Missä määrin nämä "pyhät anorektikot" kärsivät samasta sairaudesta kuin erakot tai budhalaiset pyhät miehet. Sairaus sinänsä taitaa olla fyysistä perua, sen esiintymisympäristö määrittää sen sitten joko pyhäksi, normaaliksi tai sairaudeksi. Eiväthän kaikki pyhät keskiaikaiset naiset kärsineet anoreksiasta vaan se oli yksilöllinen olotila ja näinollen poikkeus.
Patriarkaalinen yhteiskunta vahvistui kulttuurimme ja uskontomme seurauksena, vaikka tietysti on aikaisempaa, mutta samanjuurista, indoeurooppalaista perua. Juutalaisuushan on vielä kärjistyneemmin sellainen ja varmasti sen edeltäjät Lähi-idässä myös. Turun piispanvaalista käytävä keskustelu kuuluu samaan ketjuun, jossa nämä pyhät anorektikot olivat osallisina omassa ajassaan.
Tässä on ehkä mielenkiintoista muistaa liettualaisen Marija Gimbutas'in ja muidenkin kulttuurintutkijoiden arvioita siitä, että "alkuperäinen" eurooppalaisuus, jota suomalais-ugrilaisuus "edustaa" ainoana jäänteenä omassa ajassamme, oli matriarkaalinen perustaltaan;))
En ole tutkinut matriarkaalisia kulttuureita koskaan. Ainoa kokemukseni vastaaavasta on tyttökoulun käyminen ja joissain naisvaltaisissa työpaikoissa saadut kokemukset.
Tuntuisi siltä, että olipa yhteiskunta patriarkaalinen tai matriarkaalinen, aina on sortoa.
Opiskelin joskus sosiologiaa ja laudaturseminaarissa tein "esseen" ryhmäkonfliktiteoriasta. Mieleen jäi, että aina syntyy konflikti. Heikoimman sortaminen näyttäisi olevan ikävä pysyvä ominaisuus ihmisessä.
Joo, nokkimisjärjestys on tärkeä laumaeläimelle, ja "vähäarvoisin" joutuu kärsimään sen nahoissaan.
Suosittelen muuten tätä Gimbutas'ia, vaikka edustikin ei-kristillistä ajattelua. Tällä suomalaisella saitilla on Gimbutasin lempeää kritiikkiä: http://www.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/wyrd/gimbutas.html
Tiedän tietysti, että sinä edustat "perinteistä" käsitystä naisesta ja naisen asemasta yhteiskunnassa. Kuitenkin olettaisin, että naisen sosiaalisempi luonne ja asioiden painotuserot voisivat paremminkin edistää ihmisten välistä harmoniaa kuin pitää nykyistä menoa yllä. Tietysti naisethan ne muksut kasvattaa, pojatkin sellaisiksi kuin ovat.
Kun on ajanut allikkoon, olisi parasta pitää suunsa kiinni, ettei tukehdu. Mutta mitä tarkoitin, on ehkä selvempää linjalla, jonka sinä viitoitat viimeistä edellisen kommenttisi ensimmäisessä kappaleessa. Kristillisessä käsityksessä, ja varmaan löydät heti monia paikkoja missä tämä käsitykseni kumotaan, naisen paikka on perinteisesti ollut jossakin määrin miehelle alisteinen, ehkä Paavalin vaikutuksesta, hänhän ei ollut mikään herttainen ukkeli, niin kuin jo jossakin aikaisemmin päättelimme, ja määräsi selvin sanoin naisen pitämään päänsä kiinni seurakunnassa. Sitä varmaan voidaan pitää kristillisen perinteen mukaisena naisen tilana.
Nykyajassa ollaan ehkä progressiivisempia, vaikka kohu ehdokkaista Turun piispaksi ei ehkä siltä näytä.
Missä määrin naishallitsijat ovat eronneet ympäröivän yhteiskunnan naiskäsityksistä on kyseenalaista. Joku Kristiina Ruotsissa (ei ehkä paras esimerkki) joutui luopumaan kruunustaan eikä kai Elisabeth I:n asema naisena ja hallitsijana ollut erityisen hyvä, vaikka oli pystyvä nainen ja hallitsi pitkään. Nämä nykyajan kuningattaret ja kuninkaalliset perheet ovat kai lähinnä anakronistinen vitsi.
Nimenomaan Paavali sanoo, että Jumalan edessä miehillä ja naisilla ei ole mitään eroa, ovat siis samanarvoisia. Jostakin syystä juuri tämä unohdetaan. Varmaankin miesten vika.:)) Ei toki vain kirkonmiesten, vaan yleensä valtaan tottuneiden miesten.
Naisten vaikeneminen oli antiikin yhteiskunnan käsitys.
Kristinusko toi vallankumouksellisen muutoksen asiaan periaatteessa, vaikka miehet ovat pitäneet käytännössä kiinni antiikin käsityksestä kynsin hampain.
Toisaalta esimerkiksi luostareissa matriarkoilla (=abbedissoilla) oli suuri valta. Siksi vallanhimoiset, varakkaat naiset sinne menivätkin.
Mitä tulee piispanvaaleihin ja muihinkin virkanimityksiin, eiköhän parhaan pitäisi päästä sukupuolesta riippumatta.
Minä olen tehnyt elämässäni täysin itsenäisiä valintoja, mm jäänyt kotiäidiksi suvun järkytykseksi (koulutus menee hukkaan jne).
Missä määrin nämä "pyhät anorektikot" kärsivät samasta sairaudesta kuin erakot tai budhalaiset pyhät miehet. Sairaus sinänsä taitaa olla fyysistä perua, sen esiintymisympäristö määrittää sen sitten joko pyhäksi, normaaliksi tai sairaudeksi. Eiväthän kaikki pyhät keskiaikaiset naiset kärsineet anoreksiasta vaan se oli yksilöllinen olotila ja näinollen poikkeus.
VastaaPoistaPatriarkaalinen yhteiskunta vahvistui kulttuurimme ja uskontomme seurauksena, vaikka tietysti on aikaisempaa, mutta samanjuurista, indoeurooppalaista perua. Juutalaisuushan on vielä kärjistyneemmin sellainen ja varmasti sen edeltäjät Lähi-idässä myös. Turun piispanvaalista käytävä keskustelu kuuluu samaan ketjuun, jossa nämä pyhät anorektikot olivat osallisina omassa ajassaan.
Tässä on ehkä mielenkiintoista muistaa liettualaisen Marija Gimbutas'in ja muidenkin kulttuurintutkijoiden arvioita siitä, että "alkuperäinen" eurooppalaisuus, jota suomalais-ugrilaisuus "edustaa" ainoana jäänteenä omassa ajassamme, oli matriarkaalinen perustaltaan;))
En ole tutkinut matriarkaalisia kulttuureita koskaan. Ainoa kokemukseni vastaaavasta on tyttökoulun käyminen ja joissain naisvaltaisissa työpaikoissa saadut kokemukset.
VastaaPoistaTuntuisi siltä, että olipa yhteiskunta patriarkaalinen tai matriarkaalinen, aina on sortoa.
Opiskelin joskus sosiologiaa ja laudaturseminaarissa tein "esseen" ryhmäkonfliktiteoriasta. Mieleen jäi, että aina syntyy konflikti. Heikoimman sortaminen näyttäisi olevan ikävä pysyvä ominaisuus ihmisessä.
Joo, nokkimisjärjestys on tärkeä laumaeläimelle, ja "vähäarvoisin" joutuu kärsimään sen nahoissaan.
VastaaPoistaSuosittelen muuten tätä Gimbutas'ia, vaikka edustikin ei-kristillistä ajattelua. Tällä suomalaisella saitilla on Gimbutasin lempeää kritiikkiä: http://www.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/wyrd/gimbutas.html
Tiedän tietysti, että sinä edustat "perinteistä" käsitystä naisesta ja naisen asemasta yhteiskunnassa. Kuitenkin olettaisin, että naisen sosiaalisempi luonne ja asioiden painotuserot voisivat paremminkin edistää ihmisten välistä harmoniaa kuin pitää nykyistä menoa yllä. Tietysti naisethan ne muksut kasvattaa, pojatkin sellaisiksi kuin ovat.
Mitähän Sinä nyt perinteisellä tarkoitat? Naishallitsijoita, rakastajattaria, vaimoja, orjia?
VastaaPoistaPerinteisesti nainen on ollut vaikka missä roolissa.
Kun on ajanut allikkoon, olisi parasta pitää suunsa kiinni, ettei tukehdu. Mutta mitä tarkoitin, on ehkä selvempää linjalla, jonka sinä viitoitat viimeistä edellisen kommenttisi ensimmäisessä kappaleessa. Kristillisessä käsityksessä, ja varmaan löydät heti monia paikkoja missä tämä käsitykseni kumotaan, naisen paikka on perinteisesti ollut jossakin määrin miehelle alisteinen, ehkä Paavalin vaikutuksesta, hänhän ei ollut mikään herttainen ukkeli, niin kuin jo jossakin aikaisemmin päättelimme, ja määräsi selvin sanoin naisen pitämään päänsä kiinni seurakunnassa. Sitä varmaan voidaan pitää kristillisen perinteen mukaisena naisen tilana.
VastaaPoistaNykyajassa ollaan ehkä progressiivisempia, vaikka kohu ehdokkaista Turun piispaksi ei ehkä siltä näytä.
Missä määrin naishallitsijat ovat eronneet ympäröivän yhteiskunnan naiskäsityksistä on kyseenalaista. Joku Kristiina Ruotsissa (ei ehkä paras esimerkki) joutui luopumaan kruunustaan eikä kai Elisabeth I:n asema naisena ja hallitsijana ollut erityisen hyvä, vaikka oli pystyvä nainen ja hallitsi pitkään. Nämä nykyajan kuningattaret ja kuninkaalliset perheet ovat kai lähinnä anakronistinen vitsi.
Nimenomaan Paavali sanoo, että Jumalan edessä miehillä ja naisilla ei ole mitään eroa, ovat siis samanarvoisia. Jostakin syystä juuri tämä unohdetaan. Varmaankin miesten vika.:)) Ei toki vain kirkonmiesten, vaan yleensä valtaan tottuneiden miesten.
VastaaPoistaNaisten vaikeneminen oli antiikin yhteiskunnan käsitys.
Kristinusko toi vallankumouksellisen muutoksen asiaan periaatteessa, vaikka miehet ovat pitäneet käytännössä kiinni antiikin käsityksestä kynsin hampain.
Toisaalta esimerkiksi luostareissa matriarkoilla (=abbedissoilla) oli suuri valta. Siksi vallanhimoiset, varakkaat naiset sinne menivätkin.
Mitä tulee piispanvaaleihin ja muihinkin virkanimityksiin, eiköhän parhaan pitäisi päästä sukupuolesta riippumatta.
Minä olen tehnyt elämässäni täysin itsenäisiä valintoja, mm jäänyt kotiäidiksi suvun järkytykseksi (koulutus menee hukkaan jne).