Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iisalmi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iisalmi. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, helmikuuta 11, 2020

Iisalmen teinikunnat mukana tutkimuksessa


Iisalmen lyseo ja Iisalmen Tyttölyseo. Kuvat: Anna Amnell
Osallistuin mieheni Matin kanssa loppuvuodesta 2016 Essi Jouhkin väitöskirjatutkimuksen tutkimushaastatteluun, jossa keskustelimme Iisalmen teinikuntatoiminnasta. --Väitöskirja ”Teinikuntatoiminnan sukupolvet. Muistitietohistoria oppikoulujen koululaisliikkeestä 1950–1970-luvuilla” on nyt valmistunut, ja se tarkastetaan Oulun yliopistossa perjantaina 21.2. Oulun yliopiston L6-salissa klo 12.00 alkaen.


Väitöskirja on jo saatavilla ja ladattavissa sähköisenä Oulun yliopiston kirjaston sivuilla: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-2517-3. Se on lainattavissa kaikista yliopistokirjastoista ja luettavissa sähköisenä versiona. https://www.flickr.com/…/431346…/in/album-72157623181306913/

JULTIKA.OULU.FI
This dissertation studies Finnish upper secondary school students’ associational life from the beginning of the1950s through the 1970s. The study focuses on the student generations of that time as well as their memories of participation in…

tiistaina, tammikuuta 30, 2018

Taas talteen kommentteja

Singerin talon kahvila Pietarissa

Viihtyisä kahvila kirjakaupan yläpuolella Pietarissa vastapäätä Kazanin katedraalia. Niin paljon voimakkaita tunteita liittyy tähän paikkakuntaan ja katedraliin, joka oli välillä ateismin museoksi alennettuna.

omia kommenttejani Facebookissa,

Elämän kovuus ja lohdutukset: 
tee
Minulla tavallinen tee vie yöunet varsinkin, jos juon sitä illalla. Kahvista en pidä, mutta koetan juoda pikkuisen eli muutaman ruokalusikallisen verran sen terveysvaikutusten vuoksi. Maitoon laitettu oikea kaakao ei unia, mutta pitää suklaanhimon kurissa. Suklaa on minun paheeni.

kahvi ym
On nykyään vaikeaa tietää, mitä pitäisi syödä ja juoda, kun tutkimukset mainostavat kukin omia nerouksiaan. Cofeiini on useimmille meistä mieluisaa muodossa tai toisessa. Elämä on lyhyt, ja meno usein kovaa ja kuoppaista. Oloa voi parantaa kohtuullisella määrällä suhteelllisen vaarattomia piristysaineita. Allegian vuoksi olut ja punaviini ovat minulle mahdottomia. Jää vain suklaa.   Tupakasta en ole koskaan - onneksi- pitänyt, en sen hajustakaan Vain kadulla kulkeva vanhamies voi tuoda sikarintuoksullaan nostalgisia muistoja isoisän piipunpoltosta. Luin jostain, että elämä oli keskiajalla niin kovaa, että ihmiset eivät kestäneet sitä ilman olutta. Meidän aikammekin on kovaa, kun jopa totaalinen maailmanloppu voi olla vain muutaman napinpainalluksen päässä.




Iisalmi Helsingissä kioskin iisalmelaisen panimon vehnäolut-seinämainoksessa. Kirkon torni on liian korkea,koivukuja on muuttunut kuusikujaksi ja Koljonvirran puusilta on muuttunut kivisillaksi. Partala on purettu, jossa Sandels eineellä istui. Kauppila tuhoutui sodassa, vain aitta on jäljellä museon pihalla ja mielessäni laulu, jota ukkini lauloi mummonsa mummosta tms. Kauppilan Tiinasta, joka "kahvia keitti kahdella suurella pannulla".

Selailin taas Matti Klingen kirjaa Iisalmen ruhtinaskunta, joka on oikeastaan 600-sivuinen sukututkimus, sillä kirjoittaja Matti Klinge on lukuisten Iisalmella useina vuosisatoina vaikuttaneiden sukujen jälkeläinen. Iisalmi on ollut täysin unohtumassa, sitä ei näy sääkartoissakaan. Viime aikoina iisalmelaiset ovat piristyneet ja alkaneet arvostaa kotikaupunkiaan. 


My sister

Yli kymmenen vuotta sitten syöpään kuollut pikkusiskoni sylissään ainoa lapsensa, taustalla   pikkupojan suvun entisen kartanon koivukuja. Talo on purettu. Senkin talon purkaminen on yksi luku Iisalmen ja sen lähiseudun purettujen talojen surullista historiaa.

lauantaina, joulukuuta 02, 2017

Talvinen matka Iisalmeen

Iisalmi in Winter

Iisalmi talvella. A small Finnish town in winter. Iisalmi talvella. Jos menet Flickriin, voit nähdä yksityisen kuvan suurempana, jos klikkaat sen nimeä. Voit myös mennä suoraan Iisalmi talvella -albumiin tästä linkistä. https://www.flickr.com/…/amnellanna/albums/72157612837570608

tiistaina, elokuuta 08, 2017

Iisalmen kirkonkylän kansakoulu 140 vuotta



This wooden building was the first permant school (1877) in Iisalmi area, Finland. Before that the teacher held school for several weeks in different areas at the farms
Iisalmen kirkonkylään perustettiin koulu vuonna 1877. Vasta seuraavana vuonna perustettiin Iisalmen kaupunkiin koulu. Rakennuksen keskiosan oli rakennuttanut lukkari Hahl. Siihen rakennettiin sivuosat, joissa oli kummassakin luokka. Keskiosasta tuli johtajaopettajan asunto. Tätä ennen oli ollut vain kiertokouluja.
Katso hakusanoilla löytyvät muut kirjoitukset.
Iisalmen seudun ensimmäisen koulun 
Kirkonkylän koulun perustamisen 140-vuotisjuhla
13.8.2017 ALKAEN KLO 13
KIRKONSALMEN KIVIKOULULLA (Koulutie 4)



Ensimmäinen Iisalmen kirkonkylän kansakoulu Kirkonsalmelta päin kuvattuna. Tämä kaunis rakennus purettiin 1960-luvulla, ja tilalle rakennettiin uusi talo,



Kivikoulu 40-luvulla sota-aikana ja pitkäaikaisen johtajaopettajan Aaro Pekkarisen lapset Tuulikki, Kaija, Erkki ja Matti (joka otti vuonna 1988 perheensä kanssa käyttöön äitinsä opettaja Lempi Aurora Pekkarisen tyttönimen Amnell.)



Kivikoulu (1930) , 87 vuotta
Myöhemmin samalle laajalle tontille rakennettiin tämän kauniin puurakennuksen lisäksi "uusi koulu", kivirakennus (1930).
Tämä rakennus on hellyydellä kunnostettu Kivikouluthdistyksen toimesta.
Iisalmen Kirkonkylän koulun perustamisen 140-vuotisjuhla
Iisalmen seudun ensimmäisen koulun
Kirkonkylän koulun perustamisen 140-vuotisjuhla
13.8.2017 ALKAEN KLO 13
KIRKONSALMEN KIVIKOULULLA (Koulutie 4)
Juhlassa julkistetaan Kivikoulun historiikki
Keltainen koululaukku
Kahvitarjoilu
TERVETULOa!

Katso Kari Jalkasen kuvat Kivikoulun kunnostamisesta!
https://karijalkanen.kuvat.fi/kuvat/Pro+Kirkonkylän+koulu++su+25.9.2011+Iisalmi/

tiistaina, tammikuuta 31, 2017

Sirkka-Liisa Ropponen 1921-2016




Sirkka-Liisa Ropponen  (1921-2016) oli kuvaamataidon opettajani Iisalmessa. 

Hänestä jäi meille hänen oppilailleen lämpimät muistot. Entinen oppilas kuvataiteilija Aune Kämäräinen on kirjoittanut hänestä muistokirjoituksen.

Ks. Helsingin Sanomat 31.1.2012/Muistot/Tänään/B12.
http://www.hs.fi/muistot/art-2000005066847.html

sunnuntaina, tammikuuta 29, 2017

maanantaina, lokakuuta 05, 2015

All my kitchens. Keittiöni

Anna Kolehmainen tekee karjalanpiirakoita.

Kuvahaaste: Keittiössäni: Pieni lintu -blogissa on suklaakakkuresepti! Ja muut vastaukset.:)

Lapsuudenkodin keittiö oli kodin sydän. Äiti oli taitava ruuanlaittaja ja leipoja.
Kuva on 1970-luvulta. Äiti leipoo karjalanpiirakoita. Huomaa Marimekko-tekstiilit- sisareni oli siihen aikaan töissä Kuopion Marimekossa. Keittiö oli iso ja vanhanaikainen. Se muistutti Carl Larssonin kuvan keittiötä. Keittiössä oli oikea puilla lämmitettävä hella. Myöhemmin myös sähköhella. Ruokakomero oli suuri vanhan ajan ruokakomero. Keittiössä oli paljon kukkia ja soikea ruokapöytä ja ruokasalin kaapit. Kaikki ateriat syötiin keittiössä.
Asuimme aina vuokralaisina, ja samoin olemme asuneet mieheni ja minä, myös mieheni virka-asunnoissa. Vain yksi keittiöistämme oli ns aika hieno. Keittiössä on tärkeintä kodin henki. Näin ajattelen oman kokemukseni mukaan.

Helsinki

Asuimme opiskeluaikana ja nuorena parina & perheenä monenlaisissa asunnoissa muiden muassa opiskelija-asintolassa vastapäätä poliisiasemaa (nykyistä ravintolaa) - keittiön kaasulevy vuoti ja piti pitää aina ikkuna auki keittäessä-  ja Suomenlinnassa 1700-luvulla rakennetussa Nooakin Arkissa, jonka keittiössä ei ollut muuta lämmityslaitetta kuin pieni puilla lämmitettävä hella.
Viimeisestä Suomen keittiöstä ennen Kanadaan muuttoa on muistona vain tämä kuva. Minulla on sisareni lahjoittama pitkä Marimekko-esiliina. Muutimme yhdeksäksi vuodeksi Kanadaan muutama viikko tämän kuvan ottamisen jälkeen.


Watersip Down posters

Seinillä kuvat Ruohometsän kansa -kalenterista

Ensimmäinen koti pikkukaupungissa Kanadassa. Maalasin keittiön seinät vihreiksi ja laitoin Ruohometsän kansa -kalenterin kuvat kehystettyinä keittiön seinälle. Ostimme meksikkolaiset tuolit paikallisen arkkitehdin ja espanjan opettajan pitämästä lahjatavarakaupasta. Pariskunta osti myytävät tuotteet joka vuosi suoraan meksikkolaisista kylistä. Meillä on edelleen nämä tuolit, jotka ostimme huippualennuksella puuvalmiina, mieheni hioi ja minä lakkasin ne.


Christmas in Toronto

Mieheni sai työpaikan Torontosta ja vuokrasimme iisalmelaisen kirjailijan Aarno Kellbergin tädin omistaman talon, kun hän muutti poikansa luo Ottawaan. Marimekko-esiliinan tilalle on minulle ilmestynyt luontoaiheinen muoviesiliina. Huomaa rukinlapa seinällä!


wokki ja IKEA teline

Kiinalainen kaupunginosa edullisine ravintoloinen ja kauppoineen sekä vanhimman lapsen kiinanopiskelu yliopistossa innostivat laittamaan itämaista ruokaa. Wokki ja melkein kaikki muukin tavara ostettiin kotiin Toronton IKEAsta. Kirjahyllyt, ruokapöytä ym tuotiin Suomeen, kun palattiin. Ne olivat hyvää laatua ja edullisia.


WilsonAve

Vanha rouva möi talonsa ja jouduimme muuttamaan. Uusi kotimme oli pienessä kerrostalossa erittäin monikulttuurisessa kaupunginosassa lähellä Metron pysäkkiä, josta pääsi nopeasti ydinkeskustaan lastemme kouluihin ja yliopistoon. Suimme siinä asunnossa viisi vuotta. Kaikki lapset asuivat kotona. Kanadassa sai viime vuosiin asti veronalennusta, jos opiskelevat lapset asuivat kotonaan. Kaikki lapsemme opiskelivat ilmaiseksi Toronton Yliopistossa, sillä he saivat stipendin. Nuorin lapsista olisi saanut täysihoidonkin erääseen toisessa kaupungissa olevaan yliopistoon, mutta hän jäi mieluummin Torontoon.

 Kuvassa mieheni syö aamiaista uuden "pöydän" ääressä Torontossa. Se ei ollut varsinainen pöytä vaan levy, jonka löysimme kadulta roskien joukosta, puhdistimme ja asetimme Toronton IKEASTA ostetuille pukkijaloille keittiöön. Istuin korkealla jakkaralla ja kirjoitin siinä suurimman osan lehtijutuistanikin. Lue Aurora-kirjat alkoivat keittiönpöydän ääressä Torontossa.


Ruokakomeron ovi

Palasimme Suomeen, ja mieheni sai viran, johon kuului suuri virka-asunto Helsingin ydinkeskustassa 1930-luvulla rakennetussa talossa (Korkeavuorenkatu 10 A 12). Asuimme siinä 20 vuotta. Asuntoon kuului alussa vain vaatimaton pieni keittiö, jossa oli ikkuna pihalle päin - ja ihana iso ruokakomero! Mikä onni! Jouluksi valmistin taiteilijapoikamme kanssa loistavat jouluruuat, jotka laitoimme ruokakomeroon niin kuin äitini teki lapsuudenkodissani aikoinaan. Menetimme melkein puolet virka-asunnosta - ja ruokakomeron - kun asunto remontoitiin ja pilkottiin 11 vuoden kuluttua (Remontin jälkeen: Korkeavuorenkatu 10 A 18.)  Mutta saimme ison hienon keittiön.

Christmas 2008

Uusi keittiö oli toisella puolen taloa, ikkuna kadulle päin.  Vastapäinen talo on matalampi kuin meidän silloinen talo. Kukat viihtyivät, kun oli paljon valoa.


Keittiössä aamulla

Välillä oli liian kirkasta. Tarvittiin verhot. Ne löytyivät Hietalahden kirpputorilta kuten kaikki muutkin asuntomme verhot.


huhtikuunvalo

Keväinen valo vie keittiöstä eteisen peiliin asti.


keittiö

Vihdoinkin tilava kunnon keittiö!


Joonas Suomessa

Ateria voitiin syödä keittiössä niin kuin ennen kotonani. Sukulaisemme on palannut ulkomailta Suomeen.




My blue and white kitchens

Sinivalkoinen keittiö siirtyy esineiden mukana seuraavaan asuntoon, pieneen vuokra-asuntoon Töölöön. Keittiön suosittu pinnasohva menee rikki muuutossa. Ei se olisi ehkä mahtunutkaan.:) Kuvia kummastakin viimeisimmästä keittiöstämme.


in the kitchen

Suomenlinna ja lomamatkojen merimaisemat ovat mukana esineissä, varsinkin taulussa, joka on poikamme  työ taideopiskelun ajalta Torontossa. Siinä aallot lyövät Suomenlinnan kallioon. Ihana meriaiheinen oviverho löytyi Hietalahden kirpputorilta.


pääsiäinen

Pääsiäisenä buffet-pöytä keittiössä. Pöydällä on sisarenpojan tuoma indonesialainen liina ja tyttären Kiinasta ostama kiinalainen kulho: kalligrafitaiteilijan vesikulho oikeasti.

IMG_6110

 Nykyinen keittiö on pieni. Iso perhe tai seurue ei mahdu siellä syömään. Mutta kaikki ruuat voi laittaa valmiiksi keittiön pöydälle ja ikkunan edessä olevan lipaston päälle ja viedä ne ajallaan olohuoneeseen kuten tehtiin isossa keittiössäkin. Aletaan glögistä. Takimmaisena odottavat jälkiruuat.


Orchids in the kitchen

Orkideatkin viihtyvät keittiössä.


blue  and white

Albumini All my kitchens


031

Lahjat ystäviltä toivottavat tervetulleiksi keittiöön.

perjantaina, heinäkuuta 24, 2015

Photo Friday: 'Summer'

Beach, Iisalmi, Finland

Memories of childhood summers. On warm summer days we went swimming many times each day. In my memories it was always sunny! Sometimes we had lemonade and ice cream after swimming. My mother used to swim here until late autumn.

Lapsuudessa kesät olivat aina lämpimiä - ainakin muistoissa. Kävin ystävieni kanssa uimassa monta kertaa päivässä. Opetin pikkusiskoni uimaan tällä hiekkarannalla. Tähän hiekkarantaan liittyy vain hyviä muistoja. Äitini kävi uimassa tällä rannalla myöhään syksyyn asti.


maanantaina, kesäkuuta 01, 2015

Kesäkuun 1. päivä: Vanha koivu Iisalmessa

Iisalmen vanhin koivu. Kuva: Seija Pajunen

Luokkatoverini Seija Pajusen (Hirvonen)  äskettäin ottama valokuva. Iisalmen vanhin koivu? Taustalla näkyy Kirkkopuistonkadun vanha kioski, joka on vielä jäljellä, vaikka suurin osa Iisalmen kauniista puutaloista on valitettavasti purettu. Tuosta kioskista kaikuivat kouluvuosieni iskelmät, jotka kuulin ohi kävellessäni tai juodessani limonaadia kioskisssa, harvoin, sillä rahaa oli siihen aikaan vähän.
Olen ottanut aina Iisalmessa käydessäni kuvia vanhoista taloista. Mukana on myös kuvia Seijan valokuva-albumeista, mm kollaasi vanhoista värikuvista. On myös mustavalkoisia kuvia mieheni kodin perhealbumista. Iisalmea tunteva löytää sieltä talon, jossa asui lyseon rehtori Jylhävaara, kauppahallin, Putkolan kivitalon, uimalan, vanhan synntyslaitoksen kuvat virran rannalla ja Savonkadun varrella olevista taloista, Ja tietenkin koulut: kaupungin ja kirkonkylän (puretun) kansakoulun, tyttölyseon ja lyseon vaiheet, aseman jne.
Tervetuloa katsomaan.  Iisalmen vanhat rakennukset -kansio Flickrissä.

keskiviikkona, toukokuuta 27, 2015

Esiliina etehen lapsellesi laita

Pirkko, koululainen

Löytyi luokkakuva, jossa minulla on esiliina edessä.  Esiliina oli aina puhdas, useimmiten vastasilitetty ja tuoksui hyvälle. Esiliinan  taskussa oli puhdas kangasnenäliina. Parasta oli, että äidillä oli tapana lausua esiinaa päälleni pukiessaan:

Esiliina etehen lapsellesi laita,
lialta se vaattehet varjella taitaa.

Kun menin oppikouluun, jotkut naapurit sanoivat äidille: Turhaan laitatte tyttöjä oppikouluun, olisit ostanut ennemmin itsellesi turkin. Mutta äiti olisi halunnut itsekin käydä koulua ja opiskella. Äidin kotona oli yksitoista lasta, ja koulu oli kaukana. Hän sai käydä koulua vain kaksi vuotta, jona aikana hän suoritti neljän luokan kurssin. Kouluaikana hän oppi yleistiedot ja hyvän lukutaidon, josta hänelle oli iloa koko loppuelämäksi.

Musiikki oli äidille kaikkein läheisin. Se piti hänet iloisena ja myönteisenä monista vaikeuksista ja köyhyydestä huolimatta. Aina kun äiti oli käymässä meidän luona Helsingissä, meillä oli kotikonsertteja. mieheni säesti, ja he lauloivat yhdessä. Laulujen skaala oli suuri: Kallavesj-laulusta kansanlauluihin ja virsiin.  Äiti kuunteli radiosta myös klassista musiikkia, yleensä yksinlaulua. Kävimme yhdessä katsomassa oopperan Viimeiset kiusaukset Helsingin Vanhassa oopperatalossa. Äiti osasi ulkoa myös nuoruutensa vanhojen suomalaisten elokuvien suosikkilaulut, joita hän lauloi keittiössä töitä tehdessään.

Laulua harrastavien ihmisten tavoin äitikin säilytti muistinsa vanhuuteen asti hyvänä. Hän kuoli 97-vuotiaana, ja vielä viikko ennen kuolemaansa hän kertoi minulle sairaalassa yksityiskohtaisesti, millaisia vaatteita hänellä oli ollut nuorena. Eräs lempiasu oli musta, ja siinä oli leuan alla keltainen rusetti, jossa oli mustia täpliä.

Mallu ja Anna Kaisa tekevät karjalanpiirakoita. Huomaa, että verhoy, mekot ja huivit ovat kaikki Marimekkoa.

Äiti leipoo karjalanpiirakoita keittiössä korkean ikkunan edessä puutalossa. Ikkunalaudalla on paljon kukkia, verhot ovat marimekkoa, samoin äidin mekko ja huivi. Anopillani oli samaa kuviota oleva marimekko. Alkuaikojen Marimekon kauniit, tyylikkäät kuviot ja kauniit värit toivat iloa arkeen ja juhlaan.

Äiti muisti ulkoa myös kaikki sadut, tarinat ja lorut, joita oli koulussa oppinut ja kuullut opettajan lukevan ääneen.Vanhan ajan ihmisten ja vanhan ajan kirjailijoiden tavoin äiti käytti niitä koko ajan joustavasti ja luovasti puheessaan. Se tuo minulle tuttuuden tunteen, kun luen englanninkielistä kaunokirjallisuutta tai sanomalehtiä: esimerkiksi  King James - englanti elää edelleen englannissa lukemattomina sanontoina, ja sitä pidetään arvokkaana henkisenä perintönä, jolla on ollut tärkeä osuus englantilaisen kirjallisuuden suruuden syntymisessä.

Meillä ei luettu ääneen, mutta äiti lauloi aina työtä tehdessään, ja kun olimme pieniä, hän lausui meille ääneen koulussa oppimiaan loruja ja satuja hiukan muunneltuina: Olipa kerran kaksi lasta. Tutteli ja Putteli. Tutteli oli tyttö ja Putteli oli poika.. ( Parempi tie - Topelius: Pikku Lauri ja muita satuja). Rakkain oli "Hiiri metsähän menevi, lyhyt jalka lynkyttävi" (Hiiri ja katti).


(family stories, familystories, henkinen perintö, laulut, runot, sadut, Iisalmi, koulut, Pirkko Kolehmainen, vaatteet, äitini, elämänilo, Anna Kolehmainen, Anna Amnell, Marimekko, muisti, esiliina, pallokuviot, täpläkuviot)

sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2015

Värikollaasit 'Suomi': Monikasvoinen Suomi

Suomi-kollaasi

1. Pimeässä kasvaa

Suomi on minulle historiaa, luonto ja tämä ihmeellinen Tolkieninkin hurmannut kieli,  joka on helissyt rikkaana pimeissä pirteissä ja valoisissa kesäisissä maalaismaisemissa. Lapsena en olisi halunnut muuttaa maalta kaupunkiin. Minua houkuteltiin sanomalla, että kaupungissa on sähkövalot. Minä sanoin: Pimeässä kasvaa.

Ensimmäinen kuvakollaasini aiheesta Suomi:  Ainutlaatuiset hirsitalot. Hämäryys. Keskiaika, jolloin suomalaiset kuuluivat monikulttuuriseen katoliseen Eurooppaan. Renessanssi, jolloin muiden eurooppalaisten maailma laajentui, mutta suomalaisten supistui, sillä meidät eristettiin yksinkertaiseen suomalaiseen ja ankaraan versioon luterilaisuudesta. Körtit sanovat, että siinä on mystiikkaa. Hämärissä sivukuvissa näkyvät Helsingin Johanneksen kirkon tornit sumussa. Se on Helsingin suosituin konserttikirkko.  Englantilainen maantieteilijä kirjoitti, että suomalaisten musikaalisuus johtuu Suomen erikoisesta luonnosta, avarista vesistöistä ja suurista metsistä. Ja onhan meillä luterilainen Bach.

Beach, Iisalmi, Finland

2. Iisalmi kesällä

Kesän kauneuden ja ilon löysin kaupungista uimarannalta. Katso kuvat kansiossa, joka on kuin kollaasi.
Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema funktionalistinen Iisalmen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus vuodelta 1934 edustaa samaa aikakautta kuin Helsingin Hietarannan pukusuojarakennus. Se on mukana arkkitehti Ville Ylösen tutkimuksessa kotisivu www.villey.net/


Spring, Turku Castle

3. Turku on Eurooppaa enemmän kuin muu Suomi. Se on linkki yhteiseen eurooppalaiseen menneisyyteen. Turku on minulle Turun linna ja joki.


-12 Celsius, sunny, morning at 9

4. Tämä maisema eri vuodenaikoina on minulle uusi kotikaupunki. Katsoin sitä melkein joka päivä kahdenkymmen vuoden aikana, kauemmin kuin mitään muuta maisemaa.


Linnanmäki talvella

5. Minusta tuntuu, että tämä maisema on minulle välivaihe.
Mitä Suomelle on tapahtumassa? Katson juuri televisiosta itäisessä naapurimaassamme eilen murhatun toisinajattelijan Boris Nemtsovin muistoksi pidettyä hiljaista mielenosoitusta, marssiin osallistui 60000 henkilöä.


 Värikollaasit-ryhmän kuvat 220 aiheesta 'Suomi'
Tämä on kymmenes vuoteni bloggaajana. Mietin sitä, jatkanko edelleen bloggaamista ja kokoan usein ryhmiksi kuvia, joita olen ottanut.

tiistaina, lokakuuta 28, 2014

Ankeus: ankeuden kauneus

IMG_0003

Ankeuden hillitty kauneus

Makrotex-kuvat: ankeus



P1010026

vähäinen ensilumi katolla

Iisalmi marraskuussa

marraskuinen aamu

Kustaa Aadolfin kirkko, Iisalmi, Finland

Kustaa Aadolfin kirkko ja hautausmaa

PIetari 2012 lokakuu

Pietari 2012 lokakuu

Fontankan silta

Fontanka syyskuussa 2013

2013-09-14 19.33.58

Pietari syyskuussa 2013