Vihreää ja sinistä

IMG_3128, originally uploaded by Anna Amnell.

Kesän värejä

Blogi puutarhana

Minulla ei ole ollut koskaan kesämökkiä. Emme aikoinaan hankkineet sitä, kun sekä tyttäreni että minä olemme hyvin allergisia hyönteisten pistoille, tyttäreni pikkulapsesta saakka. Lasten pieninä ollessa saimme olla kesäsin pari viikkoa sukulaisten kesämökillä, ja pienille lapsille se aika oli riittävän pitkä. He sanovatkin: Olihan meillä kesämökki.

Kanadassa asuimme ensimmäiset neljä vuotta taloissa, joissa oli puutarha. Ensimmäistä niistä laitoin kuntoon, ja löysin sieltä ihmeitä. Kauan sitten puutarhaa oli hoitanut Suomessa puutarhaneuvojan koulutuksen saanut nainen. Hänen työnsä jälkiä näkyi: eksoottisen värisiä tulppaaneja putkahti esiin yllättävistä paikoista, löytyi jälkiä kivikkopuutarhasta, jonka sain elvytettyä. Villiviinit oli revitty pois talon ympäriltä juuri ennen meidän tuloamme ja koottu läjäksi autotallin taakse. Kannoin juurakoita takaisin ja ripustin niitä sopiville paikoille. Istutin pajuja aidaksi toiselle puolelle pihaamme, sillä viereinen talo oli rappiolla kuten toisellakin puolella oleva. Google-kuvista olen nähnyt, että pajut ovat kasvaneet komeiksi!

Ystäväperhe toi meille ratsastuskoululta ison lastin hevosenlantaa tuliaisiksi, ruusut ja muut kukat rehottivat. Pohjakerroksessa oli pyykipesukone ja -kuivaaja, jonka kosteus oli johdettu ulos putkea myöten. Istutin ulostuloaukon viereen muun muassa gladioluksia, ja ne alkoivat kukkia aikaisin. Kasvatin vaaleanpunaisia gladioluksia, jotta pinkkiin ihastunut pieni tyttäremme saisi niitä huoneeseensa.



Tiina Toronton rappeutuneen puutarhan kirsikkapuussa

Muutimme pikkukaupungista Torontoon, ja vuokrattuun paritalon puolikkaaseen kuului rehevä, mutta täysin ränsistynyt puutarha, josta olenkin kertonut tässä blogissa muun muassa kirjoituksissa Puunvihaajat ja Pesukarhu päärynäpuussa. Kissat rakastivat päärynäpuuta yhtä paljon kuin pesukarhut.

Seuraavat viisi vuotta asuimme pienkerrostalossa, joka oli lähellä metropysäkkiä - halusimme asua lähellä julkista liikennettä ja asunnossa, jossa ei ole ollut kokolattiamattoja ja kuumailmalämmitystä. Talon takana oli hyvin hoidettu nurmikko, keskellä pihaa kasvoi puu, jonka oksien varjoon ripustin kesäisin joulukaktuksen ja pidin sitä siellä pitkälle syksyyn. Talon edessä kasvoi koristeomenapuu, ja portaien vieressä olevaan laajaan sementtilaatikkoon istutin suuren joukon ahkeraa liisaa. Se viihtyi talon varjossa niin hyvin, että joskus ohikulkijat pysähtyivät ihmettelemään kukkien suuruutta. Laitoin nuo kukat ne muistoksi Euroopasta ja etenkin Pariisista, jossa niitä kasvaa paljon Luxembourgin puistossa. Niitä kasvoi katujen varsilla Torontossakin, kuten seuraavasta kuvasta näkee.

Hyvin tärkeäksi muodostui meille kotimme lähellä oleva laakso. Juuri Torontolle ominaisten rotkojen ansiosta tutustuimme hyvin Kanadan ja erityisesti Toronton alueen luontoon, sen kuuman ja rehevään kesään.  Kuuma kesä Torontossa)




Muuutimme Suomeen ja asuimme 20 vuotta kerrostalon kuudennessa kerroksessa. Ei ollut omaa parveketta, mutta ikkunoista näkyi Johanneksen puisto. Koin sen puutarhanani, jonka lehmuksiin rakastuin. Orkideat viihtyivät erinomaisesti pohjoisenpuoleisillä ikkunoilla. Amaryllikset puhkesivat kukkaan yhä uudestaan, sillä pidin niitä talvella keittiöneteisen ikkunalaudoilla viikleässä.Yhteen aikaan minulla oli 60 ruukkukasvia, ja vanhimmalla lapsella omassa huoneessaan melkein yhtä laaja kaktuskokoelma. Suurin osa tämän blogin kukkakuvista- ja kirjoituksista on tuon asunnon ajalta.

Eräs lempikirjoistani puutarhanhoidosta

Täällä uudessa asunnossa kaikki on kokeiluvaiheessa, kukkien kasvatuskin. En saa kukkia menestymään täällä. Olen tainnut tulla todelliseksi nojatuolipuutarhuriksi, jolle puutarhanhoitoa ovat kirjat ja kukkakaupasta ostetut ruukku- ja leikkokukat. Muistona ajoilta, jolloin hoidin puutarhaa ovat ryppyiset kädet ja iso joukko puutarhanhoitokirjoja. Niistä pitäisi kirjoittaa joskus oikein perusteeelinen luettelo. Olen jo antanut osan puutarhakirjoista tyttärelleni.

Kukat ja niiden kuvaaminen

Teen aina silloin tällöin päätöksen ryhtyä opiskelemaan valokuvaamista, menemään kursseille. Olen ostanut muutaman kirjankin. Mutta sitten päädyn vain ottamaan kuvia. Kun kamera hoitaa teknikan, kuvaajalle jää vain aiheenvalinta ja sommittelu, kumpikin hauskaa puuhaa.

Minusta on myös hauskaa katsella muiden ottamia valokuvia. Monet bloggaajat ovat hyvin taitavia valokuvaajia, ja heillä on kiinnostava asuinympäristö, kaunis puutarha ja kiehtovia esineitä tai herkullisen näköistä ruokaa, jota he kuvaavat.. Sitten on vielä niitä, joilla on hienot laitteet ja paljon tietoa ja taitoa.

Renessanssin väri

Kukkakollaasi, originally uploaded by Anna Amnell.

Sain mieheltäni komean hortensian, joka ilahdutti kovasti. Nyt on talossa kolme kukkaa, jotka ovat samaa sävyä, erästä lempiväreistäni. Renessanssin väri minulle.

Oikeassa kulmassa on ikivanha orkidea, joka puhkesi ihmeekseni kukkaan tänä keväänä, sen alla on tyttären orkidea, joka on täällä tilapäisesti.

Minusta tuntuu siltä, että mieheni antamat kukat ja muut lahjat ovat auttaneet minua kaikkein eniten kirjailijan työssäni.

1990-luvulla kirjoitin työn ohella vastapainoksi vaikealle työpaikalle. Siihen aikaan oli Suomessa samanlainen taloudellisesti raskas kausi kuin nytkin. Kirjoitin iltaisin, varhain aamulla, jouluaamuna muiden nukkuessa. Sain aikaan neljä kirjaa.

Sitten innostuin Firenzen Uffizin ja Vatikaanin taidekokoelmia katsellessani renessanssiin, lopulta nimenomaan 1500-lukuun. Olen lukenut siitä aikakaudesta yli kymmenen vuotta, käynyt museoissa, käynyt luennoilla yliopistossa ja kansalaisopistoissa, katsellut musiikkia, nähnyt elokuvia ja vanhoja kaupunkeja - ja saanut aikaan kolme kirjaa, joista kaksi on jo julkaistua. Kolmas tavallaan valmis, mutta jatkuvan hionnan kohteena.

En itsekään oikein ymmärrä, miksi kirjoitan lapsille. Aikuislukijatkaan eivät varmaankaan aavista, miten paljon työtä on yhden luvun, jopa yhden sivun takana - ja kuitenkin kaiken tulisi vaikuttaa helpolta, jotta lapsikin ymmärtää, mitä kuvataan. Taloudellisestihan tämä on täysin mieletöntä tällaisessa pienen kielialueen kulttuurissa,

Lapsuudenystäväni sanoo, että minun olisi pitänyt ryhtyä tutkijaksi. Itse kokon uransa yliopistossa tehneenä hän on nähnyt siellä tällaisia ihmisiä, jotka innostuvat tutkimaan joitakin asioita vuosikausiksi.

Netti on hyvä viihdyke. Se on tavallaan päiväkirja, vaikkakaan ei niin intiimi. Se tarjoaa kevyen henkisen välipalan tekstin muokkaamisen ja lähdekirjallisuuteen tutustumisen tauottamiseksi. Tutkin nimittäin nyt aivan uutta aikakautta.

Samoja sävyjä

Carnations 4 days later, originally uploaded by Anna Amnell.

Neilikat myöhemmin.
Klikkaa hakusanaa 'neilikat', jotta näet muita kuviani neilikoista.

Kukkakaupan ikkuna

kukkia-2011-tammikuu, originally uploaded by Anna Amnell.

Lähikukkakauppa tarjoaa silmänruokaa.

Värikäs arki

Punainen, valkoinen ja vihreä

Syksyn kauneus

071 fall flowers, originally uploaded by Anna Amnell.

Cafe Ursulan kauniit kukka-asetelmat. Oven pielessä punertavia syyshortensioita ja pöydässä orkideoja.

Tämä kukka-asetelma pöydällämme yllätti kauneudellaan. Hyvä idea myös kotiin. Kukka-asetelmat vaihtuvat viikoittain.

Neilikoita viikonlopuksi

Neilikat, originally uploaded by Anna Amnell.

Ensimmäiset kukat, jotka sain mieheltäni, olivat punaisia neilikoita. Olimme silloin koululaisia, ja hänen äitinsä oli neuvonut ostamaan minulle syntymäpäiväksi neilikoita, sillä ne kestävät kauan. En ollut kotona, kun hän tuli niitä tuomaan. Olin puiston toisella puolen luokkatoverini luona. Pikkusiskoni juoksi kertomaan: M tuli ja toi sinulle kukkia! Prässäsin ne neilikat kasviprässissä ja liimasin päiväkirjani väliin. Ne ovat vieläkin tallella, hienosti antiikkisen sepian sävyisinä.

Syyskuu 2010: Tänään kotona

Syyskuuhun kuuluvat auringonkukat ja krysanteemit. Nämä tulivat suoraan Töölöntorilta. Kukkapukettia avatessa oli aivan samanlainen tunne, kuin olisi hakenut kukat suoraan puutarhasta.

Raitsikkapysäkillä metroaseman lähellä on lahjakauppa, jota en voinut vastustaa eräänä päivänä. Ostin sieltä alennuksessa olleen kuppisetin, sillä se sopii hyvin tämän huoneen väreihin. Kupin reuna on paksu ja pehmeä, tuntuu hyvältä kahvia juodessa. Niin, kahvia. Opettelen juomaan kahvia, sillä tee vie nykyään yöuneni, ei nyt kokonaan, minähän nukun aina kahdeksan tuntia kuin tukki samalla tavalla kuin äitini teki, mutta tee viivästyttää liiaksi nukkumaanmenoa. Kahvi ei vaikuta enää sillä tavalla olenkaan. Ihme juttu.

Tarkkaavainen lukija voi huomata vasemmalla olevan kuvataulun, jossa on 1500-luvun koti. Siellä puuhailen aika paljon. Talvella menen tuonne lämpimään uuninnurkkaan kissan seuraksi.

P.S. Ilonaihe. Hesari on muuttunut. Siitä on tullut samanlainen koko perheen lehti, kuin oli esimerkiksi Toronto Star, jota lueskeltiin kunnolla. Onnittelut Hesarille!

Kestäviä ruusuja

12 days later, originally uploaded by Anna Amnell.

Kahdentoista päivän jälkeen kymmenen ruusun kimpusta on jäljellä vielä kolme ruusua. Väri on kylläkin himmentynyt. Kukat on ostettu lähi K-kaupasta.

Kesä kaupungissa: kukat

Kukka-asetelmat ovat tulleet Helsingissä yhä kauniimmiksi. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena.
Photo: Anna Amnell

Kukkia keittiöön

Kun on pohjoisenpuoleinen keittiö ja lisäksi allergiaa, kukkivien kukkien laittaminen keittiöön on ongelma. Kesää voivat tuoda tekstiilit ja kesäinen vahakangas keittiönpöydällä. Ostin tämän pyöreän vahakankaan Zagrebista. Siinä on kukkia reunoilla ja melkein yksivärinen keskus. Unikot tuovat mieleen lomamatkat. Unikoita näin siellä täällä teiden ja rautateiden varsilla Kroatiassa ja Serbiassa.

Olin etsinyt sopivaa vahakangasta Helsingistä ja tyytynyt lopuksi valkoiseen. Ensi viikolla menen Tukholmaan. Ehkä sieltä löytyisi jokin sinivalkoisiin astioihini sopiva vahakangas talveksi. En ehdi liinaa enkä muutakaan ostettavaa kauan etsiä, sillä aika mennee lähinnä keskiaikaisessa museossa vierailemiseen. Sehän on jälleen avattu ja odotan innokkaasti sen näkemistä.

Vihreä ja keltainen

 

Värikollaasit

Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena!

Ystävänpäiväkukat

Neilikoissa on sävyjä.

Tulppaanien aika

Viimeisinkin orkidea on kuihtumassa. Nyt on tulppaanien aika.

Syyshortensia

Viehättäviä syyshortensioita

Syyshortensialla on myös se hieno omainaisuus, että se kuivuu kauniisti, joko antiikin valkoiseksi, pinkiksi tai hienostuneen ruskeaksi.

Aikaisemmin mieheni työpaikan lähellä kasvoi syyshortensioja, joita sain joka syksy. Niistä tuli niin kauniita kuivakukkakimppuja, että niistä ei olisi halunnut ollenkaan luopua.

Tulevat mieleen Viktorian ajan lasikuvut, joissa sen ajan ihmiset säilyttivät kuivakukkansakin pölyttöminä.

Kommentti Ritan blogiin

Karhupuisto, Helsinki

Kukkaloistoa kesällä 2009



Karhupatsas

Pikkuruusuja

Äitienpäiväruusua täytyy jo leikata. Pelastin yhden kimpun kuvaan.

Kommenteissa keskustellaan kukasta, jonka nimi on jouluruusu. Täältä löydät kuvat samasta jouluruususta kotona ruukussa ja kukkimassa puutarhassa kaksi vuotta myöhemmin.



Helleborus eli jouluruusu.

Kukat ikkunalla

 

Vielä muutama maalikerros ja ikkunat ovat valmiit.