Kirja on puutarha taskussa, sanovat kiinalaiset. Kirja puutarhasta sitä enemmän.
Olen ajatellut aina, että jokaisen kunnon kansalaisen pitäisi tehdä luettelo kirjoistaan. Ystäväperheemme palkkasi eräänä kesänä teini-ikäisen tyttärensä luetteloimaan koko laajan kirjastonsa. Miksi minä en keksinyt tehdä niin?
Pitääkö aloittaa kirjoista, jotka ilahduttavat erityisesti? Kuten kaikilla innokkailla nojatuolipuutarhureilla minullakin on paljon kirjoja puutarhahoidosta, kasveista, kukkien syömisestä, tietenkin myös luonnon suurista puutarhoista: laaksoista, metsistä, kaskimaista.
Kipling kirjoittaa:
Oh, Adam was a gardener, and God who made him sees
That half a gardener’s work is done upon his knees.
(The glory of the garden, 1911)
Niin Blogisiskokin laskeutuu upon her knees erään kirjahyllyn eteen. Ei, on parempi istua tyynyllä. Pölyisin on 16-osainen puutarhanhoidon aakkosellinen tietosanakirja, 1. ja 14. osa puuttuuvat, onneksi ei 16. osa , jossa on latinankielinen hakemisto ja kirjan osien sisällysluettelot. Ostettu yksi kerrallaan dollarilla kappale kanadalaisen ruokakaupan A & P:n tarjouksesta.
Pölyä. Parasta käydä ottamassa allergialääkettä.
Huomaan, että olen ominut itselleni nuoremmalle pojalle lahjaksi ostetun kirjan Toronton luonnosta. Siinä on ihana pesukarhu kannessa. Nyt kynä käteen ja luetteloa tekemään.
Puutarhakirjojeni aarteita:Kinahminmäen kaskimetsien kasvillisuudesta. Riitta Tujulin. (Olen ollut mukana kaskenpoltossa.)
Koulun värikuvakasvisto (korvaamaton)
Vuosi kasvitarhassa. Elizabeth Hoppe (Mitä tekisin nyt, jos minulla olisi puutarha?)
Kotimaan luonto-opas. Toim. Halkka et alia. (Rakas, painava ja kallis sijoitus.) 549 sivua.
Iloinen kasvitarha. John Seymor
Tiheikön väen vuodenajat. Jill Barklem (kuvakirja)
Lääkekasveja luonnosta ja puutarhasta. Jaroslav Kresánek
SKS:n Kansanomainen lääkintätietous
The Penguin Book of Garden Writing. Ed David Wheeler (Kiplingin runo tästä.)
Flowers as Food. Jane Newdick & Mary Lawrence
Gerrard’s Herbal (Elisabet I:n ajan lääkäri ja puutarhuri)
The Pursuit of Paradise. A Social History of Gardens and Gardening. Jane Brown. 1999.
Brother Cadfaels’s Herb Garden 1996. (Cadfael -fanien aarre keskiajan kasveista. Lainauksia Ellis Petersin Cadfael-kirjoista. Ihania kuvia.)
Old Wives Lore for Gardeners. Maureen & Bridget Boland. 1976. Siskokset kertovat Lontoon puutarhoistaan.
A Little Wilderness. A Natural History of Toronto. Ivy & Bateman
Läkeväxter. F. Stary & V. Jirásek.
Flowers of the Wild. Ontario and the Great Lakes Region. Zichmanis & Hodkins
Good Housekeeping Illustrated Encyclopedia of Gardening. Se 16-osainen, josta kaksi osaa puuttuu.
Käsi väsyy. Tästä luetteloinnista tulee iso juttu. Jääköhän se aikomukseksi? Kieliasukin pitää tarkistaa.
Mutta usein siitä puhe, mistä puute. Tällä kertaa puutarhasta, jota ei ole ja kirjojen luettelosta, jota ei ole.
Mitkä ovat Sinun lempikirjojasi tältä alalta? Vai tutkitko luonnonkirjaa?Kysyy kesämökitön, parvekkeeton, hyönteisallergioista kärsivä mutta siirtolapuutarhasta yhä haaveileva ja ikkunalaudalla perhoskämmeköitä kasvattava ja päivänvarjon alla viihtyvä blogisiskonne.
(P.S. Anteeksi haamukirjoitukset. En saa korjauksia esille.)
En ole ollenkaan viherpeukalo, mutta pidin Joan Marblen kirjasta Puutarha Italiassa (Notes from an Italian Garden). Sen luettuani saatoin hetken kuvitella joskus innostuvanikin puutarhanhoidosta.
VastaaPoistaJos innostut, osta leveälierinen hattu ja puutarhakäsineet. Jotkut pitävät pientä tyynyä polvien alla kitkiessään.
VastaaPoistaTekeeköhän kukaan todella niin?
Minulla on leveälierinen aurinkohattu ja lasten muovijakkara, ettei kukkapenkkejä kitkiessä tarvitse polvillaan kyykötellä. Kelpaa minulle lippalakkikin. Aurinkolasit eivät suojaa silmiä tarpeeksi sivulta ja ylhäältä tulevilta auringonsäteiltä, siksi lippa tai lieri. : )
VastaaPoistaMinä pidän Alangon maanläheisistä puutarhakirjoista. Niissä ei pahemmin kruusailla.
Nyt on saatavissa paljon tosi isoja aurinkolaseja, jotka suojaavat sivuiltakin. Aikaisemmin käytin naisten murtomaahiihtolaseja, enemmänkin "tuulilaseina". Helsingissä on usein tuulista, ja se ärsyttää silmiä.
VastaaPoistaEi minun vahvuuksillani : ) Tarvitsen myös silmälaseja nähdäkseni rikkaruohot, tai yleensäkin mitään. Niinpä käytän silmälaseja ja "klipsuja".
VastaaPoistaOlen tehnyt kirjoistani tietokannan tietokoneelle. Siinä on kirjailijan ja kirjan nimi ja koska kirjan viimeksi luin. Nimikkeitä on tällä hetkellä 766.
VastaaPoista(Ohjelma on 10 vuotta vanha Paradox, koska sillä on helppo tehdä erilaisia hakuja.)
Tuntuu tekniseltä ja suurelliselta, mutta kun hukkaan koko ajan omia kirjojani. Näin on kokonaisuutta helpompi pitää silmällä. Kirjoja oli ennen enemmän, mutta muutossa pienempään asuntoon oli karsittava koalla kädellä. Nyt suunnittelen pikku hiljaa nostaa määrän 800 kirjaan.
Louhi,
VastaaPoistakirjoituspöytäpuutarhuri ei tullut ajatelleeksi rikkaruohoja.
"Weeds are alwaies growing, the great Mother of all living Creatures, the Earth, is full of Seed in her Bowels", sanoi William Lawson 1618.
"They grow as if the devil was in them", kirjoitti rikkaruohoista Charles Dudley Warner (1876).
Rikkaruohoista on jotain hyötyäkin. Puutarhanhoitoa, myös kitkemistä, pidetään yleisesti hyvänä asiana ihmisen fyysiselle ja henkiselle terveydelle.
Esimerkiksi voikukkien kitkeminen tarjoaa turvallisen purkautumistien ihmisen luontaiselle "destruktiiviselle elementille", neuvoo Clare Leighton (1935).
Leighton tuo aivan uuden ja yllättävän näkökulman tähän puutarhan parantavaan vaikutukseen.
Hän kertoo ystävästään, jonka isä oli juuri kuollut. Nainen oli masentunut, hänellä oli unihäiriöitä. Elämän normaali rytmi oli mennyt sekaisin.
Nainen tuli vierailulle Leightonin luo. Juuri silloin voikukat rehottivat pahimmallaan puutarhassa.
Sureva vieras kävi voikukkien kimppuun. Parin päivän kitkemisen jälkeen hän oli tyyni ja tasapainoinen. Puutarha oli parantanut hänet.
Mette,
VastaaPoistaSinä olet uskomattoman tarmokas.
Ostin muutama kuukausi sitten klassisella tavalla tyylikkään kirjan, jonka kanteen on painettu Lukupäiväkirja (Karisto 2004).
Kirjassa on 80 sivua. Kullakin sivulla on tilaa kahdelle kirjalle. Voi merkitä muistiin kirjailijan, kirjan nimen, sivumäärän, kuinka monesti on kirjan lukenut ja mitä siitä ajattelee.
Kirja on edelleen tyhjä. Mitä kirjoja alkaisin merkitä siihen? Lempikirjoja vai niitä, joita luen tällä hetkellä?
Kiitos kauniista kertomuksesta, Blogisisko : )
VastaaPoistaMuistan minäkin jotakin vastaavaa vuosien takaa. Voikukat rehottivat pihassani ja minä olin alakuloinen. Viikkokausia kitkin ja nypin ja kitkin. Sain raitista ilmaa ja auringonpaistetta.
... muuten voikukan lehdistä tulee hyvää salaattia, jos lehdet varjostavat. Kukat ovat kauniita salatin koristeita. Jotkut osaavat tehdä voikukkaviiniäkin. Minä en osaa.
Ja lapsena muistan ihastukseni voikukkaniityn äärellä. Niin paljon kukkia voikukkaseppelettä varten!
... entäs nokkoset! Nehän maistuvat ihanalle letuissa tai miksei pinaattikeiton tapaan tehdyssä nokkoskeitossa. Nokkosista saa myös haudevettä, taatusti luonnonmukaista torjunta-ainetta.
Sama kasvi - toisinaan rikkaruoho, toisinaan silmän ilo ja vatsan täyte.
Samainen Dudley Warner (1876)kertoo kiinalaisesta, joka tuli lähetyssaarnaajaystävänsä kanssa käymään hänen luonaan Englannissa ja ihastui kovasti nähdessään puutarhassa erään englantilaisten vihaaman rikkaruohon ('pusley', ei sanakirjoissa silloin, ei nytkään).
VastaaPoistaKiinalainen mies poimi hellästi ison kimpun näitä rikkaruohoja ja laittoi niistä herkullista ruokaa.
Dudley Warner kirjoittaa, että on mahdollista tuhota puutarhoista sellaisia kasveja, jotka ovat hyvin arvostettuja muualla.
(Näitä tekstejä lukiessa ei voi olla ihmettelemättä sitä, miten paljon ennen käytiin vieraisilla ja miten kauan viivyttiin. Onhan se tietenkin tuttua meille venäläisistä klassikoista ja Jane Austenista. Nykyään harvinaisempaa.)