Wulffin kulman joulupukki. Koko tarina

Joulupukin kuvat: Anna Amnell

Ystävällinen anonyymi on kertonut kommenteissaan kirjoitukseeni "Tule takaisin Wulffin joulupukki" tämän kauniin joulupukin koko tarinan, jonka olen toistanut tähän hiukan eri järjestyksessä.

KOTOISIN SAKSASTA
Pukki on aina ollut aina ainoastaan Wulffin omistuksessa ja tuli Suomeen Saksasta 1927.
Kun Wulff  rakensi uuden myymälän Mannerheimintie neloseen, muutti pukki mukana ja oli jouluisin uuden myymälän ikkunassa ainakin vuoteen 1987. 

Wulffin lopettua myymälä toiminnan Mannerheimintiellä on Pukki käynyt vierailemassa vanhassa paikassaan Wulffinkulmassa (eli Argoksen talossa) joka on nykyisin osa Stockmannin rakennusta. 


RESTAUROITU

Pukki on restauroitu Museoviraston Konservointilaitoksella, Nuttu on uudistettu ja koneisto tarkasti huollettu. Hylkeenkarvaripsetkin uusittu. Itse olen ollut Wulffilla 80-luvulla maalaamassa öljyvärillä käsien maalivaurioita kuntoon. Jouluna pukki oli ikkunassa ja muulloin pukki peloitteli musta lakana päällään henkilökuntaa kellarin käytävillä, jonne somistamon pojat sen välillä roudasi tietään pois. 




Kuva: Anna Amnell
Joulupukki Stockmannin Esplanadinpuoleisessa ikkunassa

(Kuva on Flickrissä, klikkaa kuvaa)
2014 Lahdessa

Pukki on nyt jouluna 2014 Wulffin omassa myymälässä Torkkelin Paperissa vierailemassa. Hän on vieraillut muuallakin mm. Lelun lumo -näyttelyssä 2012. 

                                                       
[Kuva näyttää kovasti tutulta.:) Kuvia saa lainta, kunhan mainitsee lähteen.]

Pukki on edelleen Wulff yhtiöiden omistuksessa. Hän viettää eläkepäiviään Wulffin tiloissa Vantaalla, mutta toivotaan että ensi vuonna malttaisi tulla Wulffin kulmaan ilahduttamaan Helsinkiläisiä.

Aikaisemmat kirjoitukset
Tule takaisin Wulffin joulupukki (2013) lukijoita
Wulffin kulman joulupukki on viety Lahteen (2014)

Joulupukki, ikä 1800 vuotta (2009)  lukijoita 2044

Argoksen talo eli Wulffin talo
http://www.wulff.fi/fi/wulff+oy+ab/yritys/avaintiedot/historia/

Wulffin kulman joulupukki on viety Lahteen

Anonyymi kommentoija kertoi,  että Wulffin kulman joulupukki on nyt Lahdessa, uusitussa Torkkelin Paperin myymälässä. Hyvä lahtelaisille, ikävä meille helsinkiläisille.
Torkkelin Paperi on Wulff Oy Ab:n tytäryritys ja osa Wulff-konsernia. 
Wulffin joulupukin todellinen historia
http://blogisisko.blogspot.fi/2014/12/wulffin-kulman-joulupukki-koko-tarina.html

Tällaisesta perinteestä ei olisi pitänyt luopua Helsingissä. Matkustamme ulkomaillekin sinne, missä on vanhoja ja kauniita rajennuksia ja missä perinteitä kunnioitetaan. Niiden vastapainona voi sitten olla huippumoderneja ideoita.

Lue:Tule takaisin Wulffin kulman joulupukki

http://blogisisko.blogspot.fi/2013/12/tule-takaisin-wulffin-kulman-joulupukki.html

Minulla on Wulffin kulma eli Argokksen talon kulma tyynyssäkin.




Argoksen talo, Wulffin kulma Kuvat: Anna Amnell

'Valo' Linky-Makroviikot

Valo muuttaa maailman
Keitttiön ikkuna entisessä asunnossa.





Valo leikkii




Valo juhlistaa arjen





Valo kultaa käytävän kaapin, jossa säilytin aineistoa kirjoja varten.




Lights in the dark season. Joulukuun alku. Kaamos
Tämä aika on vaikea monelle.




Tätä ovea ei varmaankaan enää ole. Halusimme ehdottomasti säilyttää tämän 1930-luvun paljeoven, joka todellisuudessa kertoi paljon vanhemmasta maailmasta, sillä useimmat 1930-luvun ihmiset olivat syntyneet 1800-luvulla. Kun eräs entinen asukas kävi meillä, hän halusi avata oven, sillä hän muisti lapsuudestaan sen avaamisen ääneen, hiljaisen narinan. Hän näki varmaankin oven takana jotain, mitä me muut emme nähneet.




Valo ja sen symboliikkaa. Valo luo tässäkin uusia maailmoja, ei vain kaapin oveen, vaan myös ajatuksiin. Klikkaa kuvaa! Kyllä se on siellä!
(Tämä on Johanneksen kirkon sakaristo, jossa sadat sulhaset ovat odottaneet jännittyneinä morsiamensa saapumista kirkkoon ja häiden alkua. )

Makrotex-linky: 'valo'

Aili Nupponen ilahdutti kirja-arvostelulla Pako Tallinnaan -kirjastani

Pohjoiskarjalainen kirjailija Aili Nupponen, talonemäntä, runoilija ja kyläaktiivi Tohmajärveltä bloggaa ahkerasti nimerkillä Aili-mummo, usein myös kirjoista, varsinkin runoudesta.  Monivuotinen blogiystäväni Aili on kirjoittanut arvion kirjastani Pako Tallinnaan (2006 Lasten Keskus).

Se ilahdutti kovasti. Hän kertoo ostaneensa Lucia-kirjat Suuren Suomalaisen kirjakerhon kautta. Se ilahdutti myös, sillä luulin että Lucian seikkailujen ensimmäiset osat on jo makuloitu, sillä kustantajani ei enää julkaise nuortenkirjoja. Mutta Lucia onkin säilynyt makuloinnilta!

Aili Nupponen kirjoittaa mm:

"Romaanin kieli on kaunista ja vivahteikasta, josta erityisesti pidin. Uskon, että lapset myös tykkäävät romaanin kielestä, ja oppivat uusia sanoja. Matti Amnellin piirrokset ilahduttavat kirjan monilla sivuilla lukijaa.

Helsinki oli 1500-luvulla pahainen kalastajakylä, jossa oli paljon kulkutauteja. Helsingin varakas kauppias kuolee, ja kauppiaan tytär, Margareetta, on äitipuolen toimesta joutumassa rikkaan ulkomaalaisen kauppiaan vaimoksi. Tytöt lähtevät pakoon Tallinnaan erään pojan seurassa.

Pidin lukemastani romaanista. Aion lahjoittaa nämä nuorten romaanit lapsenlapsilleni. Uskon että hekin pitävät näistä kirjoista. Kiitos sinulle, Anna, oli ilo lukea Luciasta, ja siitä, millaista oli elää 1500-luvulla pienikasvuisena ihmisenä! "

Nyt alkoi viikko mukavasti! Kiitos vielä. Aili!

Pitääkö "kirjailijalla" olla "maisema"?

Tämä on vastaus Ritan edelliseen kirjoitukseeni jättämään kommenttiin: "Oi miten hieno Helsinki. Siitä saisi varmaan punaisenkin, ja vihreän :)."  Vastauskommentistani syntyi pitempi versio, kuten usein käy joillakin meistä bloggaajista.

Rita, olet oikeassa. Lukemattomia variaatioita muistissani. Asuin 20 vuotta tuossa näköalapaikassa ja näin Helsingin lukemattomat tunnelmat. Pitkään aikaan minulla ei ollut kameraa ja olin kotona vain vapaa-aikoina, mutta siitä tuli se suuri maisema, joka jäi mieleeni. Sitä katsellen kirjoitin kaikki kirjani (ensimmäiset työn ohella), viimeisestäkin alkuversion. Mietin sitä, osaanko kirjoittaa ilman "maisemaa". Jotkut kuulemma osasivat kirjoittaa vain tietyllä kynällä - siihen aikaan, kun kynällä kirjoitettiin.
Tästä aiheesta kirjoitettiin bloggaamisen alkuaikoina usein kirjoittajien blogeissa. Nythän keskustelua käydään yleensäkin vain muutamissa blogeissa. Kommentoiminenkin on vähentynyt. Nyt ollaan Facebookissa, josta minulla on lähinnä hyviä kokemuksia ja twittaillaan tänä kiireisenä ja tehokkaana aikana. Siihen en ole mennyt mukaan - vielä.:)

Tarkoitan "kirjoittajalla" samaa kuin writer,  henkilö joka kirjoittaa, olipa hän julkaissut kirjoja (a published writer)  tai ei, myös bloggaaja, kolumnisti. jne.

Valitettavasti alkuaikojen kirjoituksia on usein vaikeaa löytää. Haku alkaa toimia kunnolla vasta noin vuonna 2007 - ainakin minun blogissani. En löytänyt kirjoitusta aiheesta "Pitääkö kirjailijalla olla maisema?"?

Aikaisempi kirjoituksia:

Mitä on edessäsi?
http://blogisisko.blogspot.fi/2005/12/ketjugalleriaan-mit-on-edesssi.html

Sulkakynä, lyijykynä, mustekynä ..2009 tallennettu versio alkujaan Kiiltomatoon tekemästäni alustuksesta, johon tuli paljon kommentteja.

(Kommentisssa kerron mustepulloon liittyvästä traumastani.:)

Sulkakynä, lyijykynä, mustekynä..Millä kirjoitat? Alustukseni keskusteluun, jota käytiin Kiiltomadon keskustelupalstalla 10.06.- 14.6.2004

Hyvänen aika - yli 10 vuotta sitten!

Kirjailijan työhuone. Tämä liittyy Nuorisokirjailijoitten osastolla Turun kirjamessuilla vuonna 2011 olleeseen näyttelyyn

http://blogisisko.blogspot.fi/2011/10/kirjailijan-tyohuone.html

Lue myös Nabokov ja jättiläislyijykynä (Speak Memory, Puhu muisti)

Pietari on tullut minulle entistä tärkeämmäksi sen jälkeen, kun sisareni poika oli siellä työssä muutaman vuoden ja olin siellä mieheni kanssa yhteensä kuukauden.

Ullakolta erkkeriin 2009 (muutto)

http://blogisisko.blogspot.fi/2009/09/ullakolta-erkkeriin.html

P.S. Aloittaessani bloggaamisen en voinut kuvitellakaan, että sitä jatkuisi näin kauan. Onneksi on vielä monia bloggaajia, joiden kanssa blogiystävyys on jatkunut kiireistä ja skismoista - Suomen syvästä poliittisesta jakautumisesta - huolimatta. Kiitos siitä! Blogimaailma on kasvanut niin paljon, että vain harvat jaksavat seurata sitä laajalti.