12.1879 Nummi, Järvenpää, Koivu. Talollinen. Naimisiin mentyään oli hetken Nummen Järvenpään Yli-Perttulin talon isäntänä. Tämän jälkeen isännäksi tuli Johanin veli Evert Heerman.

Ensin kerrotaan pitkälti Hermanneista ja stten on kohta, jossa aletaan kertoa myös Amnelleista.
Sukututkimusta voi opiskella vaikkapa Juhan kursseilla.
Juha Vuorela
https://www.opistopalvelut.fi/helsinginaikuisopisto/course.php?t=15949&l=fi

sade

sade

Kommentteja- nuorten itsemurhat

Kun olin vaihto-oppilaana usa-ssa, eräs koulutoverini teki itsemurhan. Hän oli valoisa, aurinkoinen poika. Hän oli muuttanut toiselta puolen mannerta. Oliko hän yksinäinen? Tunsin syyllisyyttä, vaikka tuskin tunsin hänet. Näen kuitenkin hänet eräässä valokuvassa, joka on otettu koulun juhlassa. Hän seisoo melkein vieressäni. Ajattelen häntä toisinaan. Emmekö huomanneet häntä? Vai ujostelimmeko häntä, kun hän oli pitkä komea poika? Kauniilla lapsilla ja nuorilla voi olla yllättäviä ongelmia. Heitä ihaillaan ja samalla kadehditaan ja jopa vihataan

Ja suomettumisen aika (kommenttni facebookissa)

Suurimmalle osalle suomalaisista siinä ajassa ei ollut mitään hyvää paitsi tietysti se, että olimme ainakin muodollisesti itsenäinen maa ja onnellisessa tapauksessa koti ja yksityiselämä olivat omaa. Minulle oli hyvää capitol- elokuvateatteri, jossa näki venäläisiä klassikkoelokuvia ja DDRn kulttuurikeskus, josta saattoi lainata täysin uusia avaamattomia klassisen musiikin äänilevyjä, joita eivät sieltä monet lainanneet
jatkuu Luulitko, että tarkoitin omistusasuntoa? Olen asunut koko ikäni vuokra-asunnoissa. Mutta ne ovat olleet kaikki koteja. Kun muutin lapsena kaupunkiin koulun alkaessa, asuimme koko perhe vuokrahuoneessa, jossa oli vain uuni, äitini keitti kolmijalalla ruokaa. SItten tuli huone ja keittiö jne. Wittenbergissä DDR-museossa vertailimme oppaan kanssa vaatimatonta elämäämme sodanjälkeisessä Euroopassa.

Lähihistoria ja totuus

Kuvassa Venäjän lähihistorian museo Moskovassa, entinen englantilainen klubi, joka toimi jo Pietari Suuren aikana..Lähihistorian tulkinta on venäläisille suuri ongelma. Helppoa se ei ole suomalaisillekaan. Lähihistoriaa tulkitsevat meillä usein ne, jotka eivät tiedä, millaista oli esimerkiksi 1960-luvun Suomessa. 

Ehdin käydä sen ajan Helsingin yliopistolla sosiologian laudaturseminaarin, jonka pitivät Kullervo Rainio ja Kalevi Heinilä, josta tuli myöhemmn Jyväskylän yliopiston rehtori. Tunnelma oli ystävällinen ja vapautunut. Tein laudaturesitelmän ryhmäkonfliktiteoriasta, ja olin innostunut sosiologiasta. Sitten tuli pieni tauko, kun synnytin ensimmäisen lapseni. Kun palasin yliopistolle, se oli muuttunut punaiseksi. Professori Rainio sai pian vasemmisto-opiskelijoilta tappouhkauksia. 

 Palasimme Kanadasta Suomeen vuonna 1989 yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen. Neuvostoliitto romahti. Nuorin lapseni tuli eräänä päivänä yliopistolta ja kertoi, että sosiologian laitokselta kärrättiin kaatopaikalle marksilaisia kurssikirjoja. Rainiota haastateltiin TV:ssä, ja hän hymyili kuin Hangon keksi. Luin tänään jostain, että punaista sosiologiaa ja sosiaalipsykolgiaa vastustivat muka vain rikkaat ja vaikutusvaltaiset henkilöt. En ole ollut koskaan kumpaakaan ryhmää, mutta en joutunut edes opiskelijana marksilaisuuden ja Neuvostoliiton lumoihin. Ne valtasivat kuin huume sen ajan nuorison varsinkin Helsingissä. Kuva. Anna Amnell

1900-luku oli surullinen sukutarina

Kollaasi: Anna Amnell
Mitä aion tehdä seuraavaksi? Tulostaa tekstit, joissa kerron sotalapsuudesta maalla mummolassa. Muokkaan niitä ja kokoan kirjaksi. Yksi luku "Tulva" on jo ilmestynyt Carmen Thomasin kirjassa Lapset aikasillalla (2018). Teen tutkimusta jatko-osaan kylmän sodan ajan dekkarista, jatkan Stalinin kuolinvuodesta.

Historiallinen tausta: 1900-luku oli surullinen sukutarina. Häiriintynyt Saksan keisari on kateellinen komeille serkuilleen Britannian kuninkaalle ja Venäjän keisarille. Hän lähettää Moskovan serkulleen sinetöidyn paketin, junavaunun, jossa on terroristin kostohimoinen pikkuveli. Tämä haluaa kostaa Venäjän keisarille sen, että keisarin isän murhaa suunnitellut terroristiveli teloitettiin. Kaikille käy huonosti, keisari menettää asemansa, sota tuo köyhyyttä ja onnettomuuttta, serkku ja serkun vaimo ja lapset murhataan, Venäjä joutuu kaaokseen, laillisuus joutuu romukoppaan. Alkaa Venäjän kansan monikymmenvuotinen kurjuus ja kärsimys. Puoli Eurooppaa orjuutetaan. Koko Eurooppa kärsii.

Rurikin suku ja DNa-testit

DNA-tutkimukset vanhaa ja uutta asiaa
http://sammynyman.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/162149-suomalainen-prinssi-rurik
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rurikin_dynastia

Uudet värikollaasit 142

Värimalli Värikollaasi 142