[kuva poistettu]
Isää kaivattiin kuvakertomukseeni ihmisen kehityksestä. Tässä opiskelijaisä, jonka poika on kaksivuotias.
Poikamiehenä mieheni luuli, ettei hän voisi sietää vauvoja tai lapsia yleensäkään. Siksi hän oli aika kauhuissaan, kun minä heti alkuun meidän tutustuttuamme sanoin, että pidän lapsista.
Minulla on kaksi nuorempaa siskoa. Olin myös ollut juuri vaihto-oppilaana perheessä, jossa oli viisi tyttöä. Mieheni taas oli "psykologisesti ainoa lapsi", 8-11- vuotta nuorempi kuin vanhemmat sisaruksensa.
Kun mieheni sitten vähän alle 24-vuotiaana tuli isäksi, hänelle oli suuri yllätys, miten paljon hän piti lapsista ja miten merkittäviä lapset ovat elämässä. Olemme mielessämme siunanneet tuon ajan huonoja ehkäisyvälineitä. Nykyaikana saattaisimme olla lapseton pari.
Mehän olimme opiskelijaparina suunnitelleet vastuullisesti (huom!) hankkivamme lapsia vasta sitten, kun olemme valmistuneet. Ehkä olisimme seuraavaksi ajatelleet hankkivamme lapsia sitten, kun väitöskirjat olisivat olleet valmiiita ja kunnon koti odottamassa lasta jne. Onneksi ehkäisy petti.
Ihminen ei aina
ymmärrä omaa parastaan
On ihan roskaa puhua suunnitelluista ja suunnittelemattomista lapsista. Normaali, tasapainoinen ihminen oppii rakastamaan lasta, itse tehtyä tai adoptoitua. Lapsi valloittaa. Suurin osa ihmiskuntaa on ollut viime vuosiin asti näitä suunnittelemattomia lapsia, joita omat tai adoptiovanhemmat ovat hoitaneet.
Ihminen ei aina tiedä, mikä hänelle olisi todella parasta. Ymmärrän oikein hyvin nykyajan lapsettomia pareja. On niin paljon velvollisuuksia, niin paljon muita asioita, että saattaa tuntua suorastaan vastuulliselta siirtää lasten hankkimista.
Naisen elimistö on kuitenkin niin herkkä, että siirtäminen voi olla kohtalokasta. Tunnen monia naisia, jotka katuvat päätöstään olla hankkimatta lapsia.
Olisimme jääneet paljosta onnesta osattomaksi ilman lapsiamme. Lapset ovat yksi niitä elämän perusasioita, joihin ihmisellä on oikeus. On luonnotonta kieltää se. Tämä keskustelu on saanut outoja piirteitä, kun lasten hankkimista ruvetaan paheksumaan ja miltei pilkkaamaan. Shakespeare muistuttaa Hamletissa, että sairaana aikana terve saa itsensä sairaaksi tuntea.
Antakaa ihmisen rakastaa lapsia, raskaana olevia naisia, miehiä jotka hoitavat pieniä lapsiaan ja keskustelevat aikuisten lastensa kanssa ja naisia ja miehiä, jotka lapsettomuudesta huolimatta rakastavat lapsia.
Monesti tuntuu nykyään siltä, että ihmisten on helpompaa rakastaa lapsia, jotka ovat jossakin maapallon toisella puolella kuin niitä lapsia, jotka ovat lähellä.
Kiitos näistä sanoista, Blogisisko!
VastaaPoistaKiitos, Katja, kun pistäydyit.
VastaaPoistaPirkko, puutun vain yhteen asiaan tässä hyvässä kirjoituksessasi. Mielestäni lasten tekeminen ei ole oikeus, katson sitä paremminkin velvollisuudeksi. Tällainen oikeusajatus on ehkä ongelmallinen siksi, että sen vuoksi helposti vaaditaan yhteiskunnalta yhä monimutkaisempia ja monimutkaisempia menetelmiä lapsettomuuden poistamiseksi. Terveydenhoito on nolla summa-peliä, jossa jokainen sijoitus on jostakin muusta pois. Syövän ja AIDS:nkin tutkiminen ovat mielestäni kiireellisempiä asioita kuin lapsettomuuden syiden tutkiminen, vaikka yksilötasolla viimemainitusta ongelmasta saattaa olla suuria henkisiä kärsimyksiä, joita en halua vähätellä.
VastaaPoistaOikeutta voi myös katsoa sitä vastaan, missä määrin yhteiskunnalla on varaa nopeaan väestönkasvuun. Esimerkkeinä vaikkapa jotkut Afrikan maat (esim Kenia, jossa hyvä terveydenhoito takaa pienen lapsikuolleisuuden ja näinollen suuren väestökasvun), tai Kiina ja varsinkin Intia.
Minusta pitäisi alkaa puhua myös oikeuksista tässä yhteydessä. Länsimaisesta naisesta halutaan tehdä kuin leikattu rottakissa: hyödyllinen, mutta ei lisäänny.
VastaaPoistaTarkemmin:
VastaaPoistaNykyajan yhteiskunta on liian kova nuorille ihmisille, varsinkin naisille.
Sanon naisille, sillä aika on miehelle armollisempi. Mies voi muuttaa mieltään ja saada lapsen myöhemminkin.
Onneksi nainenkin voi saada lapsen aika iäkkäänäkin hedelmöittämishoidolla tai luovutetulla munasolulla.
Hanhensulka, sanot että tuo on kallista. Niin on, mutta nuo naiset ovat uhranneet työmehiläisten lailla elämänsä yhteiskunnalle ja taloselämälle.
Soisin heille mahdollisuuden. Tietenkin myös adoptointi on hyvä ratkaisu. Ovathan aviopuolisotkin täysin erilaisia geneettisesti ja tulevat yleensä toimeen toistensa kanssa, vaikka ovat alkaneet yhteisen elämän vasta aikuisina. Adoptiolapsi elää pienestä asti uusien vanhempiensa ja sukunsa kanssa.