Banner-kuva tulee tulitikkulaatikon kokoisena???
En keksi muuta keinoa kuin laittaa blogin nimen pieneksi ja alle pitkän kuvan.
My very old blog. Vuodesta 2005-
perjantaina, tammikuuta 21, 2011
Anna Amnell is on Facebook
Blogisisko ja kirjailija/Anna Amnell is on Facebook (www.facebook.com/anna.amnell.finland)
Useimmilla meistä on kaimoja, ja varsinkin Facebook paljastaa sen. Minullakin on siellä täyskaima, ruotsalainen nainen, ja hän lienee ehtinyt ensimmäiseksi sinne, sillä hänet löytää sieltä helposti nimeltä. Minä en ole erityisen aktiivinen Facebookissa, mutta kyllä minutkin sieltä löytää.
Amnelleja on paljon muualla maailmassa, on ollut jo 1500-luvulla Englannissakin. Lisäksi on kuvitteellinen fantasiaromaanien sankaritar Kahlan Amnell ja hänen sukunsa. Monet ovat näiden romaanien vuoksi ottaneet itselleen etunimeksi Amnellin.
Useimmilla meistä on kaimoja, ja varsinkin Facebook paljastaa sen. Minullakin on siellä täyskaima, ruotsalainen nainen, ja hän lienee ehtinyt ensimmäiseksi sinne, sillä hänet löytää sieltä helposti nimeltä. Minä en ole erityisen aktiivinen Facebookissa, mutta kyllä minutkin sieltä löytää.
Amnelleja on paljon muualla maailmassa, on ollut jo 1500-luvulla Englannissakin. Lisäksi on kuvitteellinen fantasiaromaanien sankaritar Kahlan Amnell ja hänen sukunsa. Monet ovat näiden romaanien vuoksi ottaneet itselleen etunimeksi Amnellin.
Pyöreä vahakangasliina
Kun muutimme uuteen asuntoon, keittiö tuntui hyvin pieneltä entiseen verrattuna. Emme raskineet kuitenkaan luopua pyöreästä keittiönpöydästä, vaikka se on vähän liian iso tähän keittiöön. Se on ollut opettajainhuoneen pöytä eräässä helsinkiläisessä koulussa, ja pelastettu joutumasta kaatopaikalle.
Entisessä keittiössä pidin tällä pöydällä isoja neliskulmaisia liinoja, joiden reunat ulottuivat maahan asti ja toivat pehmeyttä matottomaan huoneeseen. En löytänyt mistään vahakangasliinaa pyöreään pöytään.
Zagrebista löytyi eräästä kaupasta juuri sopivaa kokoa oleva pyöreä vahakangasliina. Pöytäliinan väri ei ollut ihan sopiva sinivalkoiseen keittiöön, vaikka onhan siinä vaaleansininen tausta.
Käytössä tämä liina tuntuu isolta kukkakimpulta, joka tuo väriä ja kesän tuntua keittiöön kautta vuoden. Vain muutama kirpputorila ostettu kuppi ja yksi muki olivat kuitenkin samaa väriperhettä. Vasta tänä vuonna ostimme lisää kukka-astioita, jotka sopivat liinaan, muutaman syvän ja matalan lautasen, kannun ja lisää teekuppeja. Piristystä arkeen.
Kirpputorilta ostetun halvan pikkukupin uusi elämä. Tilkka kahvia maistuu siitä hyvältä.
Entisessä keittiössä pidin tällä pöydällä isoja neliskulmaisia liinoja, joiden reunat ulottuivat maahan asti ja toivat pehmeyttä matottomaan huoneeseen. En löytänyt mistään vahakangasliinaa pyöreään pöytään.
Zagrebista löytyi eräästä kaupasta juuri sopivaa kokoa oleva pyöreä vahakangasliina. Pöytäliinan väri ei ollut ihan sopiva sinivalkoiseen keittiöön, vaikka onhan siinä vaaleansininen tausta.
Käytössä tämä liina tuntuu isolta kukkakimpulta, joka tuo väriä ja kesän tuntua keittiöön kautta vuoden. Vain muutama kirpputorila ostettu kuppi ja yksi muki olivat kuitenkin samaa väriperhettä. Vasta tänä vuonna ostimme lisää kukka-astioita, jotka sopivat liinaan, muutaman syvän ja matalan lautasen, kannun ja lisää teekuppeja. Piristystä arkeen.
torstaina, tammikuuta 20, 2011
keskiviikkona, tammikuuta 19, 2011
tiistaina, tammikuuta 18, 2011
Kommentti: dekkareiden buumi
Suosikkisalapoliisisarjoja on kertynyt kirjakaappiimme pitkät rivit DVD-muodossa. Nämä edustavat perinteistä englantilaista lajia, johon kuuluu mm P.D. James.
Kommenttini:
Uskon, että dekkareiden buumi jatkuu. Niitähän on ollut aikojen alusta. Monet klassikot ovat todellisuudessa dekkareita, esim monet Dickensin romaanit - ja jo kauan ennen häntä.
Kuten täällä on jo kirjoitettu, uskon minäkin, että on olemassa muitakin aikuisten suursuosikkeja kuten naistenromaanit ja historialliset romaanit (muualla jo buumi, ei vielä meillä), sotakirjat.
Dekkarit saavat nykyään paljon huomiota TV-sarjojen vuoksi. Ainakin minulle on käynyt niin, että dekkarit tulee vain katsottua TV:ltä, lukeminen on jäänyt Naisten etsivätoimisto- sarjan muutaman osan lukemiseen - niissähän on aivan uusi kulttuuri esillä.
Varsinkin englantilaiset TV-sarjat ovat rentouttavia: hyvät näyttelijät, hienot maisemat, taitava ohjaus, hyvä kieli, koko juttu viimeisteltyä. Näitä katson: Miss Marple, Hercule Poirot, Morse, Midsomerin murhat, Sherlock Holmes, Foylen sota enimmäkseen DVD:ltä kotona ja samoja uudestaan ja uudestaan. Ne kiertävät myös sukulaisilla ja ystävillä.
Olen lukenut viime vuosina vain yhden suomalaisen dekkarin. Se oli Leena Lehtolaisen. Pidin siitä. Kieli on hyvää ja normaalia, ja rikosten vastapainona on normaali poliisi ja hänen perheensä - se yhdistelmä toimii hyvin esim Midsomerissa.
Lisäys: Kirjoitan, että salapoliisin normaalius toimii hyvin Midsomerissa ja Leena Lehtolaisen kirjoissa. Tuolla kuvassa näkyy myös viulu, se tuo mieleen Sherlock Holmesin. Häntä ei voi kuitenkaan sanoa aivan tavalliseksi ihmiseksi. Hän on hyvin erikoinen mies, mutta hän on hyvä ihminen, uskollinen ystävä ja tuntee myötätuntoa köyhiä ihmisiä kohtaan. Korjaisin kommentia sanomalla, että pahuuden vastapainona pitää olla hyvyys, hyvä tahto. Jos salapoliisinkin elämässä vallitsee kaaos, salapoliisiromaani ei mielestäni toimi. Olen lukenut monia P.D. Jamesin kirjoja, ja hän oli suunnilleen samaa mieltä. Klikkaa hänen nimeään, niin löydät kirjoituksen, jossa kerron hänen mielipiteistään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)