Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talvi. Näytä kaikki tekstit
sunnuntaina, tammikuuta 03, 2010
Töölön suuret korttelipihat
Korttelipihan puut saattavat olla paljon taloja korkeampia. Alkujaan pihat oli tarkoitettu todellisiksi korttelipihoiksi, mutta ne pilattiin laittamalla aidat ja parkkipaikat. Tällainen suuri korttelipiha olisi muistuttanut esimerkiksi Loontossa olevia yksityisiä puistoja, joihin lähitalojen asukkailla on avain. (Vrt elokuva Notting Hill)
Tämän kuvan voi kuka hyvänsä nähdä suurena. Klikkaa kuvaa!
lauantaina, tammikuuta 02, 2010
Talvi tuli meillekin
perjantaina, tammikuuta 01, 2010
Villa Kivi, Winter
Villa Kivi, Winter
Originally uploaded by Brin d'Acier
Kuva: Matti Amnell/Brin d'Acier
Sama kuva suurena
maanantaina, lokakuuta 12, 2009
Vähän ennen räntäsadetta
Halusin ottaa muutaman ruskakuvan ennen kuin ennustettu lumisade tulee. On synkkä, hyytävän kylmä ja tuulinen päivä. Kuvistakaan ei tullut kunnollisia.
Olin juuri ehtinyt tulla kotiin, laittaa kahdet villasukat jalkaan ja laittaa teetä, kun alkoi räntäsade. Ei sitä kauan kestänyt, mutta nyt se alkoi. Talvi.
Tulkoon talvi. Olen valmis. Uudistin talvilenkkaritkin, jotta olen valmis kävelemään muuallakin kuin Helsingin keskustan sulatetuilla kaduilla, joilla teemme yleensä talviset iltakävelyt.
keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009
lauantaina, tammikuuta 24, 2009
perjantaina, tammikuuta 23, 2009
Lunta ja luistelua
sunnuntaina, joulukuuta 28, 2008
lauantaina, marraskuuta 15, 2008
torstaina, tammikuuta 10, 2008
Kaupunkilaisen talvi
Helsingin keskustassa kävellään paljon ja käytetään julkisia kulkuneuvoja. Autottomuus ei ole mikään erityinen sankariteko, vaan järkevä ja taloudellinen valinta. Meilläkään ei ole ollut koskaan autoa Helsingissä asuessa, ei meillä kahdella eikä aikuisilla lapsillamme. Vasta muutto Espoon perukoille sai tyttärenkin hankkimaan auton.
Pojilla ja minulla ei ole edes ajokorttia, vaikka olemme asuneet Pohjois-Amerikassakin. Torontossa oli melko hyvä julkinen liikenne, ja hakeuduimme asumaan lähelle metron pysäkkiä. Lomamatkoilla ympäri Amerikkaa pakollinen - ja ainoa - automme oli kätevä, mutta Suomessa ja varsinkin Helsingissä asuessa auto olisi liian kallis ja turha lelu.
Vaikka olen sopeutumassa ilmaston muutokseen, pidän eniten sellaisesta talvesta, jolloin on paljon lunta, kunhan on mahdollista liikkua turvallisesti ulkona.
Meille kaupungin keskustassa asuville liikunta merkitsee ennen kaikkea kävelemistä lähiympäristössä, puistoissa ja meren rannoilla.
Siksi olisi tärkeää, että tiet aurattaisiin ja hiekotettaisiin. Näin ei kuitenkaan tehdä, ja monet vahingoittuvat pahastikin liukastuessaan talvikelillä.
tiistaina, tammikuuta 08, 2008
Koirakuvat: Talvi
- Ei kannata etsiä enää. Ei sitä ole missään.
- Jos talvella ei ole lunta, millä koira voi leikkiä?
- Odotetaan.
Helsinki 30.12.2007
keskiviikkona, tammikuuta 02, 2008
Lunta katoilla
Kiirettä pitää, mutta allakka-merkintä täytyy tehdä. Aamulla oli nähtävissä hiukan lunta katoilla. Muistetaan edes, miltä se näyttää.
keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007
jääkukkia
Valitettavasti olen poistanut Flickristä tämän kuvan. Ole hyvä ja katso muita lähellä olevia jääkukkien kuviani.
torstaina, helmikuuta 01, 2007
Raskas matka
Palasin toissailtana elämäni raskaimmalta matkalta. Puoli vuorokautta kuolevan läheisen omaisen vuoteen vierellä on kokemus, jota ei pysty kuvittelemaan. Ja heti kuoleman jälkeen on lukemattomia käytännön asioita, joita omaisten on pakko hoitaa.
Sisareni sairastui muutama vuosi sitten nopeakasvuiseen Non-Hodgkin -lymfoomaan. Kaulan ympärille kietoutunut kasvain onnistuttiin poistamaan leikkauksella ja lääkkeillä. Sisareni oli sen jälkeen kahteen otteeseen useita kuukausia sukulaisvierailulla Kaakkois-Aasiassa ja suoritti loppuun kasvatustieteen, gerontologian ja filosofian opintonsa. Gradukin valmistui juuri ennen hänen joutumistaan uudestaan sairaalaan.
Hoidot olivat nyt rankemmat kuin ensimmäisellä kerralla. "Kuin keskitysleiriä", sanoi sisareni, "mutta kannatti". Hänen uskottiin nimittäin parantuneen. Kuntoutus oli alkanut ja hän oli päässyt kotiin. Heikkokuntoiseen tulee kuitenkin helposti monenlaisia sairauksia.
En vieläkään ymmärrä sitä, miten nopeasti kaikki muuttui. Sydän ja keuhkot eivät enää kestäneet. Pahimmalta tuntuu muisto läheisen kärsimyksestä. Ja sitten on tietenkin ikävä ja menetys.
Suren kuitenkin eniten sitä, että sisareni menetti useita vuosikymmeniä elämää. Hän oli ollut koko ikänsä täysin terve, energinen, elämäniloinen ja huumorintajuinen ihminen. Hän olisi opiskellut lisää ja tehnyt vielä kauan työtä. Pitkäikäisen suvun jäsenenä hän olisi voinut elää ainakin 90-vuotiaaksi.
Mitä korkeammaksi ihmisten ikä tulee, sitä suurempia tragedioita ovat parantumattomat sairaudet ja liikenneonnettomuudet. Olen lukenut tämän asian monta kertaa lehdistä, mutta en ole sitä koskaan aikaisemmin todella tajunnut.
Sisareni
Nukketalot terapiana
keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007
Talvi kaupungissa
Talvinen luonto on kauneimmillaan kaupungissakin.
Kadotin kommentin. Kirjoittaja, voitko laittaa sen uudelleen?
torstaina, tammikuuta 04, 2007
lauantaina, joulukuuta 16, 2006
Johanneksen kirkko yöllä joulukuussa
maanantaina, marraskuuta 28, 2005
Puut sokerihuurteessa ja orkideat kukassa ikkunalla
Eilen aamulla maisema näytti erityisen kauniilta. Lehmukset olivat saaneet huurretta peitokseen. Puut näyttävät sellaisena aamuna satumaisilta.
Meillä on monta orkideaa, suurin osa hyvinkin vanhoja, ostettuja, lahjaksi saatuja ja muiden meille tuomia niiden kukinnan päätyttyä. "Sinä saat ne varmaankin kukkimaan uudestaan", sanovat ystäväni. Siihenhän ei tarvita muuta kuin kasvulamput, kastelu ja lannoitus kerran viikossa ja runsaasti kärsivällisyyttä, sillä orkideat eivät näytä lepoaikanaan kauniilta.
Nyt kukintansa aloittaneet ovat olleet ehkäpä vuosia muiden orkideoiden takana piilossa keittiön ikkunalla. Sitten yhtäkkiä nousee kukkavarsi ja siihen kehittyvät nuput. En ole laittanut ruukkuihin kukkien nimiä, värejä tai kukkimisaikoja. On aina yllätys, mitä mistäkin ruukusta nousee. Nyt on kukassa jo kaksi orkideaa, toinen antiikin vaaleanpunertava raitoineen ja toinen hyvin matalavartinen - kukat ovat kuitenkin hehkuvaa punaista kahdessa sävyssä.
Orkideat torjuvat kaamoksen ja opettavat optimismia. Tiedän, että ne kukkivat vielä pitkään joulun jälkeenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)