Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
sunnuntaina, helmikuuta 08, 2015
'VALO.' Helsinki, city of light
Kaupungin valot
Värikollaasikuvat: VALO
Mitä olisi pohjoinen kaupunki ilman valoa?
Klikkaa kuvia ja katso niitä suuurempina.
Värikollaasikuvat: 'VALO'
Kello 8 aamulla
winter morning
Iltapäivällä kolmelta
3 p.m. in December
värit ja valot
light and colours
valo ja pimeys kohtaavat kaupungissa talvella
light and darkness meet
Valo ja lumi
light and snow
Finnish National Opera
Valot kutsuvat
winter, snow, light
Valo muuttaa arjen harmauden ja rumuuden juhlaksi
Light changes the world
Valoa juhlitaan
Celebrations of light
salaperäinen valo
mysteries of light
Heijastus
reflection
Klikkaa kuvaa. Kyllä se on siellä!
Valon taidetta
light creates new worlds
Ei ole elämää ilman valoa.
There is no life without light.
perjantaina, helmikuuta 06, 2015
Linnanmäki helmikuussa 2015
Kanadalaiset eivät tottuneet neutraaleihin ajanilmauksiin
Kertauksen vuoksi: Monikulttuurisen Kanadan pääkaupungissa Ottawassa sijaitseva Kulttuurien museo (Museum of Civilization, nyk. Museum of History) käytti kolmekymmentä vuotta neutraaleja ajanilmaisuja BCE ja CE (vrt suomen eaa ja jaa), mutta suuri yleisö ei tottunut niihin. Järki on voittanut: selvyys ennen kaikkea.
Museo palautti Kristuksen nimen ajanlaskun merkintäänsä: Ottawa museum of history and
Civilization putting the "Christ" back in history as BC and AD return National Post -lehti, 13. helmikuuta 2013
Huom! BC = Before Christ, suom. eKr., ja A.D. = Anno Domini eli 'Herran vuosi' eli jKr. Englannin BCE voidaan lukea joko 'before common era' tai 'before Christian era'.
Suomessa: Matkablogissa asiallinen mielipide siitä, että eaa ja jaa väheksyvät muita kulttuureita! Siis päinvastoin kuin väitetään.
keskiviikkona, helmikuuta 04, 2015
Samalla tontilla Runebergin kanssa
Iso Roobertinkatu 17-19 (Klikkaa kuvaa suuremmaksi)
Asuin ensimmäisenä opiskeluvuonna Iso
Roobertinkadulla varatuomariperheen alivuokralaisena pienessä
palvelijanhuoneessa. Olin tietämätön siitä, että huoneeni ikkunasta näkyvällä sisäpihalla oli ollut 1800-luvulla pieni puutalo, jossa asui alivuokralaisina kolme
opiskelijapoikaa, joista kuullaan vieläkin:
"Runebergin ensimmäinen asunto
[vuonna 1828] oli pienessä puutalossa, joka sijaitsi pihan puolella
Iso-Roobertinkatu 17:ssä. Talon omisti kirvesmies Bergman. Kolmen huoneen
asunnossa asui samaan aikaan Fredrik Cygnaeus ja joitakin viikkoja myös J. W.
Snellman ennen lähtöään kotiopettajaksi Vihtiin. Iso-Robertinkadulla Runeberg
kirjoitti muun muassa runot "Saarijärven Paavo" ja "Tuli tyttö
luota armahansa". (runeberg.net)
Tästä talosta on kirjoittanut talohistorian
Tero Halonen, joka on
filosofian tohtori ja historiantutkija Helsingin yliopistossa. Kirjan alkuosassa sivuilla 1-16 Halonenkertoo ajasta en nen nykyistä taloa. Siitä selviäää, että Runeberg oli tuolloin jo filosofian kandidaaatti. Kirjassa on arvokas kuvitus, kyös yksityiskohtia täst Gustaf Estlanderin suuunnittelemasta Jugend-talosta.
Minuakin pyydettiin muistelemaan. Opin kirjasta, että opiskeluaikanani helsinkiläiset pitivät rasitteena ja ikävänä velvollisuutena opiskelijavuokralaisten pitämistä.Pakko oli, kun oli niin vähän asuntoja.
Minuakin pyydettiin muistelemaan. Opin kirjasta, että opiskeluaikanani helsinkiläiset pitivät rasitteena ja ikävänä velvollisuutena opiskelijavuokralaisten pitämistä.Pakko oli, kun oli niin vähän asuntoja.
Ks kirjan tiedot
https://www.finna.fi/Record/jykdok.1267740?lng=en-gb
Lue myös kotisivublogini suosituin kirjoitus:
Runebergin "Sua lähde kaunis katselen" koulussa kuorossa laulettuna on eräs eräs kauneimpia lapsuusmuistojani. Sekä sanat että sävel koskettivat minua niin syvältä, että piti pinnistää, ettei tullut kyynel silmään.
En varmaankaan tiennyt, kuka laulun oli kirjoittanut. Sen kirjoittaja oli minulle samanlainen kuin minäkin: hänellä oli lähde, ja minullakin oli lähde.
Minun mummmoni laittoi aina puhtaan esiliinan, kun lähdettiin lähteelle... lue lisää
Runebergin kotimuseo Porvoossa (kuviani ja selostus)
tiistaina, helmikuuta 03, 2015
Pidän yksinkertaisista ruokalajeista
Silakkaa myydään halvalla, halvalla, viisi penniä kilolta. Nykyään ei saa aivan niin halvalla, vaan maksetaan noin kympin verran kilolta. Ostamme vain 200-300 grammaa, ja se maksaa noin kolme euroa. Hiukan yrttejä, voita. Salaattia.
Helsingissä on aina syöty silakoita, ja silakkamarkkinat olivat ennen suuri tapaus kaupungissa. Ja kesällä on myös hauskaa ostaa saaristolaisten veneestä kalaa.
Linnea-rouva Helsingin Kauppatorin rannalla veneessään.
Kissoja Dubrovnikin satamassa odottamassa kalastajia ja veneilijöitä ja herkullista kalaa, jota ne saavat heiltä.
Kirpputorilöytö
sunnuntaina, helmikuuta 01, 2015
Miksi Barbie-nukeilla on pitkä kaula?
Tiedätkö, miksi Barbeilla on niin pitkä kaula ja muutenkin oudot mittasuhteet? Eräs AFS-aikainen amerikkalainen luokkatoverini on ollut tekemässä niitä ja kertoo erään lehden haastattelussa, että nukke on suunniteltu lasten leikkejä varten: pikkulapset pukevat nukelle usein monta vaatekertaa päällekkkäin. Pitkäkaulaiselle nukelle niitä mahtuu, ja lapsen kömpelöille sormille on tilaa.
perjantaina, tammikuuta 30, 2015
Photo Friday: 'Paradise'
torstaina, tammikuuta 29, 2015
Elvis ja Bach 70-luvun englannin opettajan apuna
Elvis tuli minulle tutuksi, kun opetin kansalaiskoulussa "vaikeita" 15-vuotiaita muutaman vuoden 1970-luvun loppupuolella Helsingissä ennen muuttoamme Kanadaan. Se oli oikeaa 70-lukua. Joku miellyttävistä työtovereistani oli maolainen. Luotettava tuttavani kertoi, että joillakin helsinkiläisillä oli Kaivopuiston rannassa moottorivene, jolla he voivat paeta Ruotsiin, jos itänaapuri miehittää Suomen.
Minulla oli kaksi työpaikkaa, sillä mieheni oli koti-isä ja jatko-opiskelija. Minulla oli tapana käyttää tunneillla taustamusiikkia ja muitakin pehmeitä, nykyään tavallisia, silloin vielä harvinaisia keinoja oppilaitteni rauhoittamiseksi. Teoreettisen taustan työlleni antoivat kirjat Summerhillista ja varsinkin nuorisopsykiatriasta, joita lainasin Amerikan tiedotuskeskuksen kirjastosta Kaivokadulta. Olin valinnut koulun sen perusteella, että se oli kävelymatkan päässä silloisesta asunnostamme. Työmatkat bussilla olisivat vieneet liikaa aikaa.
Opettajainhuonessa oli ystävällinen tunnelma. Sinne oli mukavaa mennä välitunneilla. Sain hyviä neuvoja. Rehtori antoi minulle vapaat kädet opetusmenetelmissä, kunhan järjestys säilyi. Jouduin erittäin harvoin poistamaan oppilasta luokasta, vaikka jotkut heistä olivat olleet aikaisemmin tarkkailuluokalla ja jopa nuorisovankilassa. Eräänä vuonna tuli esille, että muutamat tytöistä olivat ottaneet itsestään intiimejä selfie-kuvia rautatieaseman passikuva-automaatissa ja myyneet niitä "maalaismiehille", jotka odottelivat junia. Olin nuori nainen ja ymmärsin, että joidenkin poikien kanssa en olisi uskaltanut jäädä kahdestaan luokkahuoneeseen. Kahdenkeskinen keskustelu tapahtui koulun käytävällä, jonne luokkani ovi ja ehkä myös naapurina olleen ruotsinluokan ovi oli auki.
Laitoin oppilaitteni iloksi luokan seinille useita kookkaita Elvis-julisteita. Puolet ajasta soi heidän lempimusiikkinsa Elvis ja toinen puoli minun silloinen lempimusiikkini Bach. ”Saattaahan tuotakin joskus kuunnella”, sanoivat kompromissiin pystyvät oppilaani Johan Sebastian Bachin musiikista.
Oppilaani nauhoittivat minulle musiikkia Elvis -levyiltään ja minun klassisen musiikin levyiltä, jotta saatoin soittaa niitä magnetofonilta, joka oli työpöytäni vieressä. Käytin sanakertaukseen piirtämistä ja dioja. Harjoittelimme ääntämistä opettelemalla ääntämään oikein Elviksen laulujen nimiä. Pojat pitivät huolta kaikista raskaista teknillisistä opetusvälineistä, toivat ne luokkaan ja veivät vahtimestarille opetusvälinevarastoon. Kun opetin uutta läksyä tai kuulustelin vanhaa, luokassa vallitsi hiljaisuus sopimuksemme mukaan.
J. S. Bach Nuori Bach sävelsi mielimusiikkiani.
Läksyt tehtiin aina yhdessä ryhmätöinä luokassa. Kirjoja ei viety kotiin, sillä ne olisivat saattaneet jäädä sille tielleen. Ei tarvinnut antaa nelosia tai viitosia todistukseen. Kirjat säilytettiin lukituissa kaapeissa, ja oman kirjan sai pyynnöstä mukaan, ja jotkut tytöt veivät englannin oppikirjat kotiin ja muistivat tuoda kirjan koulun tullessaan. Useimmat oppilaista olivat tunneilla sopuisia ja miellyttäviä. Kauniit kovistytöt olivat kaikkein vaikeimpia, sillä he olivat tottuneet väkivaltaan. Sanoin eräälle tytölle "Sinulla on hyvin kaunis tukka" ja aioin silittää sitä. "Et saatana vaan revi minua tukasta!" tyttö huusi.
Tunsin syvää myötätuntoa monia oppilaitani kohtaan, jotka elivät hyvin vaikeissa oloissa ja kokivat kauhuja kotonaan. Isä iski päätä seinään, yksinhuoltajaäiti ajoi pojan pakkaseen kävelemään, kun tuli herra-asiakkaita yöllä. Maanantaiaamuisin monet oppilaat olivat hyvin nälkäisiä, ja koulunkeittäjän luvalla sain viedä oppilaat ensi syömään ruokalaan ja sitten vasta oppitunnille.
Tunneilla oli rauhallista, mutta minä olin aivan poikki kotiin tultuani. Nukuin yleensä kahden tunnin päiväunet. Heräsin yleensä siihen, kun mieheni tuli yliopistolta tai kirjastosta lukemasta ja toi lapset koulusta, joka oli kaupungin toisella puolella. Sitten alkoi tavallinen elämä kotona.
Labels:
1970-luku,
Elvis Presley,
Englanti,
family stories,
familystories,
kansalaiskoulu,
klassinen musiikki,
opettaja,
opetusmenetelmät,
rock'n roll,
Summerhill,
työpäivä
keskiviikkona, tammikuuta 28, 2015
Lunta Porvoon mitalla
Taloja kuin nukkekoteja
Porvoon punaista
Porvoon tunnelmaa
Porvoon Tuomiokirkko
Old Times
Pink Porvoo
Katso Talvinen Porvoo -kuvani
tiistaina, tammikuuta 27, 2015
Vainojen uhrien muistopäivät
Suomessa vietettiin 27.1.2002 ensimmäistä kertaa Vainojen uhrien muistopäivää, joka on toisen maailmansodan aikaisten vainojen uhrien lisäksi myös muiden kansanvainojen uhrien muistopäivä ympäri maailmaa ennen ja nyt.
Juutalaiset kaikkialla maailmassa ovat viettäneet holokaustin uhrien muistopäivää vuodesta 1953 lähtien:. Tämän Jom Hashoa -päivän ajoitus perustuu siihen juutalaisen kalenterin päivään, jolloin Varsovan gheton juutalaiset nousivat kapinaan vuonna 1944. Helsingin Juutalaisessa koulussa Vainojen uhrien muistopäivän tapaista muistopäivää on vietetty jo yli viiden vuosikymmen ajan.” Daniel Weintraub
http://www.edu.fi/…/kuinka_vainojen_uhrien_muistopaivaa_voi…?
Molotov allekirjoittaa Molotov–Ribbentrop-sopimuksen 23 elokuuta 1939 Moskovassa. Joachim von Ribbentrop ja Josif Stalin seisovat hänen takanaan. Leninin kuva seinällä.
Elokuun 23. vietetään vuosittain Euroopan parlamentin tunnnustamaa stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaista muistopäivää :" Päivämäärä on allekirjoittamispäivä 1939 Molotov–Ribbentrop -sopimuksesta, jota parlamentin puhemies Jerzy Buzek luonnehti vuonna 2010 "ihmiskunnan historian kahden pahimman totalitarismin muodon yhteenliittymäksi".
Kannanotto pitää Neuvostoliiton kommunistisen stalinismin ja Saksan/Suur-Saksan kansallissosialismin, natsismin aikaisia joukkokarkotuksia, murhia ja orjuuttamisia sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan sekä pyrkii vahvistamaan Euroopassa demokraattisia arvoja ja rauhaa." Wikipedia
http://www.edu.fi/…/kuinka_vainojen_uhrien_muistopaivaa_voi…?
Molotov allekirjoittaa Molotov–Ribbentrop-sopimuksen 23 elokuuta 1939 Moskovassa. Joachim von Ribbentrop ja Josif Stalin seisovat hänen takanaan. Leninin kuva seinällä.
Elokuun 23. vietetään vuosittain Euroopan parlamentin tunnnustamaa stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaista muistopäivää :" Päivämäärä on allekirjoittamispäivä 1939 Molotov–Ribbentrop -sopimuksesta, jota parlamentin puhemies Jerzy Buzek luonnehti vuonna 2010 "ihmiskunnan historian kahden pahimman totalitarismin muodon yhteenliittymäksi".
Kannanotto pitää Neuvostoliiton kommunistisen stalinismin ja Saksan/Suur-Saksan kansallissosialismin, natsismin aikaisia joukkokarkotuksia, murhia ja orjuuttamisia sotarikoksina ja rikoksina ihmisyyttä vastaan sekä pyrkii vahvistamaan Euroopassa demokraattisia arvoja ja rauhaa." Wikipedia
Muistakaamme suomensukuisia kansoja[Finno-Ugric peoples], esimerkiksi inkeriläisiä, joiden pieni kansa melkein tuhottiin Stalinin vainoissa: tapettiin, vietiin karkotukseen, vankiloihin ja työleireille.
Kuva inkerikkojen kesäjuhlilta Vistinässä.
Kuva: Aune Kämäräinen
Kartta suomensukuisten kansojen alueista
maanantaina, tammikuuta 26, 2015
Koti 2000-luvulla
Kirjoitin tässä asunnossa kuusi kirjaa ja seitsemännenkin melkein valmiiksi. 1990-luvulla työpöytäni oli tuon ruokapöydän paikalla.
27.6.2007
(Koti 1989-2009: olohuone 2000- )
2007
2007
olohuone 2000-luvulla
Joulu 2005: ensimmäiset digikuvat.
olohuone
Joulukukkia 2005
Joulu 2006
Memories of our Christmases past
Pyry vieraana maaliskuussa 2008
kotimme 1989-2009
kuvissa olohuone 2000-2009
Kotona
The neighbourhood
sunnuntaina, tammikuuta 25, 2015
PIMEÄ
Dark nights in Helsinki
Diana-patsas Kolmiopuistossa
Klikkaa kuvat suuremmiksi!
Värikollaasi 215
'
John Irvingin kirjassa "Kunnes löydän sinut "Jack Burns asuu äitinsä kanssa Htelli Tornissa.
In the background in the centre of Helsinki is hotel Torni (=tower) where Jack Burns (John Irving: Until I find you) stays with his mother while they are trying to find Jack's father.
A view from my window
Yöraitiovaunu
Waiting for the tram in the centre of Helsinki
Korkeavuorenkatu klo 22:30 tammikuussa 2007
A view from my window 1989 - 2009
Ja ihan oikeat kollaasitkin löytyivät: Vuosi 2009 alkaa. Maisema muuttuu. Paremmat ilotulituskuvat kuvattuina saman kerrostalon katolta vuoden 2008 elokuun yössä:
Fireworks January 1st 2009 and in the summer August 2008.
Maisema muuttui 20 vuoden jälkeen. Erkkerin nurkasta näkyy Linnanmäki yöllä
Linnanmäki amusement park at night
Ja aurinko nousee. And the sun rises after darkness.
Värikollaasi 215 : PIMEÄ
Labels:
10 tai yli kommenttia,
dark,
family stories,
familystories,
fireworks,
Helsinki,
ilotulitus,
Korkeavuoenkatu,
näköala ikkunasta,
pimeä,
Töölö,
värikollaasi
perjantaina, tammikuuta 23, 2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)