Pidän kukista

 

Mieheni ostaa minulle jatkuvasti kukkia. Se tuntuu hauskalta varsinkin sellaisina vuodenaikoina, jolloin ei näe kukkia ulkona muualla kuin torilla. Onneksi tulppaanit ovat nykyään edullisia ja orkideat kestäviä.

Hyvää Ystävänpäivää!

Happy Valentines's day!
Hyvää ystävänpäivää!

Energiansäästölamppu kasvilamppuna

Etsimme edelleen kunnollisia kasvilamppuja. Eräällä keskustelupalstalla kerrottiin, että energiansäästölamppu on hyvä kasvilamppu.

Valon pitäisi olla nähtävästi lähempänä. Kasvilamput eivät ole olleet meillä ennenkään hyvin lähellä kasveja ja ovat sittenkin toimineet eli kukat ovat voineet hyvin ja kukkineet. Kokeillaan nyt näitäkin lamppuja. Näiden lisäksi aiomme laittaa erkkerin sivuun pienen pöydän ja sen yläpuolelle katosta riippuvan tehokkaan kasvilampun, jonka alla kasvit voivat saada superhoitoa.

Kasvilamppujen löytäminen näyttää olevan ongelma monille. Olohuoneeseen ei voi asettaa tehdasmaisia loisteputkia, ja muita lamppuja näyttää olevan vaikeaa löytää.

Optimismia

Kukat opettavat optimismia. Pienestä alusta kasvaa kasvi, joka kestää kauan, ehkä vuosia ja puhkeaa kukka, joka saattaa kestää useita kuukausia. Orkidean ja amarylliksen alkuja.

Joulu maailmalla

Nykyään amaryllis on minulle joulukukka. Lapsena ja paljon myöhemminkin pidin hyasinttia ja tulppaaneita joulukukkina. Olin kouluaikana yhtenä vuonna jouluapulaisena kukkakaupassa. Rakastuin yhdellä iskulla kukkakauppoihin. Ostamme paljon kukkia, sillä meillähän ei ole kesähuvilaa, joten kodista tehdään puutarha - varsinkin jouluksi. Ihmettelen koko ajan nytkin amaryllisten täydellistä kauneutta. (Orkideat eivät ole näyttäneet nenänpäätäkään tänä jouluna, ei siis edes kukannuppuja tai kukkavartta näkyvillä.)

Yhtä joulua lukuunottamatta olen ollut aina jouluna kotona. Lapsena ja koululaisena koin joka vuosi aidon perinteisen suomalaisen joulun. Muistelemme joka joulu mieheni kanssa äitini laittamia loistavia jouluaterioita.

Olin koululaisena AFS-vaihto-oppilas ja koin sinä jouluna aidon amerikkalaisen joulun. Jouluaattona kiersimme laulamassa joululauluja ystäville ja säestimme lauluja kelloilla. Lahjat olivat jouluaamuna kuusen alla, ja jouluaterialla syötiin kalkkunaa, keitettyjä vihanneksia ja karpalohyytelöä. Perheen isoisät tulivat Bostonista jouluvieraiksi, ja heillä oli minussa innokas kuuntelija muistoille, joita he kertoivat tietenkin joka joulu ja kiitospäivä.

Ruokapöytänä palvelivat siinä isossa talossa kaksi isoa levyä, joiden alla oli pukkijalat ja peittona ensin paksu villainen kangas ja sen päällä valkoinen liina. Pöytähopeat otettiin esille vain jouluna. Olohuoneessa oli kaksi flyygeliä, joten lattiatilaa ei riittänyt pysyvälle ruokasalin kalustolle. Arkisin syötiin keittiössä baaritiskin ääressä tai TV-huoneessa, jossa istuttiin tarjotin polvilla.

Opin silloin myös englanninkieliset joululaulut, sillä kuten luokkatoverinikin lauloin "oman kirkkoni" eli kongrekationalistisen kirkon nuortenkuorossa. Uusi kirkkorakennus oli rakenteilla, ja kokoonnuttiin elokuvateatterissa kuten sunnuntaisinkin.

Englantilaiset joululaulut tulivat vielä tutummiksi silloin, kun olin opiskelijana osapäivätyössä suomalais-englantilaisessa lastentarhassa. Siellä järjestettiin joulukuvaelma. Jotkut vanhemmista, varsinkin suurlähetystön ja British Councilin henkilökuntaan kuuluvat, kutsuivat myös poikaystäväni, nykyisen mieheni, ja minut kutsuille kotiinsa myös joulun aikaan.

Lapsemme ovat tottuneet pienestä pitäen kansainväliseen jouluun - jouluhan on itsessäänkin hyvin monikulttuurinen juhla. Poikamme ja tyttömme olivat opiskeluaikanaan yhden joulun Pariisissa, ja tyttäreni huonetoveri tyttöjen asuntolassa oli Martiniquesta. Poikamme asui Kanada-talossa, söi Pariisissa kokiksi opiskelevien ystäviensä jouluherkkuja ja oli jouluyönä heidän kanssaan messussa Notre Damessa, jossa oli niin kylmää, että olisi halunnut laittaa keskiaikaiseen tyyliin nuotion joulukirkkoon.

Jouluaterialla puhutaan meillä nykyään kolmea kieltä - suomea, englantia ja ranskaa, joka on poikamme ja miniämme kotikieli. Kanadassa joulu oli sekoitus suomalaista, englantilaista ja amerikkalaista joulunviettoa. Monet sanovat, että Kanada on englantilaisempi kuin Englanti. Siirtolaiset ovat vieneet Amerikkaan omat joulutapansa, joten perinne on hyvin rikas ja kiinnostava. Esimerkkinä amerikkalaisesta joulusta olkoon Jouluseimi Manhattanilla.

Orkideat talvella 2009

Klikkaa kuvaa, jotta näet sen suurempana.

Entisessä asunnossa oli leveät ikkunalaudat, joilla pidin kukkia. Orkideat saivat talvisin valoa kohdelampuista, joissa oli kasvilamput. Nuo kohdelamput olivat vaatimattomia, ostettu kirpputorilta ja muutossa annoin ne kiertoon kirpputorille. Päätin ostaa hienot kasvilamput, jotka sopisivat uuteen asuntoon, jossa on erkkeri.

Orkideat viihtyvät erinomaisesti erkkerissämme, jonne tulee valoa joka puolelta, ei kuitenkaan koskaan liian häikäisevästi (kuvat vasemmalla). Mutta syksyn tultua piti saada lisää valoa (kuvat oikealla). Se ei olekaan yksinkertaista. Emme ole löytäneet mitään kunnollisia lamppuja. Kokeilin jonkin aikaa "päivänvalolamppua", ensin nostin sen ikkunan edessä olevan kaapin päälle orkideoiden lähelle (ylempi kuva oikealla), sitten siirsin orkideat työpöydälle, jotta valo riittäisi kaikille.

Tänään keksin mielestäni parhaan idean. Siirsin orkideani keittiöön loisteputken alle (alempi kuva oikealla). Saa nähdä, mitä tapahtuu.

Mieheni ostama kukkiva valkoinen orkidea on olohuoneessa muiden kukkien, amaryllisten ja joulukaktuksen kanssa.

Tulppaanien aika

Viimeisinkin orkidea on kuihtumassa. Nyt on tulppaanien aika.

Isänpäivä

Hyvää isänpäivää!

Juhlimme koko joukolla isänpäivää jo eilen, sillä lähisukulaisemme oli käymässä Suomessa ja joutui lähtemään jo tänä aamuna takaisin ulkomaille. Isänpäivän iltapalalla juotiin teetä ja syötiin karjalanpiirakoita ja hedelmäsalaattia ja jälkiruoaksi mutakakkua (mudcake), johon ihastuimme Missisipin matkalla New Orleansissa. Ostin mudcaken pakastettuna, ja se oli ihan hyvä, ei tietenkään niin hyvä kuin aito Etelä-Valtojen mudcake.

Uudistimme samalla liinan, jonka sain ystävältäni, samoin uuden kapeamman, jatkettavan pöydän ja pienet mariskoolit, joita mieheni on kerännyt meille lähikaupasta kampanjahintaan. Valkoiset orkideat olivat viimeisillään, siksi leikkasin kukat ja laitoin ne pieniin maljakkoihin, joissa ne kestävät varmaan kauemmin kuin olisivat kestäneet muuten. Punaisessa paketissa on isänpäivälahja, uusi ruotsalais-suomalainen sanakirja. Entinen alkoi olla hajalla, sillä mieheni lukee HBL:ää joka päivä sanakirjan kanssa.

Orkideat kukkivat edelleen

Päivät ovat pimeitä, ja olen kuvannut orkideat illalla päivänvalolampun valossa. Orkideat ovat kukassa viikkokausia, usein kaksi kolme kuukautta kuten nämä.
Sama kuva suurena

Valoverho

Kuvan vasemmassa alakulmassa näkyy vastavalossa valoverho, jonka olen laittanut kokeeksi erkkeriin. Suurkaupungissa asuminen merkitsee yleensä sitä, että muut ihmiset ovat lähellä. He istuvat samassa bussissa ja raitiotievaunussa, he törmäävät vastaan tungoksessa, he seisovat vierellä tavaratalon rullaportailla ja ruokakaupan jonossa. Pidän siitä, että elämä kuhisee ympärilläni, mutta kaipaan samalla yksityisyyttä. Näin ajattelevat varmaan muutkin.

Kadun toisella puolen on korkeita kerrostaloja. Olen asunut tässä talossa kohta kaksi kuukautta ja olen nähnyt vain kerran jonkun henkilön katsomassa ulos ikkunasta. Vastapäisten talojen ikkunoissa on rullaverhoja, valoverhoja, laskosverhoja, puisia ja metallisia säleverhoja.

Istun pöydän ääressä kirjoittamassa. Tässä ikkunassa ei ole vielä valoverhoa. Verhot on vedetty useimmiten ikkunan eteen. Keittiössä on metalliset säleverhot, jotka toimivat siellä erinomaisesti. Ihmeellistä kyllä ne vaikuttavat tunnelmallisilta, koska ne siivilöivät valoa ja muodostavat kiinnostavia kuvioita vastapäiseen seinään. Makuuhuoneen ikkunoiden edessä on koko vuorokauden puuvillaiset toile de jouy -kuvioiset verhot. Entiset keittiönverhot, eräät lempiverhoistani. Ne ovat haalistuneen sinivalkoiset ja päästävät valoa sisään päivällä sopivasti ja pimentävät yöllä sopivasti.



Olen tottunut siihen, että edessäni on avara näkymä yli kaupungin ja saan katsella rauhassa ilos ikkunasta. Nyt tuijotan noita vastapäisiä taloja ja tunnen itseni tirkistelijäksi. Joku on sanonut, että paras näkymä kirjailijalle on ruma varastonseinä, sillä silloin mielikuvituksen on pakko lentää. En ole ihan varma siitä, onko tuo totta.

Ikikesä

Puutarhakirjoissani vallitsee ikikesä. Ne ovat saaneet nyt oman kaappinsa, jonka ne jakavat orkideoiden kanssa. Varsinaisten puutarhakirjojen lisäksi kaapissa on kirjoja muista aiheista, kuten kaskeaminen, lääkekasvit, suurkaupunkien luonto.

Muutamia pienen puutarhakirjastoni lempikirjoistani:

"Onnellisen elämän ohjekirja 600 vuoden takaa." Tämän 1300-luvulla alkujaan latinaksi kirjoitetun teoksen on suomentanut entinen kollegani Marja-Liisa Koivulehto.

Gerard's Herbal. The History of Plants. 1990 (1636)
Jane Brown: The Pursuit of Paradise. The Social History of Gardens and Gardening.
Miranda Innes & Clay Perry: Medieval Flowers.

Samassa kirjakaapissa on myös kirjoja muustakin luonnosta, muiden muassa Gerald Durrellin "Eläimet ja muu kotiväkeni", kertomus Durrellin poikavuosien ajasta Korfun saarella. Tämä kirja tuli minulle läheiseksi siihen aikaan, kun asuin Kyproksella.

Olisi hauskaa tehdä täydellinen luettelo "puutarhakirjoistani", mutta tämä ei ole se päivä. Keskuslämmitys ei ole alkanut, erkkerin lattia tuntui jääkylmältä, kun aloin polvillani tutkia tätä matalaa kirjakaappia.

Ks myös blogikirjoitukseni Puutarha taskussa kesältä 2005. Siinä on lueteltu lisää puutarhakirjojani. Yritin aloittaa ihan luettelon niistä.

Kauneutta arkeen

Orkideat ovat kestäviä ja kauniita kukkia. Ne kukkivat uudestaan ja uudestaan, ja kukinta kestää jopa useita kuukausia. Kukat tuovat paljon iloa elämään.



Vaaleanpunainen orkidea kukkii jälleen.



Odotan kiinnostuksella, puhkeaako amaryllis kukkaan. Ehkä se kukkii jouluna.

Klikkaa tekstin alapuolella olevia hakusanoja, ja voit lukea muita kirjoituksiani orkideoista, myös hoito-ohjeita. Lisätietoja löydät lukuisilta orkideasivuilta ja keskustelupalstoilta.

Ullakolta erkkeriin

Olen muuttanut Sillin korttelista Carelia-kortteliin Runeberginkadun puolelle
http://blogisisko.blogspot.fi/2014/09/carelia-kortteli-helsinki.html
Olen nähnyt tästä korttelista käytettävän myös nimeä Valon kortteli

Meillä ei ole ollut koskaan aikaisemmin erkkeriä. Ainakin orkideat viihtyvät siinä. Erkkerissä on tällä hetkellä vasta neljä verhoa, kaksi keskellä, yksi kummallakin sivulla. Niiden avulla voi säädellä valoa. Mietin toisiko valoverho pehmeyttä erkkeriin vai päästäisivätkö säleverhot valon parhaiten huoneeseen suoden samalla yksityisyyttä, jota tarvitsee, kun vastapäätä on muita asuinrakennuksia. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana.

Kun asuimme Torontossa, meitä vastapäätä oli matala talo, jossa oli ruokatavarakioski. Olimme valinneet asunnon siitä talosta, koska siinä ei ollut kokolattiamattoja eikä kuumailmalämmitystä ja se oli lähellä metroasemaa, josta lapset pääsivät kouluun ja yliopistoon ja minä kaupungille ostoksille. Perheemme ainoa auto oli lomia lukuunottamatta mieheni käytössä, sillä hän joutui liikkumaan päivittäin Suur-Toronton alueella.

Tuosta näkymästä, josta on jäljellä poikani luonnos, on hyvät muistot, sillä kävimme elintarvikekioskissa päivittäin ostamassa maitoa, jugurttia ja muuta ruokatavaraa ja ystävystyimme kioskin pitäjiin, jotka olivat meidän laillamme siirtolaisia, yleensä Manner-Kiinasta muuttaneita. Tuli juteltua kaikenlaista.

Mutta istuimme monesti ikkunan ääressä ja haaveilimme paremmasta näkymästä. Nuorin lapsista keksi, että jos voittasimme Lottariosta paljon rahaa, muuttaisimme takaisin Helsinkiin ja ostaisimme asunnon ylimmästä kerroksesta puiston varrelta (penthouse apartment). Emme voittaneet lotosta, mutta saimme "ullakkoasuntomme" Helsingistä. Nyt olemme jälleen muuttaneet, ja maisema on jälleen vaihtunut. Ei olla enää puiston reunassa vaan vilkasliikenteisen kadun varrella.

Tämä näkymä on vielä outo, mutta se tulee vähitellen liittymään elämämme maisemiin, joita on ollut paljon: Kyrenian vuoret, jotka näin siintämässä etäisinä Nikosian keittiömme ikkunasta, kun tiskasin, Suomenlinnan puisto ja vanhat rakennukset, metsä Herttoniemessä, Huopalahden rautatieasema, junanraiteet ja puistomainen Etelä-Haagan "dachamme", puutalomme piha, jossa kasvoi kuusikymmentä puuta, Tehtaankadulla Italian suurlähetystö, jonka iltapukuista juhlaväkeä katsoin sisareni kanssa leveällä ikkunalaudalla istuen kauan sitten. Ja monet muut näkymät, joita voi katsella valokuva-albumeista.

Lehtiä orkidean varren päässä

Keiki, uuden orkidean alku

Mitä ihmettä ovat nämä lehdet, jotka kasvavat orkidean varteen? Mitähän näille pitäisi tehdä? Aikaisemmin on tullut vain yksi pullea lehti varteen, kuten näkyy alla olevassa kuvassa. Irroitin yhden ja laitoin veteen, ei juurtunut.



Täältä löytyikin ohje. Huonekasvit.netin keskustelupalstalla kerrotaan, että kyseessä on "keiki", uuden orkidean alku.

Kun siihen on tullut juuria, sen voi irrottaa ja istuttaa uuteen ruukkuun. Turvallisinta olisi ehkä noudattaa toista neuvoa, taivuttaa vartta samaan ruukkuun tai toiseen ruukkuun. Erillinen ruukku on varmaankin parempi, sillä kasvualustan pitäisi olla taimelle "tasakostea". Meillä kastellaan perhoskämmeköitä vain kerran viikossa, joten se ei onnistu. Hyvä idea taitaa olla myös samalla palstalla annettu neuvo laittaa keikin juurelle rahkasammalta ja irrottaa keiki vasta kun juuret ovat kasvaneet.



Syyskuu 2009: Keikistä on kasvamassa itsenäinen orkidea. Istutin sen ruukkuun elokuun lopussa.

Uusi orkidea tuli taloon

Dendrobium nobile, kotoisin Etelä-Aasiasta, käytetään Kiinassa lääkekasvina.

Saimme tänään lahjaksi tämän kauniin orkidean. Hoito-ohjeita löytyi netistä. Viihtyy ikkunalaudalla, talven kuukausiksi vietävä viileään, siis käytävän ikkunalle tai ystävien luokse verannalle. Tämän orkidean pitäisi kasvaa korkeaksi ja kukkia muutaman kuukauden välein.

Isänpäivänä 2008

orchids, originally uploaded by amnellanna.

Isät, paljon onnea teille!

Sitkeitä ja kauniita

 

Orkideat ovat sitkeitä ja kauniita. Ne kukkivat vuodesta toiseen. Ikkunaremontin aikana kaikki kukkani olivat huonolla hoidolla ja orkideat olivat nuutuneita ja rähjäisiä. En kuitenkaan raskinut noukkia ruttuisia kukkasia pois. Liotin ruukkuja vedessä ja laitoin ne kaikki keittiön ikkunalle kasvulamppujen alle. Kumpikin orkidea virkistyi. Ne ovat kukkineet koko kesän. Vaaleanpunainen perhoskämmekkä on uusin. Ostin sen lohdutukseksi, kun luulin kaikkien muiden pudottavan kukkansa. Lamppujen alla on puoli tusinaa orkideaa, osa minun kukkiani, pari tyttäreni, yksi ystäväni tummanpunainen orkidea. Kuinkahan monta puhkeaa kukkaan jouluksi?

Tätäkin varten on photo diary. Haluan seurata orkideoiden kasvua. Valkoiset orkideat eivät olekaan vanhoja, vaan keväällä saatuja. Ilman kasvulamppuja vanhimmat kukat eivät jaksaneet kukkia tänä vuonna. Nyt on neljä lamppua samalla ikkunalla, ja kaikki orkideat koottu niiden alle.

Puutarha.net -sivuilta löytyy keskustelua kasvulampuista.

Tavallinen lamppu ei käy, mutta energiansäästölamppu näyttäisi käyvän.

Kukat ikkunalla

 

Vielä muutama maalikerros ja ikkunat ovat valmiit.

Kukkatilanne heinäkuu 2008

Kuopiolaisten ystävien antama orkidea kukoistaa. Taustalla orkidea, jonka sain mieheltäni keväällä. Vanhemmat orkideamme eivät ole kukkineet tänä kesänä. Syy lienee siinä, että sähköä säästääkseni en pitänyt tänä keväänä olohuoneen ikkunassa kasvulamppuja kuten tavallisesti. Valoa ei ollut riittävästi. Luulen, että osa orkideoista kukkii kuitenkin jouluksi. Tyttäreni toi orkideansa tänne hoitoon pitkän ulkomaanmatkan ajaksi. Saammekohan selville kumman jouluna kukkivat orkideat ovat?



Sain tämän hortensian keväällä. Olen aikonut viedä sen ystäväni puutarhaan, jotta se kukkisi uudestaan. Yllättäen se puhkesi kukkaan keittiönikkunalla. Nyt pitää ottaa selvää, onko hortensia yksivuotinen eli kannattaako sitä viedä enää ystäväni huvilalle.


Äitienpäiväruusu kukkii monta kertaa kesässä, kun sitä leikkaa välillä reippaasti. äitienpäivä



Mieheni osti nostalgisista syistä ruokakaupasta pelargonian: meidän kummankin kodissa oli aina pelargonioita verannan ikkunalla.


Lapsuudenystävältä saatu saintpaulia kukkii säännöllisesti



Mieheni sai työtovereiltaan hienon kukkakimpun, ja laitoin siinä olleet bambunoksat juurtumaan. Mieheni työhuoneessa rehottaa kolme korkeaa anopinkieltä, yksi niistä tyttären kukka, joka on täällä hoidossa.

Hyvät bloggaajat

 

Kuva: anna amnell
Kukka teille!

Blogini meni ihan sekaisin eilen. Siitä tuli näkyviin vain yksi sivupalkki. Oli pakko poistaa suurin osa asiaa sivupalkeista. Siinä meni mm huolella kokoamani lista blogeista, joita luen useimmin. Netistähän se lista löytyi:

Luen teitä edelleen - ja monia muita blogeja - mutta täytyy myöntää, että tulen blogeihinne usein Googlen kautta, sillä se on nopeinta. Ihmettelen ja ihailen teitä, jotka pystytte pitämään yllä pitkää blogilistaa..

Hyvää kevättä! Peipponen laulaa jo puistossa. Onko kesä siis jo lähellä?