Vapaaehtoinen ruotsi

Ruotsi on meidän suomalaisten latina. Sille ei voi mitään. On pakko osata ruotsia, jos aikoo lukea satoja sivuja vaikkapa 1500-luvun historiaa.

Luin koulussa yhdeksän vuotta ruotsia, kahdeksan saksaa, viisi vuotta englantia ja valinnaisena aineena lukiossa latinaa. Koin, että latina oli pakkolatina, sillä olisin halunnut lukea ranskaa, mutta emme saaneet tarpeeksi monta ranskan ryhmään. Kaikista on ollut hyötyä, viime aikoina eniten ruotsista. Englantia harrastin kouluaikana, ja siitä tuli vahvin vieras kieli. Saksa on täysin unohduksissa. Puhuin siitä viimeksi opettaessani suomea ulkomaalaisille, ja itävaltalainen oppilaani sanoi kohteliaasti, että saksani on hiukan vanhanaikaista.

Ranskaa ja espanjaa luin vuoden Yhdysvalloissa ja olen silloin tällöin harrastanut niitä, ranskaa eniten lukemalla sisustuslehtiä ja Tinttiäkin sekä osallistumalla suggestopedisiin kursseihin. Ruotsi oli vuosikausia pelkkää sisustuslehden lukemista. Sitten mieheni innostui harrastamaan ruotsia. Hän oli aikoinaan osannut sitä hyvinkin, kun oli kahtena kesänä ruotsissa maalaistalossa renkinä. Siellä hän osallistui sellaisiin dramaattisiin tilanteisiin kuin esimerkiksi sian porsittamiseen, joten tunnekieltä tuli.

Aloimme tilata Hufvudstadsbladetia. Lueskelen sitä joka päivä, joskus pitkiäkin artikkeleita. Olen tottunut siihen ja oppinutkin jotakin, sillä "Colorado Avenuen" katsominen oli kiinnostavaa, kun huomasi, ettei lukenutkaan alatekstejä paitsi viimeksi, jolloin ääni oli tästäkin YLEn ohjelmasta kokonaan poissa. Mieheni lukee HBL:ää joka aamu sanakirjan kanssa ja merkitsee ostamaani kalenteriin 'päivän sanan', jota sitten ihmettelemme ja kummastelemme.

YLE: Maya-kielen koodi löytyy

mayat, maya-kulttuuri

Olen ollut jo kauan kiinnostunut mayoista ja huomasin, että TV1 esittää tänään dokumentin mayojen kulttuurista. Kyseessä on PBS:n (WGBH) "Cracking the Maya Code" vuodelta 2008. Se on opetusohjelma, joka on suunnattu myös koulujen käyttöön, ja sitä voi katsoa Yhdysvalloissa netistä (myös DVD tilattavissa). Ainakin dokumentin esittelysivuilla käytetään ajanmerkintää BC ("--the Maya even had a symbol for zero, which appeared on Mesoamerican carvings as early as 36 B.C.") . Odotan kiinnostuksella, miten YLE kääntää ajanmerkinnät. Toivon, että suomalainen TV kääntää [translates] oikein BC ja AD -ajanmerkit.

Veronmaksajien varoilla ylläpidetty YLE harrastaa usein pienen ateistisen vähemmistön suosimaa -aivopesua. Helsingin Sanomat ainakin tekee näin tänään Radio- ja TV -sivulla (Petri Immonen). Aion vilkaista maya-ohjelmaa, mutta siirryn heti toiselle kanavalle, jos BC ja AD on käännetty väärin.

Näin vähän aikaa sitten BBC:n lyhytdokumentin Petrasta ja ilahduin siitä, kun tämän BBC:n dokumentin BC oli käännetty alatekstissä oikein eli eKr. Nähtävissä vielä jonkin aikaa täällä videolla

Vaikka katsomme hyvin usein historia- ja tiedeohjelmia TV:stä, emme viitsi katsoa niitä ollenkaan suomalaisilta kanavilta. Onneksi on ruotsinkielinen kanava ja ulkomaisia kanavia, jotka ovat asiallisia. Samasta syystä ostamme historia- ja tiedelehdet muilla kielillä. Niin näkyvät ostavan monet muutkin. Tarvitsee vain katsoa helsinkiläisten kirjakauppojen lehtihyllyjä. Monet muutkin vierastavat ja karttavat näitä ns. vapaa-ajattelijoiden merkintöjä, vaikka eivät sitä kerrokaan julkisesti.

Myöhemmin.
Se oli hieno dokumentti. Tuttuja tutkijoita, joiden kirjoja olen lukenut. Oli fantastista kuulla luettavan mayojen tekstejä.

Helsingin Sanomat pilasi iloa, kun työnsi omaa ateistista ajanmerkintämainontaansa juttuun, jossa kertoi dokumentista. Muiden lehtien nettiusivuilla ei sellaista ollut eikä myöskään YLEn sivuilla. Tällä kertaa YLElle kukkia ja Hesarille risuja.

Runeberg Esplanadilla

Iltakävelyllä voi ihailla vielä monia taloja, jotka kätkeytyvät kohta puiden lehtien taakse. 1900-luvun alussa nämä puut olivat pieniä, joten näkymä oli täysin erilainen. Nähtävästi nämäkin puut täytyy uusia jossain vaiheessa. Niin oudosti Suomessa tehdään. Muualla taas vanhoja puita suojellaan.

En ole käynyt Kaivopuistossa sen jälkeen, kun sieltä kaadettiin pitkä rivi puita. Lisää kaatuu tänä kesänä. Toivon, että Esplanadia ei pilata samalla tavalla.

Lämmintä juomaa ja hunajaa

Hunaja on parasta yskänlääkettä lapselle. "Ainoa vaikuttava 'troppi' näyttäisi oleva hunaja. Jos lapselle annettiin illalla hunajaa puolesta teelusikallisesta teelusikalliseen, oireet lievittyivät." (Lastenlääkäri Peter Csonka: Yskänlääke ei tepsi lapsen flunssaan. Terveystalon Tiedotuslehti 1/2009. Csonka viittaa viime vuonna Duodecim-lehdessä olleeseen artikkeliin "Lasten yskänlääkkeiden myynti pitäisi lopettaa. Kirjoittajat professorit Olli Ruuskanen ja Matti Korppi.)

Hunajan erinomaisuudesta flunssan hoidossa kirjoitti Göteborgista bloggaava Hannele kommenteissani vähän aikaa sitten. Kerroin, että hammaslääkärini neuvoi minua välttämään hunajaa sanoen sen olevan pahaksi, kun minulla on taipumusta ientulehdukseen. Mutta eihän flunssaa sairasteta koko ajan. Nähtävästi hunaja sopii flunssaisen aikuisenkin juomaan. Kuvassa oleva kaunis englantilainen muki on viimekesäinen kirpputorilöytö. Sillä on vaaleanlila parikin. Juomana yrttiteetä.

Huom!
Ei vauvoille! Alle 1-vuotiaiden lasten vanhempien kannattaa tarkistaa lääkäriltä, milloin lapsille voi alkaa antaa hunajaa. Viittaan kommentteihin.

Politiikasta riippumatta

 

Samovaari Haikon kartanon vitriinikaapissa. Haikossa on 1900-luvun alun kulttuuria ja etenkin venäläistä esineistöä ja huonekaluja.

Seuraava on kommenttini blogiin Kielten ihmeellinen maailma:

Tämä oli hauska kirjoitus. Venäläiset sanonnat ovat tulleet jossain määrin tutuiksi venäläisessä kirjallisuudessa, joka oli yhtenä kohteenani kirjallisuuden opiskeluissa. Venäläisissä ihmisissä on mielestäni jotain hyvin lämmintä ja kodikasta riippumatta siitä, mitä heidän valtionsa on tehnyt milloinkin.

Olen opiskellut valitettavasti venäjää vain alkeiskurssin verran, ja melkein kaikki on unohtunut.

Mutta juuri vieraaseen kulttuuriin tutustuminen on mielestäni eräs kielten opiskelun kiehtovimpia puolia.

Koin sen myös kiinan alkeiskurssilla, jossa opettaja kertoi merkkien taustaa. Siinä tuli esiin ihmisten arki, jossa oli paljon samaa, mutta myös paljon täysin erilaista ajattelua. Merkeillä on monien satojen, ehkä monien tuhansien vuosien takainen historia.

P.S. Kun opiskelin yliopistossa "estetiikkaa ja maailmankirjallisuutta", joksi kirjallisuuden opiskelua siihen aikaan nimitettiin, olivat pääkohteinani venäläinen ja ranskalainen kirjallisuus. Englanninkielistä kirjallisuutta luin runsaasti englantia opiskellessani.

Venäläisyys ja kiinalaisuus merkitsevat minulle hyvin suuressa määrin emigrantteja, jotka ovat paenneet kotimaittensa poliittista systeemiä maailmalle. Tunsin heitä jo vaihto-oppilasvuonna, ja lisää tuli Kanadassa. Torontossa suuri osa naapureistani oli poliittisia pakolaisia. Tunsin myös emigranttitoimittajia ja muutaman kirjailijankin. Heille ja heidän lapsilleen ei olisi tullut mieleenkään leikitellä marksilaisuudella, mutta he olivat venäläisiä ja kiinalaisia sanan syvällisessä aidossa merkityksessä.

Tavallinen yksityinen ihminen ei voi yleensä muuttaa yhteiskuntaa tyrannien valtakunnissa ja ääriliikkeitten saadessa vallan. Hänen täytyy vaieta tai paeta, jos ei halua menettää henkeään tai joutua vankileireille tai hyljeksityiksi ja pilkatuiksi. Sitten ovat tietenkin poikkeusyksilöt, joilla on ollut sisua - ja hyvää onnea - kun ovat säilyneet hengissäkin toisinajattelijoina siihen asti, kunnes olot ovat tulleet normaaleiksi.

Uskonto ja politiikka

"Virolaiset ovat maailman kansoista vähiten uskonnollisia, kertoo tuore Gallup Internationalin tutkimus.
'Se johtuu varmaan siitä, että Viro oli Neuvostoliiton koelaboratorio, jossa kirkollisille toimituksille kehitettiin sekularisoituneet (maallistuneet) vastineet', Repo miettii.
Rippikoulu unohtui. Nuoret kutsuttiin leireille, jossa heille opetettiin neuvostoihanteita, ja he saivat todistuksen. Kansa nimitti sitä 'puskarippikouluksi'. Repo on käsitellyt aihetta väitöskirjassaan.
Nyky-Virossa rippikoululaiset ovat usein aikuisia."
(Kaija Kunnas: Papinpaita herättää epäluuloa Virossa. Hannele Repo johtaa 20-vuotiasta Tallinnan suomalaista seurakuntaa. Helsingin Sanomat/C/Nimiä tänään 20.4.2009)

Itä-Saksassa Walter Ulbricht ryhtyi 1950-luvulla eliminoimaan kirkon vaikutusta ja samoin teologian opetusta yliopistoissa. Uskonnonopetus poistettiin, rippikoulun tilalle perustettiin vastine, jossa sakramentin sijaan oli nuorten lupaus omistautua valtiolle. Itä-Saksasta otettiin Suomessa mallia opetukseen ja muuhun kulttuurielämään.

Neuvostoliiton pitkä varjo on edelleen Suomenkin yllä, vaikka sitä ei aina tajuta tai se halutaan kieltää. Nuorempi polvi ei ehkä edes tiedä, mitä on tapahtunut. "Puskarippikoulukin" jatkuu Suomessa eri nimillä ja hiukan eri muodossa.

Yhteiskunta on kuitenkin muuttumassa, näistä asioista puhutaan lehdistössä ja TV:ssäkin - vihdoinkin.