2011
Hyvää joulua! Feliz Navidad! God Jul! Feliz Natal! Joyeux Noël! Fröchliche Weihnachten! Buon Natale!
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
perjantaina, joulukuuta 23, 2011
Joyful Christmas!
Joyful Christmas!
Joulurauhaa!
Hyvää joulua! Feliz Navidad! God Jul! Feliz Natal! Joyeux Noël! Fröhliche Weihnachten! Buon Natale!
Our Christmas tree angel made by my husband.
Oljesta ja kiiltokuvasta tehty joulukuusen latvaenkeli.
Joulurauhaa!
Hyvää joulua! Feliz Navidad! God Jul! Feliz Natal! Joyeux Noël! Fröhliche Weihnachten! Buon Natale!
Our Christmas tree angel made by my husband.
Oljesta ja kiiltokuvasta tehty joulukuusen latvaenkeli.
torstaina, joulukuuta 22, 2011
Jouluruusu vaikutti jopa ajanlaskuun
Helleborusta (katso kaikki kuvani) käytettiin keskiajalla lääkkeenä, mutta se on hyvin myrkyllinen.
Sitä sanotaan jouluruusuksi, sillä se kukkii Englannissa tammikuun alussa, ja tammikuun kuudes päivä oli juliaanisen kalenterin mukaan joulupäivä. Kun gregoriaaninen kalenteri otettiin käyttöön 1500-luvulla Euroopassa, englantilaiset havaitsivat, että jouluruusu ei puhjennut joulukuussa kukkaan. Sitä pidettiin pahana enteenä, merkkinä siitä että gregoriaaninen kalenteri ei ollut hyvä asia. Englantilaiset ottivatkin sen käyttöön
vasta 1700-luvulla.
Ostin yllä kuvassa olevan jouluruusun eräänä maaliskuun päivänä kovalla pakkasella. Kasvatin sitä ensin kotona ikkunalaudalla ja annoin keväällä lahjaksi ystävälle, joka istutti sen puutarhaansa Lohjan saarelle. Se ei kukkinut vielä ensimmäisenä keväänä, mutta on kukkinut sen jälkeen joka kevät ja pensonut laajaksi.
Alla oleva jouluruusu on Lohjan huvilalla kasvava jouluruusuni tytär. Kuva: Aune Kämäräinen (Maatiainen-lehden päätoimittaja)
Alla oleva jouluruusu on Lohjan huvilalla kasvava jouluruusuni tytär. Kuva: Aune Kämäräinen (Maatiainen-lehden päätoimittaja)
Kansainvälinen ja monikulttuurinen juhla
Joulu on hyvin kansainvälinen juhla. Joulukuvaelman päähenkilöt ovat ulkomaalaisia, paimenet samoin, tietäjät Afrikasta ja Aasiasta asti ja enkelit ulkoavaruudesta. Voiko sen globaalimpaa asetelmaa olla?
Joululaulut ovat syntyneet useiden kulttuurien parissa. Joulukuusi on alkujaan Saksasta. Joulupukin esikuva on turkkilainen.
Me vietämme kansainvälistä ja monikulttuurista juhlaa. Kristinusko on ollut kansainvälistä ja monikulttuurista alusta alkaen.
Iloista ja onnellista joulua!
Jokainen voi tuntea joulun omakseen, kielestä ja kansallisuudesta huolimatta.
Kuvassa on osa Aleksilla olevan Suomalaisen kirjakaupan jouluseimeä.
Joululaulut ovat syntyneet useiden kulttuurien parissa. Joulukuusi on alkujaan Saksasta. Joulupukin esikuva on turkkilainen.
Me vietämme kansainvälistä ja monikulttuurista juhlaa. Kristinusko on ollut kansainvälistä ja monikulttuurista alusta alkaen.
Iloista ja onnellista joulua!
Jokainen voi tuntea joulun omakseen, kielestä ja kansallisuudesta huolimatta.
Kuvassa on osa Aleksilla olevan Suomalaisen kirjakaupan jouluseimeä.
keskiviikkona, joulukuuta 21, 2011
tiistaina, joulukuuta 20, 2011
Tämäkin on Venäjää: Romanov-marttyyrit
Kuvassa oleva pieni venäläinen poika, hänen sisarensa, äitinsä ja isänsä murhattiin julmasti heinäkuun 17. päivänä vuonna 1918 erään talon kellarissa. Samalla paikalla kohoaa nyt kaunis kirkko. Venäjä on muuttunut.
Löysin sattumalta erikoisen kuvasarjan, joka esitteli Venäjän viimeisestä tsaarista ja hänen perheestään maalattuja ikoneita. Olin nähnyt jo 1980-luvulla pohjois-amerikkalaisessa lehdessä kuvan sikäläisestä Romanov-ikonista, jossa oli kuvattuna koko perhe. Romanoveista on tulossa pyhimyksiä. Ehkäpä siinä on asia, joka pystyy poistamaan venäläisten kollektiivisen huonon omantunnon bolshevikkien suorittamasta hirmuteosta.
Romanovin perhe: Romanoveista on harvinaisen paljon valokuvia ja elokuvia, sillä he harrastivat itsekin valokuvausta, kehittivät itse filmit. He olivat onnellinen perhe. Videossa rullaluistellaan, tanssitaan laivan kannella ehkäpä Suomessa vietetyn loman aikana. Järkyttävä loppukohtaus on näytelmästä. Romanovien elämä
Romanovit olivat myös hyvin hurskas perhe. Aleksein sairaus vahvisti tätä ominaisuutta perheessä. Bolshevikit järjestivät venäläisille keisarilliset pyhimykset, ikuisen tsaariperheen. Alekseista tuli eräs Venäjän lapsimarttyyreista. Bolshevikit eivät tainneet tuntea kansaansa, muuten he olisivat sallineet tsaarin ja hänen perheensä muuttaa Englantiin sukulaisten luo viettämään rauhallista elämää.
Venäjän keisarillinen perhe -ikonit (kiinnostava sarja, katso suuremmassa koossa,. Oikean alakulman suorakaide videossa)
Wikipedian artikkeli Romanov-pyhimyksistä:Yekaterinburg, Cathedral-on-the-Blood. Photo: Vladimir Udilov
Joulukortit esille
Ensimmäiset kortit ovat päässeet kirjahyllyyn nähtäviksi.
Joka joulu on sama mieluinen ongelma: minne joulukortit esille? Yleensä laitan ne ainakin jouluaatoksi isoon maljaan, josta niitä saa katsella yhdessä.
Joka joulu on ollut erilaisia ideoita. Joskus kortit sinitarralla kiinni kaapin oveen, toisinaan slkkinauhaan riippumaan, takan reunalle, kaapin päälle jne. Nykyään kortteja on vähemmän, sillä monet tervehtivät netin kautta.
Olen säästänyt vuosikausien kortit. Tyttäreni on skannanut korttinsa ja laittanut ne erilliseeen blogiin. Ehkä minäkin skannaan korttikokoelmani joskus.
On joulukortteja, Halloween-kortteja, Valentinen päivän kortteja, syntymäpäiväkortteja, onnittelukortteja nimipäivinä ja syntymäpäivinä.
Toivon, että korttien lähettäminen jatkuu. Kyllä tänne maailmaan vielä kortteja mahtuu. Eivät ne vie paljon tilaa kotonakaan.
Joka joulu on sama mieluinen ongelma: minne joulukortit esille? Yleensä laitan ne ainakin jouluaatoksi isoon maljaan, josta niitä saa katsella yhdessä.
Joka joulu on ollut erilaisia ideoita. Joskus kortit sinitarralla kiinni kaapin oveen, toisinaan slkkinauhaan riippumaan, takan reunalle, kaapin päälle jne. Nykyään kortteja on vähemmän, sillä monet tervehtivät netin kautta.
Olen säästänyt vuosikausien kortit. Tyttäreni on skannanut korttinsa ja laittanut ne erilliseeen blogiin. Ehkä minäkin skannaan korttikokoelmani joskus.
On joulukortteja, Halloween-kortteja, Valentinen päivän kortteja, syntymäpäiväkortteja, onnittelukortteja nimipäivinä ja syntymäpäivinä.
Toivon, että korttien lähettäminen jatkuu. Kyllä tänne maailmaan vielä kortteja mahtuu. Eivät ne vie paljon tilaa kotonakaan.
maanantaina, joulukuuta 19, 2011
Vanhassa vara parempi
Amaryllis uutta sävyä
Vuoden pimeimpänä aikana kukkien koko ihmeellisyys kiinnostaa, niiden värit, muodot, tuoksut.
sunnuntaina, joulukuuta 18, 2011
Ainolan keittiö
Ainolan keittiö on ainoa paikka, jonka turistikin voi kuvata, sillä ovi on auki ja keittiö näkyy pihalle asti. Lue Julian Barnesin artikkeli Sibeliuksesta.
My photos Ainola, the home of Aino and Jean Sibelius
Tähän liittyy kommentti keskeneräisistä töistä:
Minulla on myös tuollaisia ikuisia projekteja. Aina on tullut jokin elämän pieni tai suuri katastrofi, jonka vuoksi ne ovat jääneet kesken. Jossakin oppaassa neuvottiin, että keskeneräisistä romaaneista voi tehdä novelleja.
Minä koetan aina muistella, että tällaista on tapahtunut ennenkin. Jane Austen kirjoitti 19-vuotiaana kirjeromaanin muodossa kahdesta tytöstä, Eleonorista ja Mariannesta. Vasta 16 vuotta myöhemmin ilmestyi romaani Järki ja tunteet. Kirjailijan mielipiteet tytöistä olivat vaihdelleet noina vuosina. Monesti kirjasta tuleekin ihan muuta, kuin mitä alussa suunnitteli siitä tulevan. On kiinnostavaa verrata eri versioita.
Meillä on helpompaa säilyttää nuo versiot. Voimme tallentaa eri versiot nettitikuille, ulkoiseen muistiin, salaiseen blogiin, sähköpostiin, sukulaisten laitteisiin. Minä tallennan moneen paikkaan. On kertynyt papereita, vihkoja, lerppuja, korppuja, ym, jotka pitää muistaa muuttaa aina uuteen ja moderniin muotoon. Useina kappaleina.
Mieleen ovat jääneet tarinat miehestä, jonka väitöskirjan ainoa versio paloi autossa tai Jimmy Carterista, joka pyyhkäisi vahingossa koko kirjan käsikirjoituksen tietokoneelta.
Jotkut hävittävät keskeneräiset työnsä. Kuuluisin on Sibelius, joka polltti keskeneräisen kahdeksannen sinfoniansa Ainolan vihreässä kaakeliuunissa, kuten Julian Barnes kertoo kiinnostavassa artikkelissaan Intelligent Life -lehden tammi-helmikuun 2012 numerossa.
My photos Ainola, the home of Aino and Jean Sibelius
Tähän liittyy kommentti keskeneräisistä töistä:
Minulla on myös tuollaisia ikuisia projekteja. Aina on tullut jokin elämän pieni tai suuri katastrofi, jonka vuoksi ne ovat jääneet kesken. Jossakin oppaassa neuvottiin, että keskeneräisistä romaaneista voi tehdä novelleja.
Minä koetan aina muistella, että tällaista on tapahtunut ennenkin. Jane Austen kirjoitti 19-vuotiaana kirjeromaanin muodossa kahdesta tytöstä, Eleonorista ja Mariannesta. Vasta 16 vuotta myöhemmin ilmestyi romaani Järki ja tunteet. Kirjailijan mielipiteet tytöistä olivat vaihdelleet noina vuosina. Monesti kirjasta tuleekin ihan muuta, kuin mitä alussa suunnitteli siitä tulevan. On kiinnostavaa verrata eri versioita.
Meillä on helpompaa säilyttää nuo versiot. Voimme tallentaa eri versiot nettitikuille, ulkoiseen muistiin, salaiseen blogiin, sähköpostiin, sukulaisten laitteisiin. Minä tallennan moneen paikkaan. On kertynyt papereita, vihkoja, lerppuja, korppuja, ym, jotka pitää muistaa muuttaa aina uuteen ja moderniin muotoon. Useina kappaleina.
Mieleen ovat jääneet tarinat miehestä, jonka väitöskirjan ainoa versio paloi autossa tai Jimmy Carterista, joka pyyhkäisi vahingossa koko kirjan käsikirjoituksen tietokoneelta.
Jotkut hävittävät keskeneräiset työnsä. Kuuluisin on Sibelius, joka polltti keskeneräisen kahdeksannen sinfoniansa Ainolan vihreässä kaakeliuunissa, kuten Julian Barnes kertoo kiinnostavassa artikkelissaan Intelligent Life -lehden tammi-helmikuun 2012 numerossa.
Lisäys: Sibelius ei polttanut sinfoniaparkaa Ainolan hellassa, mutta moni runo tai romaanikäsikirjoitus on työnnetty hellaan tai takkaan sytykkeeksi.
lauantaina, joulukuuta 17, 2011
Kirjablogit
Blogimaailma vilisee kirjablogeja. Seuraan niistä muutamia (katso lisää esimerkiksi lukijoistani). En kuitenkaan halua ruveta pitämään itse kirjablogia.
Tämä blogi on "kirjailijan arki" -blogi, jossa haluan pitää kuvallista päiväkirjaa ja kirjoitella milloin mistäkin. Koska se on julkinen, en kirjoita yksityisistä asioista, mihin kuuluvat yleensä myös kirjat, joita luen omaksi ilokseni.
Pidän myös yksityisiä blogeja, joihin kerään aineistoa tulevia projekteja varten. Koska aloitin kirjoittamisen työn ohella olevana harrastuksena, julkaisen harvoin ja valmistelen kirjojani vuosikausia.
Kun kirja joskus sitten ilmestyy, teen sille tai sen aikakaudelle oman blogin, jossa annan tietoa kyseisestä kirjasta ja maailmasta, jossa kirjan henkilöt elivät.
Varsinkin nykyaikana saavat yleensä julkisuutta vain muilla tavoin julkisuuden jo saavuttaneet kirjailijat. Siksi yksityiset kirjailijat joutuvat tuomaan itseään esille monin tavoin.
Joku saattaa pitää sellaista narsistisena toimintana, mutta eihän kenenkään ole pakko lukea kirjailijoiden kotisivuja. Ne ovat tarkoitetut vain niille, jotka ovat kirjailijasta ja hänen teoksistaan kiinnostuneet.
Uskon, että kaikista blogeista on tulevaisuudessa paljon hyötyä myös sukututkijoille, bloggaajan omaisille yleensä ja kulttuurihistorioitsijoille.
Tämä blogi on "kirjailijan arki" -blogi, jossa haluan pitää kuvallista päiväkirjaa ja kirjoitella milloin mistäkin. Koska se on julkinen, en kirjoita yksityisistä asioista, mihin kuuluvat yleensä myös kirjat, joita luen omaksi ilokseni.
Pidän myös yksityisiä blogeja, joihin kerään aineistoa tulevia projekteja varten. Koska aloitin kirjoittamisen työn ohella olevana harrastuksena, julkaisen harvoin ja valmistelen kirjojani vuosikausia.
Kun kirja joskus sitten ilmestyy, teen sille tai sen aikakaudelle oman blogin, jossa annan tietoa kyseisestä kirjasta ja maailmasta, jossa kirjan henkilöt elivät.
Varsinkin nykyaikana saavat yleensä julkisuutta vain muilla tavoin julkisuuden jo saavuttaneet kirjailijat. Siksi yksityiset kirjailijat joutuvat tuomaan itseään esille monin tavoin.
Joku saattaa pitää sellaista narsistisena toimintana, mutta eihän kenenkään ole pakko lukea kirjailijoiden kotisivuja. Ne ovat tarkoitetut vain niille, jotka ovat kirjailijasta ja hänen teoksistaan kiinnostuneet.
Uskon, että kaikista blogeista on tulevaisuudessa paljon hyötyä myös sukututkijoille, bloggaajan omaisille yleensä ja kulttuurihistorioitsijoille.
"Stockan kello"
Tämän kellon alla tavataan. Tuli hämminkiä, kun se pysähtyi eilen 16.12.
Mieheni oli aamulla käymässä ruokakaupassa ja huomasi, että kello oli väärässä. Tämä kuva on otettu aikaisemmin ja myöhään ilalla.
Mieheni oli aamulla käymässä ruokakaupassa ja huomasi, että kello oli väärässä. Tämä kuva on otettu aikaisemmin ja myöhään ilalla.
1960-luvun joulu
Christmas in 1967, Nordiska Museet. Näin Ruotsissa. Oliko joulu samanlainen Suomessa 1960-luvulla? Suuri koko/large size
perjantaina, joulukuuta 16, 2011
Alkukirjaimet PUU. Joulujen puut
Vuonna 2008 ja yleensä joulumme puu (Christmas tree) on ollut kuusi, joka sopii myös joulunajan Alkukirjain-haasteen toiseen vaihtoehtoon 'KUU'. siis PUU- ja KUU-alkuiset. KUU-alkuisista minulla on myös toiset kuvat.
Vuodet 2005-2011
Vuonna 2005 oli pieni kuusi kirstun päällä. Meillä oli jouluvieraan kissa. Kuusi kiinitetään kissajouluina seinään rautalangalla varmuuden vuoksi. Kerran eräs kissamme kiipesi kuuseen, ja kuusi kaatui.
Jouluna 2006
2007, normadialainen kuusi, kasvatettu Suomessa.
Vuonna 2008 ostimme halvalla korkean, litteän (litistyneen) ja leveän kuusen - ja kiinnitimme sen seinään rautalangalla.
Joulukuusia Töölön torilla jouluna 2009. Yksi tulki meille pöytäkuuseksi Viktorian tyyliin.
jouluna 2009
Joulukuusi vuonna 2009. Tästä kuvasta näkee, että kuusi on pöydällä.
joulu 2010 , ostamme tekokuusen allergian vuoksi.
Sama tekokuusi jouluna 2011. Vähän ikävä oikeaa kuusta.
Minikuusi, jota käytin töissä pöydällä joulun aikaan. Koristelu vaihteli. Kotona sen jälkeen joulukoristeena.
Nukkekotini joulukuusi
Joulukuusi vuonna 2012
Alkukirjaimet 45: KUU
Itse 'kuu', ihan täyskuu pilkottaa marraskuuun 2007 aamulla paketissa olevan rakennuksen takaa.
Alkukirjaimet 45 KUU , kirjaimert
Kuu näkyy myös töölöläisen kirkontornin takana.
Alkukirjaimet 45 KUU , kirjaimert
Kuu näkyy myös töölöläisen kirkontornin takana.
Photo Friday: 'Meditative'
Helsinki Cathedral surrounded by snow. February 2010.
Photo Friday
Merry Christmas! Season's Greetings! A happy and prosperous new year 2012!
Photo Friday
Merry Christmas! Season's Greetings! A happy and prosperous new year 2012!
Lipan alla
Ystäväni ja minä tapaamme aina Stockmannin lipan alla eli "Stockan kellon alla". Lisäys: kello pysähtyi 16.12. Koneisto vaihdetaan myöhemmin.
torstaina, joulukuuta 15, 2011
Nalle ja Martta
Martta-nukesta on ollut puhetta viime ainoina. Nalle ja Martta on kuvattu ystäväperheen kodissa, ja ne ovat 1940-luvun alusta.
keskiviikkona, joulukuuta 14, 2011
Kahden kerroksen väkeä
Kahden kerroksen väkeä, originally uploaded by Anna Amnell.
Kuvassa palvelustyttö Mary kirjastani "Aurora ja Molly" (1999), joka kertoo vuoden 1903 Suomesta ja Kanadasta. Kuvitus: Matti Amnell
Siitä sarjasta olisi ollut minulle hyötyä, kun kirjoitin Aurora-kirjojani, joissa kerrotaan myös kahden kerroksen väestä, mutta Kanadassa ja Suomessa. Olen käyttänyt joitakin huoneita Torontossa sijaitsevasta Spadina-nimisestä talosta esikuvana kirjani kartanolle. Spadina on nykyään museo. Sillä on sivut myös Facebookissa. Kartano nyt sisustettu 1920-1930 -luvun tyyliin (ks sali, palmuhuone, biljardisali, ruokasali. ) Miten Aurora-kirjat ovat syntyneet? (Aurora-blogista on linkki videoon Spadina!)
TV-sarja ja kirja Kahden kerroksen väkeä ei siis ollut mallina, mutta on minusta kiiinnostava, koska se kertoo samasta ajasta, vaikkakin Lontoosta.
Joitakin vuosia sitten löysin kirpputorilta ohuehkon kirjan, joka oli tehty elokuvan mukaan. Ja vihdoin viime kesänä ostimme DVD:t ja katsoimme tämän tunnetun sarjan. Tv-sarja oli parempi kuin kirja.
Kahden kerroksen väkeä (Upstairs, downstairs 1971-1975) on ollut eräs suosituimmista englantilaisista TV-sarjoista. Se kuvaa ylhäisaatelistoon kuuluvan lontoolaisen perheen ja heidän palvelijoittensa elämää vuosina 1903-1930.
Sarjan loivat näyttelijät Jean Marsh ja Eileen Atkins, jotka näyttelevät nyt uudessa versiossa kahden kerroksen väestä. Kirjoittaja on uusi, Heidi Thomas.
Näin eilen ensimmäisen jakson tästä sarjasta, jonka tapahtumapaikkana on sama lontoolainen talo 1930-luvulla. Liikutaan edelleen ylhäisöpiireissä, mutta palveluskunnan ja isäntäväen suhteet eivät ole yhtä etäiset kuin 1900-luvun alussa.
Upstairs, Downstairs -kotisivut ovat laajat ja kiinnostavat
Keiki
Tyttäreni lähti miehensä kanssa pitkälle lomalle Aasiaan ja jätti orkideansa hoitoon.
Siitä löytyi keiki, uuden orkidean alku ja omasta blogista löytyi ohje siihe, mitä keikille pitää tehdä. Saa nähdä onnistuuko..
1. vaihtoehto: Kun keikiin on tullut juuria, sen voi irrottaa ja istuttaa uuteen ruukkuun.
2. vaihtoehto: Turvallisinta olisi ehkä taivuttaa vartta samaan ruukkuun tai toiseen ruukkuun.
Erillinen ruukku on varmaankin parempi, sillä kasvualustan pitäisi olla taimelle "tasakostea". Meillä kastellaan perhoskämmeköitä vain kerran viikossa, joten se ei onnistu.
3.vaihtoehto: Laita keikin juurelle rahkasammalta ja irrota keiki vasta sitten, kun juuret ovat kasvaneet.
Ensiapua keikille: kostutettu talouspaperi ja sen ympärillä muovipussi tuovat kosteutta ja suojelevat vedolta juurenalkuja. Toivon, että tästä on apua siihen asti, kun saan kukkakaupasta rahkasammalta.
Siitä löytyi keiki, uuden orkidean alku ja omasta blogista löytyi ohje siihe, mitä keikille pitää tehdä. Saa nähdä onnistuuko..
1. vaihtoehto: Kun keikiin on tullut juuria, sen voi irrottaa ja istuttaa uuteen ruukkuun.
2. vaihtoehto: Turvallisinta olisi ehkä taivuttaa vartta samaan ruukkuun tai toiseen ruukkuun.
Erillinen ruukku on varmaankin parempi, sillä kasvualustan pitäisi olla taimelle "tasakostea". Meillä kastellaan perhoskämmeköitä vain kerran viikossa, joten se ei onnistu.
3.vaihtoehto: Laita keikin juurelle rahkasammalta ja irrota keiki vasta sitten, kun juuret ovat kasvaneet.
Ensiapua keikille: kostutettu talouspaperi ja sen ympärillä muovipussi tuovat kosteutta ja suojelevat vedolta juurenalkuja. Toivon, että tästä on apua siihen asti, kun saan kukkakaupasta rahkasammalta.
tiistaina, joulukuuta 13, 2011
Pohjoismaiden Lucia-neito
Nordiska Museet. Museo esittelee kalenterivuoden juhlat havainnollisesti.
Kuka oli Lucia?
Kuka oli Lucia?
Hyvää Lucian päivää!
Lotto (1532-1550) : Lucia tuomittavana. (suuri koko Wikipedia) Klikkaa punaista linkkiä, jotta saat kuvan maalauksesta suuremmaksi, jopa 1,902 × 2,386 px.
Alkajaisiksi tämä. (Siellä myös suurempi koko) Katso ja kuuntele! (Caruso, Mattila)
Jouluvaloja
Kaupunki on tyhjä yhdeksän jälkeen, kun kaupat ovat menneet kiinni. On kylmää ja tuulista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)