Haukku lisää suosiota. Kommentti

Kulttuurifundamentalismia. Kommentti Iineksen blogin kirjoitukseen

En ole tiennyt aikaisemmin paljon mitään Päivi Räsäsestä. Kun media haukkuu häntä nyt koko ajan, se samalla mainostaa häntä. Tapahtuu sama ilmiö kuin perussuomalaisten kohdalla: mitä enemmän pilkataan, sitä enemmän suosio kasvaa. Ennustin niin tapahtuvan, ja niin kävi.

Joskus tuntuu siltä, että toimittajat ovat kaikki keskenkasvuisia, jotka tekevät ohjelmiaan niin kuin koulupojat entisajan teinijuhlissa.

Mielestäni Pirkko Saision lyhytelokuva Agricolasta Suuret suomalaiset -ohjelmaan oli loistava. Ajankuva oli täysin hallittu, hän osasi esittää sen ajan nuorten viattomuuden(kin), mihin harva nykyään pystyy varsinkaan Suomessa. Kokonaisuus oli kaunis. En tajua, miten hänen tasoisensa ihminen sortuu Räsäsen parodioimiseen. Mutta toisaalta hänellä lienee vahvat sympatiat ja antipatiat. Hän oli silmin nähden haljeta raivosta, kun Mannerheim valittiin suosituimmaksi suomalaiseksi.

Minä olen jo tässä vaiheessa täysin kyllästynyt Päivi Räsäsen pilkkaamisjuttuihin. Näimme äsken TV:ssä yhden pätkän "haastattelua", jossa toimittaja esitti idioottimaisia kysymyksiä ja filmi oli nopeutettu, jotta syntyisi naurettava tunnelma.

Vaikutus oli täysin päinvastainen. Toimittaja vaikutti typerykseltä, ja katsoja ihmetteli Räsäsen rauhallisuutta ja hyviä hermoja. Joku muu olisi jo polttanut proppunsa. Hän oli laittanut toimittajan siivoamaan pihaa kanssaan.:)

Ajankohtaista tänäänkin: Sikamessias-kantelija

Pirkko Anna Amnell (vuoteen 1998 Pekkarinen) Kuva: Aune Kämäräinen, joka otti kuvan Kyösti Laarista Suomen Kuvalehden Sikamessias -haastatteluuun.

Vihapuheet ja sanan- ja ilmaisuvapaus ovat nyt ajankohtaisia aiheita. Mitä saa pilkata? Mitä ei saa pilkata? Ehkäpä kuuluisin tapaus oli Sikamessias-taideteos. Olin opiskelija ja rahapulassa ja keksin tehdä Sikamessias-kantelijasta lehtijutun Suomen Kuvalehteen, ensimmäisen lehtijuttuni.  Lue, millainen mies oli Sikamessias-kantelija. Minä yllätyin. Hän ei ollutkaan sivistymätön ja tiukkapipoinen.


Sikamesssias kantelija piti taiteesta ja musiikista.
Tarkensin varmuuden vuoksi: "Annatteko siis kuitenkin taiteelle oikeutuksen ei-uskonnollisenakin taiteena? "
Laari: "Taide sellaisenaan on neutraali -- esim. tämä Hiltusen monumentti. Eihän se johdata ketään syntiin. Se olisi mahdotonta.

vrt
https://www.wikiwand.com/fi/Sikamessias

Pekkarinen, Pirkko: "Sikamessias -kantelija tekee vain mitä käsketään", Suomen Kuvalehti 2.10.1970.

Kommentti Grafomaniaan: esiintymisjännitys

Kuvassa: Pirkko Anna Amnell (os Kolehmainen)

Kommentti:

Esiinnyin ensimmäisen kerran julkisesti 7-vuotiaana Iisalmessa. Lausuin joulujuhlassa Lauri Pohjanpään runon:

"-Emojänis tuli pyrynä metsän rajaa.
-Kun poikineen isä teki talvimajaa.
-"Se tulee",huus emo ja ilmaa haukkas,
-ja huohottain yli kantojen laukkas.
-"Mikä?" ärähti isä,"no tulla anna.
-Mitä tollotat poika,käy kiinni ja kanna!"
--
Sain raikuvat taputukset. Lausuin jatkuvasti koulujuhlissa vielä lukiossa ja esiinnyin näytelmissä.

Vaihto-oppilasvuonna (kuva) jouduin pitämään paljon puheita Montanassa. Jouduin lehtien ja jopa TV:n haastateltavaksi myös muualla USA:ssa kiertomatkamme aikana, sillä siihen aikaan vaihto-oppilaat olivat niin harvinaisia, että meidänkin laivan tultua meistä oli valokuva ja juttu New York Timesissa, muistaakseni peräti etusivulla. Mutta lausumisessa nousi itsekritiikki. Kuulin legendaarisen Helen Hayesin lausuvan televisiossa ja tunsin olevani surkea amatööri. Suomeen palattuani en suostunut enää esiintymaan koulun joulu- ja kevätjuhlissa, mikä suututti tyttölyseon rehtorin. Olin tullut hänen mielestään ylpeäksi.

Kouluaikojen esiintymisistä oli hyötyä, kun ryhdyin opettajaksi. Kanadasta palattuani pidin myös englannin suggestopedisia kursseja, ja se oli kuin teatteria: opettaja muun muassa lukee tekstiä klassisen musiikin ollessa taustalla. Tyttäreni kävi myös suggestopedian koulutuksen ja sanoo, että siitä on ollut hänelle, alkujaan hyvin ujolle ihmiselle, paljon hyötyä työssä. Hän on joutunut puhumaan vaativissa kansainvälisissä tilanteissa.

Esiintymistottumuksesta on ollut minulle vähän hyötyä kirjailijana. Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani työn ohella enkä saanut vapaata esiintymisiin ja kouluvierailuihin.

Tärkeintä: Esiintymiseen tottuu. Kannattaa muistaa body language, hymyillä, kohdistaa sanoma kuulijoille, ääntää selvästi ja puhua tarpeeksi kuuluvasti.


Lue myös Elämä on kasvunpaikka - varsinkin vaihto-oppilaalle
Kun koti kävi ahtaaksi (Ensimmäisen kirjan ilmestyttyä. Alkujaan Kirjakauppalehdessä)

Metallin maku suussa

fork and knife, originally uploaded by Anna Amnell.

Intialainen ystäväni sanoi, ettei hänestä ole mukavaa syödä veitsellä ja haarukalla. Hän söi käsin tai syömäpuikoilla. Metalliset aterimet jättivät hänen mukaansa metallin maun suuhun.

Nyt luin Glorian Antiikki -lehdestä (5/2011) englantilaisen hopean asiantuntijan haastattelun. Hän suositteli käyttämään hopeisia aterimia kauneuden vuoksi ja koska "hopeisissa aterimissa ei myöskään ole mitään materiaalista tulevaa sivumakua".

Nojatuolipuutarhuri

Nojatuolipuutarhuri, uusi blogi, jotta en kyllästy bloggaamiseen. Totta puhuakseni tarkoitus on keventää laajaksi kasvanutta Blogisisko-blogia. Laitan uuteen blogiin alkuun lähinnä kuvia ja kokoan linkkejä puutarhaa, kukkia, luontoa koskeviin kirjoituksiini, joita on kertynyt paljon eri blogeihini. Nojatuolipuutarhuri on entisen valokuvablogin osoitteessa http://amnellannaphoto.blogspot.com
Samaa aihetta olevat kirjoitukset tässä blogissa