Nestor ei juo kahvia, mutta kahvintuoksuinen lautanen saa sen hurmioon. Se hieroo naamaansa lautaseen ja nukkuu sen päällä.
My very old blog. Vuodesta 2005-
lauantaina, helmikuuta 23, 2013
Pakinaperjantai: Runoratsun tuskanhirnahdus
Hevosesta tehdään makkaraa, ja runoratsusta makulatuuria.
Pakinaperjantai: hirnahdus
Kuvassa alabasteripegasos kirpputorilla.
Pakinaperjantai: hirnahdus
Kuvassa alabasteripegasos kirpputorilla.
Praha ja Kafka
Jaroslav Rona: Kafka in Prague
suuri koko
Vasemmalla vaaleanpunainen talo, Kinskyn palatsi, jossa Kafka asui. Hänen isänsä piti alakerrassa sekatavarakauppaa, ja perhe asui toisessa kerroksessa. Yläkerrassa oli saksalainen koulu, jota Kafka kävi.
Vanhauusi synagoga. Franz Kafkan bar mitzvah pidettiin tässä synagogassa. Sitä ei tuhottu natsien aikana, sillä nämä luulivat sitä kirkoksi, koska se varhaisgoottista tyyliä, rakennettu 1200-luvulla.
Kafkan Praha
Ks. Jewish Prague -kuvani (Prahan juutalaisia kohteita)
perjantaina, helmikuuta 22, 2013
Photo Friday: "Familiar Faces"
Familiar Faces in Berlin street and Metro posters.
Tuttuja kasvoja julisteisssa Berliinin kaduilla ja metropysäkeillä.
Photo FRiday: "Familiar Faces"
Large size
Tuttuja kasvoja julisteisssa Berliinin kaduilla ja metropysäkeillä.
Photo FRiday: "Familiar Faces"
Large size
torstaina, helmikuuta 21, 2013
Hevonen ja minä
Pidän hevosista. Kuvassa Kalle ja Nikolai
Muita kuvia hevosista ja hevospatsaista (Helsinki, Tuhkholma, Praha, Krakowa, Ljublajana, Hattula, Turku..)
Asuimme kouluvuosieni aikana vuokralaisina pikkukaupungissa sukulaisten omistamassa talossa. Siitä vuokrattiin markkinoiden aikaan myös hevostalleja.
Pihaan ilmestyi toisinaan todella upeita hevosia. Vain kerran eräs hevonen pillastui ja nousi takajaloilleen. Olin ruusupensaan takana piilossa ja pelkäsin.
Pidin kovasti hevosista, ja minulla oli tapana mennä salaa talliin, laskeutua tallinvintiltä jonkun ystävällisen hevosen selkään ja lojua siinä hevosen selän päällä kädet hevosen kaulan ympärille käärittyinä. Hevosethan pitävät siitä, että niillä on seuraa.
Hevonen luovuuden symbolina. Pegasokseni. Taustalla pieni Jack Lewis sekä aasilla ratsastava joulupukki 1900-luvun alusta. Kuva on kirjassa The letters of C. S. Lewis".
Muita kuvia hevosista ja hevospatsaista (Helsinki, Tuhkholma, Praha, Krakowa, Ljublajana, Hattula, Turku..)
Asuimme kouluvuosieni aikana vuokralaisina pikkukaupungissa sukulaisten omistamassa talossa. Siitä vuokrattiin markkinoiden aikaan myös hevostalleja.
Pihaan ilmestyi toisinaan todella upeita hevosia. Vain kerran eräs hevonen pillastui ja nousi takajaloilleen. Olin ruusupensaan takana piilossa ja pelkäsin.
Pidin kovasti hevosista, ja minulla oli tapana mennä salaa talliin, laskeutua tallinvintiltä jonkun ystävällisen hevosen selkään ja lojua siinä hevosen selän päällä kädet hevosen kaulan ympärille käärittyinä. Hevosethan pitävät siitä, että niillä on seuraa.
Olen käynyt ratsastuksen alkeiskurssin. Mieheni ja tyttäreni ovat ratsastaneet vuosikausia, eivät kylläkään enää, tyttäreni allergian vuoksi. Kuvassa tyttäreni ratsastuskoulussa Tuomarinkylässä. ( vrt "Kyynärän mittainen tyttö" ja ratsastus. Lucia rakastaa myös hevosia.)
Ja mieheni ikioma hevonen.
Ja mieheni ikioma hevonen.
Hevonen luovuuden symbolina. Pegasokseni. Taustalla pieni Jack Lewis sekä aasilla ratsastava joulupukki 1900-luvun alusta. Kuva on kirjassa The letters of C. S. Lewis".
Lokrum
Dubrovnikin yliopiston kasvitieteellinen puutarha, Dubrovnik, Lokrumin saari.
Lokrumilla on kiehtova historia.
1100-luvulla perustetun benediktiiniluostarin munkit alkoivat viljellä siellä eksoottisia hedelmiä, Rikhard Leijomieli haaksirikkooontui sinne. Saari oli Hapsburgien huvila 1800-luvulla.
Saarella on kaktuspuutarha, oliivilehto, luostarin- ja linnoituksen rauniot. Kanarian saarilta 1800-luvulta tuotujen riikinkukkojen jälkkeläisiä. Se on kaunis, paratiisillinen saari, jonne on lyhyt laivamatka Dubrovnikista.
Katso kaikki kuvani Lokrumista
Klikkaa myös hakusanaa 'Lokrum'
Lokrumilla on kiehtova historia.
1100-luvulla perustetun benediktiiniluostarin munkit alkoivat viljellä siellä eksoottisia hedelmiä, Rikhard Leijomieli haaksirikkooontui sinne. Saari oli Hapsburgien huvila 1800-luvulla.
Saarella on kaktuspuutarha, oliivilehto, luostarin- ja linnoituksen rauniot. Kanarian saarilta 1800-luvulta tuotujen riikinkukkojen jälkkeläisiä. Se on kaunis, paratiisillinen saari, jonne on lyhyt laivamatka Dubrovnikista.
Katso kaikki kuvani Lokrumista
Klikkaa myös hakusanaa 'Lokrum'
keskiviikkona, helmikuuta 20, 2013
Barbie-nukkeja
Nämä Barbit on kuvattu kirpputorilta. Kauniita muodikkaita Barbeja on Seinäjoen messujen sivuilla. Alin ryhmä messujen sivulla.
P.S. Tämän piti mennä nukkekoti- ja lelublogiin. Ehkä täälläkin on Barbien ystäviä.
P.S. Tämän piti mennä nukkekoti- ja lelublogiin. Ehkä täälläkin on Barbien ystäviä.
Makroviikko 92: harmaa
Grey, harmaa makroviikko 92
Potkurikone
Ja mitä löysinkään? Dubronikin ja Lokrumin saaren, jossa oli riikinkukkoja, kaktuspuutarha, öljypuu- eli oliivilehto..
Vanha oliivipuu Dubrovnikin lähellä Lokrumin saarella
Potkurikone
Ja mitä löysinkään? Dubronikin ja Lokrumin saaren, jossa oli riikinkukkoja, kaktuspuutarha, öljypuu- eli oliivilehto..
Vanha oliivipuu Dubrovnikin lähellä Lokrumin saarella
Yksinkertaista elämää
Laitoin maanantaina vihanneskeittoa, johon tuli kaikkia mahdollisia vihanneksia ja yrttejä. Olen lämmittänyt sitä aamiaiseksi tai brunssiksi kuten tänään.
Lisäsin tänään keittoa lämmittäessäni yhden kananmunan, jotta saisin lisää proteiinia. Laitoin kattilaan yhden vihannesliemikuution, joten keitossa on hiukkasen suolaa ja ehkä lisäaineitakin, vaikka koetan välttää niitä.
Lisäsin tänään keittoa lämmittäessäni yhden kananmunan, jotta saisin lisää proteiinia. Laitoin kattilaan yhden vihannesliemikuution, joten keitossa on hiukkasen suolaa ja ehkä lisäaineitakin, vaikka koetan välttää niitä.
tiistaina, helmikuuta 19, 2013
Kirjaimet 20: MA. Satama
Dubrovnik. Kissat odottamassa laivoja. Suuri koko
Dubrovnik
Tulossa Lokrumista Dubrovnikin satamaan
Suuri koko
Kirjaimet 20: Satama
Dubrovnik
Tulossa Lokrumista Dubrovnikin satamaan
Suuri koko
Kirjaimet 20: Satama
maanantaina, helmikuuta 18, 2013
Vainajien kunnioittaminen ja uusbarbarismi
Mirogoj, Zagreb, Kroatia, kaunein hautausmaa, jonka olen nähnyt.
Kommentti kirjoitukseen Elämän pyhättömyys, jossa käsitellään Heurekassa olevaa näyttelyä:
Olen hämmästynyt tästä keskustelusta. Ihmiset ovat kaikkina aikoina kunnioittaneet vainajia. Tuollainen näyttely on eräänlaista kannibalismia, uusbarbarismia.
Hautarauha on yleinen kulttuuri-imiö, jota vain barbaarit, mm "luonnontieteellisesti ajatelleet" neuvostoliittolaiset ovat häväisseet
Aivan eri asia on elinsiirtotestamentti tai ruumiin testamenttaaminen lääketieteelliseen tutkimukseen, jonka jälkeen suoritetaan hautaaminen vainajan toivomuksen mukaisesti.
Kommentti kirjoitukseen Elämän pyhättömyys, jossa käsitellään Heurekassa olevaa näyttelyä:
Olen hämmästynyt tästä keskustelusta. Ihmiset ovat kaikkina aikoina kunnioittaneet vainajia. Tuollainen näyttely on eräänlaista kannibalismia, uusbarbarismia.
Hautarauha on yleinen kulttuuri-imiö, jota vain barbaarit, mm "luonnontieteellisesti ajatelleet" neuvostoliittolaiset ovat häväisseet
Aivan eri asia on elinsiirtotestamentti tai ruumiin testamenttaaminen lääketieteelliseen tutkimukseen, jonka jälkeen suoritetaan hautaaminen vainajan toivomuksen mukaisesti.
sunnuntaina, helmikuuta 17, 2013
Vuodatuksen remontti edistyy
Vuodatuksessa olevat blogini, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Bloggaamisen alkuaikoina olivat milloin Blogger milloin Vuodatus epäkunnossa. Siksi perustin rinnakkaisblogeja, jotta jokin niistä toimisi viikonlopullakin.
Kirjoitan hyvin monista aiheista. Siksi minusta on ollut selkeintä perustaa useita blogeja.
Broken Star (2005-) on käsityöblogi, Narniassa (2005-) kirjallisuusblogi, johon aloin suomentaa Narnia-aiheista englannin graduani Narnia-elokuvien tultua elokuvateattereihin.
Syksyblogi on kausiblogi, Kirjoituslipasto yhden sivun infoblogi, joka toimi alussa Bloggerissa, ja Kotikissat alkuperäinen kissablogini, joka on siirtynyt melkein kokonaan Bloggeriin.
Aikoinaan oli myös blogi Kyynärän mittainen tyttö, mutta minun oli pakko lopettaa se todella ikävien häiriöiden vuoksi.
Vuodatus näyttää jo aika mukavalta. Voitte nähdä sen vilkaisemalla blogejani. Kaikki kuvat eivät ole vielä palautuneet ja uusien kuvienkin laittaminen on hankalaa joihinkin blogeihin. Kannattaa kuitenkin olla kärsivällinen.
Bloggerin blogeihini pääsee suoraan sitä varten perustetulta infosivulta, jossa on myös muita hyödyllisiä linkkeja.
Anna Amnellin blogit, blogit, Vuodatus, Blogger
lauantaina, helmikuuta 16, 2013
Numerokuvat 25: 8 tuolia
Minulla on kahdeksan meksikkolaista tuolia. Todellisuudessa ne eivät ole identtisiä, vaan kaikki ovat hiukan eri korkeutta. En tiedä, mitä puulajia ne ovat. Jotain meksikkolaista puuta.
Ostimme ne Kanadasta pienestä meksikkolaisten esineiden kaupasta, jonne ne tuotiin pienestä meksikkolaisesta vuoristokylästä. Ne olivat kyläläisten tekemiä ja puuvalmiita. Jäännöskappaleet, hyvin halpoja, vain sen ajan sata markkaa kappale. Joku ravintola oli ostanut muut ja lakkauttanut ne tummanruskeiksi. Olen nähnyt näitä tuoleja vain kerran, eräässä kirpputorilta löytämässäni 1950-luvun sisustuslehdessä kuvassa meksikkolaisesta kodista, jossa niitä oli tusina pyöreän lasipöydän ympärillä. Ne olivat myös vaaleita kuten meidän tuolit.
Mieheni hioi nämä, ja minä lakkasin ne erikoislakalla. Tuolit ovat olleet meillä yli 30 vuotta, ja ne on kerran viety korjattaviksi, kannettu yksi kerrallaan puusepälle, joka uusi liimauksen. Tai ainakin tarkisti sen.
Käsittääkseni tämän tuolimallin takana ovat renessanssiajan tuolit. Tämä on meksikkolainen tulkinta niistä. Löysin Googlella yhden kuvan, jossa muutama samanlainen tuoli (New Mexico) meksikkolaisesta loma-asunnosta. Kolmessa tuolissa on melkein sama malli.
Numerokuvat 25: 8
Ostimme ne Kanadasta pienestä meksikkolaisten esineiden kaupasta, jonne ne tuotiin pienestä meksikkolaisesta vuoristokylästä. Ne olivat kyläläisten tekemiä ja puuvalmiita. Jäännöskappaleet, hyvin halpoja, vain sen ajan sata markkaa kappale. Joku ravintola oli ostanut muut ja lakkauttanut ne tummanruskeiksi. Olen nähnyt näitä tuoleja vain kerran, eräässä kirpputorilta löytämässäni 1950-luvun sisustuslehdessä kuvassa meksikkolaisesta kodista, jossa niitä oli tusina pyöreän lasipöydän ympärillä. Ne olivat myös vaaleita kuten meidän tuolit.
Mieheni hioi nämä, ja minä lakkasin ne erikoislakalla. Tuolit ovat olleet meillä yli 30 vuotta, ja ne on kerran viety korjattaviksi, kannettu yksi kerrallaan puusepälle, joka uusi liimauksen. Tai ainakin tarkisti sen.
Käsittääkseni tämän tuolimallin takana ovat renessanssiajan tuolit. Tämä on meksikkolainen tulkinta niistä. Löysin Googlella yhden kuvan, jossa muutama samanlainen tuoli (New Mexico) meksikkolaisesta loma-asunnosta. Kolmessa tuolissa on melkein sama malli.
Numerokuvat 25: 8
Kissan hemmottelua
Nestor on jo vanha kissa. Emme kiellä siltä mitään. Tulevan viikon ajan Nestor on vieraanamme ja hemmottelemme sitä. Joskus kissa voi saada maitoakin.
perjantaina, helmikuuta 15, 2013
Photo Friday: ' 'Neglected'
Photo Friday: 'Neglected'
'Neglected (laiminlyöty) (a larger size)
Porraskäytävä Pietarissa
Art Nouveau Stairs in Saint Petersburg
Pietarissa eteisten, portaikkojen ja katujen kunnostus kuuluu kaupungille.
'Neglected (laiminlyöty) (a larger size)
Porraskäytävä Pietarissa
Art Nouveau Stairs in Saint Petersburg
Pietarissa eteisten, portaikkojen ja katujen kunnostus kuuluu kaupungille.
torstaina, helmikuuta 14, 2013
keskiviikkona, helmikuuta 13, 2013
Makroviikko 91: 'Nuppi'
tiistaina, helmikuuta 12, 2013
KIrjainhaaste: KK. Palatsin portaikko
The Rector's Palace
Dubrovnik, Croatia. Portaikko palatsissa Suuri koko/a large size
Kirjainhaaste 19: KK keskikirjaimet
Kaikki kuvat tästä palatsista. En ole karsinut. Ihmepaikka.
maanantaina, helmikuuta 11, 2013
Harmin paikka
Nyt iski vatsaflunssa. Sitä on kuulemma liikkeellä.
Tuli huonoon aikaan. Olisi ollut tärkeä meno.
Tulee bloggaustauko ja muukin tauko. Hyvää laskiaista ja ystävänpäivää.
Tuli huonoon aikaan. Olisi ollut tärkeä meno.
Tulee bloggaustauko ja muukin tauko. Hyvää laskiaista ja ystävänpäivää.
Kun mustepullo kaatui pöydälle
Hyvää ystävänpäivää! Happy Valentine's Day! Olen muutaman päivän poissa koneen ääreltä, joten toivotan jo nyt hyvää ystävänpäivää.
Muistatko, kun istuttiin pulpetissa, jossa oli pieni lokero mustepullolle? Musteella kirjoittaminen oli painajainen monelle lapselle. Ei uskoisi, että suurin osa maailman kaunokirjallisuudesta on kirjoitettu mustekynällä, pitkään sulkakynällä.
Hannelen blogissa muistellaan mustekynällä kirjoittamista kouluaikana.
1. kommentti
Oli outoa, että pikkulapsia kiusattiin mustekynillä, kun oli lyijykynätkin ja kosmoskynät. Mustekynän käyttö olisi voinut olla vasta ylemmillä luokilla. Vielä oppikoulussa mustekynä oli painajainen. Pistin monta kertaa erästä opettajaa mustekynällä, kun järjestäjänä piti "tarjota" kynä hänelle.
Soittotuntinikin loppuivat mustekynän käyttöongelmiin. Äitini ystävä kustansi ne, ja kävin hänen hänen hienossa kodissaan tunneilla. Eräänä päivänä soitto-opettaja käski kirjoittaa paperille nuottiviivaston mustekynällä. Tietenkin minä kaadoin mustepullon, ja hieno liina meni pilalle pöydältä, ehkä myös mahonkipöytä.
Minulle sanottiin, että ei se mitään, mutta en mennyt enää sen jälkeen soittotunneille. Laitoin nuotit halkopinon väliin ja menin leikkimään ajopeliä toisten lasten kanssa.
Siitä tuli puhetta kotona, mutta mummo ratkaisi asian: Miksi lasta pitää kiusata soittotunneilla? Toivon, että tilanne olisi selvinnyt paremmin ja olisin jatkanut soittotunteja. Amerikassa tehdyn testin (Seashore) mukaan olisi ollut taipumustakin.:)
Vanhan ajan koulut
Ystävänpäiväkuva: Antique Images
2. kommentti
En tainnut pitää soitto-opettajastakaan. Metodit eivät olleet erityisesti lapsille sopivat. Sen myöntää miehenikin, joka oli 6-vuotiaasta asti hänen oppilaansa, ja hänestä tuli hyvä pianisti. Yhteisen soitto-opettajamme, mieheni kummitädin häälahjaksi antama design-maljakko on vieläkin tallella.
Muuten olen sitä meiltä, että USA:ssa asia oli hyvin järjestetty. Koulu tarjosi oppilaalle soittimet ja musiikkiopetuksen, jos oppilas valitsi sen oppiaineekseen. Eräs luokkatoverini oppi soittamaan koulun sellolla ja soitto-opetuksella hänestä tuli ammattilainen, musiikin professori.
3.
Mustetäytekynä ja mustekynä, jossa on irrotettava yksinkertainen terä:
Mustetäytekynät olivat hienoja - ja ovat edelleen - mutta tavalllinen mustekynä oli sellainen, että terä piti kastaa vähän väliä musteeseen juuri sopivasti. Liika muste pyyhittiin mustekynänpyyhkeseen, jollaisesta Leena Lumi kertoo yllä keskustelussa Hannnelen blogissa. Niitä tehtiin lahjaksi aikuisillekin.
sunnuntaina, helmikuuta 10, 2013
lauantaina, helmikuuta 09, 2013
Numerokuvat 24: 33
Eteisen kirjahyllyssä on lähinnä 1500-luvun historiaa käsitteleviä kirjoja. Tässä niistä 33.
Kuva suurena
Oikealla alhaalla Josephine Teyn hieno salapoliisiromaani Ajan tytär, jonka kansikuvassa oleva kuningas on ollut esillä viime päivinä. 1990 Crime Writers Association valitsi Teyn Ajan tyttären kaikkien aikojen parhaaksi rikosromaaniksi). Nimi tulee sanonnasta "Totuus on ajan tytär", ja se sopii hyvin Rikhardin kohtaloon.
Erään englantilaisen parkkipaikan alta löytyi luuranko ja pääkallo, ja DNA-tutkimukset ja muut yksityiskohdat paljastivat, että ne olivat vuonna 1485 taistelussa kuolleen Rikhard III:n jäännökset. DNA-näyte saatiin Rikhardin sisaren jälkeläiseltä.
Rikhard III (suom., murhamysteeri, jota myös Tey käsittelee romaanissaan)
Rikhard kuului Plantagenet -sukuun, ja hänen jälkeensä tuli Tudor-suku (mm Henrik VIII, Maria "Verinen", Elisabet I) , joka mustamaalasi Rikhardin maineen, ja Shakespeare ikuisti Rikhardin rumana tyrannina. Tämä huono maine lienee ollut sen ajan propagandaa.
Numerokuvat 24: luku 33
Rikhard III ja skolioosi (engl,. arkeologialehti)
Kuva suurena
Oikealla alhaalla Josephine Teyn hieno salapoliisiromaani Ajan tytär, jonka kansikuvassa oleva kuningas on ollut esillä viime päivinä. 1990 Crime Writers Association valitsi Teyn Ajan tyttären kaikkien aikojen parhaaksi rikosromaaniksi). Nimi tulee sanonnasta "Totuus on ajan tytär", ja se sopii hyvin Rikhardin kohtaloon.
Erään englantilaisen parkkipaikan alta löytyi luuranko ja pääkallo, ja DNA-tutkimukset ja muut yksityiskohdat paljastivat, että ne olivat vuonna 1485 taistelussa kuolleen Rikhard III:n jäännökset. DNA-näyte saatiin Rikhardin sisaren jälkeläiseltä.
Rikhard III (suom., murhamysteeri, jota myös Tey käsittelee romaanissaan)
Rikhard kuului Plantagenet -sukuun, ja hänen jälkeensä tuli Tudor-suku (mm Henrik VIII, Maria "Verinen", Elisabet I) , joka mustamaalasi Rikhardin maineen, ja Shakespeare ikuisti Rikhardin rumana tyrannina. Tämä huono maine lienee ollut sen ajan propagandaa.
Numerokuvat 24: luku 33
Rikhard III ja skolioosi (engl,. arkeologialehti)
Ikävä takkaa
Krakowalaisessa ravintolassa.
Meillä oli kaksikymmentä vuotta takka. Alussa käytimme sitä usein, sitten harvemmin. Jostakin syystä tämä on sellainen aamu, jolloin kaipaan takkaa.
Valkoinen marmorinen sokeripalamme oli peräisin 1930-luvulta. Poltin siinä joskus paperia, esimerkiksi vanhat versiot jostain käsikirjoituksesta.
Meillä oli kaksikymmentä vuotta takka. Alussa käytimme sitä usein, sitten harvemmin. Jostakin syystä tämä on sellainen aamu, jolloin kaipaan takkaa.
Valkoinen marmorinen sokeripalamme oli peräisin 1930-luvulta. Poltin siinä joskus paperia, esimerkiksi vanhat versiot jostain käsikirjoituksesta.
perjantaina, helmikuuta 08, 2013
Photo Friday: 'The Body'
Ivan Mestrovic: John the Baptist. The Palace of Diocletianus. Split, Croatia.
Larger size/suurempi koko
Ivan Mestrovic: Nikola Tesla, Zagreb, Croatia
See in a larger size
"The greatest sculptor since the Renaissance"
Ivan Mestrovic: J. J. Strossmeyer
Zagreb, Croatia
a larger size
torstaina, helmikuuta 07, 2013
Jääkukkia. Window frost
Elämää Helsingissä talvella. Katso koko kansio jääkukista.
Life in a cold climate.
jääkukat, miten ne syntyvät Frostcrystals (caltech.edu)
Life in a cold climate.
jääkukat, miten ne syntyvät Frostcrystals (caltech.edu)
Kerran Helsingissä
Tämä kuva voisi 100 vuoden takaa. Tunnistaisiko joku aikakauden raitiovaunun mallista? Entä talo? Milloin se valmistui? Autojen mallit?
Talo valmistui vuonna 1929. Se edustaa pohjoismaista uusklassista tyyliä, joka vallitsi lyhyen ajan jugendin ja modernismin välillä.
keskiviikkona, helmikuuta 06, 2013
Siirtolaisen ja pakolaisen koti-ikävä
Kuvassa järvi Karjalassa. Kuvasin tämän ensimmäisellä Pietarin ja Venäjän matkallani junan ikkunasta. Minun sukulaiseni ovat asuneet Viipurin lähellä Ala-Sommeessa joskus 1400-luvulla, joten minulla ei ole omaa tunnesidettä Karjalaan.
Saako siirtolainen tai pakolainen ikävöidä menettämäänsä kotiseutua? Pakolaisia on keskuudessamme: karjalaiset siirtolaiset, heitä olivat Venäjän vallankumousta paenneet emigrantit, nyt eri puolilta maailmaa Suomeen tulleet pakolaiset ja muut maahanmuuttajat. Monia romaaneja on kirjoitettu pakolaisuudesta ja muutosta toiseen maahan. Paljon muuttaneet ovat monen maan kansalaisia, monen kulttuurin ihmisiä. Tämä oli lisäys seuraavaan kommenttiini, jonka kirjoitin Ruotsissa asuvan suomalaissyntyisen Hannelen blogiin:
Vanhempi polvi vietti elämänsä tärkeät vuodet Karjalassa, joten sillä on heille aivan eri merkitys kuin niille, jotka eivät ole siellä koskaan asuneet tai vain pikkulapsina.
Pakosta henkensä kaupalla kotiseudun jättäminen on eri asia kuin vapaaehtoinen muutto uuteen maahan. Vaikkapa Ruotsiin muuttanut on saanut käydä Suomessa silloin, kun haluaa. Toista oli karjalaisten kohtalo.
Välimatkakin merkitsee. Pitkä matka kotimaahan on kallis ja mahdoton monille pakolaisille ja siirtolaisille.
Asuin yhdeksän vuotta pakolaisten keskellä Kanadassa, ja kyllä heidän surunsa ja koti-ikävänsä oli suuri. Tutkimusten mukaan vasta kolmas polvi siirtolaisia ja pakolaisia muuttui kanadalaiseksi. Onneksi Kanadassa sai kaivata vanhaa kotimaataan ja juhlia sitä, olla samalla aikaa vaikkapa ukrainalainen ja kanadalainen.
P.S. Sana 'mamu' on minusta maahanmuuttajia halventava sana. Vai sanoisitteko Suomesta ulkomaille muuttaneesta: Sisareni on mamuna Amerikassa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)