Strossmayer

DSC02177, originally uploaded by amnellanna.

Strossmayerin patsas on saanut kravatin kaulaansa. Strossmayerin taidegalleria on eräs Zagrebin lukuisista museoista.

Nikola Tesla

Nicola Tesla, originally uploaded by amnellanna.

Zagreb on patsaiden kaupunki. Tässä keksijä Nicola Tesla (Nikola Tesla) (1856-1943)

Kodikasta Istrialla

Kodikasta Istrialla, originally uploaded by amnellanna.

Pula, Istria

Pula, Istria, originally uploaded by amnellanna.

Aamurusko 6:59 am

Aamurusko 6:59 am, originally uploaded by amnellanna.

Sunrise in Zagreb

Sunrise in Zagreb, originally uploaded by amnellanna.

Kissatilanne Istrian niemimaalla

DSC01294, originally uploaded by amnellanna.

Kissoja näkyi paljon. Ne olivat yleensä ystävällisiä (nälkäisiä?). Töpöhäntiä näkyi kuten tämä utelias mirri.
Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa muitakin istrialaisia kissoja.

Zagreb

Zagreb, originally uploaded by amnellanna.

Kesä jatkuu.

Zagreb

Zagreb, originally uploaded by amnellanna.

Zagreb

Zagreb, originally uploaded by amnellanna.

Uutta Zagrebia.

Zagreb 2007

Zagreb 2007, originally uploaded by amnellanna.

Zagreb

Zagreb, originally uploaded by amnellanna.

Ban Josip Jalacic -aukio Zagrebin keskustassa.

Pilviä, pilviä

Pilvien bongaamista matkalla Kroatiaan.

PS Laitan kuvia matkani aikana. En pääse täällä Vuodatukseen.

Turun kirjamessuilla oli hauskaa

jälleen

Turun kirjamessuilla 2007

Terhi Rannela, tamperelainen nuorisokirjailija ja kriitikko
(Kuva: Matti T. Amnell)

Lukijan aivot

Miten minusta tuli lukija

Kun olin lapsi, minulla oli tapana kiivetä pikkukaupungin korttelissamme olevan kaksikerroksisen ulkorakennuksen katolle, sillä sieltä saattoi nähdä kauas, jopa rautatieasemalle, joka vei suureen maailmaan.

Samassa pihassa kuin me asuivat myös paikallisen sanomalehden toimittaja ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa. Heillä oli huoneen ja keittiön asunto, toimittaja asui kammarissa ja sisar keittiössä. Heillä oli paljon kirjoja ja lehtiä, joita he säilyttivät ullakolla. Kun olin oppinut lukemaan koulussa, sain luvan lukea heidän ullakollaan.

Lukunopeuteni kasvoi huimaa vauhtia, kun aloin ahmia ensin lastenlehtiä ja sitten toimittajan arvostelijankappaleiksi saamia romaaneja. Kukaan ei ehtinyt vahtimaan mitä luin, joten saatoin lukea mitä hyvänsä. Lukemisesta ullakolla muodostui minulle Marcel Proustin sanoin "oma yksityinen pyhäkköni", pääsin maailmoihin, joihin en olisi päässyt muulla tavalla. Ne rikastuttivat sodanjälkeisen Suomen köyhyydessä ja ahtaudessa elävää tyttöä.

Lukemisen ihme

En ymmärtänyt silloin, että oli tapahtunut jotain aivan mullistavaa, jotain joka oli tosiasiassa luonnotonta, jotain johon minulla, ihmisellä ei ollut geneettistä valmiutta. Kenenkään ei ollut tarvinnut opettaa minua näkemään tai kuulemaan, mutta minut piti opettaa lukemaan, tulkitsemaan outoja kiemuroita paperilla. Aivoni oppivat tulkitsemaan ne sanoiksi, joita tuntemattomat ihmiset olivat kirjoittaneet. Opin rakastamaan lukemista. Kirjoista tuli ystäviä.

Ihmisen aivot eivät ole luotu lukemaan. Ihminen oppi ensin tallentamaan tietoa opettelemalla sen ulkoa niin kuin kalevalaiset esivanhempammekin tekivät. Mutta koska ihmisaivot ovat joustavat ja pystyvät luomaan yhä uusia yhteyksiä hermosolujen välillä, oppi ihminen vähitellen kirjoittamaan ja lukemaan.

Olin oppinut kahdeksassa vuodessa oikeaksi lukijaksi, saman mikä oli kestänyt ihmiskunnan historiassa vuosituhansia ja muuttanut vähitellen ihmisten kulttuurin. Lukeminen muuttaa lukijan, hän on sitä mitä hän lukee, ainakin hänen aivonsa ovat.

Lukeminen muuttaa aivoja

Uraauurtavassa kirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] (huom uusi linkki vuodelta 2008) aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa lukevan ihmisen aivoissa tapahtuvia muutoksia. Tämä kirja on aivan uusi ja olen lukenut vain Wolfin kirjoittamaan artikkelin eräästä englantilaisesta sanomalehdestä ja kymmeniä innostuneita kirja-arvosteluja.

Olen kuullut jo aikaisemmin sanottavan, että japanilaisilla ja amerikkalaisilla on erilaiset aivot, mutta en ole tiennyt miksi. Wolfin mukaan esimerkiksi muinoin eläneen nuolenpääkirjoituksen lukijan aivot olivat aivan erilaiset kuin nykyihmisen aivot.

Ja samoin nykyajan kiinalainen käyttää aivan erityisiä aivojen hermosolujen yhdistelmiä lukiessaan kiinalaista kirjoitusta. Pienten lasten aivot ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, mutta kun lapsi oppii lukemaan ja kehittyy hyväksi lukijaksi, hänen aivonsa muuttuvat. Ne eivät muutu anatomisesti, vaan funktionaalisesti, selitti kansainvälisesti arvostettu ja palkittu  kanadalainen aivotutkija, jolle soitin ennen seminaaria. Niistä tulee tehokkaat tulkitsemaan lapsen oman kulttuurin kirjoitusmerkkejä. [ Nythän tästäkin kiistellään: Voidaanko aivoja muuttaa myös anatomisesti?

Lukeminen ja digitaalinen kulttuuri

Wolf sanoo, että aivan kuten ulkoaopettelu tuli tarpeettomaksi kirjoituksen keksimisen jälkeen, on vaarana, että lukeminen, todellinen syventyvä lukeminen heikkenee tai jopa katoaa. Tietokoneesta voi saada hetkessä pinnallista tietoa, voi tulla illuusio tiedosta. Tiedon hankkiminen ei vaadi enää syventymistä, siinä ei laiteta persoonallisuutta mukaan.

Lukemisesta saattaa tulla vain satunnaisesti käytettävä apukeino, jolla hankitaan tietoa, johon ei liity mitään tunteita. Se saattaa aiheuttaa ihmisten kulttuurissa arvaamattomia muutoksia, sillä aivot mukautuvat uuteen tilanteeseen. Se tulee vaikuttamaan jokaisen uuden lukijan intellektuaaliseen kehitykseen.

Professori Wolf on aivotutkimuksen ja kasvatustieteen tutkija, lukemisen asiantuntija (ja myös lukihäiriön asiantuntija). Hän korostaa sitä, että vanhempien tulisi puhua pienten lastensa kanssa ja lukea heille, jotta heidät pelastettaisiin lukijoiksi, kulttuurin säilyttäjiksi.

Lasten pitäisi kasvaa lukijoiksi, oppia lukemaan bitekstuaalisesti, multitekstuaalisesti, Wolf sanoo, jotta he voisivat olla sekä lukijoita (expert readers) että digitaalisen tiedon käyttäjiä.
Puhu lapsellesi, lue lapsellesi
Anna Amnellin puheenvuoro Turun kirjamessuilla 2007 Suomen Tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen")
Lue myös

 http://blogisisko.blogspot.fi/2010/10/parnasso-aivot-ja-internet.html

http://blogisisko.blogspot.fi/2007/03/miss-marple-ja-muut-lykkt-neulojat.html

Moderni Venäjä

Modern matuskas, originally uploaded by amnellanna.

Me luulimme, että tulisi uusi, moderni ja demokraattinen Venäjä, mukava ja turvallinen naapurimaa. Yhä useammat ovat huolissaan. Suomessa asuvat ulkomaalaiset ystävämme sanovat, että tilanteen muuttuminen näkyy jo Helsingin Sanomain kirjoituksissa. He miettivät, muuttaako pois Suomesta. Näkevätkö he tarkemmin kuin muut?

Venäjän historiaa matuskoissa

Arvoituksellinen Venäjä

Ilotulituksen kuvaaminen

ilotulitus fireworks Helsinki, originally uploaded by amnellanna.

Kamerani ei ole erityisen hyvä kuvaaman kaukana olevia kohteita. Halusinkin alkujaan ottaa lähikuvia pienistä yksityiskohdista.

Otan tällä kameralla kuitenkin kuvia myös kaupunkinäkymästä - ja ilotulituksista, joita näen aika usein ikkunasta. Parhaiten ne näkee tietenkin, jos menee kattoparvekkeelle. Uudenvuodenaattojen ilotulitukset ovatkin jokavuotinen ilo. Ilotulituskilpailut olivat tänä vuonna hienot. Ei tullut kuitenkaan mentyä katolle.

Joskus osuu samaan rytmiin ilotulitusten kanssa, mutta usein saa vain muutaman kunnon osuman, vaikka räpsii koko ajan.

Syksy on lempivuodenaikani

Helsinki in October, originally uploaded by amnellanna.

Pidän syksystä. Syksyn värit ovat lämpimiä ja kauniita. Helsinki on hyvin kaunis syksyllä.

Ruusuja syksyllä

DSC00230, originally uploaded by amnellanna.

Ruusut kuvattu Ruotsalaisen teatterin edestä eilen eli tiistaina.

Lokakuinen aamu

Aamulla seitsemältä, originally uploaded by amnellanna.

Uusi modeemi lopetti Internet-ongelmat

DSC00144, originally uploaded by amnellanna.

Uusi modeemi lopetti ongelmat Internetissä
Olen kärsinyt ainakin viikon siitä, että Internet-yhteys katkeilee. Poikani keksi, että vika oli modeemissa. Se oli liian vanha ja heikko nykyiseen käyttöömme.

Kirjailija ja hänen perheensä

"Toisen maailmansodan aattona syntynyt Claudio Magris muistelee lämmöllä lapsuuttaan. --'Ilmapiiri oli hyvin avoin ja lämmin.'--
Opiskeluaikoina Magris tapasi myös Marisa Madierin, ja 1964 solmittuun avioliittoon syntyivät pojat Francesco ja Paolo.
'Fancesco opettaa Pariisissa makroekonomiaa, mutta kirjoittaa myös sanomalehtiin ajatuksiaan talouden moraalista. Me soittelemme toisillemme noin kolme kertaa päivässä', Magris kertoo.
'Paolo taas asuu täällä [Triestessä]. Hän kirjoittaa myös näytelmiä. Paolo muuten tulee kanssani Suomeen, hän pitää Pohjoismaista. Me olemme erottamaton kolmikko, hyvin läheisiä.'
Jouni Kantola: Trieste on Claudio Magrisin maisema. Helsingin Sanomat/Kulttuuri 1.10.2007

Magris on Suomessa. Hänen uusin kirjansa "Ymmärrättehän" käsittelee vaimonsa menettäneen miehen surua muun muassa Orfeus ja Eurydike -myytin avulla. Magrisin vaimo on kuollut syöpään.

Magris: Tonava

Magris, eurooppalaisuus, yksilö

Ohrana

Kuva: Anna Amnell

Kesäinen Johanneksenpuisto heijastuu Ohranan talon ikkunoihin.
Punanotkonkatu 4 - Korkeavuorenkatu 21. Arkkitehti Axel Högberg. 1888. Ullanlinna
Kortteli: Kultakala

Kun tulimme Suomeen Kanadasta 1980-luvun lopussa, meille osui naapuriksi Ohranan talo. Se sopi erinomaisesti, sillä olin alkanut jo Kanadassa kirjoittaa nuortenkirjaa sortovuosien ajasta. Olin kokopäivätyössä ja kirjoitin sen ohella. Syntyi Aurora-sarja.
Aurora-kirjat kertovat tytöstä, jonka äiti oli venäläinen ja isä suomalainen kasvitieteilijä ja lehtimies, joka karkotetaan Bobrikovin toimesta ja matkustaa ensin Kanadaan ja sitten Yhdysvaltoihin, jonne tytär seuraa häntä. USA:sta kertova osa jäi kuitenkin kirjoittamatta.

Ensimmäinen Aurora-kirja "Aurora, Vaahteralaakson tyttö" (1991)otettiin hyvin vastaan ja siitä ilmestyi toinen painos muutaman kuukauden kuluttua. Toisessa osassa "Aurora ja Pietarin serkut" (1993) Aurora palaa Helsinkiin ja opiskelee Ateneumissa. Hän asuu äitinsä sisaren luona Bulevardin puutalossa ja kokee suurlakon. Tässä Aurora kävelyllä 1900-luvun alun Helsingissä:


Oli kaunis päivä ja Aurora päätti lähteä jälleen päiväkävelylle. Hän puki ylleen arkikävelypukunsa, pitkän hameen ja jakun, otti hatturasiastaan yksinkertaisen olkihatun ja sieppasi mukaan vanhan valkoiseksi haalistuneen päivänvarjonsa. Thomasilta oli tullut taas paksu kirje, ja Aurora halusi lukea sen Kaivopuistossa.

Pienessä Springhillin kaupungissa Pennsylvaniassa Aurora oli asunut isänsä kanssa vaaleanpunaisessa puutalossa. Sen takana oli autio niitty, josta alkoi maaseutu kumpuilevine mäkineen. Siellä oli Aurora pyöräillyt ja toisinaan vain juossut kuin pikkutyttö.

Hän olisi halunnut juosta nytkin, mutta ei, hän käveli arvokkaasti kadun yli niin kuin muutkin helsinkiläiset daamit: kantoi päivänvarjoa vasemmalla kädellä ja kannatteli oikealla kädellä helmaansa.

Aurora käveli nopeasti Johanneksenmäelle päin. Kaksi tuuheapartaista venäläistä upseeria pitkissä mantteleissa käyrä miekka vyöltä riippuen ajoi ohi polkupyörällä.

Melkein vastapäätä Uutta kirkkoa Kultakalan korttelissa oli kadunkulmassa mahtava punaiseksi palatsiksi sanottu punaruskea kivitalo, kuin linnoitus torneineen. Sen pitkää parveketta kannatteli neljä leveäharteista Atlas-jättiläistä. Oven ja kaari-ikkunoitten yläpuolella irvistelivät vihaiset leijonat.

Miten kaunis talo se olikaan valkoisine ikkunankaarineen ja koristeineen! Ennen siinä oli ollut paljon asukkaita ja kellarikerroksessa kaikenmoisia puoteja. Nyt se oli Ohranan talo, santarmien päämaja. Ohrana eli Venäjän salainen poliisi etsi vallankumouksellisia. Ohranaan oli Auroran isäkin joutunut kerran kuulusteltavaksi. Hän oli palannut, mutta monet olivat hävinneet sen tien.

Kerrottiin, että talossa oli salainen porraskäytävä, jota myöten nuo onnettomat oli viety suoraan kuulusteluista umpivaunuihin ja sitä tietä junaan ja Siperiaan.

Alakerran venäläisestä puodista kuului helmitaulun kilinä. Talossa oli myös asukkaita. Juuri nytkin astui talon edessä ajurinvaunuista hoikka tumma tyttö äitinsä kanssa.

Tyttö näytti Auroran ikäiseltä ja loi uteliaan katseen Auroraan. Aurora hymyili ja oli tervehtiä, kun muistikin, ettei ollut enää Springhillissä, jossa kaikki olivat tuttavia keskenään ja tervehtivät toisiaan.

Tytön äiti sanoi jotakin, ja tyttö käänsi katseensa pois. Sisältä talosta ryntäsi venäläinen sotilas avaamaan oven rouvalle ja hänen tyttärelleen.
- Spasiba, sanoi rouva ja tyttökin kiitti hymyillen. Kohta kuului hissin natina, kun sotamiehet veivasivat äidin ja tyttären yläkertaan käsikäyttöisellä hissillä.

Aurora käveli ripeästi eteenpäin. Katukyltit olivat kaikkialla kolmella kielellä: ylinnä venäjäksi, sitten suomeksi ja alimpana ruotsiksi. Korkeitten keltaisten lankkuaitojen takana asui Korkeavuorenkadulla puutaloissa räätäleitä, seppiä ja suutareita suurine perheineen. Siellä täällä oli korkea kivitalo.


Tuntui siltä, että joka puolella purettiin vanhaa ja rakennettiin uutta. Aurora pysähtyi hetkeksi katsomaan.

Rakennustyömailla oli kymmeniä hevosia ja rattaita, huivipäiset nuoret naiset kantoivat tiilikasaa selässään pitkät helmat pölyssä ja miehet junttasivat paksuja paaluja huutaen rytmikkäästi:

- Hei, juu, junttana poo! Nostakaa ylös ja laskekaa joo!

Mahtava paalu upposi yhä syvemmälle Helsingin maaperään, uudesta kivitalosta tulisi vakaa ja turvallinen.

Toisaalla pieni parrakas mies heilutti lippalakkiaan ja kirkkaanpunaista varoituslippua huutaen:

- Paukku tulee! Paukku tulee!
Kuului pelottava räjähdys ja kallio murtui.


Kirjastani Pirkko Pekkarinen: Aurora ja Pietarin serkut. 1993. Kirjapaja, sivut 86-88.

Lisää tietoa näistä kirjoista Aurora-blogissani.

Ohranan talo 3

Kuva: anna amnell

Punanotkonkatu 4 - Korkeavuorenkatu 21. Arkkitehti Axel Högberg. 1888. Ullanlinna
Kortteli: Kultakala

Ohranan talo 2

Ohranan talo, originally uploaded by amnellanna.

Punanotkonkatu 4 - Korkeavuorenkatu 21. Arkkitehti Axel Högberg. 1888. Ullanlinna
Kortteli: Kultakala

Kuva: anna amnell

Ohranan talo 1

Korkeavuorenkatu, Helsinki, originally uploaded by amnellanna.

Atlakset. Kuva: Beesi

Kommentti: Vieraan kielen oppiminen

bDSC00003, originally uploaded by amnellanna.

Kommentti Kemppisen blogiin.
Tuntuu hyvältä lukea, että joku uskaltaa tunnustaa, että vieraiden kielten oppiminen kunnolla on vaikeaa.

Kokemukseni mukaan pitkällä saksan kurssilla (9 vuotta) ja ruotsin kurssilla (8 vuotta) ei vielä pysty lukemaan romaaneja. Täytyy harrastaa kieltä erityisen paljon, jotta se tulee tutuksi.

Meidän kannattaa muistaa tämä myös silloin, kun puhumme Suomeen aikuisina muuttaneista ihmisistä.

Lapsena maahan muuttaneet oppivat leikkitovereiltaan ja opettajiltaan uuden kotimaansa kielen. Vanhempien on parasta puhua lapsilleen omaa äidinkieltään. Niin siirtyy vanhempien kulttuuri, suhde vanhempiin säilyy läheisenä ja tunne-elämä kehittyy.

Uskon, että suomalainen kulttuurielämä virkistyy ja avartuu kovasti, kun maahanmuuttajien lapset ja lapsenlapset alkavat kirjoittaa - ja kääntää kirjallisuutta.

Photo Friday "Comfort"

Nestor knows how to relax, originally uploaded by amnellanna.

Cats always find the most comfortable place in the house.

Missä asua?

What City Should You Live In?
	You should live in Paris. The city of lights will appeal to your appreciation of beauty and romance. You are a lover and a poet by nature, and Paris' sensitive charms will be a perfect match for yours.
Find Your Character @ BrainFall.com

Tämä testi löytyi Jura Jukolalta. Jura oli kylläkin tehnyt musiikkia koskevan testin.

Testitulosten mukaan suurimmalle osalle osallistujista sopisi nimenomaan Pariisi. Olisihan Pariisi hieno paikka asumiseen, mutta ranskaa pitäisi opiskella kunnolla, jotta voisi nauttia Pariisista kunnolla. Olen aina ajatellut, että New York ja Lontoo sopisivat minulle paremmin.

Kiinnostava testi, mutta tarkoitettu lähinnä koululaiselle tai opiskelijalle niin kuin useimmat näistä testeistä.

Kaunis syksyinen päivä

Helsinki, originally uploaded by amnellanna.

Kommentteja: rakkaus, seksi, lapset, seksismi kielessä

Kuva: Dover

Keskustellaan kiihkeästi, niin mistäpä muusta kuin rakkaudesta.

"Ajankohtaisromanssien varjoon jää helposti se, että rakkaus ei ole leikin asia. Yksilön elämänkaaressa se on usein elämän ja kuoleman kysymys" Jari Ehrnroth kirjoitti jokin aika sitten Hesarissa. Siltä pohjalta minäkin lähden.

Tässä omia kommenttejani keskustelussa:

Blogisisko
25.09.2007 - 11:06
Olen kirjoittanut tämän blogin kommenteissa jo aikaisemmin:

Jos Susan Kuronen olisi kuuluisan kirjailijan/taiteilijan/poliitikon tytär, jonkun kulttuurihenkilön ex-vaimo tai rakastajatar tai varallisuutensa, historiansa tai poliittisen arvonsa vuoksi merkittävän suvun jäsen yleensä, olisiko suhtautuminen häneen toinen?

Suomi on edelleen luokkayhteiskunta. Puolue ei siihen vaikuta, vaan perinne. Hyvä Kirsti, puheet "piikatytöistä" ovat myös luokkayhteiskuntaa, ne eivät kuulu demokratiaan.

Suurin osa meistä suomalaisista on palveluammateissa, varsinkin poliitikot. Jos he eivät sitä tajua, ovat asiat huonosti

Mutta arvostammeko me kirjailijatkaan entisajan tai nykyajan palveluammateissa olevia?

Myös kieli voi olla jäännettä luokkayhteiskunnasta, huonoa traditiota.

Blogisisko
25.09.2007 - 12:26

Miksi nimittää Susanna Kurosta "piikatytöksi"?

Ja - eivät palvelijat ole olleet "noin vain otettavissa" enää muutamaan vuosisataan. Tuo myytti pitäisi kumota. Se on vain herraskaisten mieskirjailijoiden unelmia, jotka on otettu faktoiksi. Ja palvelijakin saattoi olla aloitteentekijä.

Jos joku on "noin vain otettavissa", se on nykyajan suomalainen nainen. Monet miespuoliset maahanmuuttajat ja turistit sanovatkin, että Suomessa on hyvä olla, kun täällä saa seksiä ilmaiseksi.

Naiset antavat narrata itseään entistä enemmän seksuaalisen vapauden nimissä. Kuka siinä voittaa? Mies. Mies voi liidellä kukasta kukkaan ja jättää taakseen särkyneitä sydämiä ja onnettomia lapsia paljon helpommin kuin ennen. Häntä jopa ihaillaan.

.
Blogisisko
25.09.2007 - 12:45
Kuronen taitaa olla ammatiltaan kokki. Käsittääkseni kokin ammatti on erittäin suosittu nuorten keskuudessa. Se on arvostettu ammatti.


Blogisisko
25.09.2007 - 15:26
Jospa edes me kohtelisimme Kurosta ja Vanhasta tasa-arvoisesti riippumatta heidän yhteiskunnallisesta asemastaan.

Hehän muuten tekivät sitä, mitä nykyään ihaillaan: liitelivät iloisesti!

Liisalle,

jotkut miehet ja naiset jättävät pahaa jälkeä liitelyllään, ja toisten avioliiton rikkomista ei pidetä edes minään pahana.

Kuka kärsiikään eniten? Lapsi. Lapsia ei oikeastaan kukaan ota huomioon. Lapselle vanhempien avioero on kovempi asia kuin vanhempien kuolema. Näin kertoi eräs englantilainen sanomalehti tehdystä tutkimuksesta. Etusivullaan.

Kuka aikuinen rupeaisi esimerkiksi muuttamaan kotia vuoroviikoin niin kuin avioerolapsi? Olen kuullut yhdestä (!) kanadalaisesta pariskunnasta, joka erottuaan antoi lasten jäädä entiseen kotiin ja kävi asumassa siellä vuoroviikoin isä vuoroviikoin äiti. En tiedä, kuinka kauan he jaksoivat. Lasten pitää vaan jaksaa.


Blogisisko
25.09.2007 - 21:12
Liisa,
olen ihan samaa mieltä siitä, että on tilanteita, joissa avioero on paras ratkaisu kaikkien kannalta. Näin on jos on esimerkiksi alkoholismia, väkivaltaisuutta ja jatkuvaa uskottomuutta. Mutta sittenkin avioero on raskas asia varsinkin perheen lapsille. He tarvitsevat sukulaisten ja ystävien tukea.

Mutta tuskin kukaan kieltää sitä tosiasiaa, että yhteiskunnassamme on hyvin pinnallinen suhtautuminen seksiin, rakkauteen ja avioliittoon. Se ei lisää onnellisuutta.



Blogisisko
26.09.2007 - 09:26
KEU,
hauska tuo havaintosi siitä, kuka on nykyajan "aatelinen". Ihailtua "raha-aatelistoa" ovat varsinkin kansainväliset popmuusikot ja filmitähdet, joiden suunnattomia tuloja ei arvostella. Miksiköhän? Ainoa jota arvosteltiin "kaupallisuudesta" oli klassisen musiikin suuri lahjakkuus Pavarotti.

Kirjailijan pitäisi olla joko julkkis tai julkkiksen ex-vaimo, tyttöystävä, ex-tyttöystävä, taistolaissukua, näkyvästi ulkomaalaista syntyperää jne tullakseen huomioiduksi.

Vielä pieni kommentti: Mitä materiaalia hömpänhelmiin ja komedioihin ovatkaan maamme julkkisten seurustelutoilaukset!

Blogisisko
27.09.2007 - 09:42
Hyvät vihaiset naiset, jospa siirtäisitte hetkeksi huomion oman napanne alapuolelta ympäristöönne, varsinkin yhteiskunnan heikoimpiin eli lapsiin. Eikö olisi jo lastenoikeuksien vuoro? Suomessa asuvat länsimaiden onnettomimmat lapset.

Ja "piioittelu" on kielellä sortamista kuten toisen nimittely ihonvärin tai kansallisuuden vuoksi. Se on myös seksismiä, sillä eihän sana 'renki' sana ole samalla tavalla halventava. Ennenhän sekä 'piika' että 'renki' olivat tavallisia ammattien nimiä.

Blogisisko
27.09.2007 - 09:45
Ja miehet, he kirjoittavat nykyään kauniimmin rakkaudesta kuin naiset. Miksi on näin?

http://blogisisko.blogspot.com/2007/03/miehet-kirjoittavat-kauniisti.html

Viimeisin kommenttini:

"Ajankohtaisromanssien varjoon jää helposti se, että rakkaus ei ole leikin asia. Yksilön elämänkaaressa se on usein elämän ja kuoleman kysymys" kuten Jari Ehrnroth kirjoitti jokin aika sitten Hesarissa.

Kirsti kirjoittaa tuolla tekstissä, että (Kurosen)
"kirjan paras anti on siinä, että se muistuttaa meitä ihmisen raadollisuudesta. Toivottavasti myös omastamme."

Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta meiltä voidaan vaatia hyvää tahtoa toista ihmistä kohtaan, sitä ettemme vahingoita muita omalla itsekkyydellämme. Meidän kaikkien tulisi suojella ainakin lapsia.

Keskustelu jatkuu:


Kirjailija Kaisa Ikola on historiantutkija ja eläväittää usein historiaa museoissa ja näyttelyissä pukeutumalla historian henkilöiksi, kuvitteellisiksi tai todellisiksi. Eräs hänen lempihahmojaan on piikatyttö. Lue mitä Kaisa kirjoittaa. Löydät sieltä myös minun kommenttini. Yritin tallentaa se tänne omaan blogiinikin, mutta se haihtui kuin tuhka tuuleen.

Minulla on pahoja ongelmia Elisan kanssa kuten monilla muillakin suomalaisilla näyttää olevan. Nettiyhteys katkeilee koko ajan.

Tässä kommentini tallessa myös omassa blogissa:

Piika oli ennen aikaan arvostetun ammatin nimi. Se on valitettavasti muuttunut halventavaksi. Näin käy usein naisten ammateille. Asiaa koetetaan parantaa antamalla aina uusia ja uusia nimiä, kun tosiasiassa pitäisi muuttaa asenteita eli arvostaa kaikkia töitä.

Englannissa käytetään (tai ainakin on käytetty) siivojasta sanaa "cleaning lady". Sanayhdistelmä on kiinnostava, sillä miespuolisesta siivoojasta ei käytettäisi koskaan sanaa "cleaning lord".

Kenenkähän pitäisi kodit ja lapset hoitaa, kun kotiapulaisia piioitellaan ja perheenäitejä haukutaan "kotirouviksi" (- ja minun perheenäitinä ollessani vielä suorastaan "siivelläeläjiksi")?

Kun kokopäivätyötä tekevät naiset ja miehet joutuvat hoitamaan vielä kodinkin, ei ole ihme että ihmiset ovat ylirasittuneita ja ärtyisiä. Sekä koti että lapset, jos lapsia jaksetaan tehdä, jäävät huonolle hoidolle.

Olen laittanut nimeni viereen linkin, joka johtaa 1990-luvulla ilmestyneisiin nuortenkirjoihini, joissa monet päähenkilöistä ovat palvelustyttöjä. Noilla 1900-luvun alun palvelustytöillä oli sekä hyviä että huonoja esimiehiä ja -naisia niin kuin meilläkin.

Nettiyhteyteni pätkii. Eka kerralla ei viesti lähtenyt. Nyt saattaa tulla. Jos tulee kahdesti, ole hyvä ja poista ylimäääråinen.

Koirakuvat

DSC07757, originally uploaded by amnellanna.

Minä ja paras ystäväni. Hän ottaa minut mukaan joka paikkaan.

Preeriaeustoma

Preeriaeustoma, originally uploaded by amnellanna.

Preeriaeustoma

Opettelen juomaan kahvia

Luettuani kahvin monista terveysvaikutuksista olen alkanut juoda kahvia. Juon sen heti tuoreeltaan, jotta se vaikuttaisi tehokkaimmin. Kahvi pitäisi kai juoda kolmen minuutin sisällä valmistamisesta. Juon kahvin ilman maitoa tai sokeria.

Ihme kyllä kahvi ei vaikuta unen tuloon illalla niin kuin tee, josta pidän paljon enemmän kuin kahvista. Koetan narrata itseni pitämään kahvista juomalla sitä jostain kauniista kupista, milloin mistäkin. Olen lukenut jostakin, että olisi suklaanmakuista kahvia. En ole sellaista kuitenkaan nähnyt. Ehkä pitäisi kokeilla sokerittoman kaakaojauheen laittamista kahviin.

Missä minä kirjoitan

Vastauksena Kaisa Ikolan haasteeseen

Kirjoitan pienen työpöydän ääressä makuuhuoneen nurkassa

Pöydän voi vetää kuin tarjottimeksi sängyn viereen, joten voin nojata tyynyihin. Toisinaan otan tietokoneen sängyn päälle ja kirjoitan jalat ristissä istuen tai kyynärpäähäni nojaten. Vaihtelen asentoa.

Olen ripustanut työpöydän taakse kuvataulun, joka esittää 1500-luvun porvarisperheen olohuonetta eli sen ajan suomalaisittain sanottuna tupaa, sillä kirjoitan uutta kirjaa 1500-luvusta.



Kun käännän katseeeni vasemmalle, näen ikkunasta kaupungin, lehmusten latvoja, pilviä ja auringonlaskuja. Kun näkymä on oikein kaunis, ryntään ikkunaan ja otan heti valokuvan. Taivaan värit ja pilvien muodot vaihtuvat nopeasti. Voin nähdä vuodenaikojen vaihtelut ja vuorokauden eri hetket. Ehkäpä kaikkein erikoisin näkymä oli tämä, suunnaton savupatsas Helsingin yllä.



Eräänä päivänä näin pienten pilvenhattaroiden purjertivan ikkunan editse. Se ei ollut harhanäky, vaan totta, sillä sää oli hyvin kostea. Useat ihmiset olivat tehneet saman havainnon. Valitettavasti minulle ei ollut sillloin digikameraa.

Väinö Kirstinä 1936-2007

Väinö Kirstinä on kuollut tänään. Hän oli sivistynyt ja kielitaitoinen ihminen, henkevä ja miellyttävä keskustelija.

Suomi 2007: Vasemmiston valta taiteessa

Left is still right in Finnish art (literature, music etc), writes Helsingin Sanomat today.

Lenin on joutunut kirpputorille, mutta vasemmistolaisuus jyllää edelleen suomalaisessa kulttuurissa.
Lue tämän päivän Hesarista:

Esa Mäkinen "Suomalaisessa taiteessa oikea on yhä väärä". HS 23.9.2007

Esa Mäkinen kirjoittaa:

"'Sehän olisi polttoitsemurha', parahtaa kirjailija vastaukseksi puhelimeen.
Olen soittanut kysyäkseni, haluaisiko hän oikeistolaisena taiteilijana kertoa omasta oikeistolaisuudestaan julkisesti.
Vastaus on tyrmäävä ei. Kirjailijan mukaan Suomen vasemmistolaisessa taidemaailmassa oikeistolaiseksi julistautuminen tarkoittaisi apurahojen menettämistä ja taloudellisia ongelmia. Lautakunnat ja raadit eivät katsoisi sitä hyvällä.
Tämä on vuonna 2007 ja oikeistohallituksen ollessa vallassa. Onko Suomessa edes oikeistolaisia taiteilijoita ja mitä he tekevät?"

He ovat hiljaa. He eivät halua kokea myöskään syrjimistä, vähättelyä, mitätöintiä, nälvimistä, ilkeilyä, nimittelyä ym henkistä sortoa, joka on yhtä pahaa kuin apurahojen menettäminen.

[Artikkelissa viitataan Arvo Saloon, joka julisti 1960-luvulla, että "Vasen on oikea".]

Photo Friday 'The beach'

beach in Iisalmi, originally uploaded by amnellanna.

Lihavuus, lihavuus, lihavuus

Kuvassa on pulleakasvoinen Kaalimaan tenava, nukke joka on ollut hyvin suosittu. Lihavuuteen suhtautuminen riippuu myös kulttuurista. Esimerkiksi Alexander McCall Smithin naisten salapoliisitoimisto -kirjojen [suom. Naisten etsivätoimisto] valloittava päähenkilö Mma Ramotswe on "ruumiinrakenteeltaan perinteinen" botswanalainen nainen.

Kommentti keskusteluun lihavuudesta ja itsensä hyväksymisestä:

Voisi lisätä, että jos ei pysty rakastamaan itseään, on vaikeaa rakastaa muitakaan. Halaa itseäsikin tänään! Se on helppoa.

Jos laihtuminen olisi helppoa ja yksinkertaista, kaikki ihmiset onnistuisivat tulemaan hoikiksi. Mutta näin ei ole.

Psykologisten syiden lisäksi syynä voivat olla monet sairaudet tai yksinkertaisesti perinnöllisyys.

Rottakokeilla on tutkittu geenien vaikutusta lihomiseen. Karmein oli se koe, jossa kaksi rottaa liitettiin yhteen. Ne saivat yhtä paljon ruokaa. "Lihomisen geenin" omaava rotta lihoi, ja toinen laihtui kuoliaaksi!

Pakostakin tulee mieleen monta pariskuntaa, joissa toinen lihoo ja toinen pysyy hoikkana samalla ruokavaliolla. :)

Ruokavaliolla ja liikunnalla voi kuitenkin pitää lihavuutensa kohtuudessa ja pysyä terveenä.

Mma Ramotswe-dekkarit

Koirakuva. 'Uni'

Kalle, originally uploaded by amnellanna.

Kuntosalin Kalle: "Kai sinä tiedät, että me koirat nähdään REM-unta pitemmän aikaa kuin te ihmiset. Vai muka koiranunta."

Kalle ja hänen isäntänsä ovat mieheni ystäviä. Kalle oli päiväkävelyllä isäntänsä kanssa, kun otin tämän kuvan.

Helsinki syksyllä

 

Toisen omistaman lemmikkieläimen valokuvan käyttö

Nyt olisi taas kysymys Kemppiselle:

Millainen "yksityisyydensuoja" on lemmikkieläimellä tai oikeammin lemmikkieläimen omistajalla? Saako ottaa kadulla tai muulla julkisella paikalla valokuvia esimerkiksi koirista tai kissoista? Saako kuvia käyttää blogissa? Ovatko tässä tilanteessa sääntöinä hyvät tavat vai suojaako laki lemmikkieläimen omistajaa?

Oma kokemukseni on, että lemmikkieläimen omistaja on mielissään siitä, että hänen lemmikkiään kuvataan. Kukaan ei ole myöskään koskaan kieltänyt laittamasta lemmieläimen kuvaa blogiin. Mutta entä jos koira on vilistänyt ohi ja olen ottanut siitä kuvan? Saanko laittaa kuvan blogiini? Entä jos olen ottanut valokuvan kauan ennen Internetiä ja blogeja?

Koirakuvat blogin säännöissä neuvotaan näin:

"Mikäli kuvassa esiintyy koiran ja sinun lisäksi muita henkilöitä, täytyy heiltä etukäteen pyytää lupa kuvan julkaisemiseen.

Kuvissa saa olla myös jonkun toisen omistama koira kunhan kuva on itse ottamasi. Olisi kuitenkin toivottavaa että kysyt koiran omistajalta luvan kuvan julkaisemiseen netissä, vaikka sinulla onkin kuvaan tekijänoikeudet."

Varmaankin kukin blogi voi määritellä omat sääntönsä, mutta miten on tilanne yleisesti?

Entä TV ja mainokset? TV:ssä näkee kuvia ihmisisistä ja eläimistä. Lupaa ei ole kysytty. Mutta mitä tapahtuu, jos joku laittaa toisen ihmisen omistaman koiran kuvan mainokseen?

Tässä faktaa ihmisen kuvaamisesta.

Suosittu harrastus

My creation, originally uploaded by amnellanna.

Vaikka nukketalot ovat olleet aina yhtä hyvin aikuisten kuin lasten harrastus, olen hämmästynyt siitä, että nukketalokuvat ovat olleet kaikkein suosituimpia valokuvistani, jotka olen laittanut Flickriin.

Nukketaloissa ja miniatyyreissä yleensäkin on se mukava puoli, että niitä voi valokuvata loputtomiin erilaisissa olosuhteissa. Huoneet voi kalustaa yhä uudelleen ja uudelleen. Nuket voi pukea historiallisiin asuihin. Olen nähnyt kuvia nukketaloista, jotka ovat pienoismalleja tekijän omasta lapsuudenkodista. Varmaankin kiehtova projekti.

Näissä kuvissa olevat nukketalot ovat monenlaisia: roskiksista löydetty kaapiston osa, puulaatikko, lasihyllyinen kaappi, kirpputorilta ostettu pieni nukketalo ja lopuksi "oikea" nukketalo. Useimmista asetelmista ovat enää vain muisto ja valokuvat jäljellä.

Näppäräsorminen voi valmistaa itse huonekalut ja pikkuesineet, jopa nuket. Nukketaloharrastusta ei kannata väheksyä. Miniatyyrien sommittelu on hauskaa, virkistävää ja jopa terapeuttista luovaa työtä. Suosittelen. Ehkäpä tunneet jonkun pienen ihmisen, joka leikkisikin nukketalolla, jonka valmistat. Mutta älä tee siitä liian hienoa. Lapselta menee leikkimisenilo, jos lelua täytyy varoa koko ajan.

Pojatkin leikkivät nukketaloilla. Heillä toiminta nukketalossa on yleensä vauhdikkaampaa. Roistot kiipeävät katolle ja tulevat sisäänsavupiipusta, leikkijä-jättiläinen laittaa talon ylösalaisin. Kaikki on mahdollista.

Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa sitä suurempana.

Amerikkalainen Paul Kelleher harrastaa vanhojen nukketalojen entistämistä. Käy katsomassa, millainen on 1800-luvulla lohenkuljetuslaatikosta tehty nukketalo 2000-luvun asussa.

MIssä on tämä koriste?

MIssä on tämä koriste?, originally uploaded by amnellanna.

Tunnistatko tämän koristeen? Se on Helsingin keskustassa. Mutta missä?

Diana-patsas yöllä

Diana-patsas yöllä, originally uploaded by amnellanna.

Kokemuksia: Valokuvatorstai ja Photo Friday

Viimeinen valokuvatorstaikuvani oli Firenzestä. Torstai, 7. syyskuu 2006 'Uoma'
Kuva on otettu Uffizin taidegallerian ikkunan läpi.



Tämä oli ensimmäinen kuva, jonka lähetin Photo Friday'iin. Minulla on tältä uimarannalta hyviä muistoja. Edellisen kirjoituksen kuva toi mieleen varsinkin pikkusiskoni onnelliset leikit.

Vuosi sitten jätin Valokuvatorstain ja päätin lähettää kuviani sen esikuvana olleeseen ryhmään, jonka nimi on Photo Friday. Olen ollut tyytyväinen vaihtoon.

Tehtävät on määrätty Photo Friday'ssa vuodesta 2002 asti pelkästään sanalla tai kahdella. (Kerran on ollut Martin Luther Kingin nimi). Keskustelu Photo Fridayn toimintaperiaatteista on vilkasta, ja niin toivotaankin siellä olevan kuten voit nähdä jo Photo Fridayn ensisivulla.

En ole ehtinyt vierailemaan photofridaylaisten kuvia katsomassa. Siitä huolimatta omia kuviani on käynyt katsomassa enemmän ihmisiä kuin Valokuvatorstain aikana. Vaihto koitui hyväksi, vaikka kävijämäärän lisääminen ei ollut syynä vaihtoon.

Photo Friday 'Fantasy'

A picnic in the park, originally uploaded by amnellanna.

A fantasy of my late sister and myself as children. I created this scene while she was being treated for cancer.

Muinaiset ratsastajat

Muinaiset ratsastajat, originally uploaded by amnellanna.

Nämä kaksi patsasta sopivat hyvin yhteen. Eila Hiltusen Muinaiset ratsastajat ja Mannerheimin ratsastajapatsas.