Kuva: Vintage Spot Illustrations of Children. Judy M. Johnson (ed), Dover. Äidin pikkuapulaisella oli ennen aikaan aina päällään esiliina. Siinä oli useimmiten röyhelöt olkapäillä ja edessä ainakin yksi pieni tasku, jossa sai pitää nenäliinan. Kaikkein tärkeintä olivat kuitenkin esiliinan nauhat.Ilkikuriset pojat saattoivat sitoa edessään istuvan tytön esiliinannauhoista pulpettiin kiinni. Tavallisesti nauhat saivat olla rauhassa, kauniisti rusetilla.
Esiliina on suojellut arkisesti lialta ja kulutukselta. Sepällä on ollut esiliina, samoin leipurilla ja kaikilla muilla, jotka ovat tehneet työtä. Sairaanhoitajilla, perheenäideillä ja lastenhoitajilla on ollut perinteisesti esiliina.
Esiliinojen kulttuurihistoriaa
tutkitaan
Eriika Kyllösen tekstiilikokoelmissa voi nähdä monenlaisia esiliinoja. On pyykkipoikaessuja, kotitalousesiliinoja - jollaisia tehtiin koulujen käsityötunneilla- on miesten esiliinojakin.
Kansatieteellinen esitys kertoo emännänessuista, lastenessuista ja kansallispukujen esiliinoista. Tuntuu siltä, että esiliinoista voisi tehdä väitöskirjan.
Ruotsin kuningasta Kustaa Vaasaa moitittiin ylellisyydestä, siitä että hän hankki lapsilleen ylellisempiä vaatteita kuin kukaan muu Euroopan hallitsija. Hänen tyttärelläänkin oli tusinan verran esiliinoja, toiset kultabrokadista, toiset silkistä ja sametista. Nämä kuninkaalliset esiliinat olivat pelkkiä koristeita, kaitaliinaa muistuttavia suikaleita kuten voi nähdä seuraavssa piirroksessa Tanskan prinsessalla 1500-luvun puolivälin asussa.
Esiliinat ovat mukana keskiajan ja renessanssin taiteessa.
Kokoelma on hätkähdyttävä. Se on esiliinan arkea ja juhlaa. Mutta milloinkaan ei vaatimaton esiliina ole ollut jalommassa tehtävässä kuin pelastaessaan ihmishengen.
Halusin olla poika, joten esiliina tuntui senkin vuoksi nöyryyttävältä vaatekappaleelta, se alleviivasi sukupuoltani ja erotti minut korttelin pojista.En vieläkään kykene laittamaan esiliinaa ylleni, vaikka se olisi kyllä leipoessa ja ruokaa laittaessa kätevä. Kiitos tästä esiliinojen kulttuurihistoriallisesta esittelystä.
VastaaPoistaMiehetkin ovat käyttäneet esiliinaa.
VastaaPoistaEsiliina on jäänyt pois, kun vaatteiden materiaalit ovat helppohoitoisia, on pesukoneet ja monet vaatteet (melkein kaikki minulla) ovat silittämättä siistejä.
Ravintoloissa ja kahviloissa tarjoilijat, sekä miehet että naiset, kietaisevat edelleen usein vyötäisilleen valkean vaatteen, jota voitaneen pitää ensimmäisenä versiona esiliinasta.
VastaaPoistaSe on hygieninen ja käytännöllinen, menee pesun jälkeen pöytäliinojen ja pyyhkeiden kanssa mankeliin.
Löysin Eriika Kyllönen -linkistä tutuntuntuisia esiliinoja. Minulla on mummoni aikoinaan tekemät kaksi mustaa alareunasta kirjailtua esiliinaa. Toinen on vain jäänyt keskeneräiseksi. Joskus vielä kehystytän sen toisen.
VastaaPoistaItselleni olen ommellut pari esiliinaa, niskan takaakin kiinnitettävä on maalaisromanttinen ruudullisesta kankaasta leveillä pitsisomisteilla ja toinen on vyötärömallia jostain Laura Ashley -kankaasta. Tykkään esiliinoista :)