Kirjallinen makukin voi muuttua elämän varrella. "Minä jumaloin Kiplingin kirjoja 13-vuotiaana, inhosin niitä 17-vuotiaana, luin niitä mielelläni 20-vuotiaana, halveksin niitä 25-vuotiaana ja nyt minä taas ihailen häntä ja hänen kirjojaan."
George Orwell tunnustaa haastattelussa 32-vuotiaana vuonna 1936.
Saman huomaa itsestään. Minun ja Linnan suhde on ollut juuri tuollainen. Varsinkin Pohjantähden osalta, Tuntematon on pysynyt tasaisempana. Ja sama muidenkin kanssa, Dostojevski vaihtelee mielessä tylsästä jaarittelijasta pään räjäyttäjään.
VastaaPoistaOngelmallisinta on suhde lapsuuden lempikirjoihin.
VastaaPoista"Kuningas Salomonin kaivos" teki minuun suuren vaikutuksen lapsena. Nyt aikuisena tiedän, että se ei ole mikään erityisen hyvä kirja. En ole lukenut sitä uudestaan.
Se on vähän niin joku lapsuuden ajan tuttavuus, joka oli lapselle merkittävä jossakin ominaisuudessa, mutta aikuisten mielestä ja minunkin mielestäni myöhemmin, aika surkea tapaus kokonaisuudessaan.
Muuten olen niitä ihmisiä, jotka eivät ole paljon muuttuneet.
Tässä tekisi tietenkin mieli alkaa vaahdota "valkoisen miehen taakasta", joka yhdistetään Kiplingiin, muttei huvita, heti aamusta.
VastaaPoistaOrwellin suhde Kipingiin kertoo enemmän hänen oman elämänsä käännekohdista kuin Kiplingistä kirjailijana.
Kiplingin Kadonnnut legioona on yksi lempikirjoistani.
- Prospero
Minulle Kipling on ollut lähinnä lastenkirjailija. Kim tietenkin teki suuren vaikutuksen. En ole tutustunut lähemmin Kiplingin tuotantoon.
VastaaPoistaSuurin osa lasten- ja nuortenkirjoista on tullut minulle tutuksi omien lasteni kanssa ja englantia opiskellessani.
Tutulta kuulostaa. Voi näitä viha-rakkaus-häpeäsuhteita! Ainoa, jota jaksan edelleen häpeillä hurjasti, on runo, joka alkaa "sinisorsan höyheniin, kiiltäviin, pehmoisiin..." - mitä ihmettä, miksi semmoinen mieltymys? Etenkin kun runo päättyy aivan typerään visioon siitä, että sorsat ovat jumalan luomia ja vaakkuvat tämän kunniaksi.
VastaaPoistaVoi, lue ihmeessä Kiplingin Just So Stories. Ne on ihanat.
Lapsena kiinnittää huomion johonkin pieneen yksityiskohtaan, joka on tuttu lapsen pienessä maailmassa.
VastaaPoistaLapsethan pitävät tutkimusten mukaan esimerkiksi erilaisesta taiteesta kuin aikuiset.
Heille on läheisintä amerikkalaistyylinen naiivi romantismi. Huomasin tämän omista lapsistakin, jotka olivat käyneet pienestä lähtien meidän aikuisten kanssa taidenäyttelyissä ja taidemuseoissa.
Mutta sehän onkin lähellä klassista realistista tyyliä.
Toisaalta huumorin ja pienten hauskojen yksityiskohtien vuoksi he rakastavat muunkinlaista taidetta.
Mutta kyllä naivismi ja maaginen realismi (sanotaanko niin kuvataiteista) kiehtovat myös lapsia.
"Just sostories" on ihana. Haluaisin sen suomennoksen, "Norsunlapsi", mutta en löydä mistään. Minulla on kaksi Kiplingin novellikokoelmaa, joita rakkaasti rakastan, "Päivän työ" ja "Intian ylängöiltä", jonka taitamaton antikvariaatinpitäjä oli luokitellut matkakirjoihin ja viiden markan hintaan. En paljastanut erehdystä.
VastaaPoistaMinä olen tehnyt kirjalöytöjä kirpputoreilta.
VastaaPoista