Näillä seuduilla asuvat naiset ovat tunnettuja taitavasti tehdyistä käsitöistään. Halutuimpia ovat tikatut täkit, quilts, jota voidaan pitää amerikkalaisena kansantaiteena.
Tikattua täkkiä tehdään nykyään Suomessakin monenlaisilla menetelmillä, enimmäkseen tilkkutyönä. Nämä täkit ovat kalliita, ja siksi monet tekevät niitä itse. Niistä tulee perhekalleuksia, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle.
Ihastuin Torontossa myyjäisissä suuren parisängyn peitteeksi tarkoitettuun tikkitäkkiin, joka oli kauttaaltaan koristettu sinisillä, vihreillä ja lilanvärisillä ristipistoilla. Täkin tehnyt iäkäs nainen kertoi ommelleensa vuoden ristipistoja ja toisen pienenpieniä tikkauksia, jotka kulkivat täkin poikki muodostaen timantinmuotoisia kuvioita.Keskelle oli ommeltu talo ja sen ympärille puita, kukkia ja lintuja, kaikki tyyliteltyinä Pennsylvania Dutch -kulttuurin mukaisesti. Mallin nimikin oli Pennsylvania Dutch.
En voinut vastustaa tuota käsityötä. Niinpä tilasin pakkauksen, johon sisältyivät ohjeet, kangas johon malli oli painettu, langat, taustakangas ja väliin tuleva pehmuste.
Ompelin ristipistot kahdessa kuukaudessa. Sitten työ jäi kesken, sillä meillä ei ollut yhtään huonetta, johon olisin voinut laittaa tikkaamistelineen seisomaan kuukausiksi. Ristipistotyö oli vuosikausia keskeneräisenä silkkipaperiin käärittynä vaatekaapin ylähyllyllä. Sitten olimmekin yhtäkkiä muuttamassa takaisin Suomeen.
Mieheni vei täkin tikattavaksi erääseen käsityöliikkeeseen. Työn teki joukko mennoniittanaisia, jotka asuivat Toronton lähellä pienessä kylässä. Heiltä tikkaaminen sujui nopeasti, sillä heitä oli tusinan verran työssä. Näin täkki oli mennyt hetkeksi juurilleen.
Kun katselen tuota seinällä riippuvaa kahden ja puolen metrin korkuista ja kahden metrin levyistä ristipistotyötä, en oikein jaksa uskoa aina, että tein sen itse. Joskus ihminen ylittää itsensä - vaikkapa vain ristipistoilla.
Se on sitten käsityöblogin perustamisen paikka sinullakin? :) Minulla on kästyöblogini alulle saattamisen jälkeen monta rautaa tulessa eli useampi käsityö aina käsien ulottuvilla. On valmistakin tullut, ettei pelkkiä keskeneräisyyksiä.
VastaaPoistaJa upea iso on Pennsylvania Dutch! Siinä on ollut paljon pistelemistä :)
Blogisiskolla on jo pikkusisko (kirjoituslipasto). Aion käsitellä käsitöitä tässä blogissa ja kulttuurina, mitä se muuten on.:)
VastaaPoistaOhhoh, onpa hieno.
VastaaPoistaMinäkin haaveilen käsitöiden aloittamisesta, en mitään noin suuritöistä kuitenkaan, mutta villapaitoja voisi olla hauska kutoa paksusta langasta isoilla puikoilla. Nuorena kudoin ahkerasti ja silloin kaikissa tavarataloissa oli isot lankaosastot ja niistä löytyi vaikka minkä sävyisiä lankoja. Nyt kun etsiskelin lankoja, en löytänyt mistään. Pitäisi ilmeisesti mennä jonnekin erikoisliikkeeseen :( Mutta en oikein kehtaa, koska en todellakaan ole mikään käsityöihminen. Kutominen vaan voisi joskus olla terapeuttista.
Kirsti
Minulla oli seiska käsitöistä. En anna sen häiritä. Kukaan ei ole enää antamassa numeroa.
VastaaPoistaTiedätkö, että ristipistot ovat aivoille yhtä hyväksi kuin ristisanat? Ei ihme, että miehetkin tekevät niitä entistä enemmän.
Ristipistot ovat rentouttavia. Tein aikanaan langanlaskumenetelmällä jokusia töitä ja huomasin, että ne auttavat lentopelkoon. Nykyään ei voisi ottaa käsityötä lentokoneeseen; viimeisimmällä matkalla minulta takavarikoitiin ompelusakset. *nyyh* Sinne ne jäivät hiton sisilialaisten iloksi.
VastaaPoistaMette, ehkä Sinun pitäisi leikata langat valmiiksi pikkupätkiksi lentokoneeseen niin tulisit toimeen ilman sakseja.
VastaaPoistaJunassa on myös mukavaa tehdä ristipistoja. Ikkunan vieressä tulee päivänvaloa, taakse saa hyvä valon ja parasta - on aikaa.
Onpa kertakaikkisen upea työ! Käsityö kuuluu minusta niihin kouluaineisiin, joita ei välttämättä tarvitsisi arvostella (kuten liikunta, musiikki ja kuvaamataitokin).
VastaaPoista