"Sitten muistakaa. Vaikka menette kauppaan talvella, leveälierinen hattu päähän", neuvoi ihotautilääkäri minua, kun minulta oli onnistuneesti poistettu spinosellulaari karsinooma leukapielestä.
Lierihatut ilmestyivät asusteekseni noin karulla tavalla vuonna 1989. Mutta ihaniahan ne ovat niin kuin itse elämäkin, jota ne suojelevat.
Minulla ei ole tapana puhua yksityisistä ongelmistani julkisesti. Mutta tämä hattuviha on niin yleistä ja sitkeää, että siitä pitänee puhua. Ehkä tämäkin kirjoitus voi pelastaa muutaman ihmishengen tai muutaman ihmisen kasvot jatkuvilta leikkauksilta. Minun ihosyöpäni ei ollut onneksi aggressiivinen. Kasvojani ei ole leikelty sen jälkeen.
Aurinkovoiteet eivät riitä suojelmaan ihoa. Hatunkin täytyy olla tarpeeksi leveälierinen ja tiivis.
Mieheni pitää myös hatuista. Kesällä hänellä on panamahattu, josta pidän kovasti (olenhan ostanut sen hänelle muutama vuosi sitten nn:nnen hääpäivän kunniaksi.) Saamme jatkuvasti kuulla ihmettelyä ja jopa herjauksia hatuistamme.
Mistä ihmeestä tämä suomalaisten hattuviha johtuu? Onko se politiikkaa viime vuosisadalta tai jopa kauempaa vapauden ajalta hattujen ja myssyjen kiistoista, joissa mahdollinen sukulaisemme Tammelan kirkkoherra Johan Amnell oli aktiivinen myssypuolueen jäsen? (Pilkkanimi myssyt tarkoitti yömyssyjä)
Rakastu hattuun. Se suojelee ihoasi ihosyövältä ja ennenaikaiselta vanhenemiselta.
Ja sitten kirjallinen lainaus hatuista:
Keittäjällä oli vapaapäivä ja hän oli pukeutunut vierailuasuun. --asua täydensi uusi hattu. Se näytti sekä kooltaan että muodoltaan epäillyttävästi Kasimir-sedän paperikorilta, johon oli kiinnitetty koristeeksi valtavan suuri rusetti.
- Tämä hattu on sitten viimestä huutoo, sanoi keittäjä pyörähtäen peilin edessä. - Paljonhan se makso, mutta kerranhan se vuan kirpasoo.
- Ja nyt matkaan, sanoi keittäjä tarttuen tukevaan sateenvarjoonsa, jonka hän levitti auki, kun astuttiin pihalle ja tokaisi: - Päivettymistä en pelekee, mutta hattu voep hualistua.
Kirjastani Aurora ja Pietarin serkut. 1993. Sivuilta 78-79. On suurlakkovuosi 1905, jolloin suomalaiset olivat kerrankin melkein täydellisesti yksimielisiä. Savolaiset palvelijat toivat murteensa mukanaan Helsinkiin.
Kirja on loppuunmyyty, ja minulla on siihen oikeudet. Voisin oikeastaan laittaa sen nettiin näin juhlavuoden kunniaksi.
Mielenkiintoinen ilmiö, hattuviha... Ehkä lierihattu nähdään täällä kylmässä pohjoisessa turhuutena ja keikarointina lukuunottamatta erämiesten kuhmuisia huopahattuja?
VastaaPoistaHuovutin vuosia sitten itselleni oikein komean lierihatun, mutta ei se oikein päähäni kasvanut. Jonkin kerran käytin sitä, sitten se unohtui kaappiin.
Missähän se nyt on? Jos kokeilisi taas...
Hattuvastaisuus on kummallista, sitä ymmärrä en ollenkaan. Ja on kerrassaan moukkamaista käytöstä huomautella toisten hatunkäytöistä.
VastaaPoistaKertomasi pistää ajattelemaan asiaa myös terveydellisistä näkökulmista. Vaaleaihoisena olen oppinut suojelemaan itseäni keskivertoa paremmin, vaikka hatuttomuus on ollut tosiasia. On minulla itse ommeltuja kesäisiä lierihattuja, mutta muuten hattujen hankkiminen on jäänyt. Täälläpäin ei edes ole tasokasta hattuliikettä. Varastossa minulla on muutama nuoruudessa hankittu huopalierihattu, nuorena hatun käyttöä haittasi ikätovereiden halu repiä hattu päästäni ja alkaa heittelemään sitä.
Ascot ja hienot leidit upeine hattuineen. Mistä sellaisia löytäisi.. ehkä itse tehden..
-C-
Ne huovutetut hatut ovat omaperäisiä ja kauniita. Valitettavasti niissä ei ole yleensä lieriä. Ne sopisivat hyvin talvilierihatuiksi.
VastaaPoistaMarimekolla on uusia unikkokuosisia tarpeeksi leveälierisiä hattuja.
VastaaPoistaMielenkiintoista.
VastaaPoistaItselläni oli punottu stetson viimeksi pari viikkoa sitten juhlissa.Epäilivät heti, että olen kaljuuntumassa. Jouduin todistamaan hiusteni tuuheuden muutamia kertoja. Välillä käytän myös Fidel Castro-tyyppistä vihreää lippistä.
Otan esiin muutamia ajatuksia hatuista ja päähineistä yleensäkin.
1. Hattua käyttävä ihminen haluaa peittää jotakin. Liikkua tuntemattomana. Kaljuuntumista.
2. Hattua käyttävä ihminen haluaa suojella jotakin. Hienoa hipiäänsä. Vaaleuttaan. Terveyttään. Silmiään.
3. Hattua käyttävä ihminen haluaa viestiä tiettyä asennetta. Stetsonit. Etälävaltioiden sotalätsät. Rappareiden pipot. Boheemiutta. Taiteellisuutta. Baskerit. Politiikkaa. Mao-lippikset.
4. Hattua käyttävä ihminen käyttä hattua säiden takia
Pipot talvella, lierihatut ja lippikset kesällä
5. Hattua käytetään metsässä itikoiden takia
Käytännön syistä käytän hattuja, lakkeja ja pipoja mahdollismman vähän: ne likaavat hiukset nopeasti.
Prospero,
VastaaPoistahatut ovat hauskoja ja tukan voi pestä miedolla sampoolla vaikka joka päivä.
Se on minusta ikävää, että myös presidenttimme polttaa jatkuvasti kasvonsa ja kaulansa ihon. Lierihattu sopisi hänelle erittäin hyvin myös esteettisessä mielessä ja olisi omiaan valtiovierailuilla maissa, jossa aurinko paistaa voimakkaasti kaikkina vuodenaikoina.
Isoisäni piti aikoinaan kirjoittaa historian essee aiheesta "Hatut ja myssyt". Hän ei kuitenkaan käsitellyt 1700-luvun Ruotsin valtapolitiikkaa, vaan loihti lennokkaan tekstin hattukaupan ikkunasta. Kirjoitelma meni sisään improbaturina, mutta tuli ulos laudaturina.
VastaaPoistaJura,
VastaaPoistaisoisälläsi oli parempi onni kuin minulla. Vastasin ylioppilaskirjoitusten reaalikokeessa historiassa vain yhteen kysymykseen, sillä minulla oli nipullinen vastauksia muista aineista.
Kerroin rokokoota koskevassa vastauksessani, että aateliset tappoivat täitä toistensa päästä Versaillesin puistossa. Raivostunut opettajani antoi pitkästä ja perusteellisesta vastauksestani vain yhden pisteen. Laudatur meni. Tuskin edes lukivat vastaustani Helsingissä.
Hyvänen aika, olisin voinut kertoa myös siitä tosiasiasta, että miehet pissasivat palatsien huoneennurkkiin. Harrastin historiaa jo silloin. Enemmänkin tuollaista mikrohistoriaa, joka on tullut salonkikelpoiseksi vasta viime vuosina.
Pirkko
Minäkin pidän lierihatuista. Mutta pidän myös pyöräilystä. Koska en kuitenkaan ole keksinyt, kuinka yhdistäisin pyöräilykypärän ja lierihatun samaan asuun, olen valitettavasti joutunut jättämään lierihatut joko kotiin tai vielä valitettavampaa: kokonaan kauppaan. Pyöräilen nimittäin myös talvisin.
VastaaPoistaOnpa teillä ollut kokemuksia huumorintajuttomista opettajista, jotka eivät ole halunneet tunnustaa historiallisia tosiasioita. : (
Ei tuo hattuviha varmaan kauhean vanha juttu ole, vielä 50-luvullahan kaikilla(ainakin kaupungissa asuville) oli hatut, miehillä lättähatut, huopahattuja, naisilla pilleriä, lierillistä jne.
VastaaPoista60-luvullakin oli hattuja, mutta alkoivat sitten vähetä.
80-luvulla sai helposti turpiin -ainakin sanallisesti- kun oli hattu päässä, oli se sitten oma huopahattu tai miehellä lierihattu.
Aika erikoinen juttu, kaiken kaikkiaan. Pienessä ajassa välttämättömästä arkipäivän asusteesta on tullut joillekin punainen pröystäilyasuste.
Louhi mainitsi noista huumorintajuttomista opettajista. No, niitähän riittää, mutta joukkoon mahtui myös yksi poikkeus. Historianopettaja, jolla oli tapana arvioida historiankokeeni kahdella numerolla: toinen oli tiedollisista ansioista(hyvin vähäiset), toinen kaunkoirjallisesta sisällöstä. Muistan joskus saaneeni nelosen ja kympin esseestä, jonka kirjoitin Napoleonin rakkauselämästä Josefiinen kanssa, lähteenä Juicen biisi Napoleonin mopo. No, kun jotain piti Napoleonista kirjoittaa...
Petra
Niin, tiedä hattuVIHASTA mutta ainakin hatun käyttäminen herättää huomiota. Vaikkei hatussa edes olisi mitään erikoista - kupu ja lierit. Mutta tuijotusta saa.
VastaaPoistaMulta on jäädytetty basaliooma kahdesti otsasta. Vaikka en ole ikinä edes viihtynyt suorassa auringonvalossa! Myönnettävä, että jo ekan jäädytyksen jälkeen alkoi hattu kelvata päähän useimpina kesäpäivinä, nou problem.
Lierihatut on kans vähän romanttisia vermeitä, ne. Siksikin niistä kyllä tykkään. Mulle ei moni rinsessainen juttu sovi alkuunkaan, mutta lierihatussa on sellaista massaa ja jylhyyttä, että me tullaan toimeen hyvin. :-)
Minullakin on muutama hattu ja käytän niitä now and then — kuriositeettina ja hieman provomielessäkin, hehe. Toljottavat kauimmaiset ovat kovaste nastoja.
VastaaPoistaArkipäivässä kuitenkin turhamaisuuteni vie voiton. Hattuhan litistää huolella muotoillun fookun ja menestys jää haaveeksi. ;-)
Jary, sinuakin siis tuijotetaan. Onko huudeltukin?
VastaaPoistaProspero tuo tuolla aiempana esille hattujen käytön eri puolia.
Minua kauhistuttaa, kun ihmiset hytisevät talvipakkasilla ja kovalla tuulella ilman hattua tai huivia.
Erilaiset päähineet toisivat vaihtelua ja kauneutta katukuvaan, joka on meillä yleensä kovin synkkä.
(Hauskoja viittoja näkee kyllä naisilla. Miten hyvin ne olisivatkaan sopineet naispappien virka-asuun. Ja pysäköinninvalvojien ja liikennelaitoksen tarkastajien asuun. Ollaan kovin muodollisia.)
Ainakin täällä Helsingissä ainoita katukuvaa päähineillä kaunistajia ovat musliminaiset, joilla näkee hyvin kauniita huiveja eri tavoin solmittuina.
Olen nähnyt myös muutaman perinteisen turbaanin afrikkalaisen kesäasun kanssa. Huivi ja turbaani eivät valitettavasti suojaa ihoa.
Ja sitten ovat tietenkin ne oikein vanhat naiset, jotka pukeutuvat erittäin tyylikkäästi.
Käyttäisin hattua mielelläni, mutta äitini opetti tiukasti, että hatun kanssa on oltava oikea takki tai kävelypuku, ei esimerkiksi farkut ja ulkoilutakki. Niinpä olen tänä kesänä päätynyt mieheni minulle antamaan punaiseen lippalakkiin, joka tosin on ainakin kerran herättänyt hämminkiä - siihen on sievästi ommeltu "Koff". Ja talvisessa Suomen säässä hupullinen takki on niin kätevä, että talvipäähineet jäävät hyllyyn.
VastaaPoistaJos saan mieheni luovuttamaan lompakostaan minusta kerran otetun hattukuvan, voin vaihtaa sen profiiliini...
Mette hyvä,
VastaaPoistasinun terveytesi (ihosi terveys ja ehkä elämäsi) on tärkeämpi kuin uskollisuus menneen maailman etikettiä kohtaan, paasaa Sinulle nyt tässä Blogisisko.:)
Minusta tuntuu, että Sinä rakastaisit lierihattuja, jos antaisit itsellesi luvan niihin.
Eräs tuttava tuli vastaan kadulla muutama vuosi sitten. - Ai, teilläkin on ollut häät. Minäkin annoin itselleni luvan ostaa tuollaisen hienon hatun tyttären häitä varten, hän sanoi.
*jupinaa* Mitäs pirua nimelleni tuolla oikein tapahtui... :-o
VastaaPoista# Jary, sinuakin siis tuijotetaan. Onko huudeltukin?
Ehei, ei turkkulaine juur ikän uskal mittä men kenelkä sanoma. Se vahtailee vaa sillai alt kulmaittes. ;-)
Syy lienee trendissä eli hattu ei ole muodissa täällä, varsinkaan uroksilla. 1970-80 -luvuilla tilanne oli ihan toinen. Minulla oli jopa skolessa toisinaan musta lerppahattu (tyylikäs!), ja siitähän seurasi väistämätön: monet tuntevat yhäkin minut vain nimellä Camillo, hehe.
Heh. Minkälaisessa maailmassa te oikein elätte? Oli minulla sitten hattu, huivi tai panta, ei kukaan ole missään eikä koskaan kommentoinut - siis ei kukaan vieras. Ylipäätään - hauska ilmaus muuten - minulla on jokseenkin aina jotain päässäni. Samalla tavalla kuin en unohda lasejani, en koskaan unohda pääkappalettani. Minulla on kymmeniä hattuja ja satoja huiveja; viittojakin lienee ainakin pari tusinaa. Enpä juuri mieti pukeutumistani. Yhdistelen kaikkea kaikkeen. Olen niin tehnyt aina. Katselin juuri yhtä tosi vanhaa luokkakuvaa. Meillä oli sisareni kanssa noin 15-vuotiaina vanginraitainen haalari ja minulla nahkasuikka päässä. Kuva oli otettu liikuntatunnilla : - )
VastaaPoistaJaa'a. Miten saisinkin näytetyksi rakkaimman vihreän viitta-asuni+ mustan korkean savupiippuhattuni+ vihreät saapikkaat teille :=) Jonain päivänä siirrän kuvan Rihman tiedotusosastoon - kuva on valmiina.
Jura Jukolalle: Tuo "Hatut ja myssyt" oli jolloinkin vuosikymmeniä sitten suomen kielen ylioppilaskirjoitusten aineenaiheena. Molemmat vaihtoehdot kuulemma hyväksyttiin: otsikon käsittäminen historian aiheena ja muodin aiheena.