Sun

Tässä kaapissa säilytin kansioitani.
 Aurinko. Sun. Makrokuvat



ilta-aurinko ja sama kaappi




ilta kotona




ilta-aurinko paljeovessa






Johanneksen kirkon torni ja gargoilit ilta-auringossa kuvattuina.



Uudessa asunnossa näkyy erkkerin sivuikkunasta Linnanmäki. Tässä auringon noustessa.

Kiitos, Alexander Stubb!

Kiitos, Alexander Stubb! Iloa elämään ja menestystä Suomessa tai maailmalla.

Kun äänestin Alexander Stubbin ensimmäisen kerran Europarlamenttiin, halusin jonkun, joka pystyy puhumaan meidän puolestamme koko maailman edessä.

Alexander Stubb on aurinkoinen, lahjakas, kielitaitoinen, kansainvälisesti edustava suomalainen, joka pitää erittäin hyvää huolta kunnostaan.

Jos shortsit, urheilu ja iloisuus pudottavat lahjakkaan poliitikon suomalaisesta poliittisesta puolueesta, ei sellainen puolue enää kiinnosta. Kokoomus antoi ovelan median narrata itseään ja menetti lahjakkaan poliitikon. Siihenhän media on pyrkinyt, kokoomuksen hajottamiseen. Menestystä Alexander Stubbille toivoen!

P.S. Jokainen tietää, että Euroopassa on ollut suuria ongelmia, jotka ovat vaikeuttaneet myös suomalaisten elämää ja vaikeuttavat edelleen. Ongelmat eivät ole ohi.

Lisäys: Suomessa on koulukiusaamiseen verrattavissa oleva epäsuosioon joutuneiden poliitikkojen häpäiseminen puoluekannasta riippumatta: Vanhanen, Ahtisaari, Lipponen jne. Sitä ei ole mukava katsella, ja se tekee politiikan vastenmieliseksi. Puuttuu toisen ihmisen kunnioittaminen ja asiallisuus.

Photo Friday: 'Ocean'

 "An Ocean of Gerberas." Environmental art, Helsinki

Kesäkuu: kukkia eduskuntatalon portailla

Pieni lintu-blogin Kesäkuu linky
Kun eduskuntatalo kukki. Gerberameri. Environmental Art: Gerberameri. An Ocean of Gerberas (June 2009 in Helsinki)
Gerberameri. Kukkia kaupunkilaisille näyttelyn loputtua.
Eduskuntatalo on remontissa, ja viisi vuotta vanha tietokoneeni on huonossa kunnossa. Laitan vanhan kuvan kesäkuulta.
Ehkä myöhemmin lisää, jos on aikaa ja tietokone sallii.



Kuva hevoskastanjasta Vanhan kirkon puistossa on eräs kaikkein suosituimpia kuviani. Flickrissä yli 2500. Ehkä se on tuonut rauhaa levottomien kaupunkien asukkaille. Suurkaupunki voi olla näin rauhallinen.



Meidän kodista oli matkaa Design-museoon 100-150 metriä. Olemme olleet opiskeluajoista asti Rööperin, Ullanlinnan ja Eiran asukkaita. Töölö ei tunnu vieläkään tutulta, vaikka olemme asuneet täällä kohta seitsemän vuotta. Menemme keskustaan kävelemään, ulkomaille lomalle syksyisin. Etelä-Helsingistä ei ollut tarvetta matkustaa niin usein. Siellä oli paljon pikkukaupunkimaisuutta, kodikkuutta, johon olemme tottuneet lapsuudesta asti pikkukaupungissa Savossa. Kaikki oli lähellä, kulunutta, ihmisten kuluttamia pikkumyymälöitä, museoita, vanhoja kioskeja, pikkupuistoja, patsaita. Moderni rakentaminen ei ole ajatellut ihmistä.



Johanneksen kirkon etupihan kauneutta.

Moskova: Rantakadun talo ja Kristus Vapahtaja -katedraali

 Jälleenrakennettu Kristus Vapahtaja -katedraali heijastuu neuvostoeliitiulle rakennettuun "linnoitukseen" , Rantakadun taloon. Stalinin käskystä katedraali räjäytettiiin, ja sen paikalle tehtiin valtava uima-allas.
Tänään Helsingin Sanomat kirja-arvostelu  Rosemary Sullivanin kirjasta "Stalinin tytär",  "Maailman kuuluisin neuvostoloikkari" . Stalinin tytär asui myös alla olevassa talossa, jota sanottiin kauhujen taloksi.



Lue

Yuri Trifonov: The House on the Embankment (1976)

(suom. Talo rantakadun varrella)
Lue Suomen Kuvalehti: Näin elivät Stalinin suojatit., haastateltavana Trifonovin leski. Talossa asui mm Hertta K:n isä Otto W. Kiersimme katsomassa ulkoapäin tuon rantakadun talorumiluksen, joka on kuin linnoitus. Tämä on sitä neuvostomaata , jota poliittinen eliittimme ihaili.

Joen toisella puolen näkyy jälleenrakennettu katedraali.

Neuvostoeliitin valtava Rantakadun talo

 Katso kaikki kuvat kansiostani.

Kesäkirjat

On kirjoja, joiden ääreen palaamme yhä uudestaan. Ne ovat kuin uskollisia ystäviä, jotka eivät petä koskaan. Ne ilahduttavat ja lohduttavat, ne palauttavat mieluisia muistoja aikaisemmista kerroista, jolloin olemme niitä lukeneet. Varsinkin kesälomalla palaamme niiden pariin, kun talven vaivat ja kevään kiireet ovat haihtuneet.

On kesäkirjoja, joita olemme lukeneet verannalla, riippumatossa, kesämökillä sateen ropistessa kattoon, uimarannalla, lentokoneessa matkalla lomalle tai vaikkapa parvekkeella tai puistonpenkillä kaupunkikesässä. Joillakin on kesähuvilallaan varsinainen kesäkirjasto, jota ovat lukeneet monet sukupolvet. Mitkä ovat Sinun kesäkirjojasi?

Photo: Anna Amnell
Tavastinkatu 2, Lohja, Finland.
This house was orginally a Russian dacha In Terijoki. My mother-in-law's father bought it and brought it in 1922 to Lohja, about 100 km from Helsinki.

Kuvassa on mieheni isovanhempien Maria ja Oskar Amnellin entinen talo Lohjalla, entinen Terijoen huvila, jonka Oskar kunnosti. Tavastinkatu 2.
(Tämä alkujaan 9.6.2005 kirjoitettu Kirja kuistilla)

 


Tontin toisella puolen oli puutarha, jossa oli paljon kirsikkapuita.




Kuvat otettu 19.elokuuta 2007

Vaahteralaakson Aurora: Nostalgiaa ja seikkailua

Yhteenliitetyt kädet Siirtolaisinstituutin kirjaani Vaahteralaakson Aurora (2014) lainaamassa kuvassa kertovat siitä, että nyt käsitellään 1900-luvun alun siirtolaisuutta Amerikkaan sortovuosien aikana. Tapahtumapaikkoina ovat Helsinki ja Toronto, pistäydytään myös Pariisissa ja Pietarissa. Ja seikkailu alkaa Savosta.

Esikoisromaanini vuonna 1991 oli nimeltään Aurora- Vaahteralaakson tyttö. Siinä teini-ikäinen koulutyttö lähtee Bobrikovin karkottaman toimittajaisänsä luo Kanadaan. Mutta isä ei olekaan Torontossa. Taiteilijaksi haaveileva Aurora joutuu palvelustytöksi suureen kanadalaiseen taloon ja tutustuu Edwardin ajan elämään. Tämän blogin lukijat muistanevat, että olen asunut 10 vuotta Pohjois-Amerikassa, Kanadassa joka on suomalaisille miehelle jääkiekon maa ja naisille Anna-kirjojen maa.

Ilahduin kovasti, kun löysin blogista Tuhansia sivuja kirja-arvostelun tästä ensimmäisestä Aurora-kirjastani, joka ilmestyi melkein neljännesvuosisata sitten.

"--  jostain syvältä nousi kaipuu Pienen Runotytön maailmaan ja Anna-kirjojen aikaan.--

Kun kyseessä on tyttökirja, voisin kuvitella sen kohderyhmää kiinnostavan ennen kaikkea tarinan romanttisen puolen ja matkajännityksen. Kirjalla on kuitenkin paljon ulottuvuuksia, ensinnäkin sen historiakytkökset ja silloiset olot Suomessa, Toisaalta Auroran palvelijan rooli ja tarinan vauraiden nuorten joutilas elämäntyyli asetetaan tarinassa rinnakkain. Yhteiskuntaluokkien erot ovat selkeät.
Mielenkiintoinen sukellus hetkeksi toiseen aikakauteen, omiin tyttökirjavuosiin vuosikymmenten taakse ja sipaisuun yhteen Suomen historian vaiheeseen."

Siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan, sortovuodet, suurlakko, Pohjois-Amerikan luonto. 1900-luvun alun elämä.
Vaahteralaakson Aurora yhteispainos sisältää alkujaan 1990-luvulla ilmestyneet kirjani: Aurora Vaahteralaakson tyttö (1991, 1992) , Aurora ja PIetarin serkut (1993) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). Myös e-kirjana, esim Elisasta ja muista nettikaupoista.

Puulle kesämekko

 

Eino Leinon ja Sakari Topeliuksen patsaiden välillä olevalle puulle ouetaan iloista "kesämekkoa".

Kaatosade

Taas sataa kuin saavista kaatamalla.



heavy rain

Suomessa paljon parjattu Amerikka on ihana manner

Amerikka on aina vetänyt puoleensa Euroopan ja koko maailman lahjakkaimpia ihmisiä. Suomalaissyntyisen arkkitehdin Eero Saarisen suunnittelema Gateway Arch, siirtolaisuuden symboli, St. Louisissa Missisipin lähellä.

Katselin matkakuviamme Pohjois-Amerikasta, USAsta ja Kanadasta ja ajattelin niitä kymmentä vuotta, jotka olen asunut siellä. Amerikka on valtavan kaunis manner, sen luonto on vaihtelevaa ja kiinnostavaa, siellä on erinomaisia museoita ja kauniita kaupunkeja, mukavia välittömiä ihmisiä. Siellä on kulttuuria, tiedettä ja taidetta ja erinomaiset yliopistot! MIkä siellä on huonoa? Se on kaukana Euroopasta, ystävistä ja suomen kielestä.

Varsinkin vaaleja ennen amerikkalaiset haukkuvat vastapuoluetta äänekkäästi, ja Amerikkaa tuntemattomille tulee sellainen käsitys, että siellä on kaikki hullusti. Näin on nytkin. Hyviä uutisia saadaan Amerikasta harvoin. Kun muutimme Kanadaan, huomasimme, että suomalainen vasemmistolainen propaganda oli vääristänyt täysin käsityksemme tuosta ihmeellisestä mantereesta. Nyky-Amerikassa on muutakin kuin hölmöyksiä suustaan syöksevä Trump, joka haluaa hinnalla millä hyvänsä päästä presidentiksi. Trump on vapauden hinta, karkeasti sanottuna.

Liikkuva

Iloista liikettä. Joyful
Pieni lintu- bloogin haaste Liikkuva kohde. Moving objects




Lennossa sieppaajat.




Lentää ja liitää




Kaukaisia vieraita liikkeellä kaupungilla




Lehmukset myrskyssä




Satoi kuin saavista kaatamalla





Pomppulinnassa saa hyppiä! Joyful jumpers!

Uudet värikollaasit 39: harmaa ja hunaja

Muchan juliste (detail)
 Uudet värikollaasit 39 harmaa ja hunaja





Talo Raumalla

Campanula

Campanula ikkunalla (Bellflower plants)

bellflower plants

Read more at Gardening Know How: Bellflower Plants: How To Grow Campanula Bellflowers http://www.gardeningknowhow.com/ornamental/flowers/campanula/growing-campanula-bellflowers.htm

bellflower plants

Read more at Gardening Know How: Bellflower Plants: How To Grow Campanula Bellflowers http://www.gardeningknowhow.com/ornamental/flowers/campanula/growing-campanula-bellflowers.htm)

Photo Friday: 'Holiday Snaps'

 Photo Friday: 'Holiday Snaps', 'matkakuvia'
Lokrum, Croatia
Olive trees, Oliivilehto

'Sireeni' on suomea, 'syreeni' ruotsia

Sireeni alkaa kukkia Mannerheimintien varrella vastapäätä Kansallismuseota.

 Vaikka olen tilannut pitkiä aikoja HBL: ää ja koen riikinruotsalaisenkin kulttuurin läheiseksi - ostan sisustuslehtiä ja harjoitan ruotsiani -  en pidä svetisismistä, suomenkielisten sanojen syrjäyttämisestä ruotsilla.

"Kyökkiruotsilla" on humoristinen ja kodikas puolensa, sitä oli Savossakin. Se on sukua fingelskalle, siirtolaisten tavalle käyttää englannista väänneltyjä sanoja puhessaan. Se on ymmärrettävää, sillä kotimaassa ei ehkä ollut vielä kyseisiä asioita tai esineitä. Mutta sana 'sireeni' on vanha tuttu suomalaiselle lauluista ja runoista.

"Sireenien aikaan valkeaan"

Olavi Virta 1958: Sireenien aikaan valkeaan. Suomalaisten rakastama laulaja. Tämä kuului kotona usein radiosta, sillä
äidin mielestä Olavi Virralla oli jumalainen ääni. Niin kuin olikin. Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa Virran ääni on loistava.
Mutta kuvittele, että Virran oliis pitänyt laulaa suu supussa 'syreenien aikaan´. Se olisi ollut aivan naurettavan hassulta kuulostavaa.



Näin Saima Harmaja:

"Oi katso, sireenit on puhjenneet!
Nyt hymyy joka pensas lumottuna,
ne verhoo herkkä, armas sinipuna,
ja kimaltelee kasteen kyyneleet.

Oi runsautta kukkaisterttujen!
Kuin läpitunkemina onnen täyden
ne hengittävät hennon tuulen käyden,
valossa tummuen ja himmeten."

Saima Harmaja: Sateen jälkeen

Ilta

"Näen illassa kukkivan sireenien.

Hyvin kaukaa soittoa soi.

Olen sairas ja niin kovin onnellinen-

sitä tuskin käsittää voi."

Kaarlo Sarkia

Louisa M. Alcott: Sireenien alla

Alkuperäinen laulu:
"Wenn der weisse Flieder Wieder blüht" Willy Fritsch jakelee sireenikimppuja ja laulaa, naiset pyyhkivät kyyneleitä samanimisessä elokuvassa vuodelta 1953.
Ja alla 
Löytyi myös Zarah Leanderin laumama "Sireenien aikaan". Tätä kuuli usein radiosta kouluaikoinani.

sireeni,  ruots. siren, engl. lilac, ransk. lilas;  alkuperäiset lajit  Syringa vulgaris [Linne] et S. x persica.

Vastakohdat

 Vastakohta, vastavärit
Opposites
Kukkia Helsingissä ja maalaus Berliinissä (yksityiskohta)
Makrokuvat 24.5.2016



tall and short; pitkä ja lyhyt




"Dancing house"
Vanhaa ja uutta arkkitehtuuria Prahassa,
Old and new architecture in Prague.




 Musta ja valkoinen
black/white
Tuli yksi makrokin.:)



black and white

Lemmikinsinistä, ruohonvihreää ja venäjänvihreää

Uudet värikollaasit 38: lemmikinsineä, ruohonvihreää ja venäjänvihreää
Oikeassa alakulmassa on pieni nokare lemmikinsinistä.  :)

 


Lemmikkilautanen ja huonepalmunoksa




Varazin, Croatia. Auton ikkunan läpi sillalta otettu kuva.




Kedonkukkia keskiaikaisen linnan muurien ulkopuolella Varazinissa Pohjois-Kroatiassa.

Uudet värikollaasit 38: lemmikinsineä, ruohonvihreää ja venäjänvihreää

Jane Austen kirjoitti olohuoneen nurkassa

Jane Austen kirjoitti olohuoneen nurkassa. Hänellä oli tapana livauttaa tekeillä oleva käsikirjoitus muiden pöydällä olevien papereiden alle, kun joku tuli huoneeseen: äiti, sisar Cassandra, joku palvelijoista, naapuri tai muu vierailija.

http://blogisisko.blogspot.fi/2012/03/tyorauhaa.html

http://blogisisko.blogspot.fi/2011/10/kirjailijan-tyohuone.html

http://blogisisko.blogspot.fi/2011/06/kommentti-nykyajan-tiukka-tahti.html