Kun aurinko laskee, saapuu ilta.
Ilta kaupungissa
pimeä ilta
Xmas in Helsinki
Makrokuvat: Ilta
My very old blog. Vuodesta 2005-
keskiviikkona, marraskuuta 29, 2017
torstaina, marraskuuta 23, 2017
Britit Intiassa: Ne kesät Intiassa
TV:ssä on alkanut juuri pitkä sarja, jossa kerrotaan brittien viimeisistä ajoista Intiassa
Ne kesät Intiassa on 12-osainen, ja vaikuttaa heti hyvin monipuoliselta ja kiinnostavalta.
Mitä hyötyivät intialaiset brittien 200 vuotta kestävästä läsnäolosta? Löysin kiinnostavat sivut, joilla intialaiset kertovat mielipiteitään.
Tyttäreni (yllä kuvassa) oli töissä Bangaloressa tietotekniikkafirmassa, ja käytän hänen ottamiaan valokuvia, jos kirjoitan tästä lisää. Hän pukeutui intialaisittain ja sai paljon ystäviä niin kuin aina, missä hän liikkuneekin. Hän matkusti paljon miehensä kanssa. Kuulin monenlaisia tarinoita Intiasta. Ilmasto on niin kuuma, että emme käyneet siellä mieheni kanssa, mutta sisarenpoikani kävi, hänkin maailmanmatkaaja.
Toistan tähän kirjoitukseni vuodelta 2010, jolloin tyttäreni oli Intiassa:
Eurooppalaisia Intiassa 2010-luvulla ja 1800-luvun alussa
Eurooppalaisia on ollut Intiassa jo ennen Kristuksen syntymää. He ovat jättäneet vaikutuksensa Intiaan. Eurooppalaiset miehet menivät naimisin intialaisten naisten kanssa, jotka intialaisen tavan mukaan seurasivat miehensä uskontoa. Intiassa on runsaasti katolisia ja kauniita katedraaleja. Englantilaiset ovat jättäneet jälkensä lähinnä kieleen. Vaikka Intia oli Britannian siirtomaa, englanti on Intian tärkein kieli. Se yhdistää intialaisia, joilla on sadoittain omia kieliä.
Eurooppalainen kulttuuri on vaikuttanut rakennustaiteeseen ja muuhun kulttuuriin. Englantilaisella kirjallisuudella on ollut suuri vaikutus, mutta viime vuosukymmeninä intialaiset ovat olleet uudistamassa englanninkielistä kirjallisuutta.
Laman vuoksi monet suomalaiset tulevat muuttamaan Intiaan, osittain suomalaisten yritysten muuttaessa sinne. Intiassahan on taloudellista kasvua. Blogi Intiassa asuvista suomalaisista.
Faktoja täällä englanniksi: Europeans in India
sunnuntaina, marraskuuta 19, 2017
perjantaina, marraskuuta 17, 2017
Jääkaapin ovi - kollaasi
Katso ketkä pääsivät jääkaapin oveen maaliskuuussa 2012 ja ovat siinä edellen ( oletan British Georgian cups 1760-1825)
kollaasi
Sama juliste
maanantaina, marraskuuta 13, 2017
Joulu on tullut jo näyteikkunoihin 1
Stockmannin joulun näyteikkunat ilahduttavat lapsia. Lucia ja Senaatintori
lauantaina, marraskuuta 11, 2017
torstaina, marraskuuta 02, 2017
Kommentteja, mielipiteitä
Winston Churchill tuli tunnetuksi leppoisana alkoholin ja tupakan suurkuluttajana, joka eli pitkään, 91-vuotiaaksi. Todellisuus oli kuitenkin toista. Winston Churchill ei ollut huoleton elämästä nautiskelija, vaan kärsi pahoista ja pitkäaikaisista masennustiloista. Sunday Times kertoi myös äskettäin, että Churchill eli pitkään, koska osasi vähentää alkoholin ja tupakan käyttöä ja käytti niitä yleensäkin paljon vähemmän, kuin on luultu.
Kun 75-vuotias Churchill pyysi lääkettä pahaan yskäänsä ranskalaiselta herbalistilta Maurice Messeguelta, tämä neuvoi Churchilliä lopettamaan tupakoinnin. Churchill tunnusti silloin, ettei hän tupakoinut enää paljon ollenkaan. Hän piti vain yllä mielikuvaa rautaisen terveyden omaavasta valtiomiehestä - lehtikuvien avulla.
Churchill paljasti Messeguelle kepposensa: aina lasi kädessä ja taskussa puoliksi poltettu kuubalainen sikari, jonka hän nappasi suuhunsa, edes sytyttämättä sitä, kun lehtimiehet ilmestyivät paikalle. Näin syntyi legenda.
"Kukin hoitakoon itse oman törkynsä" saattaa olla pohjoismaisten vasemmistolaisten ihanne, mutta vasemmistolainenkaan ei luuttua itse toimistonsa lattiaa eikä siivoa lastensa eikä omia jälkiään Esplanadilta vapun jälkeen. Miksi ihmeessä sitten vastustetaan kodeissa tehtävää työtä, tekipä sitä kotiäiti tai kotiapulainen? Suurella osalla meistä tavallisista suomalaisista monet suvun naiset ovat olleet omaa työtään arvostavia palvelijoita, mutta monet johtavat vasemmistoradikaalit meillä ja muualla ovat taas olleet varakkaitten perheitten vesoja, joiden omassa suvussa ehkä kotitöitä väheksyttiin ja palvelijoita piioiteltiin.
Äitini kertoi meille lapsille hauskoja juttuja sekä hyvistä että huonoista palveluspaikoistansa. Hän oppi loistavaksi ruuanlaittajaksi ja sai siitä myös uuden ammatin. Jos hän olisi viettänyt nuoruutensa kaduilla työttömänä maleksien, kotini olisi ollut erilainen.
Ei kannata halveksia palvelemista, sillä useimmat meistä harjoittavat palveluammatteja, vaikka me suomalaiset emme halua aina sitä uskoa.
Lapsuuden leikit
Minulla oli pieni terävä puukko, jonka ukkini oli ostanut. Istuin lattialla lastukiemuroitten keskellä. Ukki teki puutöitään ja minä vuolin puupalasta. Olin silloin pieni, alle kouluikäinen. Esiliinaan tuli aina reikä siihen kohtaan, mihin painoin puupalikkaa. (kommenttini Fb:ssa)
tiistaina, lokakuuta 31, 2017
Lines
Makrokuvat: Lines/Viivat
Kuvassa Oopperatalon takaosa, The National Opera
Oopperan takana amfiteatteri
Batik from Indonesia
Geometrisia viivoja
Clarion Hotel in Helsinki Tyynenmerenkatu.
maanantaina, lokakuuta 30, 2017
sunnuntaina, lokakuuta 29, 2017
Kirjamessuilla 2017
Kirjailija Laura Lähteenmäki oli erinomainen haastattelija. Meillä oli hauskaa.
Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär-nukke on kokenut esiintyjä, mutta väsyy se nukkekin.
lauantaina, lokakuuta 28, 2017
Olen Helsingin Kirjamessuilla 2017
Suomen Kirjailijaliitto tuottaa kaksi päivää lavaohjelmaa Helsingin Kirjamessuille. Takauma-lavan ohjelmassa lauantaina ja sunnuntaina 28.-29.10. esiintyy yhteensä yli 60 kirjailijaa.
Sunnuntaina 29.10.2017. klo 11.30–12.00 Takauma-lava 1500-luvun nuoret.
"Anna Amnell kirjoittaa 1500-luvulle sijoittuvia nuortenromaaneja. Mikä keskiajassa kiehtoo? Haastattelijana Laura Lähteenmäki.
Suomen kirjailijaliiton Takauma-lava on hyvä muistutus siitä, että hyvä kirja elää paljon kauemmin kuin syksystä jouluun." Valokuva on otettu Turun Kirjamesssuilla vuonna 2004. Turun Tietokuva.
Lucia-kirjat
Anna Amnell: Kyynärän mittainen tyttö 2004 Lasten Keskus, Pako Tallinnaan 2006 Lasten Keskus, Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika 2013 Books on Demand.
Lue lisää Lucia Olavintytär-blogista. amnellinlucia.blogspot.fi
ja kotisivublogeistani
Suomen Nuorisokirjailijat Anna Amnell
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html
Kirja-arvosteluja
keskiviikkona, lokakuuta 25, 2017
sunnuntaina, lokakuuta 22, 2017
Maahanmuuttajia ja monikulttuurisuutta
Olin siirtolaisena yhdeksän vuotta Kanadassa ja asuin monikulttuurisessa ympäristössä. Olen siis paluumuuttaja.
Täällä kirja-arvosteluja, jotka ilahduttivat, lucia-kirjoista sanottua, ja
Aurora-kirjoista sanottua
Kaikissa nuortenkirjoissani on monikulttuurisuutta, siirtolaisia ja maahanmuuttajia. Myös 1500-luvun Helsingissä asui esimerkiksi virolaisia ja hollantilaisia, kuten Hans van Sanden.
Jo ensimmäisessä Aurora-kirjassani (1991) on älykäs Noah-poika, kartanon autonkuljettajan tyttärenpoika. Radiohaastattelussa ihmeteltiin, miten musta poika voi lukea kirjaa vuonna 1903. Mustille pojille oli koulu sen ajan Torontossa. Yhdysvalloista orjuutta paenneilla mustilla oli oma lääkäri, oma klassisen musiikin orkesteri. Torontossa oli 1980-luvun lopulla näyttely Toronton mustien historiasta, kuva orkesteristakin.
Aurora kirjojen päähenkilö "Aurora [Koivu] on usean kulttuurin ihminen, jollaisia Suomessakin tulevaisuudessa on entistä enemmän. Auroran isä oli suomalainen kasvitieteilijä, äiti oli venäläistä sukua." (Irja Båsk: Aurora-tyttökirjatkin osallistuvat piikakeskusteluun. Helsingin Sanomat 18.9.1996) Harvinainen haastattelu, jossa kirjoitetaan kirjojeni monikulttuurisuudesta. siitä kirjoitti myös Iisalmen Sanomat ja Anna-Maija Raittila Kotimaa-lehdessä.
Palattuaan Torontosta Helsinkiin vuonna 1905 Aurora asuu alussa äitinsä sisaren Sofian ja tämän suomalaisen miehen kodissa. Olga, venäläisen äidin ja pietarinsuomalaisen isän 13-vuotias tytär on maahanmuuttaja, jota haukutaan ryssäksi ja kiusataan muutenkin, kun hän muuttaa Pietarista Helsinkiin ja käy Bulevardilla koulua.
Kun aloin tutkia 1900-luvun alun Helsinkiä, hämmästyin sitä, miten monikulttuurinen kaupunki oli. Se vain unohdettiin välillä.
Värikollaasi 99-2017
Tukholman tunnelmia Viktorian ja Danielin häiden kesältä. Värimallissa pilkottaa sinistä ja vaaleansinistä, siksi Danielin puku, Viktorian kaunis leninki ja taivas pääsevät mukaan. Kollaasin yläosassa on 1500-luvun asuja, jotka tuovat mieleeni kirjamessut, jotka ovat viikon kuluttua ja joissa olen luvannut kertoa keskiajan lapsista ja nuorista.
Uudet värikollaasit- ruskehtava
Malli alla
Mukavaa sunnuntaita ja hyvää lokakuun loppua!
Jos olette ensi sunnuntaiaamuna kirjamessuilla, pistäytykää kuulemassa. Olen Helsingin Kirjamessuilla sunnuntaina 29.10, 11.30-12.00, takauma Suomen Kirjailijaliitto esittää: 1500-luvun nuoret. Mikä keskiajassa kiehtoo? Kirjailija Laura Lähteenmäki haastattelee.
tiistaina, lokakuuta 17, 2017
sunnuntaina, lokakuuta 15, 2017
lauantaina, lokakuuta 14, 2017
Lapset aikasillalla - kirjan työpaja | Helmet
Olen kirjoittanut yhden luvun "Tulva" tähän kauniiseen kirjaan, jonka Carmen Tomas Martinez on kuvannut ja toimittanut sekä kirjoittanut haastattelujen perusteella suurimman osan näistä muistelmista. Kirja on vaihteleva, koskettava ja hauska. Karjalasta lähtemään joutuneiden evakkojen, Porkkalasta pois joutuneiden, sotalapsien, pikkulottien ja Suomessa kotiseuduillaan sodan kokeneiden lasten kokemuksia. Kauniit valokuvat on otettu museossa, ja lapsilla on sota-aikaa elävöittävät asut. He ovat eläytyneet rooleihinsa erinomaisesti. Ihanteellinen lahjakirja. Pyytäkää kotipaikkakuntanne kirjastoa tilaamaan se kokoelmiinsa, jotta se on mahdollisimman monen luettavissa ja katseltavissa.
Lapset aikasillalla - kirjan työpaja | Helmet: Tervetuloa koko perheen työpajaan!
perjantaina, lokakuuta 13, 2017
lauantaina, lokakuuta 07, 2017
Lokakuu
Lokakuu Esplanadilla (2013)
Umbrellas in Helsinki
Makrokuvat lokakuu
a red umbrella and a church in the heart of Helsinki.
A blue umbrella in October in Helsinki
un umbrella after October rain and storm
maanantaina, lokakuuta 02, 2017
Kommentti talteen: kirjalliset trendit
(Oli Kirsti Ellilän blogisssa jo v 2010)
http://kirstiellila.blogspot.fi/2010/09/miksi-kirjallisuuslehdet-kloonaavat.html
http://kirstiellila.blogspot.fi/2010/09/miksi-kirjallisuuslehdet-kloonaavat.html
torstaina, syyskuuta 28, 2017
Kirjoittaminen on kutsumusammattti
1.
Kirjoittamisen välineistä: En osannut alussa ajatella kirjoituskoneeen kautta. Avasin tien kirjoittamalla: "En osaa ajatella tämän kirjoituskoneen kautta. ...jne, jne." Vähitellen ajatukset vilistivät niin kovaa, että sormet eivät pysyneet perässä. Tietokone on minulle helpompi kuin käsin kirjoittaminen tai koneella kirjoittaminen. Jostain syystä minulla on näin, vaikka ollaan sitä mieltä, että käsin kirjoittamalla on suorempi yhteys aivoihin. (Ehkä pitää olla parempi käsiala, kuin mikä minulla on nyt. ) Olen muuten sitä mieltä, että kaunokirjallisuuden kirjoittaminen on kutsumusammattti, vaikka hyvät neuvot ovat siinä erittäin tarpeellisia.(Kommenttini FB:ssa)
keskiviikkona, syyskuuta 27, 2017
sunnuntaina, syyskuuta 24, 2017
Kirjoittaminen ja historia
"Mutta jos kirjoitan, en ainakaan kirjoita nykyhetkestä tietokoneineen ja älypuhelimineen, sillä mikään ei muutu yhtä nopesti vanhanaikaiseksi kuin oman aikansa kuvaaminen." Ulla-Lena Lundberg haastattelussa ".Rakkaus ja haaksirikko", HS kulttuuri 24.9.2017.
tiistaina, syyskuuta 19, 2017
Kolme seppää
Kolme seppää ylioppilaina
Makrokuvat: Kolme
Kolme seppää talvella lumen peittäminä
Kolme koiraa ihmettelemässä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Seinämaalaus Oopperan takana
Vakiintuneelle lukijalle uutuus ja palkinnot eivät merkitse mitään. On vanhoja rakkaita kirjoja, joita hän lukee uudestaan ja uudestaan. Moni palkittu uutuus jää kesken, jos ei tarvitse lukea sitä viran puolesta.
Mutta kirjailijan on pakko tietää, mitä kirjallisessa maailmassa tapahtuu, sillä uusien trendien mukaan tehdään päätökset hänenkin kohtalostaan. Kirjallinen muoti on niin kuin sää, jota yksityinen ihminen ei voi muuttaa. Hänen täytyy varautua sen oikkuihin.
Hän voi myös päättää kulkea omaa tietään, kirjoittaa kestäviä teoksia, joihin eivät kirjallisen muodin virtaukset ole vaikuttaneet. Siitä ei yleensä hyvä seuraa, varsinkaan taloudellisesti. Ei ainakaan hänen elinaikanaan.
Jokaisen kirjailijan kannattaa pitää mielessään, että hän elää maailmassa vaikka ei olisikaan mailmasta, niin kuin eräässä best sellerissä sanotaan.
Valtavalla tuotannon määrällä voi tietenkin rakentaa linnoituksen, jota eivät mitkään tuulet heiluta. Se vaatii vahvaa selkää ja tukevia istumalihaksia kirjallisten lahjojen lisäksi.:)