Bloggaajan identiteetti.

Your Blogging Type is Logical and Principled

You like to voice your well thought out opinions on your blog.And if someone doesn't like what you write, you really don't care!Serious and blunt, sometimes people take your blog the wrong way.But you're a true and loyal friend to those who truly get you.

What's" Your Blogging Personality?

Tämä testi voi olla pienenä johdantona. Voit itse arvioida uudelleen, miksi bloggaat, tuottaako se Sinulle iloa, miten voisit käyttää blogiasi vielä enemmän iloksesi tai hyödyksesi. Millainen bloggaaja haluaisit olla? Ehkä oletkin ihan tyytyväinen: Mä oon, mitä oon.

Hyvä neuvo debytantille ja meille kaikille

Kuva: 120 Great Fashion Designs 1900-1950. Dover.
Eräs newyorkilainen äiti antoi debytanttityttärelleen hyvän neuvon: puhu vain sellaista, minkä voisit nähdä painettuna New York Timesin etusivulla. Tämä neuvo annettiin nähtävästi 1900-luvun alussa, mutta on hyvä vielä nyt, bloggaajillekin.

Kahdestakin syystä tässä kannattaa ajatella New York Timesia eikä esimerkiksi Helsingin Sanomia. Ensinnäkin Suomi poikkeaa edelleen mielipideilmastoltaan muista länsimaista, vaikka lähentymistä on tapahtunut. Se näkyy selvästi Hesarissa. Mutta mikään uutinen ei voi olla hätkähdyttävä lehdessä, jonka etusivu on uhrattu mainoksille. Pelkästään tuo kädenliike, sivun kääntäminen, laimentaa tunnelman lukijalta.

Jotkut ajattelevat, että nimimerkki tekee vapaaksi. Nimimerkin käyttäminen saattaa suoda julkisuuden henkilölle joksikin aikaa kirjoitusrauhan. Samoin se suojelee joissain erikoistilanteissa henkilön yksityiselämää.

Nimimerkit voivat olla myös hauskaa leikkiä, mutta lähihistoriakin kertoo, että henkilö paljastuu jossain vaiheessa nimimerkin takaa. Oikeaa demokratiaa ja sananvapautta on se, että ihminen saa ilmaista mielipiteitään nimenomaan omana itsenään. On selvää, että jokainen vastaa sanoistaan ja teoistaan.

Syyssatoa

Kuva: Dover

Internet ja blogit ovat vain välineitä aivan samoin kuin ovat olleet ennen sitä ääni, pergamentti, puutikku, tuohikäärö, sanojen hakkaaminen taltalla kiveen, muste, kynä, paperi, kirjoituskone, puhelin. Kaikkia niitä voi käyttää tiedon välittämiseen, kommunikaatioon. Ihminen antaa niihin merkityksen, sisällön. Ihminen luo niiden avulla myös kulttuuria.

Olin kulttuurikierroksella Blogilistassa ja löysin kaksi mukavaa bloggaajaa, kaimakset Juhon ja Johanneksen.

Amerikan itärannikon tuulet puhaltavat Juhon blogissa. Hän kuvaa elämäänsä "ison omenan madonkolossa" Newarkissa, mutta päällimmäisinä ovat blogissa kuitenkin hänen muistonsa ja kuvansa New Orleansista ennen Katrinaa.

Toisesta blogista kiinnostuin aluksi kirjoittajan kauniin nimen vuoksi. Johannes Nieminen on kirjoittanut vasta muutaman kirjoituksen. Toivon, että hän jatkaa. Johannekselta löytyi seuraava testi. Siinä on eri pituisia vaihtoehtoja.

What Famous Leader Are You?
personality tests by similarminds.com

Keep in mind, your results are dependent on the accurate truth of your responses. Furthermore, this test while based on the SimilarMinds personality engine is less serious and laboriously tuned compared to the tests on the main personality test page. To see the other result possibilities click here.

No, jopas sattuikin. Olen kokenut jo jotain vastaavaa Kyproksella ja Kiiltomadossa.

Kansainvälinen blogipäivä 2005

One picture can tell more than 1000 words. I recommend. Tutustu näihin:

FINLAND IN PHOTOS (Taivasalla)

Eräs bloggaaja keksi, että päivämäärä 3108 muistuttaa sanaa BLOG.
Hae juhlamerkki täältä. ja lue lisää kansainvälisestä blogipäivästä. Ehdota viisi blogia luettavaksi Suomesta tai ulkomailta.

Mukavaa blogipäivää!

Suomalaisella sisulla. Kuva: Joonas Heiskanen©

On monumentaalinen olo. Ei nyt ihan Vapauden patsaan tai Sibelius-monumentin verran, mutta kuitenkin juhlallinen olo. Kuukausi blogimaailmassa on ohi, ja olen vielä täällä. Sateisena kesäkuuna on ollut runsaasti aikaa opetella. Mutta kyllä tässä on tarvittu sitä kuuluisaa suomalaista sisua. Kanadallekin olen kiitollinen.

Muutama päivä sitten minua haastateltiin yliopistollista tutkimusta varten kaksoiskansalaisuudesta. Aikoinaan hain Kanadan kansalaisuutta ja menetin Suomen kansalaisuuden. Suomeen palattuani otin takaisin Suomen kansalaisuuden, mutta jäin edelleen myös Kanadan kansalaiseksi. Viralliseksi kaksoiskansalaisuus on tullut vasta pari vuotta sitten.

Kanadassa on ollut jo yli viikon ajan kansallisia juhlia: 21.6. on alkuperäiskansojen päivä, 24.6. Johannes Kastajan päivä, 27.6. monikulttuurisuuspäivä ja tänään heinäkuun ensimmäisenä juhlinnan huipentuma Canada Day.

Kuva: Joonas Heiskanen

Kansalaisjournalismia, mielipidekirjoituksia vai jotain aivan muuta?

Kuva: Joonas Heiskanen



On monumentaalinen olo. Ei nyt ihan Vapauden patsaan tai Sibelius-monumentin verran, mutta kuitenkin juhlallinen olo. Kuukausi blogimaailmassa on ohi, ja olen vielä täällä. Sateisena kesäkuuna on ollut runsaasti aikaa opetella. Mutta kyllä tässä on tarvittu sitä kuuluisaa suomalaista sisua. Kanadallekin olen kiitollinen.


Ovatko blogit kansalaisjournalismia?

Jos blogit eivät ole kansalaisjournalismia, ne ovat verrattavissa ainakin sanomalehtien mielipidekirjoituksiin, ja nehän ovat monesti kaikkein mielenkiintoisinta monessa lehdessä. Ne lukee kaikkein ensimmäiseksi. Niillä on vaikutusta. Jos blogit yltävät samalle tasolle, voimme olla tyytyväisiä. Kansan ääni kuuluu.

Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, että blogit ovat aivan uusi muoto osallistua kansalaiskeskusteluun. Blogilla voi tavoittaa ihmisiä, joihin ei saisi yhteyttä millään muulla tavalla. Tämä yhteydenpito voi olla globaalilla tasollakin, virtuaalikyläilyä maapallon toisella puolella, kuulostamassa mitä siellä puhutaan. Vähän niin kuin kävisi istumassa ovensuupenkillä vieraassa tuvassa. Ei silloinkaan välttämättä sanottu mitään.

Jospa tehtäisiin yhdessä lastulevy?

Jakaako kieli blogeihin kirjoittavat lastunhöylääjiin ja päreenvuolijoihin vai voisivatko kaikki yhdessä tehdä kirjoituskokoelman, Lastulevyn?

Lastuja ja päreitä, kummatkin valaisevat ja lämmittävät

Patricia Highsmith neuvoo, että kirjailija ei saa koskaan heittää pois kirjaideoitaan, muistiinpanojaan ja tekstikatkelmiaan. Ei tiedä, mitä niistä kehittyy. Niistä voi sorvata vaikkapa novelleja, kuten Highsmith suosittelee.

Varmaankin Juhani Aho oli keksinyt saman idean. Hän kutsui pikku tarinoitaan lastuiksi. Aho-tutkijat voisivat kertoa tietenkin tarkemmin, miten Ahon lastut todella syntyivät. Mutta sen Aho ainakin tiesi, että oikeat lastut syntyivät sivutuotteena, mutta päre oli päätuote.

Pula-ajan varhaislapsuuteni maalla viettäneenä olen leikkinyt suksimestari-isoisäni tuvan lattialla lastujen keskellä, ja minulle on luettu Topeliuksen Maamme-kirjaa illallla pärevalossa.

Lastuja oli joskus korkeita kasoja. Ne olivat kauniita ja kiharaisia ja tuoksuivat hyvälle. Ne olivat hyviä uunin sytykkeitä. Ne muuttuivat liekeiksi, jotka lämmittivät tupaa. Lastut olivat sitä, mitä jäi jäljelle, kun ukki teki puutöitä, mutta päreitä ukki vuoli tiettyyn tarkoitukseen, tuomaan valoa. Joskus hän teki päreestä minulle leluja, vaikkapa saha-ukon, jonka saattoi laittaa keinumaan pöydän reunalle.

Ukilla oli kyllä suksimestarina erityislupa ylimääräisiin polttoaineisiin, ja tuvassa kirkas timpurin lamppu silloin, kun tarvittiin paljon valoa. Iltapuhteella sytytettiin päre, jotta säästettiin lamppuöljyä – ja ihan tunnelman vuoksi.

Blogikirjoitukset voivat olla joko päreitä tai lastuja. Ne ovat voineet syntyä muun kirjoittamisen sivutuotteena tai nimenomaan valaisemaan jotain tiettyä asiaa. Jotkin blogit ovat kuin muistikirjoja tai päiväkirjoja, jopa pieniä sanomalehtiä. Blogit voivat olla myös kuin lentolehtisiä tai kiinalaisten seinäkirjoituksia, sillä kuka hyvänsä voi käydä laittamassa mielipiteensä kommenttiosastolle.

Entä tämä minun blogini? Mikä tämä on? Sitä minä en vielä tiedä, mutta sen olen jo alle kuukaudessa huomannut, että on tullut laitettua tänne sekä lastuja että päreitä.

Haamuja virtuaalimaailmassa

Blogimaailma on minulle vielä yli kolmen viikon tutustumisen jälkeenkin täynnä arvoituksia. Koodien hieroglyfit ovat alkaneet avautua, mutta Blogistanian kieli on vielä mystistä, vaikka se olisi kirjoitettu normaalikirjaimistolla.

Sateisena juhannuspäivänä mieheni sukelteli kesälomalaisen innolla digitaalisten kanavien lumoissa. Mieleen tulivat Narnia-kirjojen lätäköt, joihin lapset hyppelivät ja huomasivat joutuneensa eri maailmoihin. Varmaankin C- S. Lewisoli Oxfordin pubeissa kuullut puhuttavan tieteen monista mahdollisuuksista. Vai olivatko nuo lätäkötkin peräisin jostain mytologiasta? En muista, käsittelinkö niitä kauan, kauan sitten Narnia-gradussani.

Tässä on paikallaan muutama varoituksen sana lukijalle. Olen kasvanut Savossa ja tapani kertoa asioita on savolainen: kerron mutkitellen ja rönsyillen.

Kun siis mieheni vaihteli digitaalisia TV-kanavia tuossa lähelläni keinutuolíssaan, minä vain vilkuilin niitä ohimennen. Loman ajaksi uusi tietokoneeni on siirretty olohuoneeseen. Sohvalla makaillen, tyynyihin nojaillen voin tutustua siihen. Voin aivan kuvitella, kuinka jossain ärähtää "mitä minä sanoin" se pahansuopainen sielu, joka (nimimerkillä) moitti minun tuhlaavan kirjallisuusapurahoja osallistumalla hänen mielestään liian ahkerasti internetkeskusteluun.

Opettelen käyttämään uutta tietokonetta "leikkimällä" sillä, jotta osaisin käyttää sitä tehokkaasti työssäni. Samalla tavallahan vanhemmat lohduttautuvat: Antaa tytön/pojan leikkiä tietokoneella. Jos se vaikka sillä leipänsä ansaitsee. Näin on käynyt ainakin meidän perheessä.

Opin tässä juhannusviikonlopulla laittamaan kuvia ja linkkejä blogiini. Harvoin olen ollut niin ylpeä kuin tämän saavutuksen jälkeen. Varmaankin naisten kympin tai maratonin juosseet ovat tunteneet jotain samanlaista.

Juhannuspäivän valoisaan yöhön ilmestyi kuitenkin uusi arvoitus. Blogilista kertoi, että minun blogissani on haamuja! Haamukirjoituksia. Kaikkitietävä Googlekaan ei kertonut, mitä ne ovat, joten jouduin menemään nukkumaan arvoitus päänalusenani.

Luulen keksineeni, mitä haamukirjoitukset ovat ja miten niitä on blogiini tullut. Opin lähettämään kuvia Bloggerbotin kautta. Kuva lähetetään omaan blogiin, ja se ilmestyy sinne "postina", kuin uutena kirjoituksena ja voidaan laittaa varsinaiseen kirjoitukseen/lastuun/päreeseen. Lähetin kuvat ensin rinnakkaisblogini lipastonlaatikkoon. Laitoin sitten myös varsinaiseen blogiini mielestäni käytännöllisen "salalokeron". Mutta isoveli on tarkkaillut minua. Olenko arvannut oikein?

Tietokonehaamuja liikkuu muuallakin kuin blogimaailmassa, jopa reaalimaailman kalmistoissa. Eräs pappi kertoi menneensä toimittamaan hautausta, joka oli ilmaantunut tavalliseen tapaan hänen tietokoneensa toimitusluetteloon. Mutta mitään vainajaa ei kuitenkaan ollut paikalla, ei ollut omaisiakaan. Selvisi, että sama pappi oli haudannut kyseisen vainajan jo vuosi aikaisemmin. Seurakunnan virastossa kukaan ei tiennyt, mistä tämä vainaja oli putkahtanut esiin uudestaan. Nykyajan haamut näyttävät kummittelevan tietokoneissa.

Ei ihme, että joku on jo keksinyt huippusuositun tietokonepelin, jonka virtuaalimaailmassa yli miljoona ihmistä seikkailee näinä päivinä, osa heistä haamuina, "undead". Financial Times oli uhrannut miltei puoli sivua kertoessaan tästä virtuaalimaailmasta. Lehti on kuitenkin kadonnut paperikeräykseen, enkä voi pekkajnykäsmäisesti laittaa siitä fiksua linkkiä blogiini.

Blogisisko ihmettelee Bloggerin labyrinteissa

Täällä Bloggerin sisällä on kuin labyrintissa. Ohjeet on piilotettu salalokeroihin. Kun on löytävinään avaimen jonkin ongelman selvittämiseen, se osoittautuu usein valuvikaiseksi. Tällainen on esimerkiksi Bloggerin oma kuvakoodi, joka tulee esille kun lähettää kuvansa blogiin, jotta saisi koodin profiilikuvan laittamista varten. Siinä on ns. "laittomia merkkejä", joten se ei sovi profiilikuvan laittamiseen. Onkohan olemassa joku luettelo merkeistä, joilla voi korvata ne?

Desmond Tutu kertoi Torontossa 1980-luvulla vitsin kuvatakseen Etelä-Afrikan silloista umpikujaa, suunnatonta ongelmien määrää. " Miten voi syödä elefantin? Pala palalta." Tämä Blogikin on eräänlainen elefantti. Sen hoitamisessa on sopivasti puuhaa kaupunkikesäloman ajaksi.

Kaksi viikkoa bloggaajana

Kaksi viikkoa bloggaajana on ohi. On mahdollista aloittaa nollapisteestä (=ei tiedä, mikä on HTML, luulee koodeja hieroglyfeiksi) ja rakentaa itselleen parissa viikossa ahkeralla työllä ikioma vaappuva saippualaatikko ja pitää sieltä muutama puhe. Kiitos ystävällisistä nyökkäyksistä ja lempeistä kommenteista. Kansalainen Blogisisko lähtee muutamaksi päiväksi pienelle aikamatkalle keskiaikaan. Voikaa hyvin. See you soon.:)

Vaikeus on lisäarvo

Viides merkintä/juttu/viesti/kirjoitus/artikkeli (miniartikkeli) omaan blogiin. Kuudes päivä blogin kimpussa. Voisin sanoa raatajakansan hengessä: kun se parasta on ollut, on se ollut työtä ja tuskaa.

Jos ei ole riittävästi aikaa tai jos on nettiavuton kuten minä, tämä Bloggeri ei ole ihanteellinen ratkaisu. Ohjeita on, mutta samat asiat voisi esittää paljon yksinkertaisemmin. Paljon auttaa se, että tulostaa vähitellen ohjeet itselleen opaskirjaseksi. Usein käy nimittäin niin, että löytää hyvät ohjeet, mutta niitä ei löydä enää uudestaan.

Kun etsin Bloggerista ohjeita johonkin pulmatilanteeseen, minulla on usein sellainen tunne kuin penkoisin mahtavan kirjoituslipaston laatikoita ja salalokeroita. Varmaankin se tekee hyvää aivoilleni.

Parasta on se, että tulee kirjoitettua säännöllisesti. Olen laiska päiväkirjan pitäjä, ja käsikirjoituksen muokkaaminen on enimmäkseen entisen tekstin korjaamista. Uutta tekstiä ei tule kirjoitettua tarpeeksi usein.

Mukavaa Bloggerissa on sen kansainvälisyys. Bloginpitäjien harrastustietojen avulla voi löytää jostain blogoversumin toiselta puolen ihmisen, joka pitää samasta kirjasta, samasta musiikista, samoista elokuvista. Ei olekaan enää ainoa maailmassa.

Juuri tämän tunteen koin, kun löysin naisen, joka oli merkinnyt mielikirjakseen (luonnollisesti yhdeksi lukemattomista) Candace Robb -nimisen kirjailijan esikoiskirjan "The Apothecary Rose". Siihen hetkeen mennessä en tiennyt kenestäkään muusta, joka olisi kiinnostunut tästä 1300-luvun Yorkissa elävän naisapteekkarin elämää kuvaavasta historiallisesta romaanista. Kirja on ensimmäinen Owen Archer Mystery -sarjassa.

Olen moittinut kovasti Bloggeria. Jollekin toiselle sen käyttäminen on varmaankin helppoa. Rehellisesesti sanottuna tuo vaikeus ei ole ainoastaan hankalaa. Harrastuksenhan täytyy olla edes jossain mielessä vaikea. Eihän se muuten kiinnosta. Näin vaikeus voikin olla lisäarvo.

Kuin Jukolan veljekset aapisen kimpussa

Kuten Hanhensulka edellisen aiheen keskustelussa ystävällisesti neuvoo, Bloggerilla on runsaasti ohjeita blogin tekemiseen. Niitä olenkin tutkinut jo pari päivää ällistyneenä ja suu mutrussa niin kuin Jukolan veljekset aapista.

Eilen loksahti jotain aivoissani. Tajusin, että blogiohjeen hieroglyfit olivatkin reseptejä, joilla on oma sanastonsa. Tämän oivalluksen syynä olivat ohjeet blogin värien valinnasta. Ne esitti taiteilija, joka kirjoitti helppotajuisesti.

Nyt ymmärrän myös sen blogikeskeisyyden, jota ihmettelin vielä jokin aika sitten joissakin aloittelevissa blogisteissa. Mutta kuten Hanhensulka kirjoitti lastussaan, blogin syntymistä voi verrata lapsen syntymään. Eräs englanninkielinen julkaisu mainostaakin: syntynyt terve blogi.

Kaikissa ei tätä alkuhaparointia ole nähtävissä. Esimerkiksi Prospero astui blogimaailman areenalle kuin ammattilainen, soitti heti omaa säveltään.

Uskon, että tässä vaiheessa vain harva osuu blogilleni. Siksi voin varmaankin kuvailla nyt rauhassa näitä aloittelijan tunteita. Jospa ne rohkaisisivat myöhemmin jonkun muunkin aloittamaan blogin.

Vihje kansalaisopistoille: perustakaa blogikurssi. Suomi oppi lukemaan alkuhankaluuksista huolimatta. Kyllä me opimme myös bloggaamaan.

Sukkia ja hieroglyfejä "tietyssä iässä"

Tänä aamuna huomasin, että olin joutunut lukkojen taakse: en päässyt tuttuihin blogeihin. Aina tuli tyly vastaus "Can't connect to local MySQL server through socket/tmp/mysql.sock".

Se ilmoitus olisi voinut olla yhtä hyvin hepreaa tai muinaisegyptiläistä hieroglyfikirjoitusta. Mistä ihmeen sukista nyt on kysymys?

Keksin etsiä vastausta internetmaailman raamatusta Googlesta. Neuvoja löytyi, mutta ne oli kirjoitettu samoilla hieroglyfeillä kuin ongelmalauseenikin.

Soitin pojalleni. Selvisi, että puhe oli "porteista". Sanoin, että tässähän täytyy nähtävästi opetella uusi kieli - ja tällä en tarkoittanut toista kotikieltämme englantia. Hänen vastauksensa ei lohduttanut minua: täytyy oppia useita tällaisia hieroglyfi-kieliä!

Soitin sisarelleni, oikealle fyysiselle pikkusiskolleni. Hän on minun kaltaiseni late bloomer, joka on alkanut "toisen uran" (second career) saavutettuaan "tietyn iän" (kuten ranskalaiset hienotunteisesti sanovat), opiskelee yliopistossa. Opintojen loppuvaiheessa täytyy nykyään suorittaa ns. tietokoneen ajokortti. Se saa kuulemma keski-ikäisten naisopiskelijoiden posket punoittamaan tenteissä. Samoista tenteistä nuoret opiskelijat suoriutuvat hetkessä.

Blogien pitäisi olla tavallisen ihmisen äänitorvia. Myös tietynikäinen nainen tai mies saa nousta omalle virtuaaliselle saippualaatikolleen ja kertoa, mitä ajattelee maailman menosta. Mutta onko tekniikka esteenä? Kuka keksii laittaa todella yksinkertaiset ohjeet perusblogin pitämiseen?

Blogisiskot

Ensimmäinen Blogisisko-kirjoitukseni (6/2005)
Olen antautunut. Blogalisaatio on vallannut minutkin. Blogeissa ravaaminen on vetäissyt mukaan blogosfääriin. Joku voisi sanoa, että blogomania on vallannut minut. Mutta en ole yksin.Bloggaajia on näinä aikoina yli 10 miljoonaa, kertoo eräs amerikkalainen naisten nettijulkaisu. Tarkoittaneeko tämä pelkästään Amerikkaa vai koko maailmaa?

Minusta on tullut Blogisisko. Sama nettijulkaisu kertookin, että 56 prosenttia bloginpitäjistä on naisia. Vaikka suurin osa bloggaajista on nuoria, uskollisimpia lienevät aikuiset naiset. Blogit ovat yksi keino luoda naisverkostoja.


Bloginpitäjät kirjoittavat blogeihinsa keskimäärin kerran kahdessa viikossa. Aika yllättävää? Se blogiverkosto, jossa olen käynyt, on paljon aktiivisempaa. Ehkäpä nämä uudet kommunikaatiokeinot, kännykkä ja internet, sopivat meille muuten niin vähäpuheisille suomalaisille.

Blogin aloittaminen on vaikeaa. Tähän asti olen selvinnyt yksin. No, täytyy tunnustaa: on ollut yksi käynti Kirjailijan häiriöklinikalla. Muuten en olisi edes tässä vaiheessa. Onko olemassa helppoja sääntöjä bloggaamiseen? Tällä menolla tämä blogi on pitkään ns. riisuttu malli ilman linkkejä. Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet innostamassa.