Hesperian puistossa elokuussa

Maanantaiaamu Hesperian puistossa Töölönlahden länsirannalla on kuin maaseudulla. Vieressä on Kansallisoopperan rakennus, kauempana näkyy Helsingin keskusta.
Makrokuvat Elokuu 2



Arvokasta seuraa.



Vielä on kukkien aika




Hyvä sopu



Lokin tämän kesän poikasen aamupala



Loppukesän kauniit kukat



Lisäys aamulla: jättikuppi kamomillateetä kurkkukipuun.



Varmuuden vuoksi syvällä lautasella, jotta en läikytä kamomillateetä tietokoneen tai kirjan päälle.

Photo Friday: 'Saturation'

Saturation

Ensimmäinen koulupäivä

Ensimmäinen koulupäivä. Löysin muutama vuosi sitten kirpputorilta nämä kengät. Minulla oli samanlaiset kengät, kun aloitin koulun. Vaikka koulu oli saman kadun varrella korttelin päässä, äiti saattoi minut kouluun. Minulla oli kaunis mekko ja lyhyt tukka. Äiti oli nuori ja piti kauniista vaatteista. Hän halusi, että meillä lapsilla on kauniit vaatteet, sillä hänen kotonaan oli ollut yksitoista lasta ja kouluun piti laittaa, mitä sattui löytymään. Opettaja pilkkasi äitiä sanoen, että hän oli kirjava kuin tikka huonoissa vaatteissaan. Meille ei käynyt niin. Usein sain vaatteita eräältä tutulta lääkärin perheeltä, jolla oli viisi tyttöä. Ehkä nämä kengätkin oli ostettu jollekin tytöistä kevätjuhliin, ja jääneet aivan uusiksi. Näissä kengissä kävin koulua, kunnes tuli syksy ja sateet.



Ensimmäisenä koulupäivänä. Tämä kuva on kylläkin otettu vuotta aikaisemmin.. Hame ja liivi olivat vaaleansiniset. Otsatukka on vino, sillä teini-ikäinen tätini oli leikannut sen. Minä rakastin kansakoulua ja vihasin oppikoulua.

P.S. Onneksi opettajan ilkeät sanat eivät murskanneet äitiä. Hän otti sen haasteena niin kuin kaiken muunkin. Me elimme kuin italailaisessa elokuvassa, kirjoitin hänen kuolinpäivänänään. Äiti eli 97-vuotiaaksi.

https://blogisisko.blogspot.fi/2007/04/me-elimme-kuin-italialaisessa.html

Elokuun kuvia

Elokuussa alkaa haikeus kesän loppumisesta. Koulut ovat alkaneet. Ennen elokuu oli vielä lomaa koululaisille ja opettajille.
Makrokuvat Elokuu



Elokuun värit hiipivät sisällekin.




Mieluinen ja komea elokuinen tuliainen



Elokuinen taivas varhain aamulla erkkerin ikkunasta kuvattuna.




Orkideakin on valmis syksyyn.



Iltarusko elokuussa iltakävelyllä




Elokuun 8. vuonna 2014


Mieheni kuvasi Pihlajanmarjojja Suomenlinnassa jo 6.8.2016. En voinut olla laittamatta tätä kuvaa, vaikka se onkin mieheni ottama.

Facebook-sivuiltani poimittua: surviving in hard times

kirjoitin 7.8.2015 ja 2016:
Vaikeista ajoista ja aikakausista on usein selvitty huumorilla, optimismilla, pilapiirroksilla. Ajattele mehukasta neuvostohuumoria tai pula-aikojen romanttisia elokuvia, vaikkapa Chaplinin kulkurin monisärmäistä persoonaa, jossa rakastuimme kulkurin kykyyn olla lempeä ja iloinen. Uskaltaako kukaan enää kirjoittaa onnesta, ilosta ja hyvyydestä? Suomessakin kirjallisuus on täynnä kauhua, julmuutta, petosta, murhia. Meitä viehättävät vanhoissa elokuvissa niiden hyväntahtoisuus ja huumori. Onko vaikeaa tai peräti mahdotonta kirjoittaa onnesta? Onko se enää luvallista edes lapsille ja nuorille kirjoittaville?

Lue myös lehtikirjoitus, joka innoitti kirjoittamaan mielipiteeni
http://www.nytimes.com/2014/03/16/books/review/is-it-harder-to-write-about-happiness-than-its-opposite.html

Uudet värikollaasit 42: Hauskat kesäasut

Aluksi ihan oikea kesämekkokollaasi! Kukkamekot 2011
Uudet värikollaasit 42




Ah, kuinka kaunis kesämekko..



2016



Kukkaturbaani 2013




Idea: Tee vanhasta uutta :) Kun olin lapsi, äiti teetti aina ompelijalla vanhoista mekoistaan meille tytöilleen uudet mekot.

Photo Friday: 'Tall'. A tall man

 Peter the Great (1672 -1725, 2, 03 m), a statue in
Saint Petersburg, The Peter and Paul Fortress

Herkkujen kaloreita: Terveellisemmät --- Hedelmät ja marjat

Lue seuraavasta blogista, jossa erinomainen luettelo hedelmien ja marjojen kaloreista: Herkkujen kaloreita: Terveellisemmät --- Hedelmät ja marjat: Hedelmät,  kcal/100 g Omenahedelmät Aprikoosi, kivellinen, 50 kcal Aprikoosi, kivetön, 53 kcal Aprikoosi, kuivattu, 220 kcal Luumu, t...

Soft colours

Photo Friday: 'Soft'

Kovaa peliä kirjallisessa maailmassa

Kuvassa optimistinen kirjailija, joka ei vielä tiennyt kirjallisen maailman kovuudesta.

Tänä kesänä 2016 on kulunut 25 vuotta ensimmäisen kirjani ilmestymisestä. Aloitin keski-iässä paluumuuttajana, olin työssä ja hoidin viiden hengen talouden. Kirjoitin öisin, kesälomalla, viikonloppuina.

Jo monta vuotta sitten luin netistä, että kirjallinen maailma on muuttumassa, koventumassa: kirjailijoiden täytyy alkaa mainostaa itse omia kirjojaan. Monien tavoin kysyin itseltäni: miten voin ruveta "kehumaan itseäni"? Eihän se kuulu suomalaiseen tyyliin. Mutta kirjallinen maailma on Suomessakin kovaa ja raakaa. Nykyään Suomessakin on tavallista, että kirjailijoilla on ainakin yksi blogi.

Brown on ruskea

Ruskea. Brown makrokuvat. Jälleen sellainen kollaasi, josta pääsee katsomaan kutakin kuvaa erikseen ja suurempana Flickrissä. Klikkaa kunkin kuvan nimeä kollaasin alla. Mukavaa helleviikoa tuulettimien tai kesätuulen vilvoittamana!
P.S. En pääse omaan blogiini kommentoimaan. lisäys: tilanne helpottui, kun otin takaisin Blogger-profiilin.

Aku Ankka -lehti ja Rion Kristus -patsas

Disneyn satuhahmot seikkailevat Aku Ankka -lehdessä. Suomalainen Aku Ankka oli aikoinaan erittäin korkeatasoinen ja suosittu koko perheen lehti.

Rion Kristus-patsas, yksi maailman seitsemästä ihmeestä ei kelpaa suomalaiselle Aku Ankka -lehdelle.  Lapsista yritetään tehdä ateisteja, mutta heistä tulee samalla sivistymättömiä ja suvaitsemattomia aikuisia, jotka eivät kunnioita oman kulttuurinsa perinteitä eivätkä myöskään muita kulttuureita ja muita uskontoja.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen huomannut uskonnonvastaisuutta Aku Ankassa, joka oli ennen hauska lastenlehti. Sitä lukivat aikuisetkin.

Kun muutimme 1970-luvun lopulla Kanadaan, lapsemme sanoivat: Täällä on kodikasta. Kaikki on niin kuin Aku Ankassa.

Oli tuttua, että ikkunat avattiin nostamalla ruutu ylös kehyksineen ja sanomalehdet jakoi koulupoika, joka ajoi kovaa vauhtia talon ohi ja heitti lehden talon edessä olevalle nurmikolle.

Moni muu asia tuli tutuksi suomalaisille lapsille Aku Ankasta. Ainakin ennen aikaan kieli oli hyvää Aku Ankassa.

Aku Ankka -lehti 60 vuotta Suomessa, originally uploaded by Anna Amnell.
Otin valokuvat Päivälehden museossa, kun näyttelyä oltiin vasta kokoamassa.

En ole ostanut aikoihin Aku Ankkaa. Kyllästyin, kun näin, että sekin oli mennyt mukaan outoon eaa-villitykseen, jota vastaavaa ei lapsille tyrkytetä muissa maissa. Mutta Aku Ankkahan on Hesarin kotieläin, ja Hesari käyttää usein eaa -lyhennettä e.Kr:n sijasta.

Aku Ankka ja eaa  alkoi vuonna 2000. Lue, merkinnän alkuperästä.

Lisäys:



Kristus Vapahtajan Katedraali, Moskova

Stalin vihasi kristinuskoa niin paljon, että räjäytti Kristus Vapahtajan katedraalin Moskovan keskustasta. Kansa rakennutti sen uudestaan, kun Neuvostoliitto romahti.
Samalla tavalla tuhotaan eri puolilla maailmaa synagogeja ja temppeleitä. Uskonnon harjoittaminen on yksi ihmisen perusoikeuksista. Sivistynyt ja suvaitsevainen ihminen kunnioittaa näitä rakennuksia.

Eideettiset kuvat ja kirjoittaminen

Olen yleensä "nähnyt" kaikkien kirjojeni henkilöt ensin kuin eideettisinä kuvina. Mutta vaikuttaa jotenkin normaalimmalta sanoa, että näen heidät ja jonkun tapahtuman, toisinaan tapahtumasarjat "kuin telkkarissa".

Minulla ei ole kuitenkaan sitä "pyhää lahjaa" (psyykkisen sairauden lajia) mikä oli William Blakellä, jonka asunnossa tapahtui kummia, hän todella "näki" nuo ihmeelliset asiat, joita hän kuvaa. Uskon, että minulla on jonkinlainen lapsuudesta jäänyt ominaisuus, joka lienee melko tavallinen. Siitä on kovasti iloa kirjoittamisessa.

Kuten Eki kirjoittaa, varsinkin lapsille visuaalisuus on tärkeä. Eideettiset kuvat eivät ole yleensä liikkuvia vaan kuin valokuvia tai hitaita kohtauksia, joissa ihmiset puhuvat. Joskus on vauhtiakin. Mutta entä ääni? Kun kirjoitin romaania (erästä Suurta Romaania, joka ei ole vieläkään valmis), minä _kuulin_ noiden päähenkilöiden juttelevan. Koska toinen heistä on englanninkielinen, keskustelu tapahtui englanniksi. Kun olin tavaratalossa ostoksilla, he alkoivat keskustella aivoissani, ja minun piti mennä kirjoittamaan muistikirjaani talteen tärkeimpiä asioita, joita oli tullut mieleen. Sillä sitähän se on, alitajunnan työtä.

 Eräässä elokuvassa (Kolme väriä- sininen?) kuvattiin hienosti sitä, miten säveltäjä kuulee sävellyksensä. Me kaikkihan kuulemme, miten tuttu musiikki tulee jatkumaan nauhassa tai levyssä olevan lyhyen tauon jälkeen. Joskus olen kuullut musiikki-unia. Jäikö minusta säveltäjä tulematta, kun laitoin nuotit halkopinon väliin ja menin leikkimään ajopeliä sen sijaan, että olisin mennyt soittotunnille?

Proust muisti hyvin tuoksutkin. Olisi kiinnostavaa lukea, mitä teille muille tulee tästä aiheesta mieleen.

Alkujaan Rihmastossa vuonna 2005. Tiger (=Anna Amnell)   Rihmastossa maaliskuu 2005:

Keltainen

Keltaiset vuonna 2009. Klikkaa kuvaa ja mene Flickriin, jossa voi klikata kutakin kuvaa ja nähdä sen suurempana.
Tiistaina on makrokuvien aiheena 'keltainen'.  Olen viikolla kiireinen. Siksi laitan tämän tänään valmiiksi.



keltaiset suosikit



hunajankeltainen




keltasiipi

A sunny day and balloons

 A sunny day and balloons

Photo Friday: 'Landscape'

 A peaceful landscape in the heart of Helsinki near the Finnish National Opera. July 12, 2016.

Sunrise in Helsinki

 Aurinko nousi 4:23

Makroviikot: 'Heinäkuu'

Aamukävelyllä Töölönlahden rannalla näin ehkä kesän viimeisen ruusun.
Heinäkuu




Heinäkuun helmiä




pearls of the morning



Sammal




Harmaa on kaunista vihreyden keskellä.




tuttu kulunut puistonpenkki



Siinä istuen kannattaa katsella Oopperataloa, sillä se näyttää pihan puolelta paremmalta kuin kadun puolelta.



Pihan puolelta Oopperatalo on näin kaunis.




Oopperatalo on Töölönlahden rannalla, josta voi löytää vielä maalaismaiseman. Näimme aamukävelyllä oikean "joutsenlammen", jossa nuori valkoinen joutsen harjoitteli lentoonlähtöä. Toinen kerta onnistui. En ehtinyt ottaa kuvia siitä nähtävyydestä.

Vadelmat ovat ihania

 Vadelmia ja kirjoittamista.