Yläluokan joutilaisuus

Kommentti Kemppisen blogiin:

Kaikki ei ole aina sitä, miltä se näyttää.

Kokoomuksen vaalimainoksessa vain todettiin, miten asiat ovat: Työtähän me kaikki teemme nykyään työikäisinä, jollemme ole sairaita tai työttömiä.

1800-luvulla aikana ei ollut edes sopivaa ja moraalista, että hyvin koroillaan toimeentuleva mies menisi töihin ja "riistäisi leivän köyhien suusta".

Nyt rikkaimpien sukujen jäsenet, miehet ja naiset, saavat usein ne kaikkein parhaiten palkatut virat ja työpaikat. Olisiko eettisesti sopivampaa, jos he jäisivät kotiin koiria kasvattamaan ja taidetta keräämään - tai tekisivät ilmaiseksi tieteellistä tutkimusta tai hyväntekeväisyystyötä - ja antaisivat virkansa ja suuren palkkansa köyhemmille?

Ajatusleikki: Vähentyisikö työttömyys, jos varakkaimmat ryhtyisivät joutilaiksi ja antaisivat työpaikkansa köyhemmille?

Mummojen puolesta

Mielenosoitus Helsingissä tänään.

Kesä keittiössä

Sinistä ja valkoista keittiön kesäikkunaan. Pitsiverho pehmentää ja antaa yksityisyyttä. Se  päästää kuitenkin valon läpi.

Arki

Kroatiassa oli portaita. Zagrebin keskustan vanhoissa taloissa ei ole hissiä. Splitissä on roomalaisissa raunioissa portaita, jotka on tarkoitettu riskeille legioonalaisille. Naiset kannettiin varmaankin kantotuoleissa. Dubrovnikin vanhan kaupungin sivukadut nousevat jyrkkinä portaina pääkadusta - ja ne portaat vievät pikkuhotelleihin - ja uuden osan talot on rakennettu rinteille. Kroatian ihanissa keskiaikaisissa linnoissa vasta portaita on. En ole koskaan elämässäni kävellyt niin paljon portaita kuin viime viikkoina. Oli kuntoloma!

On uskomatonta, että emme laihtuneet yhtään lomalla, vaikka olimme liikkeellä viikkokaudet melkein aamusta iltaan, kävelimme korkeita portaita ylös ja alas, nousimme metsäisiä polkuja kukkuloille, vaelsimme museoissa, kaduilla ja puistoissa. Tuli taas todiste siitä, että liikunta ei laihduta. Pitää aloittaa laihdutuskuuri heti, kun lomaltapaluuflunssa on ohi.

Minäkin sain antibioottikuurin ja alan jo uskoa lomanjälkeiseen elämään. Odotan kärsimättömänä, että pääsen aloittamaan työt. Olenhan minä jotain jo tehnyt. Käynyt läpi valokuvia, joita otin. Sain erinomaista aineistoa museoista ja maisemia kuvattuani. Kirjoja kertyi aikamoinen pino.

Rautainen kahva seinässä toi turvallisuutta jyrkissä portaissa käveleville.

Bussimatka Dalmatian rannikolla

Matkan loppupuolella matkustimme tavallisella bussilla luonnonkauniin reitin Dubrovnikista Splitiin. Matka kesti pysähdyksineen noin neljä tuntia. Käy katsomassa koko kansio tästä bussimatkasta. Melkein kaikki kuvat on otettu bussin ikkunasta.

Värikollaasit: luumu ja vihreä

 

Luumua ja vihreää väriä lomalta: matkalaukkuni, kasukan brodyyrikuvio dominikaaniluostarin museosta ja palatsin seinärappausta, kumpikin Dubrovnikista, kaktus Lokrum saarelta ja kukkia Dubrovnikin kivikadun varrelta.

Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena!

Värikollaasit

Dubrovnik yllätti täysin

Otin valokuvan pienen potkurikoneen ikkunasta. Vietimme täällä kolme päivää. Kaupunki ja sen ympäristö ovat käsittämättömän kaunis kokonaisuus.

Oliivipuulehto Lokrumissa

oliivilehto-Lokrum-2010b
Originally uploaded by Anna Amnell

Puut ovat satoja vuosia vanhoja.

Lokrum, Croatia

Lokrum, Crioatia 2010 894
Originally uploaded by Anna Amnell

Pelkka muisto Välimerestä ja lämmöstä piristää flunssaista oloa sateisessa ja viileässä Helsingissä. Kuvassa näkymä Lokrum-saarelta Dubrovnikin läheltä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Lokrum

Kommentti: Facebook

Olen aivan äskettäin mennyt mukaan Facebookiin. (www.facebook.com/anna.amnell.finland) Syynä oli tyttäreni muutto ulkomaille ainakin puoleksi vuodeksi. Hänelle on kätevää ja pohjoisamerikkalaisittain luontevaa laittaa kuvia sinne ja kommunikoida hyvin laajan eri puolilla maailmaa asuvan tuttavapiirinsä, ystäviensä ja meidän sukulaisten kanssa Facebookin avulla.

Minusta FB on hyvin vaikea nimenomaan siksi, kun elämäni aikana kertyneet tuttavuudet, ystävät, kollegat, bloggaamiskontaktit jne ovat todellisuudessa omissa lokeroissaan, jotka eivät normaalisti kohtaa lainkaan!

FB:ssa täytyisi laittaa kaikki yhteen, vaikka heidän maailmankuvansa saattavat törmätä rajustikin. Minua ei häiritse se, että jollakin on täysin erilainen maailmankuva kuin minulla (paitsi aivan äärimmäiset tapaukset), mutta pelkään, että FB:ssa tulee ongelmia. Ehkäpä tästä syystä FB on kehittynyt aika pintapuolinen rupattelutyyli. Ainakin siltä vaikuttaa. Tyydyttääkö sellainen pitemmän päälle?

FB:sta voi olla tietenkin kovasti hyötyä monissa ammateissa. Tähän ryhmään kuulun osaltaan itsekin.

Sorminäppäryyden lisäksi täytyisi olla enemmän tietoa ja taitoa siitä, mitä voi tehdä, mutta sen säännöt ovat monimutkaiset ja epäselvät.

Trogir: vanha aika ja nykyaika

 

Tämä on kuva, jonka Picasa rajasi pyytämättä jälkeenpäin tällaiseksi.

Picasassa ongelmia

 

Mistähän johtunee se, että Picasa rajaa kuvia pyytämättä jälkeenpäin (!)? Tässä esimerkki kuvasta, jonka olen rajannut itse tällaiseksi:

August Senoa, Kroatian romaanikirjallisuuden luoja

 

Zagrebissa Vlaska ja J. Branjug - katujen kulmassa nojailee mainospylvääseen viittaan kääriytynyt romanttinen hahmo. Hän on kirjailija, runoilija, kriitikko August Senoa, joka loi 1800-luvulla kroatialaisen romaanikirjallisuuden. Patsas: Marija Uljevic-Galetovic. OIkealla taustalla on vaalea talo, jossa Senoa asui Zagrebissa oleskellessaan - talon seinässä olen korkokuvan mukaan. Senoasta on lisää tietoa mm englanninkielisessä Wikipediassa.

Mielenosoitus Zagrebissa

 

Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena!

Tämän päiväinen mielenosoitus uutisena kroatialaisessa päivälehdessä. http://www.vecernji.hr/regije/aktivisti-srusili-zastitnu-ogradu-varsavskoj-stigla-policija-clanak-141534

Zagrebin keskustassa oli tänään mielenosoitus, jossa vastustettiin parkkeeraushallin rakentamista ruokakaupan tilalle. Näin selosti eräs paikallaolijoista meille. Rakennuksen eteen oli pystytetty korkea metalliaita, ja mielenosoittajat hakkasivat sitä tiiliskivillä ja peltipurkeilla.Valokuvaajat olivat kiivenneet lähellä olevan patsaan jalustan päälle. Mekin teimme niin, mutta näimme vain poliiseja ja turvallisuusmiehiä, jotka pitivät aitaa paikoillaan kansan rynnätesssä sitä vastaan. Kunhan sukulaisemme tulee töistä, saamme varmaankin kuulla lisää asiasta.

Täällä on yleensä hyvin rauhallista myöhään illallakin. Siihen vaikuttanee osaltaan myös perinteinen korttelipoliisisysteemi, jota näkee mm englantilaisissa elokuvissa. Sitä on täällä Zagrebissa joissakin kaupunginosissa. Kuten paikallisen lehden artikkelista ja kuvista näkee, mielenosoitus paisui. Vielä ilalla oli alueella poliiseja ja valokuvaajia.

Ja mielenosoituksen syy: Lähelle rakennetaan ostoskeskus ja tämän kyseisen talon alle tulisi parkkeerausalue, josta pääsee mm siihen ostoskekskukseen. Eniten vastustetaan sitä, että joitakin puita kaadetaan.

Belgrad illalla

Prinssi Mihailo III Obrenovicin patsas (1882) Tasavallan aukiolla, joka on tavallinen kohtaamispaikka Belgradissa. Komean pääkadun, Prinssi Mikhailkadun, varrella on päivisin ja iltaisin paljon kaupunkilaisia ja turisteja eri puolilta maailmaa aivan kuten oli 1900-luvun alussa ja 1920-luvulla. Kaupat ovat auki myöhään illalla.

Euroopan tulevaisuus

Lapset ja nuoret ovat Euroopan tulevaisuus. Nuoret viihtyvät historiallisten monumenttien lähellä myös Belgradissa. Tässäkin ollaan ratsastajapatsaan juurella.

Sota ja rauha: miekat auroiksi

Belgrad:
Ikivanhan linnoituksen vallihaudoissa pelataan tennistä. Linnoitus on mäellä, josta näkee Savan ja Tonavan risteyksen.

Ihmettelyä Itä-Euroopassa: hökkelikylät

Belgrad 2010

Ensimmäiset näkymät Belgradista olivat lohduttomat. Ihan ensimmäiseksi näimme hökkelikylän, jonka pihoilla roskakasojen välissä juoksenteli paljon lapsia. Tämä näkymä tuli myöhemmin. Serbialla on ihan tarpeeksi ongelmia itsellään, ja niiden lisäksi tulevat muualta siirtyneet kodittomat. Muistathan klikata tunnistetta 'Belgrad', jotta näet myös myönteisen kuvan tästä suurkaupungista!
Please, click the label 'Belgrad' to see other, more pleasant pictures of this city!

Ihmettelyä Itä-Euroopassa: junat

 

Nykyaikainen juna Zagrebin asemalla.

Ihmettelyä Itä-Euroopassa: junat

Kuva: Anna Amnell
Tällaisiakin junia näki. Belgrad, kommunismin aikainen juna. Matkustmme eräällä näist vanhoista junista makuuvaunuss Belgradista Zagrebiin.  Se oli aikamoine järkytys.

Serbia: vanhat talot

 

Matkalla näki myös vanhoja perinteisiä taloja.

Ravintolavaunu Zagreb-Belgrad

Menneen ajan kodikkuutta päiväjunassa. Wiener Schnitzel oli hyvää.

Ratapölkyt enimmäkseen puuta

 

Juna kolkutteli eteenpäin kodikkaasti ja rauhallisesti niin kuin ennen Suomessa.

Päiväjuna Zagreb-Belgrad

Ensimmäisen luokan päiväjuna oli näin mukava ja halpa. Matka kesti kuusi tuntia, mutta halusimme nähdä, miltä Serbia näytää vuonna 2010. Tasaista, peltoja, huonokuntoisia taloja. Köyhää verrattuna esimerkiksi Sloveniaan. Matkaseura oli miellyttävää ja juttelimme koko matkan ajan erään belgradilaisen naisen kanssa.

Viileää ja sateista

 

Belgradissa oli ihana kesä, puut ja kukat kukkivat, kadut ja kahvilat olivat täynnä ihmisiä. Vähän ennen lähtöä istuimme vanhoina hyvinä aikoina loistokauttaan eläneen hotelli Moskvan terassilla, kun alkoi rajuilma, kova tuuli ja sade. Pelastuimme taksilla rautatieasemalle ja junaan, joka olikin aikamoinen aikamatka menneisyyteen. Kuva: Beesi

Ihmettelyä Itä-Euroopassa

2010
Täällä Itä-Euroopassa koneet näyttävät koneilta, ne ovat isoja, rumia ja meluisia. Suomessa ja muuallakin Euroopassa koneet ovat alkaneet näyttää yhä enemmän lasten leikkikaluilta, ne ovat värikkäitä ja somia. Kuvassa saha Zagrebista. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena.

Kun Sava liittyy Tonavaan

Tässä paikassa Sava-joki liittyy Tonavaan, ja tähän jokien kohtaamispaikkaan on syntynyt Belgrad.
Kuvattu linnoitusvuorelta

Tämäkö on Belgrad?

Junalla Zagrebista Belgradia lähestyttäessa ensinäkymä kaupungista on tyrmäävä. Riveittäin rumia harmaita jättirakennuksia. Onneksi tämä ei ole koko kuva tästä kiihkeästi sykkivästä miljoonakaupungista.

Hercule Porot in Belgrade

 

"There are those who have to exercise their little grey cells, and some who lock people in them."
Sana 'cell' tarkoittaa sekä solua että selliä.

(On joitakin, joiden täytyy harjoittaa pieniä harmaita aivosolujaan ja joitakin, jotka sulkevat muut pieniin harmaisiisn selleihin.)

Belgrad, prinsessa Ljubican kotipalatsi

Eräs erikoislaatuisimpia museoita, joita olen koskaan nähnyt, on tämä pienehkö rakennus, vuonna 1831 valmistunut prinsessa Ljubican residenssi. Rakennuksen yläkerrassa on rokokoo- ja biedermeier -tyyliä olevia huonekaluja, joissa ei ole mitään ertityistä. Ne ovat aika huonossa kunnossakin. Ne edustavat belgradilaista asumistyyliä 1800-luvulta.

Rakennuksen alakerta on yllätys, oli ainakin minulle. Sisustus on turkkilais-balkanilaista tyyliä, itämaisia mattoja, mattojen peittämiä selkänojallisia penkkejä kiertämässä seiniä kuten monissa renessanssiajan kodeissa, turkkilaistyylisiä pöytiä, lasi- ja posliiniesineitä, maalauksia, jotka ovat kuuluneet keskiluokan perheille ja jotka "säilyivät huolimatta niistä onnettomuuksista ja tuhoista, jotka kohtasivat Belgradia", kuten selostus talosta kertoo.

On jotain jälkeä prinsessastakin, muotokuvia hänestä ja hänen perheestään. Hänen poikansa ja tämä palatsi olivat Baedekkerin matkaoppaassakin mainitut Viktorian ajan loppupuolella.

Rakennuksessa sijaitsee turkkilainen sauna, jossa prinsessakin kylpi sekä kaunis kylpyhuone, ehkä oikeammin sanottuna käymälä. Pesuallas on hyvin kaunis tässä vaaleanpunaisessa korkeassa huoneessa, josta on ikkuna pihalle puutarhaan. Museo näyttänee aivan toiselta muutaman vuosikymmenen kuluttua, jolloin Belgrad pääsee takaisin entisen loistoonsa.

Belgrad, Ortodoksinen katedraali

 

Katedraalin sisällä ei saa valokuvata, mutta katedraalin ulkoasussa riittää kuvaamista. Tämä tervetulleeksi toivottava kuva on oven yläpuolella. (En tiedä, nimitetäänkö myös näitä rakennuksen ulkopuolella olevia kuvia ikoneiksi.) Klikkaa kuvia suuremmiksi. Kuvia saa kopioda yksityiskäyttöön.

Ortodoksinen katedraali, Belgrade

 

Tämä torni näkyy kauas. Klassista tyyliä olevassa, barokkielementtejä omaavassa 1800-luvun alun kirkossa on erittäin kauniita ikoneita ja 1600-1900 -lukujen esineistöä. Paikalla sijaitsi alkujaan arkkienkeli MIkaelin kirkko (1728). Vaikuttava kirkko.

Uskonto on esillä Belgradissa

Belgradissa on useita kauniita ortodoksisia kirkkoja. En saanut tähän kuvaa esille. Ks muita kirjoituksia samasta aiheesta.

Esikuvana Pariisi ja menneisyys

 

Ranskalaisuus näyttäisi olevan ihailtua Belgradissa. Nuorisolla myös amerikkalaisuus.

Muistellaan mieluusti niitä aikoja, jollloin monikulttuurinen, itämaisen eksoottinen mutta samalla tyylikäs Belgrade oli suosittu matkailukohde. Ostin kirjan, jossa on kuvia vanhoista Baedekkerin matkaoppaista. Kuvia enimmäkseen 1900-luvun alun tyylipuhtaasta kaupungista ja ihmisjoukoista, jotka vaeltavat leveällä kadulla, joka alkaa taas täyttyä turisteista. Ehkä he ovat enimmäkseen maasta eri puolille maailmaa paenneta siirtolaisia, jotka ovat tulleet käymään kotimaassa.

Yritetään unohtaa "ne ikävät vuosikymmenet, joista joudumme maksamaaan vielä kauan", kuten eräs sosiologi meille kertoi. Jossakin museossa iäkäs mies kysyy meiltä taas toiveikkaasti: Kävittekö Jugoslaviassa? Monille muille taas Jugoslavia tarkoittaa Jugoslavian kuningaskuntaa ja muita menneitä loistonaikoja.

Belgrad: rakennukset

 

Kauniita rakennuksia riittää vanhassa kaupunginosassa.

Kauniita vanhoja rakennuksia

Belgrad yllätti. Sen pitkä historia tulee esille loistavissa vanhoissa rakennuksissa, joita korjataan kiireisesti. Rakennuksisssa on paljon koristeellisia yksityiskohtia. Toukokuussa luonto on lisäksi kauneimillaan, puistot, bulevardien puut, kukkaistutukset

Belgrad

Hotellin kylpyhuoneen ikkunasta näkyi kivimuuri ja vanha kodikas talo. Heti aamulla ilmestyi tämä kissa tarkkailemaan uusia naapureitaan. Belgrad on monimiljoonakaupunki, jossa on kiivas ja kiireinen elämänrytmi, mutta sieltä löytyy myös tällaisia rauhallisia keitaita.

Punakukkainen hevoskastanja ja hillityt kroatialaiset

Kun saavuimme lentoasemalta ensimmäiseen matkakohteeseemme Kroatiassa, hehkuvan sinisenä säteilevän Adrianmeren rannalla sijaitsevaan Splitiin, näimme heti punakukkaisen hevoskastanjan. Tämä yksilö on kuitenkin kuvattu Zagrebin rautatieaseman lähellä kuuluisan Hotel Esplanaden edessä. Tänään matkustamme junalla Serbian pääkaupunkin Belgradiin. Junalla matkustaminen on täällä halpaa. Jos ostaa ensimmäisen luokan lipun, voi levittäytyä omaan, yleensä tyhjään neljän hengen osastoonsa ja ottaa päivätorkut, jos ei halua katsella maisemia. Matkatoveri voi herättää, jos jotakin erikoista on tulossa.

Vietämme kuntoilulomaa, sillä kävelemme tuntikausia, ravaamme ylös ja alas portaita, niitä täällä riittää. Monta kertaa päivässä istumme ulkoilmakahviloissa. Syömme yleensä keittoja ja salaatteja. Yleensä tarjolla on kuitenkin vain kahvia, teetä ja viiniä. Vesipullo tuodaan aina pöytään, ollaanhan lämpimässä jsa näin toukokuussakin väliin helteisessä ilmastossa.

Täällä tulevat katukahviloihin aamulla eläkeläiset tapamaan ystäviään, päivällä ruokatuntia tai siestaa viettämässä olevat ihmiset ja iltapäivällä koululaiset. Myöhään illalla näkee kaikenikäisiä. Nuoriso on Zagrebissa yleensä rauhallista ja kohteliasta, emmekä ole nähneet täällä yhtään juopunutta ihmistä, vaikka viiniä myydään ruokakaupoissa. Koko matkan aikana olemme nähneet vain yhden ainoan juopuneen, pultsarimaisen miehen Ljubljanan keskustassa. Jostain syystä tuli kotimaa mieleen.