Photo Friday: 'Paradise'

A peaceful park in the centre of a peaceful city in a peaceful country.
Aesculus hippocastanum (=horse-chestnut = hevoskastanja)

Elvis ja Bach 70-luvun englannin opettajan apuna

Elvis tuli minulle tutuksi, kun opetin kansalaiskoulussa "vaikeita" 15-vuotiaita muutaman vuoden 1970-luvun loppupuolella Helsingissä ennen muuttoamme Kanadaan. Se oli oikeaa 70-lukua. Joku miellyttävistä työtovereistani oli maolainen. Luotettava tuttavani kertoi, että joillakin helsinkiläisillä oli Kaivopuiston rannassa moottorivene, jolla he voivat paeta Ruotsiin,  jos itänaapuri miehittää Suomen.

Minulla oli kaksi työpaikkaa, sillä mieheni oli koti-isä ja jatko-opiskelija. Minulla oli tapana käyttää tunneillla taustamusiikkia ja muitakin pehmeitä, nykyään tavallisia, silloin vielä harvinaisia keinoja oppilaitteni rauhoittamiseksi. Teoreettisen taustan työlleni antoivat kirjat Summerhillista ja varsinkin nuorisopsykiatriasta, joita lainasin Amerikan tiedotuskeskuksen kirjastosta Kaivokadulta. Olin valinnut koulun sen perusteella, että se oli kävelymatkan päässä silloisesta asunnostamme. Työmatkat bussilla olisivat vieneet liikaa aikaa.

Opettajainhuonessa oli ystävällinen tunnelma. Sinne oli mukavaa mennä välitunneilla. Sain hyviä neuvoja. Rehtori antoi minulle vapaat kädet opetusmenetelmissä, kunhan järjestys säilyi. Jouduin erittäin harvoin poistamaan oppilasta luokasta, vaikka jotkut heistä olivat olleet aikaisemmin tarkkailuluokalla ja jopa nuorisovankilassa. Eräänä vuonna tuli esille, että muutamat tytöistä olivat ottaneet itsestään intiimejä selfie-kuvia rautatieaseman passikuva-automaatissa ja myyneet niitä "maalaismiehille", jotka odottelivat junia. Olin nuori nainen ja ymmärsin, että joidenkin poikien kanssa en olisi uskaltanut jäädä kahdestaan luokkahuoneeseen. Kahdenkeskinen keskustelu tapahtui koulun käytävällä, jonne luokkani ovi ja ehkä myös  naapurina olleen ruotsinluokan ovi oli auki.

Laitoin oppilaitteni iloksi luokan seinille useita kookkaita Elvis-julisteita. Puolet ajasta soi heidän lempimusiikkinsa Elvis ja toinen puoli minun silloinen lempimusiikkini Bach. ”Saattaahan tuotakin joskus kuunnella”, sanoivat kompromissiin pystyvät oppilaani Johan Sebastian Bachin musiikista.

Oppilaani nauhoittivat minulle musiikkia Elvis -levyiltään ja minun klassisen musiikin levyiltä, jotta saatoin soittaa niitä magnetofonilta, joka oli työpöytäni vieressä. Käytin sanakertaukseen piirtämistä ja dioja. Harjoittelimme ääntämistä opettelemalla ääntämään oikein Elviksen laulujen nimiä. Pojat pitivät huolta kaikista raskaista teknillisistä opetusvälineistä, toivat ne luokkaan ja veivät vahtimestarille opetusvälinevarastoon. Kun opetin uutta läksyä tai kuulustelin vanhaa, luokassa vallitsi hiljaisuus sopimuksemme mukaan.

J. S. Bach Nuori Bach sävelsi mielimusiikkiani.

Läksyt tehtiin aina yhdessä ryhmätöinä luokassa. Kirjoja ei viety kotiin, sillä ne olisivat saattaneet jäädä sille tielleen. Ei tarvinnut antaa nelosia tai viitosia todistukseen. Kirjat säilytettiin lukituissa kaapeissa, ja oman kirjan sai pyynnöstä mukaan, ja jotkut tytöt veivät englannin oppikirjat kotiin ja muistivat tuoda kirjan koulun tullessaan.  Useimmat oppilaista olivat tunneilla sopuisia ja miellyttäviä. Kauniit kovistytöt olivat kaikkein vaikeimpia, sillä he olivat tottuneet väkivaltaan. Sanoin eräälle tytölle "Sinulla on hyvin kaunis tukka" ja aioin silittää sitä. "Et saatana vaan revi minua tukasta!" tyttö huusi.

Tunsin syvää myötätuntoa monia oppilaitani kohtaan, jotka elivät hyvin vaikeissa oloissa ja kokivat kauhuja kotonaan. Isä iski päätä seinään, yksinhuoltajaäiti ajoi pojan pakkaseen kävelemään, kun tuli herra-asiakkaita yöllä. Maanantaiaamuisin monet oppilaat olivat hyvin nälkäisiä, ja koulunkeittäjän luvalla sain viedä oppilaat ensi syömään ruokalaan ja sitten vasta oppitunnille.

Tunneilla oli rauhallista, mutta minä olin aivan poikki kotiin tultuani. Nukuin yleensä kahden tunnin päiväunet. Heräsin yleensä siihen, kun mieheni tuli yliopistolta tai kirjastosta lukemasta ja toi lapset koulusta, joka oli kaupungin toisella puolella. Sitten alkoi tavallinen elämä kotona.

Lunta Porvoon mitalla

Taloja kuin nukkekoteja



Porvoon punaista



Porvoon tunnelmaa




Porvoon Tuomiokirkko



Old Times




Pink Porvoo

Katso Talvinen Porvoo -kuvani

Vainojen uhrien muistopäivät

Suomessa vietettiin 27.1.2002 ensimmäistä kertaa Vainojen uhrien muistopäivää, joka on toisen maailmansodan aikaisten vainojen uhrien lisäksi myös muiden kansanvainojen uhrien muistopäivä ympäri maailmaa ennen ja nyt.

Juutalaiset kaikkialla maailmassa ovat viettäneet holokaustin uhrien muistopäivää vuodesta 1953 lähtien:. Tämän Jom Hashoa -päivän ajoitus perustuu siihen juutalaisen kalenterin päivään, jolloin Varsovan gheton juutalaiset nousivat kapinaan vuonna 1944. Helsingin Juutalaisessa koulussa Vainojen uhrien muistopäivän tapaista muistopäivää on vietetty jo yli viiden vuosikymmen ajan.” Daniel Weintraub
http://www.edu.fi/…/kuinka_vainojen_uhrien_muistopaivaa_voi…?

Molotov allekirjoittaa Molotov–Ribbentrop-sopimuksen 23 elokuuta 1939 Moskovassa. Joachim von Ribbentrop ja Josif Stalin seisovat hänen takanaan. Leninin kuva seinällä.

Elokuun 23. vietetään vuosittain Euroopan parlamentin tunnnustamaa  stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaista muistopäivää :" Päivämäärä on allekirjoittamispäivä 1939 Molotov–Ribbentrop -sopimuksesta, jota parlamentin puhemies Jerzy Buzek luonnehti vuonna 2010 "ihmiskunnan historian kahden pahimman totalitarismin muodon yhteenliittymäksi". 

 Kannanotto pitää Neuvostoliiton kommunistisen stalinismin ja Saksan/Suur-Saksan kansallissosialismin, natsismin aikaisia joukkokarkotuksia, murhia ja orjuuttamisia sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan sekä pyrkii vahvistamaan Euroopassa demokraattisia arvoja ja rauhaa." Wikipedia

Muistakaamme suomensukuisia kansoja[Finno-Ugric peoples], esimerkiksi inkeriläisiä, joiden pieni kansa melkein tuhottiin Stalinin vainoissa: tapettiin, vietiin karkotukseen, vankiloihin ja työleireille.
Kuva inkerikkojen kesäjuhlilta Vistinässä.
Kuva: Aune Kämäräinen
Kartta suomensukuisten kansojen alueista

Koti 2000-luvulla

Kirjoitin tässä asunnossa kuusi kirjaa ja seitsemännenkin melkein valmiiksi. 1990-luvulla työpöytäni oli tuon ruokapöydän paikalla.
27.6.2007
(Koti 1989-2009: olohuone 2000- )




2007




2007



olohuone 2000-luvulla




Joulu 2005: ensimmäiset digikuvat.
olohuone

Joulukukkia 2005




Joulu 2006
Memories of our Christmases past




Pyry vieraana maaliskuussa 2008

kotimme 1989-2009
kuvissa olohuone 2000-2009
Kotona 
The neighbourhood

PIMEÄ

Dark nights in Helsinki
Diana-patsas Kolmiopuistossa
Klikkaa kuvat suuremmiksi!
Värikollaasi 215

'

John Irvingin kirjassa "Kunnes löydän sinut "Jack Burns asuu äitinsä kanssa Htelli Tornissa.

In the background in the centre of Helsinki is hotel Torni (=tower) where Jack Burns (John Irving: Until I find you) stays with his mother while they are trying to find Jack's father. 

A view from my window

Yöraitiovaunu
Waiting for the tram in the centre of Helsinki



Korkeavuorenkatu klo 22:30 tammikuussa 2007
A view from my window 1989 - 2009




Ja ihan oikeat kollaasitkin löytyivät: Vuosi 2009 alkaa. Maisema muuttuu. Paremmat ilotulituskuvat kuvattuina saman kerrostalon katolta vuoden 2008 elokuun yössä:
Fireworks January 1st 2009 and in the summer August 2008.



Maisema muuttui 20 vuoden jälkeen.  Erkkerin nurkasta näkyy Linnanmäki yöllä
Linnanmäki amusement park at night




Ja aurinko nousee. And the sun rises after darkness.

Värikollaasi 215 : PIMEÄ

Photo Friday: 'On a walk'

On a walk in Split, Croatia.

Minipuutarha lampun vieressä

Nämä kukat viihtyvät päivänvalolamppuni vieressä. Amaryllis kasvaa ja kasvaa.
Vasemmalla: orkidean runkoon tulee uusia lehtiä


Jouluruusun lehdet ovat kauniita

Nämä kukat vievät vähän tilaa, ja ja ne tuovat paljon iloa. On hauskaa kokeilla tätäkin asiaa. Olen kasvattanut aikaisemmin saintpaulioita keittion valoputken alla.



Amaryllis tuotti uuden kukan kuulauden kuluttua joulusta.

Joululahjaksi paperisilppuri

Toissajouluna pyysin joululahjaksi paperisilppurin. Siitä on ollut iloa. Ennen poltin alkuversioiden tarpeettomat paperit takassa. Siitä oli pari kertaa harmia. Ovikello soi, ja oven takana oli palokunta: Täälläkö se tulipalo on? Olivat tulleet ihan paloauton kanssa. Silloisen asuntomme uudet naapurit  eivät tienneet, että joissakin kerrostalon asunnoissa oli vielä toimivat takat.
Huom! Kun ostat silppurin, osta samalla öjyä, jolla sippurin öljyäminen tapahtuu!

1960-luvun opiskelijana

Tämän kuvan ottamisen aikaan olin vielä optimisti, haaveilin tekeväni gradun ja ehkä myöhemmin jatkotutkimuksia C. S. Lewisin Narnia-kirjoista. Kun esitin tämän ajatuksen professori Irma Rantavaaralle, hän tyrmäsi sen kokonaan: Eihän nyt lastenkirjallisuus ole sopiva aihe yliopistolliselle tutkimukselle. Hän arvosti kylläkin C. S. Lewisia ja ehdotti, että tekisin graduni C. S. Lewisista kirjallisuuskriitikkona. Tunsin onneksi Lewisia sen verran, että tiesin, että se olisi ikuisuusaihe ja vaatisi oleskelua Englannissa, mikä olisi ollut minulle taloudellisesti mahdotonta. Olin myös mennyt juuri naimisiin ja odotin ensimmäistä lastani.

Minua lohduttivat graduasiassa sympaattinen ja lempeä Maija Lehtonen, joka oli tehnyt lisensiaattityönsä saduista. Sadut ja elokuvat sekä yleensäkin tavalla tai toisella poikkeavat mielipiteet olivat salonkikelvottomia sen ajan yliopistolla. En jäänyt taistelemaan, vaan siirryin englantilaisen filologian turviin ja tein graduni englanniksi. Opintoni viivästyivät kovasti.

Suomi kävi yhä ahtaammaksi vasemmistolaisuudessaan. Olin lopettanut jo "punaiseksi muuttuneen" sosiologian opinnot. Koko 1970-luvun koetimme päästä Suomesta pois. Viisihenkinen perhe ei voi lähteä tyhjän päälle. Vihdoinkin vuonna 1979 mieheni sai työpaikan Kanadasta ja läksimme Suomesta pois yhdeksäksi vuodeksi. Oli varmaankin tyhmää palata, mutta ihminen kiintyy omaan maahansa, sen kieleen ja kulttuuriin eikä jätä kotimaataan eikä omaisiaan kevyistä syistä.

P.S. Saman laudaturseminaarin rinnakkaisryhmässä oli monia myöhemmin tunnettuja vasemmistokulttuurin tähtiä, osa SKDL:n ja kommunistipuolueen jäsenia, jotka valtasivat Suomen kulttuurielämän, ja siitä tuli poliittisesti ahdasta. Se näkyy edelleenkin.

Vaarallista kirjallisuutta

Romanttiset kirjat ja historialliset romaanit varsinkin ovat kuulemma vaarallisia lapsille ja nuorille. Siinä menevät Aurora-kirjani. Aurora-paralla kun ei ole sopivia ongelmia. Häneltä on kylläkin äiti ja pikkuveli kuolleet, toimittajaisä karkotettu maasta Bobrikovin toimesta ja mennyt tukkimetsään Kanadaan, ja venäläiset ja suomalaiset sukulaiset riitelevät sortovuosien Suomen suuriruhtinaskunnassa. Aurora itse joutuu palvelustytöksi Kanadassa. Mitä puuttukaan? No tietysti nykyajan ongelmat.

15-18  -vuotias Aurora on viaton, mikä on tietenkin aivan mahdotonta nykyajan ajattelun mukaan. Historialliset romaanit ovat kiellettyä kirjallisuutta nuorille, sillä niissä kerrotaan, että ihmiset elivät ennen eri tavalla kuin nykyihmiset ja saattoivat jopa olla onnellisempia kuin me kolmannen vuosituhannen ihmiset.

Lue myös blogikirjoitukseni Tytöt ja seksi, jossa vanhana sosiologian opiskelijana kerron tilastotietoja tästä aiheesta eli - ennen lapset olivat lapsia ja nuoret tytöt ja useimmat pojatkin viattomia.( Sievers & Koskelainen & Leppo: Suomalaisten sukupuolielämä. 1974)

P.S. Suomessa oli maalattioita vielä 1930-luvulla. Tätini kertoi käyneensä lapsena talossa, jonka maalattia oli paljaiden jalkojen alla sileä ja pehmeä kuin silkki.

Ks. myös HS.n hauska kolumni
Pieni talo preerialla on vaarallista kirjallisuutta

Punainen

'

Romantiikan symboli punaruusu. Henri Martin'-ruusu Meilahden ruusutarhassa (Klikkaa hakusanaa ruusutarha tai lue Ruusuja ihailemassa)  
MakroTex-challenge: red

Lopussa kuva: amaryllis aukeaa tänään !




Punaista lasia





Ja punaista kangasta





Punaista Zagrenbin keskustassa



Ja punaista Iisalmessa




Punaista arkeani. Pidän punaisesta kotona ja maailmalla.




Kodikas punavalkoinen auto Pietarissa. Kuvittele sama idea sinivalkoisena Suomessa vaikkapa ruiskaunokein.

Haluaisin näyttää kaikki punaiset kuvani. Täällä niitä on yli sata, punaista talvella ja kesällä, uutena ja vanhana. Käy katsomassa joskus.



Iloinen yllätys tälle päivälle: Amaryllis on aukeamassa taas kukkaan! Se on ollut joulun jälkeen päivänvalolampun vieressä. Tämän voi lisätä tämän blogin kaikkein suosituimpaan kirjoitukseen hoito-ohjeisiin.http://blogisisko.blogspot.fi/2006/12/amaryllis-hoito-ohjeita.html!

Alakuvassa seuraavan päivän iltana.

Onnistui!

Muissa maailmoissa: kirjoitan

Kirjoitan ja olen ajoittain poissaoleva, epäsosiaalinen.

Värikollaasi 214: Levoton

Kollaasi aiheesta 'levoton' (= rauhaton, huolissaan)
Nyt oli aikaa tehdä ihan oikea kollaasi. Maailmamme on levoton, aiheita riittää.
Värikollaasi 214

Värikollaasi 214: Restless in Saint Petersburg. Levoton

Restless in Saint Petersburg Sept 15, 2013
wild painting on car

kuva-sana-kollaasi

Värikollaasi 214: Levoton

suuri koko/ a larger size

Aurora: Skotlantilainen talo Helsingissä

Aurora: Skotlantilainen talo Helsingissä: Photos: Amnell Ossian Donnerin vaimo Violet oli skotlantilainen,  ja Ossian Donner rakennutti vuonna 1901 vaimolleen ja lapsilleen linn...

Photo Friday: Sunrise

Sunrise in November in southern Helsinki. In the background Suomenlinna Fortress island.

You cannot shut the windows of the sky
Through which Aurora shows her brightening face.
James Thompson (Castle of Indolence, 1748)

"Et voi sulkea taivaan ikkunoita, kun Aurora kurkistaa sieltä kirkkain kasvoin.." kirjoitti James Thompson runossaan auringonnoususta. Auroraan liittyy paljon symboliikkaa, yksi asia on auringonnousu, aamu, kaiken alkaminen. Se sopi minusta hyvin kirjaan, joka kertoo aamuvirkusta tytöstä, joka rientää varhain sunnuntaiaamusin laaksoon kävelemään, piirtämään ja keräämään kasveja. Suuren kartanon kaikki mut asukkaat ovat vielä nukkumassa. Runoteos on vertauskuva ahkeruudesta.
Skotlantilaisen Thompsonin runoteos on vaikuttanut muodollaan romantiikan ajan runouteen (Byron, Keats)

Look at my album in Flickr Helsinki Panorama. Katso kaikki aamukuvat, jotka on otettu kerrostalon katolta.
http://www.photofriday.com/