Siirtolaisina vieraassa maassa

Asuimme alueella, jossa oli paljon meitä siirtolaisia: korealaisia, afrikkalaisia.  Seinänaapurit olivat venäjänjuutalaisia poliittisia pakolaisia, yläkerrassa asui unkarilaisia poliittisia pakolaisia. Talomme omisti aikaisemmin inkerinsuomlainen pakolainen, ja sen osti italialainen siirtolainen. Perhelääkärimme oli samalla pinen juutalaisen seurakunnann rabbi. Luetteloa voisi jatkaa. Tultiin hyvin toimeen. Vanhemmat puhuivat lastensa kanssa omaa äidinkieltään, ja seurusteltiin omassa etnisessä tai kulttuurisessa yhteisössä. 60% Toronton lapsista ja nuorista puhui kotonaan jotain muuta kieltä kuin englantia. Englanti opittiin koulussa opettajilta ja koulutovereilta. Tunnekieli opittiin kotona.

Mieheni on käymässä Ikeassa ja kertoi puhelimessa, että siellä on samanalaista kuin oli Torontossa: ihmisiä kaikkialta maailmasta. Uskon, että ne turvapaikanhakijat, jotka jäävät Suomeen ja joilla on hyvää tahtoa, muuttavat monin tavoin Suomea myönteiselllä tavalla. Heillä on tietoa ja taitoa monista asioista, joista me emme tiedä. Pitkä rikas kulttuuri takanaan. Esim. joku suku alkaa valmistaa itämaisia mattoja, toiset perustavat ruokakioskeja, kukkakauppoja, kahviloita, ravintoloita, pesuloita, antavat kielikoulutusta, opettavat maalausta, musiikkia jne. Toivon, että heidän oma kielensä ja kulttuurinsa saa säilyä eikä heitä yritetä väkisin muuttaa "suomalaisiksi" tai ruveta nimittämään heti suomalaisilla oudoilla nimillä ym hassutusta. Olen ollut itse perheeni kanssa yhdeksän vuotta siirtolaisena ja tiedän, miltä se tuntuu. Tiedän, miten tärkeää on suomaklaisille Suomi-talo ja omat seurakunnat ja kuorot. Jos he palaavat omaan alkuperäiseen kotimaahansa, heistä tulee Suomen ystäviä. Kärsivällisyyttä.

2015: 'Muistoja' Memories'

Tammikuussa kirjoitin siitä, että  tämä vuosi 2015 on ollut minulle Kymmenes vuosi bloggaajana. 2005 oli "bloggaajien vuosi",  ja myös Helsingin Sanomain toimittaja perusti blogin ja sanomalehti julkaisi kuukausiliitteenään Suuren bloginumeron. Anssi Miettinen  kertoo siinä pitämästään blogista ja havainnoistaan suomalaisesta blogimaailmasta: Anssi Miettinen: Perustin tiedotusvälineen. (linkki tarkistettu 1/2016, odota hiukan, mene nuolilla eteennpäin)Helsingin Sanomat/kuukausiliite Blogit marraskuu 2005, sivut 36-47. Artikkeli on luettavissa Helsingin Sanomain arkistossa, ja siinä kerrotaan monista edelleen toimivista blogeista. Olin perustanut blogin kesäkuussa ja pääsin mukaan artikkeliin kuten kuvastakin näkyy. Annoin myös ideoita bloggaamisen onnistumiseen  (Sivuilla 45 ja 46 arkistossa). (Klikkaa kuvaa suuremmaksi tai lue arkistoa.)

Ensimmäinen blogikirjoitukseni oli nimeltään Blogisiskot (2.6.2005)

Osallistun näillä kuvilla Pieni lintu blogin 'Muistoja' haasteeseen. (Klikkaa kuvia suuremmiksi.)

2015  on ollut myös kymmenes vuosi digikuvaajana, sillä sain mieheltäni lahjaksi ensimmäisen digikamerani. Eräs ensimmäisiä valokuviani oli tämä kuva Nestor Burmasta eli Bubusta loikomassa ikkunalaudalla joulukukkien vieressä.

'

Joulukukkia on hauskaa kuvata

Tammikuussa tulee sade, joka jäätyy ikkunaan kauniiksi kuvioiksi

Helmikuussa sää lämpenee, ja kadun varreen lehmuksen runkoon tulee sammalta ja oksiin pieniä punaisia silmuja, joita kuvaan ylhäältä erkkerin ikkunasta.




Kevättalvi on tulppaanien aikaa. Jostain syystä lila miellyttää aina tähän aikaan.




Tässä talossa oli ensimmäinen opiskelijaboksini. Olen kirjoittanut siitä usein blogeissani. Historiantutkija FT Tero Halonen oli lukenut niitä ja pyysi minulta tekstiä kirjaan pari sivua. Blogeilla on kumulatiivinen vaikutus. Ne ovat nykyajan ja tulevaisuuden historioitsijoiden aineistoa.
Lisää talosta blogissanini.  (ks myös hakusanat Iso Roobertinkatu 17-19)



Orkideaan ei kyllästy koskaan. Helppohoitoinen, vaatimaton kaunotar.



15.3.2015




Britanniassa asuva tyttäremme oli työmatkalla Suomessa. Japanilaisella pakkausmenetelmällä hän saa paljon vaatetta mahtumaan yhteen lentolaukkuun.



Tällä paikalla asuivat jo 1400-1500-luvulla ensimmäiset "töölöläiset". Töölöntorin ja Mannerheimintien välille on jätetty suuren hotellin viereen heidän asuinsijojaan.
(Klikkaa kuvani kalliosta suureksi! Se tarkentuu hetkessä. )




2015 on pakolaisten, turvapaikkaa hakevien vuosi. Kuvasin tämän graffitin monta vuotta sitten slovenialaisessa pikkukaupungissa, joka eli rauhallista hiljaiseloa pitkän kommunistisen miehityksen jälkeen.




Käyn syksyllä 2015 ensimmäistä kertaa elämässäni Moskovassa. Löydän hienot museot ja kodikkaan vanhankaupungin keskustan keskiaikaisine rakennuksineen ja häikäisevän kauniine kirkkoineen, joita oli käytetty Neuvostoliitossa halkovarastoina ja perunakellareina. Muualla emme ehdi kahdessa viikossa käydäkään. Kuvassa Kristus Vapahtajan katedraali, jonka Stalin räjäytytti maan tasalle 5. joulukuuta 1931, mutta kansa rakensi uudestaan kommunismin romahtamisen jälkeen (1994-1996).

Tätä kyyhkyskuvaa ei olisi, jos miehelläni ei olisi ollut päässään mustaa Stetson-hattuaan, jonka päälle kyyhkynen laskeutui istumaan. Venäläinen rauhankyyhkynen piti amerikkalaisesta hatusta. Rauhallista uutta vuotta 2016! Peace! Mir! Мир!

Kuvia Moskovan matkaltamme ja Pietarin matkamme  -kuvia

Kaivopuisto on ollut oma puistoni kauan

Varsinainen puisto alkaa vasemmalla kuvassa.

Vastaus Facebookissa kommenttiiin, jossa katsoja näkee kuvassa miellyttävää autiutta:

Enpä ole ajatellut, että Kaivopuistossa on"autiutta", mutta siltä se tässä näyttää. Ja on tietenkin meri, jossa on talvisin valkea luminen aukeus. Kaivopuisto on minulle läheinen, sillä olin opiskeluaikana kahtena vuonna puolipäivätyössä Finnish British Societyn lastentarhassa puiston laidalla ja veimme joka päivä lapset ulos juuri Kaivopuistoon. 

Sittemmin Kaivopuisto on ollut vuosikymmeniä lähipuistoni, sillä olen asunut Rööperi, Kaartinkaupunki, Ullanlinna -alueella melkein aina. Ja tietenkin Suomenlinnassa, josta oli ennen jäätie Kaivopuistoon ja ranskalaiselle koululle, jota lapsemme kävivät sen sijaitessa Laivurinkadulla. Mieheni juoksi Kaivopuistossa 20 vuoden ajan ja rullaluisteli tuossa meren lähellä olevalla asvalttikadulla. 

Kaivopuisto talvella 2014

No, onko tullut kesä näin talven keskelle?

Kerrottu valkea amaryllis. Taustana on Quebecistä tullut joululahjaesiliina.
Birds and flowers with white amaryllis. Photo: Anna Amnell
Kuuntele laulu  "No, onkos tullut kesä näin talven keskelle?"y

Osallistun näillä kuvilla uudet värikollaasit 17 haasteeseen

yksityiskohta/a detail

suurennos mallista

Lisäys:




Joulun värejä nämäkin

Kolmas joulupäivä

Tyttäreltä lahjaksi saatu Snow drift -amaryllis kukkii yhä runsaampana. Hiukan lunta katoilla. Amaryllis Snow Drift.
kerrottu amaryllis

Photo Friday: 'Best of 2015'

Photo Friday 'Best of 2015'
A view from my window in Helsinki
'Pastel-coloured clouds' in September

Merry Christmas! Hyvää Joulua! Bon Noël!

Bon Noël! Merry Christmas! Hyvää joulua!
Eräänä jouluaamuna mieheni ja minä saimme yllättävän, kauniin lahjan, jouluseimen. Sen olivat tehneet kaksi taideopiskelijaa. Joulun päähenkilöt oli muovannut askartelumassasta Montrealissa kuvanveistoa opiskellut miniämme Rosanne Lamarre käyttäen pohjana shampoopulloja ym. Ne oli maalannut Torontossa taidetta opiskellut poikamme Matti Amnell. He olivat opiskelleet kumpikin viimeksi Pariisissa Sorbonnessa ja käyttäneet muutamien henkilöiden esikuvina opiskelija-asuntolansa vahtimestaria ja muita naapuruston ihmisiä. Christmas creche made by our daughter-in-law and our son tells many stories.

P.S. Huomaa, että mukana on myös aasi ja Jeesus-lapsen koira. Katolisen perinteen mukaan seimessä on monenlaisia ihmisä ja eläimiä.
P. S. Vasemmalla on pieniä taloja, jotka on ostettu Suomesta ja muualta. Takimmaisena pienoismalli kirkosta, joka jäi Quebecissä veden alle patoamisprojektin vuoksi.
Bon Noël! Merry Christmas! Hyvää joulua!

Joulu tuo muistoja

Koruommeltu liina puolen vuosisadan takaa. Tämän liiinan ompeli äidilleni naapurimme Inkeri. Hän oli opettajan tytär, ammatiltaan konekirjoittaja, ja hän kirjoitti tärkeitä asiakirjoja, joiden tekeminen vaati tarkkuutta ja huolellisuuta. Vapaa-aikanaan hän teki kodin hoitamisen lisäksi koruompeleita.

Hyvää joulua!

Punainen joulun väri piristää pimeänä kautena. Jouluiloa!

Eräänä jouluna olin vähällä olla tiukkapipoinen

Oli ensimmäinen joulu Kanadassa. Asuimme pienessä Copper Cliffin kaupungissa 400 kilometrin päässä Torontosta pohjoiseen. Kesä oli ollut hyvin lämmin, tuulikin oli kuuma ja kolibrit lentelivät puutarhassa. Syksy jatkui pitkään lämpimänä. Ruska oli värikkäämpi kuin Suomessa. Siihen ei oikein tottunut.

Kissan turkki tuli hyvin tuuheaksi. Miten se osasi aavistaa, mitä oli tulossa: korkeita lumikinoksia ja yli 40 asteen pakkasia?

Jo kauan ennen joulua ilmestyivät jouluvalot talojen eteen. Ne vaikuttivat räikeältä kitschiltä, sillä lamput olivat kaikenvärisiä, ja niitä oli laitettu sikin sokin. Jollakin oli talon edessä mahtava valoasetelma, jossa joulupukki ajoi reellä. Me päätimme, että emme ikinä hanki tuollaisia räikeitä valoja.
Eräänä päivä nuorin lapsista tuli koulusta synkkänä: 
- Miksi meillä ei ole jouluvaloja? Kaikilla muilla on kotinsa edessä jouluvalot. Olisi iloisempaa tulla kotiin, jos meidänkin talon edessä olisi valot. Lue lisää--Kun meillekin ostettiin jouluvalot

Kun jouluna oli lunta

Talvinen kaupunkinäkymä kotona 27.12.2005




Nämä ovat ensimmäisiä kuvia, joita otin digikameralla. Orkideat kukoistavat kasvilampun alla.




Tämä taitaa olla vielä aikaisempi.




Orkidea ja jääkukkia keittiössä. Orchid and ice flowers




Joulukaktus 2006

Joulussa on keskiajan loistoa

PHOTOS: ANNA AMNELL
Kuin postia keskiajalta ovat Moskovan keskiaikaisen osan Kremlin ja Pietarin värikkäät kirkot. Kuvassa moskovalainen Pyhän Vasilin katedraali  1555-1561.  Click the photos larger. 
Saint Basil's Cathedral in Moscow.
https://www.wikiwand.com/en/Saint_Basil's_Cathedral

Osallistun näillä kuvilla Uudet värikollaasit -haasteeseen no 16: Joulun erikoinen
http://uudetvarikollaasit.blogspot.fi/2015/12/varikollaasi-16-jouluerikoinen.html

Jouluviikon kunniaksi  joulunvärit: kirkas sininen, kirkas vihreä, punaisen neljä sävyä ja lisäksi kulta ja valkoinen. 

Jouluna vallitsee ainakin joulukuusessa väriloisto, kulta ja hopea kimaltavat. Mitä tämä symbolisoi?

Ensimmäistä kertaa Pietarissa ja Venäjällä yleensäkin. Muiden turistien lailla töllistelen korkealle, korkealle...Rakennuksessa on yli 7000 neliömetriä mosaiikkia

Oli lokakuu 2012 ja olin ensimmäistä kertaa elämässäni itäisessä naapurimaassamme. Koleana lokakuun lopun iltana tein mieheni ja siihen aikaan Pietarissa työssä olleen sukulaiseni kanssa pitkän "kirkkokierroksen". 

Ajoimme ensin metrolla lähelle Iisakin kirkkoa, jota jo isoisäni oli ihmetellyt nuorena miehenä 1800-luvun loppupuolella. Seuraavaksi tuli Kazanin katedraali, josta kommunistit tekivät aikoinaan ateismin museon. Vilusta väristen kävelimme kanavan vartta ja saavuimme Verikirkolle, joka oli rakennettu terrorismin uhrina kuolleen vapauttajatsaarin muistolle. 

Yli 7000 neliömetriä mosaiikkia loi mykistävät seinämaalaukset. Tajusin, että olin saapunut keskiaikaan, jossa suunnaton loisto symbolisoi hyvyyttä ja taivaallista loistoa. Sitä on Euroopan laidalla elävien suomalaisten vaikea käsittää. Meille ehtivät tulla renessanssin vaikutteina vain riisipuuro, kinkku ja sekahedelmäsoppa.

Loisto ja ylellisyys keskiajalla ja nykyaikana.

Suomalainen toimittaja on tänään hämmentynyt siitä, että hän on ihastunut angloamerikkalaiseen jouluun. (Annamari Sipilä Oikein hyvää ja pinnallista joulua HS/Sunnuntai 20.12.2015.) Eikö hän tiedä, että angloamerikkalaisen kulttuurin loistossa on myös keskiaikainen piirre? Se on Suomessa tuntematonta ja ymmärrretään väärin. 

""Luxury and material splendour in the modern world need be connected with nothing but money and are also, more often than not, very ugly. But what a medieval man saw in royal and feudal courts and imagined as being outstripped in 'faerie' and far outstripped in Heaven, was not so. The architecture, arms, crowns, clothes, horses, and music were nearly all beautiful. They were all symbolical and significant – of sanctity, authority, valour, noble lineage or, at the very worst, of power. They were associated, as modern luxury is not, with graciousness and courtesy. They could therefore be ingeniously admired without degradation for the admirer." C. S. Lewis, The Discarded Image

Lue lisää Narniassa-blogistani

http://narniassa.vuodatus.net/lue/2005/11/narnia-kirjojen-teemat-2-7

Kansiot venäläisistä bysanttilaisen perinteen mukaan rakennetuista kirkoista, joista voi nähdä nykyaikana jotain keskiajan kauneus- ja ylellisyyskäsityksestä.
Pietari:
Iisakin kirkko
Kazanin katedraali
Verikirkko



Moskova, etenkin kaupungin keskiaikaisen osan Kremlin kirkot. 



Joulukuusi loistaa ja säteilee. Hyvää, mieleistäsi joulua!

Photo Friday: 'Small Scale'

Photo Friday 'Small Scale"
mint coloured cars
Messerscmidt microcars
Old cars' exhibition in Helsinki

Luminen joulu ilman lunta

Olen päättänyt, että en välitä enää siitä, onko enää jouluisin tai talvisin lunta vai ei. Ajattelen lunta, muistelen millaista on kävellä lumen narskuessa askelten alla, katson lumikuvia. Aivan samoin kuin voin nauttia jostain kaupungista, vaikka en ole siiinä käynyt. Todellisuus ei saa määrätä kaikissa asioissa elämäämme.
Bing Crosby: White Christmas

Katso jääkukkia, ice flowers - kansiotani

Syksy ja talvi

Syksy on muuttunut talveksi.



Aleksi jouluna



Levähdä vähän jouluostosten lomassa.
Have a break, have some coffee.

YLE: Punainen kolmio outo ja epäuskottava

Juri Trifonovin kirjassa "Talo rantakadulla" kerrotaan tuosta 1930-luvulla rakennetusta valtavasta mammuttirakennuksesta, kauhujen talosta. Lue myös Suomen Kuvalehti: Näin elivät Stalinin suojatit.., haastateltavana Trifonovin leski. Talossa asui mm Hertta K:n isä Otto W. Kiersimme katsomassa ulkoapäin tuon rantakadun talorumiluksen, joka on kuin linnoitus. 

TV: "Punainen kolmio": Mitään sattumaahan ei ole. Mihin kolmikko[TV-sarjan tekijät] pyrkii? 

Uudet kollaasit 15: Musteensininen ja puolukanpunainen

Värikollaasit 15

Musteensininen ja puolukanpunainen
Ink blue and red as lingonberry.
Can you pick blueberries in lingonberry coloured boots:)

Lumi tuo turisteja Suomeen

Miten käy talviturismin Suomeen, jos lumi loppuu?

Lumi on symboli Pohjolalle, myös Suomelle. Kuvasin tämän matkailumainoksen syksyllä 2007 Rovinjissa, Kroatian Istriassa.

Lumi.  Ja nimenomaan ihmeellinen yhdistelmä lumi ja kirkot näyttää kiinostavan ulkomaalaisia. Katedraali kinosten keskellä. Tai linna - jos ajatellaan Turun linnaa. Siis yhdistelmä korkeat lumikinokset ja kulttuuri. Sanotaan, että kaksinkertaiset ikkunat ja tehokas lämmitys sen ovat tehneet, mahdollistaneet kulttuurin ja modernin elämän lähes arktisiin oloihin.

(kommenttini Facebookissa tänään)