Kuvat: Matti T. Amnell
Pushkin's library. Pushkinin kirjasto on laaja ja edustava omalta ajaltaan.
Leluja Pushkin-museossa. Some toys of Pushkin's children
My very old blog. Vuodesta 2005-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pietari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pietari. Näytä kaikki tekstit
sunnuntaina, syyskuuta 22, 2013
Pushkin
Kuvia Pushkin-museosta. Kuolinnaamio sopiva alkuun, kun olen lukenut Hannu Mäkelän kirjaa Pushkinin viimeisestä päivästä.
Kuvat: Matti T. Amnell
Pushkin's library. Pushkinin kirjasto on laaja ja edustava omalta ajaltaan.
Leluja Pushkin-museossa. Some toys of Pushkin's children
Kuvat: Matti T. Amnell
Pushkin's library. Pushkinin kirjasto on laaja ja edustava omalta ajaltaan.
Leluja Pushkin-museossa. Some toys of Pushkin's children
lauantaina, syyskuuta 21, 2013
Anna Akhmatova -museota etsimässä
Anna Akhmatova -museo on Sheremetev Palatsin alueella, ja monien tavoin mekin menimme palatsin porttien kautta museota etsimään.
Museo sijaitsee 1700-luvulla rakennetun Sheremetev-palatsin eteläisessä puutarhasiivessä. Anna Akhmatova (1889-1966) asui siellä merkittävän taidehistorioitsijan ja avant garde -teoreetikon, Nikolai Puninin asunnossa melkein 30 vuotta."
Anna Akhmatova kuoli Domodedovossa (37 km Moskovasta).
Sukulaisemmekin oli maininnut, että tämä museo on vaikea löytää. Hän on ollut muutaman päivän työmatkalla, joten emme ole puhuneet asiasta enempää.
Palatsin pihalta löytyi erittäin ystävällinen vahtimestarirouva, joka neuvoi meille kiertotien pään, josta pääsee museoon Sheremetev palatsin korttelin poikki, sillä museo on korttelin toisella puolen osoitteessa Liteyny Prospekt (=katu) 53.
Kiersimme ihmeellisiä ja outoja sisäpihoja, ohi palatsin erillisen teatterirakennuksen ja päädyimme ensin Liteyny-kadulle ja sieltä kadulla olevan kyltin ohjaamana pieneen toimistoon, jossa kerrottiiin, että museo on kiinni korjauksien vuoksi.
Toimiston kaksi kaunista kissaa pelastivat tilanteen ja tyydyimme katselemaan toimistossa olevia Anna Akhmatova -asetelmia. Nähtävissä oli myös venäjänkielinen video. Luulimme, että tämä oli se museo.
Harhailimme kauniissa puistomaisessa sisäpihassa ja päädyimme toimiston takana olevaan varsinaiseen museoon, jonka seinällä on Akhmatovan profiilia esittävä kohokuva.
Totesimme, että rakennus ei ollut mikään murju, ja ympäristö - kuten jo kirjoitin - on kauniin puistomainen. Ruska oli alkamassa.
Olen laittanut kuvat kansioon oikeaan järjestykseen eli alkamaan Liteyny katu 53:sta ja päättymään legendaarisen Sheremetev-palatsin portille Fontanka-kanavan rannalle lähelle siltaa, jossa ovat Eero Järnefeltin ja Aino Sibeliuksen enon luomat kauniit hevospatsaat.
Anna Akhmatova-museo kuvat
Museo sijaitsee 1700-luvulla rakennetun Sheremetev-palatsin eteläisessä puutarhasiivessä. Anna Akhmatova (1889-1966) asui siellä merkittävän taidehistorioitsijan ja avant garde -teoreetikon, Nikolai Puninin asunnossa melkein 30 vuotta."
Anna Akhmatova kuoli Domodedovossa (37 km Moskovasta).
Sukulaisemmekin oli maininnut, että tämä museo on vaikea löytää. Hän on ollut muutaman päivän työmatkalla, joten emme ole puhuneet asiasta enempää.
Palatsin pihalta löytyi erittäin ystävällinen vahtimestarirouva, joka neuvoi meille kiertotien pään, josta pääsee museoon Sheremetev palatsin korttelin poikki, sillä museo on korttelin toisella puolen osoitteessa Liteyny Prospekt (=katu) 53.
Kiersimme ihmeellisiä ja outoja sisäpihoja, ohi palatsin erillisen teatterirakennuksen ja päädyimme ensin Liteyny-kadulle ja sieltä kadulla olevan kyltin ohjaamana pieneen toimistoon, jossa kerrottiiin, että museo on kiinni korjauksien vuoksi.
Toimiston kaksi kaunista kissaa pelastivat tilanteen ja tyydyimme katselemaan toimistossa olevia Anna Akhmatova -asetelmia. Nähtävissä oli myös venäjänkielinen video. Luulimme, että tämä oli se museo.
Harhailimme kauniissa puistomaisessa sisäpihassa ja päädyimme toimiston takana olevaan varsinaiseen museoon, jonka seinällä on Akhmatovan profiilia esittävä kohokuva.
Totesimme, että rakennus ei ollut mikään murju, ja ympäristö - kuten jo kirjoitin - on kauniin puistomainen. Ruska oli alkamassa.
Olen laittanut kuvat kansioon oikeaan järjestykseen eli alkamaan Liteyny katu 53:sta ja päättymään legendaarisen Sheremetev-palatsin portille Fontanka-kanavan rannalle lähelle siltaa, jossa ovat Eero Järnefeltin ja Aino Sibeliuksen enon luomat kauniit hevospatsaat.
Anna Akhmatova-museo kuvat
torstaina, syyskuuta 19, 2013
Kommentteja enkeleistä ja nais- ja mieskirjailijoista
Kommentti blogiin, jossa keskustellaan enkeleistä ja menestyskirjailijoista
Kuva Pietarista, jonka kaduilla mainostetaan kansainvälistä filmifestivaalia tällä enkelijulisteella
1.
2.
Jotta tulee varmasti kaupallinen menestys, täytyy ensin perustaa se kirjailijoiden kaunistamisklinikka. Siellä tuleva naispuolinen menestyskirjailija leikataan, muokataan, värjätään ja maalataan, jotta hän muistuttaa menestyskirjailijatarta, jonka voi lähettää mainostamaan teostaan.
Mieskirjailijan taas kuuluu olla hiukan rähjäinen, jännittävä tyyppi, jolla on pussit silmien alla, kumara ryhti, tukka harventunut tai ainakin huonosti leikattu, kulunut puku, sillä työmies on työnsä näköinen. Olen nähnyt komean mieskirjailijan viimeksi silloin, kun Paul Aster oli nuori. Mutta hän näki silloin nälkää. Vasta harmaantunut väsyneen näköinen Auster on menestyskirjailijaksi sopiva.
Mutta naisen tulee olla pirteä, rusoposkinen, hoikka, hymyilevä, olipa hänen työnsä mitä hyvänsä, traktorin ajamista NL:n loputtomilla viljavainioilla tai tiiliskiviromaanien kirjoittamista joka vuosi kevyellä naisenkädellään.
keskiviikkona, syyskuuta 18, 2013
Pietarilaisia koulutyttöjä
Ovatkohan nämä siskokset vai onko heillä koulupuvut? Keskustelin menomatkalla junassa pietarilaisen naisen kanssa, joka kertoi, että hänen kouluaikanaan oli kaikilla koulupuvut, alaluokkalaisilla ruskeat, lukiolaisilla tummansiniset. Hän kertoi, että nykyään koulut päättävät, käytetäänkö koulupiukuja. Näin kirjakaupassa lapsia, joilla oli kauniit tummansiniset koulupuvut.
Kodikasta Pietarissa
Nukkekodin keittiö Pietari-Paavali -linnoituksen museossa.
Koko kansio tästä monikerroksisesta nukkekodista
Koko kansio tästä monikerroksisesta nukkekodista
tiistaina, syyskuuta 17, 2013
Turistin jalat
Kolmen tunnin kiertely Pietarin ja Paavalin linnoituksessa oli viedä turistilta jalat alta.
Tuli mieleen Suomenlinna, joka on myös vanha linnoitus jossa riittää kiertämistä.
Linnoituksen kahvila-ruokalassa jalat palautuivat ennalleen ja teimme uuden seikkailun: palasimme kimppabussilla. Halpa ja hauska ratkaisu. Onneksi tunnistimme keskustasta erään maamerkin nimittäin Suomen konsulaatin "viisumikujan", ja sieltä ei ollut enää kovin pitkä matka majapaikkaamme.
Laitan myöhemmin kuvia kahdesta kohteesta, kirkosta jonne tsaariperheen jäsenet on haudattu ja erinomaisesta museosta, jossa on myös kauniita esineitä 1800- luvulta ja 1900-luvun alusta.
Aurora-blogissa on jo muutamia Jugend-tyyliä olevia (art nouveau) -esineitä ja Lucia Olavintytär -blogissa kuva tuohikirjoituksesta 1200-luvulta!
Myös kaikkea mitä eteen tulee:)
http://aurorakirjat.blogspot.fi (uusi jugend -lasimaalaus otsikkokuvana)
http://amnellinlucia.blogspot.fi
fi:n paikalla on välillä ru, en tiedä, milloin mitenkin.
Tuli mieleen Suomenlinna, joka on myös vanha linnoitus jossa riittää kiertämistä.
Linnoituksen kahvila-ruokalassa jalat palautuivat ennalleen ja teimme uuden seikkailun: palasimme kimppabussilla. Halpa ja hauska ratkaisu. Onneksi tunnistimme keskustasta erään maamerkin nimittäin Suomen konsulaatin "viisumikujan", ja sieltä ei ollut enää kovin pitkä matka majapaikkaamme.
Laitan myöhemmin kuvia kahdesta kohteesta, kirkosta jonne tsaariperheen jäsenet on haudattu ja erinomaisesta museosta, jossa on myös kauniita esineitä 1800- luvulta ja 1900-luvun alusta.
Aurora-blogissa on jo muutamia Jugend-tyyliä olevia (art nouveau) -esineitä ja Lucia Olavintytär -blogissa kuva tuohikirjoituksesta 1200-luvulta!
Myös kaikkea mitä eteen tulee:)
http://aurorakirjat.blogspot.fi (uusi jugend -lasimaalaus otsikkokuvana)
http://amnellinlucia.blogspot.fi
fi:n paikalla on välillä ru, en tiedä, milloin mitenkin.
Olin ajatellut pitää päiväkirjaa
Olin ajatellut pitää päiväkirjaa tällä matkallani, mutta siitä ei ole tullut mitään. Käymme joka päivä jossakin, jos emme muualla niin kävelyllä jollakin läheisistä puistokaduista. Esplanaadien keskellä on vähän väliä tällaisia puistonpenkkejä, joille voi istahtaa ihailemaan vanhoja kauniita taloja, joita riittää.
Luen Hannu Mäkelän romaania Pushkinin enkeli ja tajuan, että hänen täytyy osata todella hyvin venäjää, kun pystyy suomentamaan Pushkinia. Tunnelma kirjassa on erinomaisen outo ja hauska. Pitänee pistäytyä kahvilassa, jossa Pushkin kävi viimeisenä elinpäivänään.
Luen Hannu Mäkelän romaania Pushkinin enkeli ja tajuan, että hänen täytyy osata todella hyvin venäjää, kun pystyy suomentamaan Pushkinia. Tunnelma kirjassa on erinomaisen outo ja hauska. Pitänee pistäytyä kahvilassa, jossa Pushkin kävi viimeisenä elinpäivänään.
maanantaina, syyskuuta 16, 2013
Kaunista arkea Pietarissa
Pietarin keskustassa on kaikkialla kauneutta, osittain rappeutunutta ja kulunutta, ja monissa paikoin rakennuksia entistetään ja rakennetaan uuttakin täysin entisen näköiseksi. Esimerkiksi kaikki katulamput ovat täsmälleen oikeaa tyyliä. Helsingissähän katulamput pilaavat usein muutoin hienon näkymän.
Itä ja länsi kohtaavat
Itä ja länsi kohtaavat jatkuvasti pietarilaisissa katumainoksissaja myymälöissä, keisarillisen Venäjän aika ja länsi.
Neuvostoaikaa en tunnista muualla kuin metroissa, jotka ovat valtavan syvällä, ja syvimmät niistä tuoksuvat suolle.
Neuvostoaikaa en tunnista muualla kuin metroissa, jotka ovat valtavan syvällä, ja syvimmät niistä tuoksuvat suolle.
Sienikauppias
Hymyilevä vanha mies myy sieniä metroaseman oven vieressä. Hän on asetellut ne kauniisti esille.
Venäjä ja sienet tuovat heti mieleeni Nabokovin muistelmateoksen "Puhu muisti", jossa hän kertoo äitinsä rakkaudesta sienten keräämiseen.
Rouva Nabokov ei muutoin osallistunut ruoanlaittoon, mutta sienimetsään hän meni, omaan puistoonsa.
Hän keräsi korillisen sieniä ja palattuaan sienestämästä istuutui puutarhan penkille ja siivosi sienet. Hän vei sitten sienet keittiöön.
Se oli ehkä ainoa kerta vuodesta, jolloin hän kävi keittiössä. Muutoin se olisi ollut hänestä sama kuin mennä kurkkimaan hotellin tai ravintolan keittiöön häiritsemään keittäjää.
Venäjä ja sienet tuovat heti mieleeni Nabokovin muistelmateoksen "Puhu muisti", jossa hän kertoo äitinsä rakkaudesta sienten keräämiseen.
Rouva Nabokov ei muutoin osallistunut ruoanlaittoon, mutta sienimetsään hän meni, omaan puistoonsa.
Hän keräsi korillisen sieniä ja palattuaan sienestämästä istuutui puutarhan penkille ja siivosi sienet. Hän vei sitten sienet keittiöön.
Se oli ehkä ainoa kerta vuodesta, jolloin hän kävi keittiössä. Muutoin se olisi ollut hänestä sama kuin mennä kurkkimaan hotellin tai ravintolan keittiöön häiritsemään keittäjää.
sunnuntaina, syyskuuta 15, 2013
Art nouveau -kahvila
Nevski Prospektilla. Lasimaalauksia, pianisti soittaa Chopiniä, täydellistä teetä, leivoksia. Australialainen pariskunta istuu saman palmun juurella ja pohdimme maailmanpolitiikan outoja kiemuroita ja toivomme rauhaa ja sopusointua maailmaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Luen täällä Pietarissa Hannu Mäkelän kirjaa Pushkinin enkeli, jossa runoilija sanailee suojelusenkelinsä kanssa kuolinpäivänään ennen kaksintaistelua. Olen vasta alkupuolella kirjaa, joten en tiedä, millainen enkeli se Pushkinin enkeli loppujen lopuksi oli.