Joskus pitäisi voida katsoa sama ohjelma englanniksi ja suomeksi. Voisi verrata. Kiinnostaisi nimittäin, millainen oli tämän kirjoitukseni kohde "Kirjeitä Karjalasta" englanniksi?
Pienet sävyerot vaikuttavat tällaisessa ohjelmassa. Näkivätkö ja kuulivatko kanadalaiset täysin saman tarinan kuin me, samat painotukset? Englanniksi kuultiin, että se on kuin holokaustitarina. Suomeksi surtiin kommunismin loppua. Holokaustin uhrit eivät sure kansallisosialismin loppua.
Kommentit kirjoituksen loppuun, ole hyvä.
Hävetti olla kanadalainen ja suomalainen, kun katsoi National Film Boardin dokumenttia "Kirjeitä Karjalasta" (25.9.2005 TV 1 klo 21.15-22.35) , jossa nuori kanadansuomalainen kommunisti menee Neuvostoliittoon ja päätyy sodan aikana Suomeen vakoilijaksi ja partisaanien tukijaksi.
Itäisessä naapurimaassammekin puhutaan nykyään totuus esimerkiksi partisaaneista. He "terrorisoivat siviiliväestöä" --"ryöstivät ruokatarvikkeita, polttivat taloja ja surmasivat asukkaita --[eräässäkin suomalaiskylässä] nuorin uhri oli kahden kuukauden ikäinen vauva ja vanhin 80-vuotias mies. ] Oliko siviiliväestön surmaaminen sotilaallisesti välttämätöntä?" kysyy venäläinen Sulo Kirillov (Carelia-lehti 11/2002). Suomalaisia mielipiteitä täältä.
"Kirjeitä Karjalasta" oli kommunismin ihailussaan enemmän propagandaa kuin historiaa. Sukuhistoriassa koetetaan tietenkin ajatella kaikki parhain päin, mutta tässä käsiteltiin yleistä politiikkaa ja historiaa tavalla, jota ei enää uskoisi näkevänsä.
Minäkin katsoin ohjelman, mutten kokenut siinä kommunismin ihailua ihailuna. Mutta miten tarina olisi muuten voitu kertoa?
VastaaPoistat: -C-
Minusta se kertoi yhden ihmisen unelman särkymisestä ja harhautumisesta Stalinin valtakoneistossa. Vallankumous söi lapsensa.
VastaaPoistaEsitys oli minusta varsin kriittinen joka suuntaan.
Se elokuvan alkuosa oli hienosti kuvattu: näiden nuorten unelma hyvästä maailmasta ja sen murskaantuminen tietyn aikakauden historiallisena kohtalona.
VastaaPoistaSamoin sisar sanoi, että se on heille kuin holokaustitarina. Mutta kuten jo sanoin: holokaustin uhrit eivät kaipaa kansallissosialismia. He vihaavat kansallissosialismia. Mutta nämä ihmiset ihailevat yhä kommunismia.
Elokuvan tekijät tiesivät varmasti, että myös kanadansuomalaiset kommunistit tappoivat maanmiehiään Kanadassa, siis toisia suomalaisia. Heistä oli kuitenkin tehty täysin puhtoisia sankareita.
Kaikki kommunismin rikokset laitettiin pelkästään Stalinin syyksi, vaikka jo Leninillä oli hirmutekonsa ja muilla hänen jälkeensä.
Suomenkielisessä selostuksessa annettiin sellainen kuva, että kommunismin romahtaminen oli huono asia. Näinköhän kokevat kommunismin uhrit ja heidän jälkeläisensä?
Päähenkilöstä tehtiin kommunismin pyhimys. Hän oli kuitenkin vakoilija, jota kohdeltiin kuten vakoilijoita kohdellaan sodassa.
Tuollainen ihannoiva puhe Neuvostoliitosta oli samaa kuin olisi natsismin tai fasismin ihailu. Kaikki tietävät jo, mitä tapahtui. Asiasta ei selvitä vain tekemällä Stalinista syntipukki.