Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
tiistaina, elokuuta 02, 2005
Lapikkaat esiin
Tänä syksynä ei kannata myydä kirpputorilla lapikkaitaan. Ne ovat muotia. Saamelainen kultttuuri kiinnostaa nyt muotitaiteilijoita. Siksi lapikkaatkin ovat päässet muotilehtiin. Ruotsissa ovat suosituimpia Pajalassa tehdyt lapikkaat. (Damernas värld 9/2005) Kuvassa aidot suomalaiset kippurakärkiset lapikkaat. Photo: Anna Amnell
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minulla oli opiskeluaikana englanninopettaja, joka oli syntyperäinen amerikkalainen, mutta isän puolen juuria oli Suomessa ja sukunimi oli suomalainen. Tälle opettajalle lapikkaat olivat suuri ihastus - ja hän käytti niitä sujuvasti yhtä lailla farkkujen kuin hameenkin kanssa. Minä sain esikoista odottaessani serkuilla kiertäneet vanhat punaiset huopikkaani takaisin. En ollut edes muistanut niitä. Nyt ne ovat ensi talvena kolmannen lapseni jalassa, ne ihanan pehmeät tonttutossut.
VastaaPoistaVaikka ostan miltei kaikki vaatteeni kirpputoreilta, seuraan muotilehtiä. Tai ehkäpä juuri siksi.
VastaaPoistaMuutamalla asusteella, uudella huivilla, kirpputorikaulakorulla, kellarista pelastetuilla lapikkailla/huopatossuilla tai vanhalla kashmirkuvioisella puserolla täydentää asuaan niin, että on mukana muodissa. Se piristää.
Muoti, pukuhistoria on eräs kulttuurihistorian kiehtovimpia aiheita. Suurten muotihuoneiden luomukset ovat tietenkin erittäin naurettavan näköisiä (saa siis nauraakin:)), mutta niistä saa hyviä ideoita.
Jotkut vaatteet ovat kestäviä. Minulla oli kauan sitten paksu ja leveä, aikoinaan hyvin muodikas minipituinen punainen villaulsteri.
Vuosia myöhemmin eräs nuorempi serkkuni muisteli sitä "meidän suvun odotustakkina".